-
Airam Ludvika – moderni käpyvalaisin & asennusvinkit
Yhteistyössä Airam Electric Oy:n kanssa
Keskikesän pitkinä päivinä pihavalaistus ei ole ehkä ensimmäisenä mielessä, mutta paras aika asennustöihin on nyt. Asennus tuntuu kuitenkin olevan ainakin meillä helppo nakki sen rinnalla, että markkinoiden valaisimista pitäisi tehdä yhteinen valinta. Lähtökohtana on tietysti talon tyyli – onko kyseessä romanttinen pitsilinna vai jylhä kivitalo? Meidän suoralinjaisen puutalomme kaveriksi oli ensisijaisesti haussa moderni pollarivalaisin, mutta itse katselin myös klassisia käpyvalaisimia. Kun sitten törmäsin Airamin Ludvikaan, tuntui kuin joku olisi tehnyt valaisimen juuri meitä varten. Ludvika-tuoteperheen valaisimet sopivat erilaisiin pihapiireihin, sillä tuotteita on saatavina kahdessa eri muodossa ja kahdessa eri värissä. Meidän versiossamme käpyvalaisin on taipunut kulmikkaaksi muodoksi ja tummanharmaa väri heijastelee talon aksenttiväriä. Mutta kuvittelepa sama valaisin pyöreänä ja valkoisena – sellaisen sijoittaisin raikastamaan esimerkiksi 90-lukulaisen talon pihapiiriä. Pylväsvalaisimien lisäksi Ludvikasta on saatavilla myös seinäkiinnitteiset mallit.
Ilokseni Airam lähti yhteistyöhön kanssamme ja valaistuspuuhiin päästiin jo ennen juhannusta. Seitsemästä valaisimesta kuusi on asennettu meillä maahan upotettavaan jalustaan. Tähän valaisinmalliin Airamilta on saatavilla kaksi erilaista maajalkaa: toinen voidaan kaivaa suoraan maahan, ja tämä meidän versiomme pystytetään joko valmiina hankittavaan betonipainoon tai valetaan sementtiin, kuten me teimme. Työtä helpotti se, että olimme upottaneet jo kaivuuvaiheessa valaisimien paikkoihin palat ilmastointiputkea valuastioiksi. Sähköjä vetäessä kannattaa huomioida, että kytkennät ovat pollarin yläosassa – kannattaa jättää riittävästi ylimääräistä johtoa, jotta se ulottuu valaisimen yläosaan asti.
Pollarin pohjalevy ruuvataan kiinni maajalkaan ja varsi puolestaan kiinni pohjalevyyn. Tärkeintä on saada valaisin pystysuoraan! Kuvassa näkyy meidän viritelmämme. Pollarin varsi asennettiin paikoilleen ja katsottiin vatupassilla suoraan, tuettiin ja sitten vain odoteltiin sementin kuivumista.
Maajalan valuineen saa kauniisti piiloon joko kasvillisuuden tai koristekivien alle. Meillä laatoituksen vierustalla olevat valaisimet seisovat omissa pienissä altaissaan, kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta näkyy. Tämä idea on suoraan pihasuunnitelmastamme. Jos valaisin on nurmialueella, joutuu korret trimmaamaan pollarin ympäriltä ruohonleikkuun jälkeen. Kivireunaisen altaan ympäriltä leikkuu onnistuu helpommin, kun leikkurin toista pyörää voi kuljettaa kiveyksen päällä. Altaisiin on istutettu matalakasvuista nukkahärkkiä, jossa on kauniit hopeanväriset lehdet ja alkukesästä runsaat valkoiset kukat. Altaat olisi tarkoitus täyttää pyöreillä luonnonkivillä, joiden lomaan nukkahärkki saa levitä, mutta projekti on vielä kesken…
Takapihan valaisin seisoo puolestaan istutusaltaassa, jossa on havuja ja kunttaa.
