-
Neljän tölkin lasagne
Eilisen sunnuntai-iltapäivän sumussa ja hämärässä tehtiin ruoaksi sitä, mihin kaapista löytyy ainekset lähes aina eli tonnikalalasagnea. Sekä lasagnen että salaatin sekaan laitoin runsaasti basilikaa. Mmm… minulla on paha basilikaputki päällä: syön sitä kaiken aikaa, kaikkialla ja kaikkien kanssa.
Pikkuveljeni saapui lounasseuraksi ja keskustelu kääntyi jälleen valokuvaukseen. Veli on nimittäin ollut pääasiallinen tietolähteeni järjestelmäkameran käytossä (yritys ja erehdys -menetelmän lisäksi) ja nytkin sain arvokkaita vinkkejä. Minun kannattaisi mm. ryhtyä kuvamaan RAW-muodossa, mikä saattaisi lieventää valkoisten alueiden puhkipalamista kuvissa. Videokuvauksestakin puhuttiin, se onkin veljen ydinosaamisaluetta, ja itse olen leikitellyt ajatuksella tuottaa videoita tänne blogiin. Valitettavasti kamerakalustoni vaatisi ensin päivityksen kunnollista videokuvaa tuottavaan malliin.
Koska tämä on ensisijaisesti ruokapostaus, laittakaamme nyt myös tämä sangen helppo tonnikalalasagnen ohje:
3 tölkkiä tonnikalaa paloina vedessä
öljyä
1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
2-3 porkkanaa raastettuna
suolaa
mustapippuria
oreganoa
basilikaajuustokastike:
8 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
valkopippuria
muskottipähkinäätäysjyvälasagnelevyjä
juustoraastetta päällePyöräytä tonnikala pannulla öljyssä ja lisää porkkanaraaste, tomaattimurska, vesi sekä mausteet. Jätä tonnikalakastike hautumaan kannen alle. Vispaa vehnäjauhot ja mausteet kylmään maitoon. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen kunnes kastike sakenee. Ota pois liedeltä, lisää juustoraaste ja sekoita hyvin.
Lado laakeaan vuokaan vuorotellen kerros tonnikalakastiketta, juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Jätä päällimäiseksi kerros juustokastiketta. Viimeistele juustoraasteella. Paista uunissa 225 °C noin 50 min. Anna jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua.
16 kommenttia artikkeliin Neljän tölkin lasagne -
Viides vuodenaika
On marraskuu. Minne lokakuu hävisi? Aamulla lupasin itselleni, että tänään yritän taas hämäryydestä huolimatta nähdä kauneutta ympärilläni ja päivittää blogia edes muutamalla kuvalla. Niinpä mennään punaisen ja valkoisen teemalla:
Jemmasin blogiglögiä hyvissä ajoin tänä vuonna:
Jarmonin joulunpunainen villanuttu on luottovaate marraskuisiin aamuihin. Jotkin vaatteet ovat vain niin… turvallisia. Ne ovat kuin suojakuori oman ihon ja muun maailman välissä.
Ihanaa, loppuviikko vapaata edessä!
-
Kadonnut bloggaaja
Kommenttiboksissa oli jo hieman huolestuneita äänensävyjä, joten ajattelin tulla ilmoittautumaan, että täällä ollaan ja kaikki on hyvin. Tai siis on, jos väsymystä ja kiirettä ei lasketa. Reiluun viikkoon en ole saanut kameraan tallentumaan mitään julkaisukelpoista ja alkuviikon olin kokonaan pois koneen ääreltä, siinäpä pääasialliset syyt postausten vähyyteen.
Loppuviikko taitaa mennä samoissa merkeissä, mutta sitten näyttää vähän helpottavan! Kuullaan siis pian.
-
Potilas
Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Pikkukaverin flunssana alkanut sairastelu äityi niin pahaksi, että päädyimme lääkäriin, päivystykseen ja lopulta lastenosastolle yöksi. Onneksi pääsimme jo tänään kotiin ja kaikki tuntuu nyt olevan hyvin univelkaa lukuunottamatta.
