-
Lentoemäntäglamouria ja arvonta
Vapaa loppuviikko tulee niin tarpeeseen. Vuoden ensimmäisen vapaapäivän olen käyttänyt rentoiluun ja kituvien joulusuklaiden vapauttamiseen tuskistaan. Lisäksi olen lukenut, siis muutakin kuin blogeja. Sain nimittäin blogini kautta mahdollisuuden tutustua Taivas mikä työpaikka -kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Finnairin matkustamohenkilökunnan edustajat Riitta Kiiveri, Tony Pokkinen, Noora Kunttu, Pirkko Saari, Christina Strandberg, Meriitta Ahtikari, Kati Kaivanto ja Lene Malmström. Moni teistä on varmaan jo opukseen tavalla tai toisella törmännyt, sillä se on ollut julkaisustaan asti esillä niin lehdissä, televisiossa kuin sosiaalisessa mediassakin. Itse törmäsin aiheeseen viimeksi joulunpyhinä, kun mieheni seitsemääkymppiä lähestyvä täti siteerasi kahvipöydässä yhtä kirjan tarinoista.
Kirjassa siis kerrotaan Finnairin matkustamohenkilökunnan työstä ennen ja nyt lentoemäntien ja stuerttien omien tarinoiden kautta. Täytyy sanoa, että juttuja ei voi lukea tulematta hyvälle tuulelle! Maistiaisia voi käydä katsomassa kirjan nettisivuilta. Kirjoittajat ovat muuten olleet hyvällä asialla, sillä tuotot ohjataan lasten ja nuorten mielenterveystyöhön Prinsessa-koulukampanjan kautta.
Itse huomasin kiinnostuvani kirjassa erityisesti sen runsaasta kuvituksesta, jossa on kaivettu esiin arkistojen parhaat niin vuosikymmenien takaisista mainoskuvista kuin emäntien ja stuerttien kotialbumeista. Jos olet hohdokkaiden ja aina tyylikkäiden lentoemäntien ihailija, kannattaa käydä katsomassa myös Taivas mikä työpaikka -tiimin Pinterest!
Jollain teistä lukijoista on mahdollisuus päästä hetkeksi yläilmoihin tämän kirjan merkeissä, sillä arvon kirjasta yhden kappaleen tätä postausta kommentoineiden kesken. Keksithän itsellesi nimimerkin, jos jätät puumerkin nimettömänä. Kommenteissa voi myös jakaa omia hauskoja tai ei-niin-hauskoja kokemuksiaan taivaalta. Osallistumisaika päättyy viikon päästä perjantaina 11.1.2013.
Tulipa muuten kova matkakuume. Olen suunnitellut, että lähtisin yksin pienelle kaupunkilomalle vielä tämän talven aikana. Pariisi houkuttaisi, olen käynyt siellä kerran ja siitäkin on kymmenen vuotta.
70 kommenttia artikkeliin Lentoemäntäglamouria ja arvonta -
Aattoilta ja blogisynttäri
Aattosuunnitelmat muuttuivat viime metreillä, kun en joutunutkaan olemaan koko iltaa töissä, vaan pääsin tekemään aikaisemman vuoron. Lisäksi perheeseen, johon meidän oli tarkoitus mennä viettämään iltaa, oli iskenyt mahatauti. Päädyimme siis viettämään rennon illan kotioloissa neljästään miehen pikkusiskon kanssa.
Tarjottavaakaan en ollut miettinyt etukäteen, mutta matkalla töistä kotiin ehdin juuri ja juuri hakemaan ainekset tortilloiden täytteeksi. Herkuttelimme siis tuoresalsalla, guacamolella, ranskankermalla ja kanapaistoksella.