Yksi valaisimista on asennettu hieman eri tekniikalla, suoraan kiveen poraamalla. Erillistä maajalkaa ei siis tarvita. Näin tehtäessä täytyy olla suhteellisen varma siitä, ettei kiinnityskivi pääse kallistumaan. Terassin laatat ovat 80 mm paksuja, joten toivomme, etteivät ne eläisi kovin paljon lähivuosina, mutta tämän tietysti näyttää vain aika. Onneksi valaisin on tarvittaessa helppo irrottaa, jos pohjalaatan asentoa pitää korjata.
Pidän uusista valaisimistamme kovasti ja minusta ne sopivat hyvin modernin puutalon kumppaniksi. Melkein (ei oikeasti) harmittaa tämä valoisa vuodenaika, jonka ansiosta hämäräkytkimen taakse asennetut pihavalomme syttyvät vasta puolen yön aikaan. En ole montakaan kertaa päässyt ihailemaan niiden langettamaa valoa. Toisaalta tiedän hyvin, että pimeät illat ovat pian taas täällä. Postaussarjan loppukesästä ilmestyvässä osassa nähdäänkin valaisimet ilta-asussaan ja samalla kerron lisää siitä, miten pihamme valaisinten paikat on päätetty.
Nautitaan sillä välin valoisista öistä!
6 kommenttia artikkeliin Airam Ludvika – moderni käpyvalaisin & asennusvinkit -
Moderni ryijy jakaa mielipiteet
Tässä postauksessa näet ryijyn ripustettuna olohuoneen seinälle.
Sain äidiltäni arvokkaan lahjan, ryijyn. Tämän modernin taideteoksen malli on Satu Peuran suunnittelema ”Hopea” – tarvikepaketteja ja valmiita ryijyjä on saatavissa Ryijypalvelu-RP:n kautta. Ryijyn tarina alkaa jo muutaman vuoden takaa, kun äiti tarjoutui valmistamaan sellaisen uuden kotimme seinälle. Äitinihän on varsin taitava kutomaan kangaspuilla, ja kotoamme löytyy monia hänen taidonnäytteitään: esimerkiksi tämä kaunis pellavadamastiliina ja tuo ylemmässä kuvassa rahin päälle aseteltu villashaali. (Jos tekniikka askarruttaa, ryijyjä voi tosiaan tehdä joko pohjakankaalle ommellen tai kangaspuissa kutoen, äiti käyttää jälkimmäistä tapaa.) Ajatus ryijystä oli minusta ihana ja katselimme malleja kuvastoista. Mutta jotenkin se jäi.
Juhannuksen vietimme lapsuudenkodissani, ja ihastelin siellä makuuhuoneen seinälle ilmestynyttä uutta ryijyä. ”Niin, se on teidän”, sanoi äiti. Hän oli valinnut mallin, ostanut materiaalit, valmistanut ryijyn ja säilyttänyt sitä pari vuotta. Mutta tarvittiin näköjään myös esillepano, ennen kuin ruuhkavuosihuuruissa elävä tytär havahtui asiaan.
Ryijyä ei ole vielä ripustettu, sillä sen sijoituspaikasta keskustellaan vielä. Omasta mielestäni sen itseoikeutettu paraatipaikka olisi olohuoneen korkealla seinällä. Siinä ryijy olisi paitsi kaunis myös hyödyllinen, sillä se vähentäisi kaikua, jota tilassa valitettavasti on. Mutta kyllähän ryijy muuttaisi tilan luonnetta, paljonkin – varastaisi shown täysin. Sohvatyynyt ainakin menisivät vaihtoon. Kakkosvaihtoehtoina pitäisin portaikon seinää, mies puolestaan ehdotti paikaksi yläaulaa. Periaatteessa värit toimisivat myös makuuhuoneen tummanharmailla seinillä.