Voi harmi näitä toistuvia flunssia! Olemme olleet todella tyytyväisiä pojan päivähoitopaikkaan, mutta miinuspuoli on tämä jatkuva sairastelu. Ensimmäistä puolta vuotta sanotaan pahimmaksi, mutta meillä se alkaa olla jo takana – helpottaako tämä ikinä?
Sunnuntai-iltaisin minulla on monien muiden lailla tapana käydä läpi tulevan viikon aikataulut ja tehtävälistat. Se tuo jonkinlaista ryhtiä arkeen, vaikka elämästä puuttuukin nine-to-five-työn säännöllisyys. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä pyörii huomisen asuntonäyttö. Onhan sellaisilla juostu jo hyvän aikaa, mutta tästä talosta minulla on hyvät fiilikset etukäteen. Kunpa sama fiilis jatkuisi huomenna paikan päällä! Riittävän monta pettymystä on nimittäin koettu paperilla hyvältä näyttäneissä kohteissa. Ai nää salaojien vedet on johdettu kellariin? Ai tästä tontin yli kulkeekin 110 kilovoltin voimalinja? Ai siis perustusten paalutukset ovat vinossa, mutta niiden pitäisi kestää? Meistä on – yllätys, yllätys – tullut aika niuhoja ostajia aiemman kokemuksen jälkeen, mutta on markkinoilla tarjolla melkoisia pommejakin.
Pitäkäähän siis peukkuja!
-
Helppo seurata?
Sain ensikosketukseni internetiin vuonna 1996. Kirjaston tietokoneelle sai varata puolen tunnin ajan. Kun Netscape on puhkuen ja puhisten lähtenyt käyntiin, ongelmaksi muodostui, mihin internetissä oikein pitäisi mennä. Koneen vieressä oli puhelinluettelon paksuinen katalogi, johon oli listattu hakusanoja ja niihin liittyvien nettisivujen pitkän pitkiä osoiterivejä. Sellaisena muistan netin alun: kaikki olivat hieman eksyneitä. Hyviä sivustoja löysi vahingossa pitkien seikkailujen tuloksena.
Tässä mielessä netti on muuttunut helpommin jäsennettävään suuntaan. Sivustot haluavat näkyvyyttä, eivätkä piilottele pitkien hakemistonimien takana hakukoneiden ulottumattomissa. Koska pidän suotavana, että blogillani on lukijoita, olen yrittänyt tehdä lisbet e.:n mahdollisimman helposti löydettäväksi ja seurattavaksi. Siispä odotan innolla Indiedays Inspiration -konseptin avautumista. Jos haluat jo raottaa ovea, voit käydä pyytämässä kutsun testausvaiheessa olevalle sivustolle.
Inspiration on siis uusi tapa seurata blogiani kolmensadan muun mukaan kutsutun blogin joukossa. Ylläoleva kuvakaappaus esittää, millä tavalla omat postaukseni sivustolla näkyvät. Sivustolla on uudenlainen, blogien visuaalisuuteen keskittyvä ilme, mikä asettaa aivan uudenlaisia paineita kameran käyttäjälle täällä päässä!
Toivon tietysti, että Inspirationin myötä uudet lukijat löytäisivät tiensä blogiini. Te ihanat, jotka tätä jo luette, löydätte toivottavasti perille tuttuja reittejänne. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja vinkkaan tavoista, jolla voit seurata blogiani. Tilastoista näen nimittäin, että aika moni lukija hakeutuu blogiini hakukoneen kautta, toisin sanoen kirjoittaa esimerkiksi Googleen ”lisbet e”. Tämä on tietysti täysin ok, mutta oletteko harkinneet, että siirtyisitte lukemaan blogeja jonkin lukulistan kautta? Kirjautumalla esimerkiksi Blogilistalle tai Bloglovin’:iin voi yhdellä silmäyksellä nähdä kaikkien suosikkiblogiensa tuoreimmat päivitykset. Itse luen blogeja juurikin Bloglovin’:in kautta. Sitä kautta löytää helposti myös ulkomaalaiset blogisuosikit, kun taas Blogilista sisältää lähinnä kotimaisia blogeja. Useimpia blogeja on mahdollisuus seurata myös tykkäämällä niistä Facebookissa, jolloin niiden päivitykset ilmestyvät muiden kaveripäivitystesi joukkoon.