Olimme kuvitelleet olevamme maailman parhaat vanhemmat ja hankkineet pari rakettia pojan iloksi, mutta vastaanotto oli laimea. Kaksivuotias ehdotteli jo muutaman laukauksen jälkeen, että raketit loppuivat nyt ja voitaisiin mennä sisälle. Muutenkin nukahtaminen osoittautui vaikeaksi kaiken jyskeen keskellä, vaikka normaalisti poika ei havahdu edes palohälyttimeen. Me loput sinnittelimme yli puolen yön katsomalla Yle Areenasta Napapiirin sankarit, joka löytyy sieltä muuten vielä kuuden päivän ajan. En ole kotimaisen elokuvan erityinen ystävä, mutta tämä oli sangen viihdyttävä, suosittelen.
Mainiota alkanutta vuotta teille kaikille! Vuoden ensimmäinen päivä on kannaltani sikälikin merkityksekäs, että aloitin bloggailun tasan vuosi sitten joululahjana itselleni. Monissa blogeissa näkee näin vuoden vaihtuessa koostepostauksia menneestä vuodesta. Oma vuoteni oli aika sirpaleinen ja sujui hyvin eri merkeissä kuin olin suunnitellut. Blogistakin tuli sen myötä erilainen kuin kuvittelin viime tammikuussa. Postaukset ovat sillisalaattia pukeutumisen, kosmetiikan, sisustamisen, matkailun ja perhe-elämän välimaastosta, mutta se kai kuuluu lifestyleblogissa asiaan. Nyt uudessa kodissa sisustuspostauksien määrä varmasti ainakin aluksi lisääntyy, mutten aio hylätä muitakaan lifestyle-aiheita. Onko siellä lukijapuolella jotain ajatuksia siitä, mitä haluaisitte blogissa nähdä?
-
Aattoillan asu
Joulu on juhlittu. Saimme viettää rattoisat kolme päivää appivanhempieni hoivissa. Olemme viettäneet joka toisen joulun minun lapsuudenkodissani ja joka toisen vastaavasti miehen kotona. Nyt kun ikää ja jälkikasvua on kerääntynyt, voisi tietysti kuvitella jonain jouluna jäävänsä myös omiin kotimaisemiin. Etenkin sellaisena jouluna, jolloin jompi kumpi meistä joutuu töihin, tämä voisi tulla kysymykseen.
Tällä kertaa oli tietysti tavallistakin mukavampi ajatus lähteä sukuloimaan, kun oman kodin sisustuksena oli lähinnä ruskeaa pakkauspahvia ja piparit ja tortut olivat pakastetaikinamuodossaan kinkuista ja laatikoista puhumattakaan. Aattoillan ohjelma mieheni kotona noudattelee samaa, tuttua kaavaa kuin monessa muussakin perheessä: riisipuuroa, saunaan, joulurauhan julistus, jouluhartaus kirkossa ja kierros lähiseudun haudoille. Tämän hieman hengästyttävän alun jälkeen rauhoitutaan illan viettoon jouluaterian ja lahjojen antamisen merkeissä.
Aattoillan asuna minulla oli joulukuun aikana monessa muussakin tilanteessa palvellut valkoinen, väljä paitapusero. Se on Samu-Jussi Kosken mallistoa niiltä ajoilta, kun hän vielä suunnitteli Marimekolle ja erinomainen esimerkki vaattesta, joka on ollut ahkerassa käytössä jo monta vuotta. Hankin varta vasten jouluksi oikein punaista kynsilakkaa (Diorin sävy 999). Minulla ei ole ikinä ennen ollut punaisia kynsiä, mutta nyt olen tähän sävyyn aivan ihastunut. Riipus on Snö of Swedenin ja musta rusettipanta sopi aattoillan teemaan.
Aattoillan juhlavuuden vastapainoksi joulupäivä vietettiinkin ihan vain verkkareissa herkkuja syöden ja lahjoja ihmetellen. Sain itsekin muutaman aika kivan jutun, jotka varmaan tulevat vilahtamaan täällä blogissa.