Luulen, että jätämme asennuspuuhat suosiolla syksyisempiin päiviin, sellaisiin joina tekee taas mieli sytytellä kynttilöitä ja juoda teetä. Ehkä niissä tunnelmissa ryijy löytää oikean paikkansa. Ihana se on joka tapauksessa. Jos se tulee olohuoneeseen, asennamme varmaankin katonrajaan kiskon, johon painava tekstiiliteos voidaan ripustaa.
Kun ns. mummolatrendi viherkasveineen ja räsymattoinneen on ollut sisustuksessa pinnalla, on ryijykin ollut pitkästä aikaa kerrassaan muodikas. Vai mitä tuumaatte? Jakaako ryijy mielipiteet?
-
Ensimmäinen pavlovani
Tänä viikonloppuna olen ollut yksin kotona, sillä mies ja pojat lähtivät isovanhempien luo ja minä jäin kotiin emännöimään pieniä kekkereitä. Ruokalistaa laatiessani mietin pitkään, mikä olisi nopea jälkkäri grilliruoalle. En tunnetusti ole mikään innokas leipuri mutta At Maria’s -blogin ihanat kuvat ja lupaus helposta reseptistä houkuttelivat minut kokeilemaan pavlovan valmistusta. Sen verran jännitti, että ensimmäisen pavlovani pyöräytin eilen aamulla kenraaliharjoitukseksi. Elämäni toinen pavlova tarjoiltiin puolestaan illan bileissä ja se syötiin viimeiseen muruseen asti.
Kekkereiden lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut hauskaa pienen videokuvaussession muodossa blogikollegan luona, ja huomenna jatketaan meillä kotona. Niin, että en minä oikeastaan ole ehtinyt yksin ollakaan. Nyt illalla aloin jo toivoa, että pojat olisivat kotona. Vielä vuosi, pari sitten en janonnut mitään niin hartaasti kuin että saisin olla muutaman päivän kotona itsekseni. Viime aikoina oman tilan tarve on selvästi vähentynyt. Arki on muuttunut: nyt kun molemmat pojat ovat isompia, omatoimisempia ja päivähoidossa, saan säännöllisesti omat rauhalliset työskentely- ja opiskeluhetkeni.
Koska tämä postaus ei kuitenkaan käsittele videokuvausta sen paremmin kuin introverttiäitiyttäkään, palataan vielä grilliruoan äärelle ja kerrotaan, että Lidl Grillimaisteri -arvonnan voitti nimimerkki Peppinen, onneksi olkoon! Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.
Sopisiko pavlova sinun kesäkeittiöösi?
-
Takaterassin kuumakallet (ja arvonta, joka pyöräyttää kesän käyntiin)
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Lidl Grillimaisterin kanssa
Kesäisin induktioliesi saa huilata, kun keittiö siirtyy takaterassille kaasugrillin ääreen. Tänä kesänä terassilla vietetään aikaa varmasti entistäkin innokkaammin, nyt kun piha alkaa olla siistissä kunnossa. Eivät aiempien vuosien savikasat ja rikkaruohot ole meitä itseämme haitanneet, mutta tunnustan, että tuttavien kutsumista kylään se on kyllä rajoittanut. Nyt siihen tulee muutos. Lähiviikoiksi onkin jo tiedossa kahdet grillikemut emännöitäväksi, ja taidan tietää, mistä käyn hakemassa kokkailuni: Lidl on koonnut Grillimaisteri-tuotevalikoimansa alle kaiken, mitä kesäkokkaaja tarvitsee. Itseäni ilahduttivat erityisesti monet nopeat ja herkulliset ratkaisut, joiden ansiosta grillaushetken valmistelu ei vie koko päivää, mutta samaan syssyyn pistin merkille, että Lidlin altaista näytti löytyvän tarpeet myös pitempiin illanistujaisiin.