Jos olet kirjautunut Bloggeriin, blogien lukeminen käy helposti liittymällä sivuston lukijaksi. Pidän tätä kuitenkin hieman hankalana, sillä blogeilla on taipumusta muuttaa – esimerkiksi monet suosikeistani ovat saaneet kutsuja portaaleihin tai vaihtaneet osoitettaan muusta syystä. Uuden osoitteen päivittäminen Bloggerin lukulistalle on kyllä mahdollista mutta vaatii käsityötä.
Eli kertauksena, blogiani voit seurata helposti:
Blogilistalla
Bloglovin’:issa
Facebookissa
Bloggerissa…ja myös kohta avautuvassa Indiedays Inspirationissa.
-
Putting on my serious pants
Olen alkanut odotella nykyisen kapealahkeisen ja ihoa nuolevan housumuodin laantumista. Tuntuuko teistäkin, että pillifarkut ovat pitäneet pintansa yllättävän pitkään? Tiedän kuulostavani järkyttävän keski-ikäiseltä päivitellessäni, miten kamala kyseinen muoti oli jo 80-luvulla, mutta toisaalta eivätpä ne 90-luvun hippihenkiset trumpettilahkeet olleet sen paremmat. Miksei seuraava muoti voisi olla ihan tavalliset housut?
Kaapistani löytyvät yhdet mustat, villakankaiset, normaalivyötäröiset ja polvesta alaspäin lievästi levenevät housut merkkiä Boss. Mittaa on riittävästi korkkareiden kanssa pidettäväksi. Tällainen tyyli on varsin lempeä vartalon rakenteelle ja huijaa jalat pitemmiksi. Ei siis ihme, että suorat mustat housut ovat yksi lisbetin 50 -listalle päässeistä välttämättömyyksistä.
Jostain syystä päässä soi Madonnan Express Yourself. Tehokasta torstaita sinne ruutujen taakse!
-
Daily dose of pretty
Lokakuista keskiviikkopäivää! Minulla ei ole mitään sateisia ja harmaita päiviä vastaan, mutta useimmat bloggaajat tuntevat nahoissaan sen, että valo on katoamassa. Tästä hetkestä helmikuulle kuvausaikaa on päivässä vain joitain tunteja ja nekin tunnit kuluvat monella töiden ja opintojen parissa. Itse sinnittelen näillä opeilla:
- Järkkäriin reilusti valotusaikaa ja aukkoon kokoa. Tosin yritän nykyään välttää suurempaa kuin f2.5:n aukkoa. Esim. f1.8 jättää jo aika ison osan kuvaa epäselväksi.
- Jalusta: yksi edullisimmista hankinnoista, jolla kuvien laatua voi parantaa. Sisäkäyttöön ja kevyelle kameralle riittää heppoinenkin versio. Jalustan virittely tuntuu usein työläältä, mutta lopputulos palkitsee.
- Toiseksi edullisin hankinta kuvien välittömäksi parantamiseksi on ”blogiobjektiivi” eli 50 mm f 1.8 objektiivi.
- Jälkikäsittely: blogissani ei ole varmaan yhtään kuvaa, jota en olisi käsitellyt ennen julkaisua. Lisään lähes aina kuviini valotusta, parannan kontrastia ja terävyyttä. Rajaan kuvan uudelleen ja saatan retusoida kuvista pois jonkin häiritsevän virheen. Käsittelyn teen iPhotossa.