Joulu oli siis ihana mutta kieltämättä enää muisto vain. Loppuvuoden maksamme miehen kanssa kolmen päivän yhteisestä jouluvapaastamme ahkeralla työnteolla ja esimerkiksi uusi vuosi on osaltani työn juhlaa. Jossain välissä pitäisi ehtiä suorittaa loppusiivous vanhassa kodissa. No, asia kerrallaan. En myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka lopettaisivat joulun vieton Tapaninpäivään. Kuusi saa seisoa sisällä loppiaiseen asti ja kynttilöitä poltellaan varmasti vielä maaliskuussakin. Ehkä sille jäiselle piparitaikinallekin pitäisi tehdä jotain…
-
Jouluharmonia
Haaveilen aina siitä joulusta, jolloin ehtisin tehdä kaiken rauhassa ja hyvissä ajoin. Kirjoittaisin joulukortit ajatuksella ja tunteella glögilasin äärellä fiilistellen ja veisin ne postiin punaisessa joulukuoressa odottamaan jakelupäivää. Lahjat olisin ostanut jo marraskuussa ja käärinyt ne toinen toistaan kauniimpiin paketteihin. Ensimmäisestä adventista lähtien pukisin kotia vähitellen jouluasuun. Leipoisin pipareita ja torttuja varastoon ja kokkaisin joulunpyhinä moderneja versioita perinteisistä jouluherkuista naistenlehtien työläiden mutta ah, niin palkitsevien ohjeiden mukaan.
No, selvästi tämäkään ei ollut se joulu. Tunnelma on silti korkealla, sillä olemme saaneet muuton valmiiksi: kaaos sijaitsee enää yhdessä osoitteessa. Suuri osa kodista on pahvilaatikkojen vallassa, mutta oleskelutilojen puolella vallitsee jonkinlainen harmonia. Joulukukat ovat vihdoin pääseet ruukkuihinsa, valkoisia hyasintteja, rakastan niiden tuoksua! Tärkein on kuitenkin joulukuusi. Viimeiset viikot olen elänyt sen ajatuksen voimalla, että kun muutto- ja joulurumba on ohi, pystytämme olohuoneeseen mitä tuuheimman ja tuoksuvimman joulukuusen.
Koristelussa on suosittu tarkoituksella yksinkertaista linjaa. Pari vuotta sitten kävin läpi bling bling -vaiheen kuusenkoristeissa, mutta nyt jätin glitteriperhoset ja hilepallot suosiolla pahvirasiaansa. Kuusessa on valosarjojen lisäksi hopeapalloja, Iittalan Sarjaton-lasipalloja sekä pieniä keraamisia tähtiä, jotka anoppi toi pikkujoululahjaksi Ornamon joulumyyjäisistä. En valitettavasti tiedä niiden valmistajaa.
Joulua vietämme muissa maisemissa. Ehkä joskus saan vielä kokea jouluaaton myös näiden seinien sisällä. Rauhallista ja levollista juhlaa kaikille lukijoille!
-
Eka aamu
Kuluneen viikon aikana olemme vähä vähältä siirtäneet omaisuuttamme pisteestä A pisteeseen B ja eilen oli viimein aika siirtää myös ihmiset eli nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa. Vanhalla asunnolla on vielä paljon tavaraa ja uudessa kaikki hujan hajan mutta sellaistahan se on. Ainakin minun muutoissani. En oletakaan, että saisin kaikki laatikot purettua muutaman viikon sisällä. Sitä paitsi niistä aika monen sisältö kaipaa kriittistä tarkastelua. Päätavoitteeni tässä kodissa on, ettemme omistaisi mitään turhaa, että kaikelle olisi säilytyspaikka ja että tilat olisi helppo pitää siistinä ja järjestyksessä. Se on perusta, jolle voi lähteä rakentamaan viihtyisyyttä.