Nopeutta arvostaa etenkin silloin, kun nälkäinen jälkikasvu pyörii ympärillä. Vesimeloni sammuttaa pahimman nälän sillä aikaa, kun Grillimaisterin broilerin minuuttileikkeiden pintaan hierotaan RUB kuivamarinadi. Itse tykkään grillailla broilerin lisäksi kasviksia: maissia, ananasta tai kesäkurpitsaa. Kuvissa häärivän grillimestarin oma herkku on porsaan sisäfile, joka löytyi Grillimaisteri-sarjasta myös marinoimattomana ja sai grillissä pintaansa kaunista väriä ja makua Grillimaisterin marinadipullosta.
Valmiit lisukkeet ovat toinen nopean grillihetken pelastaja: valitsin Grillimaisterin valikoimasta rapeita raastesalaatteja. Voisin kuvitella, että nämä olisi kätevä napata mukaan myös kesämökille, jos haluaa vältellä työtä ja tiskiä. Näin kotioloissa pyöräytin kaveriksi vielä vihreän salaatin kesäsipulilla, kirsikkatomaateilla ja pinjansiemenillä.
Homejuustotäytteiset herkkusienet pekonikuorella taitavat olla jo grilliklassikko. Kukahan tämänkin reseptin on kehittänyt ja mahtaako häntä harmittaa, ettei ole saanut nimeään julkisuuteen? Tarkoitan, että kaikki tietävät avokadopasta-Hannan, mutta tunteeko kukaan pekonisieni-Perttiä?
Uusien perunoiden kylkeen kuuluu ehdottomasti voi – tällä kertaa lohkoin joukkoon Grillimaisterin yrttimaustevoita.
Yhteinen kesäloma pyörähtää mukavasti käyntiin grillailuhetken parissa perheen ja ystävien kanssa. Mitä teillä laitetaan grilliin tirisemään? Arvonta on päättynyt.
Jaa vinkkisi ja kokemuksesi kommenttiboksissa maanantaihin 27.6. mennessä ja osallistut Grillimaisteri-tuotepaketin (arvo 70 e) arvontaan!Jätäthän kommenttisi yhteydessä sähköpostiosoitteesi (ei näy muille), jotta voittajaan voidaan ottaa suoraan yhteyttä.Hei, ja mun kesäloma alkaa huomenna!
-
Lisbetin romanttisempi puoli 90-luvun tyyliin
Yllätin itsenikin saapumalla Asennemedian muutaman viikon takaisiin kuvauksiin hempeässä kukkapaidassa ja hiukset laineilla. Kokonaisuus oli oikeastaan täyttä sattumaa. Olin ollut töissä aamuvuorossa, jossa maskeeraaja oli loihtinut minulle leikkisän lookin syvälaineraudalla. Kukkapusero puolestaan oli hätäostos Zarasta. Kevään ajan olin katsellut kauppojen verhokankaita muistuttavia kukkakuoseja naureskellen ja muistellen 90-lukua, jolloin ne edellisen kerran olivat muodissa. Hauskan näköisiähän ne olivat, mutta sitten mieleen nousi aina seiskaluokan luokkakuva, jossa lähes kaikilla tytöillä on kukallinen paitapusero (ja poolopaita alla, vieläkö muistatte sen tyylin?). Kuvauspäivänä iski kuitenkin totaalinen vaatekriisi ja nappasin kaupasta sovittamatta mukaan kasvikuvastoisen paitapuseron. Tällä kertaa hätäinen valinta osoittautui onnistuneeksi, sillä pusero on ollut ahkerassa käytössä kuvausten jälkeenkin – ehkä joskus kannattaa kokeilla juttuja myös sen omimman tyylin ulkopuolelta!
Kuvat otti Sami Jämsén, meikki ja hiukset ovat Susanna Ravean käsialaa ja kuvauspaikkana oli Villa Kataya Helsingissä.
Ja hetkinen – muistuttaako tukka kenties ysäripermistä?
-
Miten valvoa lasten ruutuaikaa ja mobiililaitteiden käyttöä?
Kaupallinen yhteistyö Moi Mobiilin kanssa.