- Otan kuvat aina päivänvalossa ja sammutan kaikki muut valonlähteet, sillä keinovalaistus saattaa tuoda kuviin ei-toivottuja kellertäviä sävyjä.
Opittavaa on toisaalta paljon. Hyvin valotettuja kuvia on vaikea ottaa niin, etteivät vaaleat pinnat pala puhki. Tarkennuksen kanssa huomaan jatkuvasti parantamisen varaa. Salamaa tai muuta lisävalaistusta en ole opetellut käyttämään lainkaan, mutta ajatuskin marraskuusta saa harkitsemaan vakavasti. Vinkkejä?
-
Suosikkimekko Hullareilla
Olin päättänyt, että tänä syksynä en kirjoita Hulluista Päivistä mitään. Mutta pakkohan minun on mainita, että erä suosikkimekkoani tulee myyntiin lauantaina, nimittäin Tara Jarmonin oranssinpunainen yksilö tuossa kuvan keskellä. Minulla on sama mustana, mutta harkitsin viime syksynä sen ostaessani vakavasti myös oranssin hankkimista. Tuolloin mekkoa oli myynnissä lisäksi valkoisena, mutta verkkokaupan mukaan sitä ei ole näköjään tarjolla, vaikka kuvastossa sanotaankin ”useita värejä”. Kuvastossa sanotaan myös, että kyse on jerseymekosta, mutta mekko on todellisuudessa täysin joustamatonta materiaalia.
Hullareiden kohdalla herää monesti kysymys, ovatko myynnissä olevat tuotteet niin edullisia, kuin kampanjoinnissa annetaan ymmärtää. Tämän mekon osalta muistelen, että myyntihinta viime syksynä oli 229 e, eli kohtuullisesta alennuksesta on kyse. Ajattelin lähestyä kaunokaista verkkokaupan kautta, sillä aamuryysikseen minusta ei ole menijäksi. Nyt vain ihmetellään, mitä verkossa myynnissä olevat koot 32-40 mahtavat tarkoittaa. Jarmonin oma ranskalainen mitoitus alkaa 36:sta, mikä on Suomessa yleensä merkitty 34:ksi. Paras veikkaukseni on, että verkkokaupan 32 = suomalaisten kauppojen 34 = Jarmonin oma koko 36.
Uskotteko, että verkkokauppa pysyy pystyssä huomenna, kun sirkusmenot alkavat?
-
Taitoluistelutyyliin
Viikonloppuna olin seuraamassa vuosittain järjestettävää taitoluistelukilpailua Finlandia Trophya Espoossa. Tapahtuma tuo Suomeen lajin kansainvälisiä huippuja, vaikka Kiiraahan sinne varsinaisesti mennään katsomaan. Kisakatsomossa on oma pukukoodinsa. Luistelua harrastavilla on päällystakkina yleensä Luhdan fleece seurapainatuksin. Vannoutuneet seuraajat puolestaan tietävät sonnustautua lämpimästi, sillä jäähalli on tarkoituksella hieman viileä ja monen tunnin istuminen paikoillaan tekee tehtävänsä. Untuvatakki ei siis ole yhtään liioittelua. Nuoremman taitoluisteluväen keskuudessa pinnit, hiuspannat, ponnarit ja nutturat ovat niin ikään suosittuja. Lisää tyylipisteitä saa, jos pääkoriste mätsää muun asukokonaisuuden väriin. Näillä elementeillä lähdin minäkin liikenteeseen.
untuvatakki Zara
neuletakki Red Valentino
farkut Zara
saapikkaat Global
laukku Michael by Michael Kors
huivi Missoni
Kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kaikki varmaan tietävät, millainen kynnys kasvokuvien postaamiseen saattaa olla. Ehkä vielä enemmän siksi, että naamaa on jo kulutettu muuallakin. Pidätän kyllä jatkossakin oikeuden rajata kasvot pois asukuvista, sillä voi luoja miten vaikeaa asiallisen ilmeen houkuttelu esiin voi olla!