Ruokapöytä pystytettiin puolenyön jälkeen. Kotini on siellä missä ruokapöytäni on! Kovin paljon muita kalusteita olohuone-tupakeittiössä ei sitten olekaan. Tammikuussa aiomme hyödyntää alennusmyynnit ainakin sohvakauppojen merkeissä.
Takkaankin viritettiin tuli aamuteen kaveriksi. Ulkona on alkanut pyryttää. Ihanaa olla kotona.
-
Nämä tyhjät nurkat
Tänään ryhdyimme uudella talolla tositoimiin. Päivä alkoi lumitöillä (oli mahtava tunne paiskoa lumitöitä oman talon pihassa, mutta epäilen vahvasti, säilyykö tunne maaliskuuhun). Sisällä minä jatkoin siivouspuuhissa ja mies seinien paikkamaalauksen kanssa. Muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta sisätilat ovat valmiit, eikä meillä ole tarkoitus tehdä niissä suuria muutoksia.
Otin talolta myös ensimmäiset kuvat päivänvalossa. Niissä näkyy kodin paraatipaikka: keittiö, ruokailutila ja olohuone, jossa on korkeat ikkunat ja katto auki yläkertaan. Tilan keskellä on kaakeloitu takka, jossa on luukut sekä ruokailutilan että olohuoneen puolelle.
Talon sisustus on moderni, skandinaavisen vaalea muutamin tummin tehostein – moni valinta on sellainen, jonka olisin voinut tehdä itsekin. Myönnetään kuitenkin, että kun aloimme katsella näitä uudempia valmiita remontoitavien sijaan, vaadittiin melkoinen asennemuutos. Remonttia suunnitellessa olin ehtinyt luoda varsin tarkan mielikuvan unelmieni kodin laattavalinnoista, parketin sävystä ja tilaratkaisuista aina ulkoseinän rappaukseen. Kohteisiin saattoi mennä tutustumaan kiinnittäen huomionsa vain talon sijaintiin, tonttiin, pohjan muunneltavuuteen sekä rakenteisiin ja niiden kuntoon – keittiön kaapeista ei tarvinnut olla huolissaan. Uudemmissa kohteissa tarjolla on puolestaan koko paketti. Sen verran säästäväinen ja ekologinen kuluttaja minussakin asuu, että alle kymmenen vuoden ikäisten kaapistojen tai parketin repiminen irti vain siitä syystä, että ne eivät miellytä silmää, tuntuu suurelta haaskaukselta.
Viikonloppuna jatketaan ja viedään varmaan ensimmäiset muuttolaatikotkin. Onpa jännää päästä jälleen näkemään kellarikomerossa puolitoista vuotta seisoneiden laatikoiden sisältö…
-
Uusi koti
Moni varmaan arvasikin, että valoisammat näkymät liittyvät asumisasioihimme. Aloitimme kodinvaihtoprojektin jo puolitoista vuotta sitten toukokuussa myymällä itse remontoimamme, pieneksi jääneen asuntomme. Itku olisi saattanut päästä, jos olisin silloin tiennyt mitä kaikkea oli edessä. Mutta tämän postauksen ei ole tarkoitus muistella menneitä, vaan katsoa onnellisen odottavaisena tulevaan.
Eilen saimme joka tapauksessa avaimet uuteen kotiin. Kun loppukesästä aloimme katselemaan jälleen asuntoilmoituksia, jätimme suosiolla remontoitavat sikseen. Nyt ostettu koti onkin varsin tuore, itse asiassa vielä hieman keskeneräinen. Työmaata riittää mm. pihan ja autotallin laittamisessa. Onneksi lumi on armeliaasti peittänyt alleen tontin keskeneräisyydet, mietimme niitä sitten tarkemmin keväällä. Lähiviikkojen tavoite on tavaroiden siirto vuokra-asunnolta talolle, niin että joulupyhiä saisi jo viettää uudessa kodissa.