Näinä sateisina päivinä lapset viihtyisivät pitkiäkin aikoja tablettien ja läppäreiden äärellä. Mutta mikä on liikaa ja kuka vahtii laitteiden käyttöä? Miten te muut vanhemmat olette asian järjestäneet? Olen kuullut, että osa asettaa tiukkoja sääntöjä: tunti ruutu- tai peliaikaa ansaitaan kahdella tunnilla ulkoilua. Toinen sallii mielellään lapselleen pienen pelihetken varsinkin, jos sillä ostaa itselleen hetken rauhallista työskentelyaikaa. Meidän perheen osalta on sanottava, että vaikka lupa tabletin käyttöön pyydetään aina vanhemmalta, ruudut ovat osa arkea. Tuleva esikoululainen osaa näpytellä selaimen osoiteriville ”youtube” ja selailee App Storesta uusia mobiilipelejä. Nuorempi pyytää puolestaan pyörittämään läppärillä Ryhmä Hauta ja Palomies Samia. Televisiosta lapsia on vaikea saada kiinnostumaan eivätkä he ymmärrä sitä, että Pikku Kakkosen tunnin mittainen ohjelmisto ja esitysjärjestys on päätetty jossain muualla etukäteen. Selvää on, että nämä juniorit kasvavat aivan toisenlaiseen maailmaan kuin minä ja mieheni ja että meilläkin ollaan siinä vaiheessa, jossa sääntöjä netin ja mobiililaitteiden käytöstä täytyy laatia.
Niin kauan vahtikoiran rooli on helppoa, kun verkon käyttö rajoittuu kodin seinien sisäpuolelle. Meidän kuusivuotias ei vielä omista puhelinta, mutta vuoden päästä sen hankinta on jo ajankohtaista. Oma puhelin on tietysti ennen kaikkea ilonaihe koululaiselle ja loistava keino vanhemmille pitää yhteyttä lapseen päivän aikana, mutta aiheutuu siitä vähän päänvaivaakin. Olen kuullut tuttavilta monenlaisia kauhutarinoita koululaisten kännykkämaailmasta, joka mahdollistaa kiusaamisen uudet, aikuisille näkymättömät muodot ja jossa WhatsApp-viestit vilkkuvat kännyköiden ruuduilla läpi yön.
Toisaalta en haluaisi demonisoida mobiililaitteiden käyttöä, sillä käpylehmien aika on joka tapauksessa ohi. Nuorison turmeltumattomuudesta on osattu olla huolissaan kautta aikojen, ja kaiken pahan alkuna on ollut milloin radio, milloin piirroselokuvat, milloin rock ’n’ roll. Oma lapsuudenkotini oli varsin ATK-ystävällinen, kiitos tietotekniikasta kiinnostuneen isäni. Pelailun lisäksi saimme tutustua myös tekstin- ja kuvankäsittelyyn ja jopa koodaamiseen. Silloinen kotitalouksien harvinaisuus, nettiyhteys saapui meille 90-luvun puolivälissä ja tutkailimme innokkaina, mihin modeemiyhteys ja Altavista-hakukone meidät johdattivat. Käytin sähköpostia ja koodasin ensimmäiset verkkosivuni. Tosin muistan, miten isä hermostui puhelinlaskun saapumispäivänä… Olen pahoillani niistä laskuista, isä – toivottavasti sinua lohduttaa tieto siitä, että viime vuosituhannella oppimani taidot ovat osoittautuneet tärkeäksi pohjaksi myöhemmässä elämässä. Itselleni tietokoneet, netti ja sosiaalinen media ovat luonnollinen osa elämää, työväline, yhteydenpidon väline ja tietysti myös viihdyke.
Taitaakin olla niin, että jos jollekulle tässä kodissa pitäisi asettaa rajoituksia ruutuajalle, se olisin minä! Olen tehnyt itselleni lupauksen olla asettumatta kehityksen jarruksi ja pitää mieleni avoimena tulevaisuuden innovaatioille, olivat ne sitten 3D-printtereitä, virtuaalitodellisuutta tai robottiystäviä. Vielä vähemmän haluan asettua jarruksi junioreiden tielle. Haluaisin olla se turvallinen aikuinen, joka ohjaa ja opastaa ja asettaa rajat mutta antaa kuitenkin mahdollisuuden kokeilla itse. Tulen varmasti olemaan myös se nolostuttava somemutsi, joka seuraa jälkeläisensä kannoilla Snapissa, Periscopessa tai missä ikinä muutaman vuoden päästä ollaankaan.
Kotona siis melkein jokaisella pöydänkulmalla lojuu tabletti tai puhelin ja lisää on tulossa lähivuosina. Kun perheessä on useita mobiililiittymiä, niiden yksittäinen hallinnointi on työlästä. Moi on uusi suomalainen matkapuhelinoperaattori, jossa perheen kaikki liittymät voi yhdistää samaan tiliin. Yksi sopimus riittää ja sim-kortteja saa tilattua juuri itselleen sopivan määrän – kätevää ajatellen sitäkin, että puhelimien ja tablettien lisäksi sim-kortteja syö nykyään moni muukin laite varashälyttimestä ruohonleikkuriin. Sovittu yhteinen data- ja puhepaketti takaa sen, ettei kenenkään tarvitse hermostua puhelinlaskun saapumispäivänä (sitä paitsi laskutus tapahtuu kätevästi maksukortilta). Puheluminuutit, tekstarit ja datansiirto jaetaan eri laitteiden kesken ja tarvittaviin liittymiin voi hankkia myös rajattoman data- tai puhepaketin.
Kaikkien liittymien hallinnointi ja muutosten teko on helppoa Mun Moi -applikaation kautta. Itse pidän erityisen kätevänä mahdollisuutta katkaista lapsen liittymän datavirta esimerkiksi läksyjenteon tai yöunien ajaksi. Taitaapa kuitenkin olla, että paras houkutus pois ruudun äärestä on lapsen tekemisistä kiinnostunut ja läsnäoleva vanhempi – nyt siis läppäri kiinni ja lauantain viettoon!
-
Kahden sankarin huone
Väljempää aikataulua ja kesäsateita on kiittäminen siitä, että sain ripustettua seinälle pupujulisteet, jotka ostin ennen joulua, kröhöm! Nyt siis kuvat huoneesta, jonka jakavat kuusivuotias isoveli ja kohta kolme vuotta täyttävä pikkuveli. Päädyimme viime syksynä hankkimaan kuopuksellekin oman Muuramen Jolla-lastensängyn, vaikka ensin pyöriteltiin ajatusta kerrossängystä. Sängyt täyttävät leijonasosan pienen makuuhuoneen pinta-alasta, mutta leikkien pääasiallinen paikka onkin yläaulassa.
Pimennysrullaverho on myös viimeaikainen lisäys. Valostuvien iltojen myötä vakuuttelu yöunille käymisestä kävi niin hankalaksi, että oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ja asentaa kotimme ihka ensimmäinen verho (jos sälekaihtimia ei lasketa). Se tepsi. Aamuihin sillä ei tosin ole ollut vaikutusta, vaan päivä alkaa tuttuun tapaan viimeistään seitsemältä.
Koottava Tyrannosaurus rex on tuliainen isovanhemmilta, mutta Coterie-blogin Riika vinkkasi pari päivää sitten, että dinoja saa myös Sinellistä.
Olen erityisen tyytyväinen, että keksin sijoittaa kirjat vaatekaapin reunimmaiseen hyllyyn, jossa ne piiloituvat liukuoven taase mutta ovat kuitenkin helposti saatavilla. Konmari-tyyppinen järjestelyinto ei ole jälkeläisteni vahvuus, vaan kaikella, mikä huoneessa on avoimesti esillä, on taipumus päätyä ennen pitkää lattialle – kirjat mukaanlukien. Lelusäilytyksen suhteen meillä parhaaksi havaittu ratkaisu on kuvissa vilahtelevat avoimet korit, joihin irtaimisto korjataan päivän päätteeksi.