Yritin eilisillalla kuvata talolla hieman, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Muutenkin minuun iski yhtäkkinen ujous postata ottamiani kuvia tänne blogiin. Luulen, että se johtuu siitä, ettei taloa vielä tässä vaiheessa miellä omakseen, vaan tuntee kantavansa tavaroitaan edellisten omistajien kotiin. Mutta se tunne varmasti laantuu ja nurkkia tulee vähitellen raotettua…
Tulossa siis: sisustushaaveita, maalipönttöjä, kuvia muuttolaatikoiden reunoista ja erittäin kiireiset joulunalusviikot. Hyvää itsenäisyyspäivää!
-
Valoisampi näkymä
Hei kaikki ja anteeksi blogihiljaisuuteni! En voi syytellä kiireitä, kaukomatkoja tai kriisejä. Elämä on ollut tavanomaisissa uomissaan. Marraskuu pimeydessään vain vei mehut, eikä puolihämärässä kuvaaminenkaan ole inspiroinut. Pientä blogimasennusta oli viime kuun puolella aistittavissa muuallakin, mutta toisaalta kauniisti kuvitettujen postausten lukeminen suosikkiblogeistani on ollut monen päiväni kohokohta – jep, niin jännittävää elämäni on ollut.
Onneksi joulukuu näyttää alkavan kerta kaikkiaan valoisammissa merkeissä enkä tarkoita nyt ainoastaan tuota valkoista lumipeitettä! Valoisammat näkymät tietävät todennäköisesti blogiinkin uudenlaista täytettä, jatkossa ehkä nähdään kuvia muistakin kuin teekupeista ja raakasuklaasta…
Muuten, sen sijaan että valittaisin ainaisesta hämärästä, päätin tehdä asialle jotain ja hankin vihdoin kameraani ulkoisen salaman, joka lojuu kuvassakin teekupposen taustalla yhdessä nimpparilahjaksi saamani miniatyyrijalustan kanssa (joka on niin ikään aika kätevä kapistus). Kuvittelin, ettei salamalla pysty saamaan kuviin luonnonmukaista valoa, mutta Ronjan postaus aiheesta muutti mieleni. Viime viikot olen harjoitellut salamakuvausta joten lähiaikoina tänne blogiinkin varmaan ajautuu muutama esimerkki.
Kommentit olen nyt käynyt läpi ja toivottavasti kaikkiin on vastattu. Kiitos niistä ja mukavaa, että olette pysyneet linjoilla katoamistemppujeni ajan. Mitä sinne puolen ruutua kuuluu? Ottiko marraskuu muilla koville tänä vuonna?
-
Vielä kerran Formen matot
Muistatteko vielä ostamani Formen Lumia-matot? Viime kauppareissulla katse osui Prisman mattohyllyssä hyvin tutun näköiseen kuosiin. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyse oli identtisestä tuotteesta, joka oli epäilemättä peräisin samasta tehtaasta kuin kotona olevat yksilöt. ”Made in Finland” julisti tuoteselostekin – mutta logossa komeili S-ryhmän oma sisustustavaramerkki House.
Kaupan omat merkit ovat tietysti jokaiselle tuttuja ruokaostosten ja päivittäistavaroiden puolelta. Minulle oli kuitenkin uutta, että jokseenkin kotimaiseksi designiksi luokiteltava tuote päätyy ns. private label -myyntiin – mutta toisaalta miksikäs ei? Itse maksoin 80 x 200 cm kokoisesta Lumia-matosta 129 e, kun taas verkkokaupassa vastaavan House-merkkisen Rita-maton hinta on 99 e. Tässä tapauksessa, kun olin maton jo hankkinut, tuotteen löytyminen lähimarketista sekä huvitti että ärsytti.
Voisiko tämä tarkoittaa, että jatkossa hyllystä löytyisi muitakin vastaavia sisustustuotteita ilman alkuperäisen tuotemerkin hintaa kasvattavaa markkinointilastia? Vai onko lukijoilla vinkkejä, löytyykö jo?