Lopuksi vielä ihana kesäinen kirjasuositus lapsiperheisiin: Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä. Kirjan kautta pääsee raottamaan lapsille entisajan elämää, kesän merkkipäivämääriä ja vähän sää- ja luontotietämystäkin. Meidän kuusivuotias kiinnostui kirjasta kovasti, seikkailihan siinä myös hänen melko harvinainen kaimansa.
Kuvia lastenhuoneen aiemmasta järjestyksestä ja ohjeet tähtiseinän tekoon löytyvät lastenhuone-tunnisteella.
-
Laukkuostos: Tory Burchin Thea Mini Bag
Toteutin vihdoinkin pitkään itäneen haaveeni kätevästä pikkulaukusta. Tätä etsiessä suosikkeja on löynyt monelta merkiltä, mutta viime kuukaudet olen katsellut lähinnä Tory Burchin laukkuja, erityisesti Thea-sarjaa. Siinä laukut ovat kauniin eleettömiä eikä niissä ole isoja metalliosia tai silmille pomppaavia logoja. Laukkuni on Thea Mini Bag sävyssä bark ja tilasin sen suoraan merkin eurooppalaisesta nettikaupasta. Nopea ja mutkaton toimitus kauniissa lahjapakkauksessa, suosittelen!
Alennusmyynnithän ovat aivan lähtökuopissa ja jossain jo kai alkaneetkin, mutta ostan sen verran harvoin itselleni mitään isompaa, etten jaksa kytätä alennuksia. Sitä paitsi omat suosikkini – klassiset perusvaatteet ja -asusteet – eivät tunnu koskaan päätyvän alennuksiin asti.
Joku muistanee, että alkuperäinen haave koski mustaa laukkua, mutta matkan varrella väri vaihtui monikäyttöiseksi vaaleanruskeaksi. Monet päällystakeistani ovat tummia, joten on hyvä, ettei laukkukin ole musta. Sitä paitsi kesää vasten on paljon kivempaa ostaa vaalea laukku! (Jäi sinne verkkokauppaan jäi myös se musta laukkuhaave odottamaan.)
-
Video: näin syntyy kotimainen pallomaljakko
Ihanat pallomaljakot ovat sisustuksessa kovasti pinnalla: kurkatkaapa vaikka Valkoisen Harmajan lilaan vivahtava lasinen pallomaljakko ja Beauty of Lifen nerokas DIY-projekti. Ruotsalaisen Eightmoodin namupaloja voi ihailla mm. Villa Ilonassa ja Syyskuun kuudes-blogissa. Oma, blogissa tiuhaan vilahdellut pallomaljakkoni on keramiikkaa ja tulee mieheni vanhempien perheyritys Amforasta. Näihin kuviin päätin pukea sen hieman tavanomaista romanttisempaan asuun! Rondo-maljakkoa on saatavissa täysvalkoisen lisäksi eri maalauksin sekä ajankohtaisena mattamustana.
Oheisella videolla pääsette seuraamaan, miten tällainen ruukku syntyy anoppini, taiteilija Päivi Rintaniemen käsissä ja mitä kaikkia työvaiheita siihen liittyy. Video ei ole tällä erää omaa käsialaani, vaan taitavan Sofian kuvaama ja editoima.
Kaikki Amforan tuotteet valmistetaan alusta alkaen Seinäjoella, ja varmaan arvaattekin jo paikkakunnan perusteella, että lähestyvillä asuntomessuilla sekä Amfora että Päivin taideteokset ovat näkyvästi esillä. Sofia on muuten lupaillut, että videotuotantoja on tulossa lisää – jos haluat nähdä niitä jatkossakin, kannattaa liittyä Amforan seuraajaksi Facebookissa.
