Tänään olen tehnyt pariisilaisia turistijuttuja. Pitkän aamiaisen jälkeen suuntasin Les Arts Décoratifs -museoon, jossa on paraikaa esillä upea läpileikkaus länsimaisen muodin historiasta 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, mutta näyttelyn verkkosivuilta löytyy muutamia lehdistökuvia.
Museovisiitin jälkeen kävelin läheiseen Angelinan teehuoneeseen. Jonoa ei ollut tänä helmikuisena iltapäivänä juuri ollenkaan, joten pääsin varsin nopeasti istumaan ja tilasin teen ja Mont Blanc -leivoksen. Oi, mikä herkku! Pari ensimmäistä suupalaa olivat taivaallisia. Leivoksessa on marenkipohja, kermavaahtotäyte ja paksu kuorrute, jonka koostumus jäi minulle mysteeriksi mutta joka muistuttaa etäisesti raakaa piparkakkutaikinaa. Itse asiassa Mont Blanc vei voiton Lisbetistä tällä erää, sillä loppuvaiheessa jouduin tunnustamaan sen olevan vähän liian imelää jopa minulle.
Teehuone oli tunnelmallinen, joskin melko meluisa, ja palvelu ystävällistä, joten kyllä tätä voi Pariisin-kävijälle suositella kahvilaelämyksenä. Ja alkuperäinen vinkki tuli siis Maijan upeasta In my ballerines -blogista, josta löytyy Pariisi-tunnisteella muitakin havaintoja kaupungista.
Jäin vielä pyörimään ja tekemään ikkunaostoksia Rue de Saint Honoren ja Rue Royalen kulmille. Tietysti kävin Laduréellakin ostamassa tuliaisia. Mont Blanc muistutti vielä tässä vaiheessa sen verran voimakkaasti olemassaolostaan, etten jaksanut kauheasti innostua makeasta, mutta silmiä hivelevän kauniin rasian vuoksi ostin itselleni iltapalaksi muutaman macaronin. Harmi vain, että Laduréen paperikassi toisessa ja kamera toisessa kädessä olet taskuvarkaille kuin kävelevä huutomerkki ja sormukset alkoivat välittömästi putoilla päästyäni liikkeestä ulos.
Komean kaupungin tai ainakin sen ensimmäisen kaupunginosan ovat ranskalaiset itselleen rakentaneet ja ympänneet sinne kaikenlaista kaunista ja tyylikästä. Harmikseni päivästä jäi kuitenkin vähän kitkerä maku suuhun, liekö johtunut lukuisista huijausyrityksistä vai mistä. En edes ole normaalisti neuroottinen omasta turvallisuudestani. Suurkaupungit saattavat kuitenkin olla epäystävällisiä paikkoja ja yksin matkustavana naisena tarkkailen pakostakin enemmän vastaantulijoiden aikeita. Oli joka tapauksessa helpotus päästä tänä iltana hotellille ja nostaa jalat seinää vasten. Huomenna onkin viimeinen päiväni täällä, mitenhän sen käyttäisi?
Voi että, aivan valtavan kauniita kuvia! Mulla on hirveä Pariisikaipuu ollut viime kesän reissusta lähtien ja ihan hymy huulilla katselin näitä 🙂
Harmi, että sulla jäi kuitenkin vähän huono maku suuhun. Mekin olimme ystäväni kanssa aika varovaisia ja edelleen naurattaa ensimmäinen kertamme metrossa. Kaksi nuorta tyttöä istumassa laukut tiukasti sylissä ja silmät varmaan lautasen kokoisina ihmetellen vähän epäilyttävän näköisiä ihmisiä, mahtoi olla näky! Seuraavalla kerralla otimme kuitenkin jo vähän lungimmin, emmekä oikeastaan tunteneet kertaakaan matkan aikana oloamme turvattomaksi.
Kiitos kun välitit ripauksen Pariisia tänne loskan keskelle! Nauti viimeisestä päivästäsi siellä 🙂
Totta, kyllähän sitä matkan mittaan rentoutuu. Enkä yleensä kanna mukanani mitään niin arvokasta, että sen menettäminen satuttaisi. Kiva kuulla, että on hyviä kokemuksia kaupungista!
Mikä herkkuleivos! Aika jättimäinen kylläkin, hih! 🙂
Oon kuullut moneltakin, että Pariisissa on viime aikoina taskuvarkaudet lisääntyneet (vaikka ainahan niitä on ollut). Mä olen silti kulkenut aina Pariisin kaduilla turvallisin mielin, ehkä jopa liian. Olen järkeillyt (kuulostan kyllä tosi naiivilta), että yksinäisenä naisena en ole ykköskohde taskuvarkaille, koska näytän kenties vähemmän turistilta kuin jotkut muut. Maalaisjärkeä tietysti noudatan.
Toivotan sulle vähemmän putoilevia sormuksia vikalle päivälle ja enemmän makeaa lomaa! 🙂
Totta, yksin kulkeva näyttää paljon lokaalimmalta – multakin kysyttiin välillä tietä:) Mutta ym. turistisymbolit paljastavat nopeasti todellisuuden.
Olen ollut lähes 40 kertaa Pariisissa työmatkoilla, mutta tuohon sormustemppuun olen törmännyt vain kerran, pari vuotta sitten viettäessämme Siipan kanssa viikonloppua messumatkam yhteydessä. Samalla reissulla Sacre Coeurin luona ranteeseen yritettiin sitoa myös ”ystävyysnauhoja”, mutta ilmeeni oli niin murhaava, että yrittäjät antoivat välittömästi periksi…
Yksi versio on näköjään myös metrossa lippuja muutaman sentin halvemmalla kaupitteleva tyyppi automaattien vieressä…
Kiitoksia varoituksesta. Kävin lukemassa linkkisi kautta kokemuksia, ja näköjään samaa hommaa tehdään myös muualla. Itse kun olen enemmänkin italian matkaaja. Mutta enpä olisi varmaan tajunnut mikä on homman nimi ilman sinua. 🙂
Temppua ilmeisesti sovelletaan eri puolellä Eurooppaa – itse olen törmännyt siihen vain Pariisissa. Tavallaan juttu on aika surkuhupaisa, kun sadan metrin matkalla voi löytyä kolmekin sormusta…
Ihania kuvia olet ottanut. Tulee paljon mukavia muistoja mieleen. Pari kertaa olen päässyt käymään tuossa ihanassa kaupungissa. 🙂
Toivottavasti pääset pian uudelleen, kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut!
Ihailen rohkeuttasi matkata iteksesi hyvässä seurassa yksinään….kerään vielä rohkeutta siihen…oisko suuntana pariisi…
Suosittelen kokeilemaan. Yksin matkustamisessa on oma fiiliksensä. Pariisi ehkä, tai jokin muu Euroopan kaupunkikohde?
Ihania kuvia ja tunnelmia taas – meillä on nykyään käsite lisbet e -kuvat, kun koitan saada valaistusta kohdalleen… 🙂
Tuo sormus-juttu kuulostaa hyvin tutulta!
Ihana, lisbet e -kuvat! Niin totta muuten, että ehkä mäkin otan termin käyttöön! 😉
Oh dear, punastelen täällä moisesta… mun valotus perustuu myös pitkälti kuvien jälkikäsittelyyn, tunnustan!
Pariisi yllättää joka kerta:) Toivottavasti matkastasi jää kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen muisto!
Kyllä lopulta positiiviselle puolelle jäätiin!
Ja avomieheni jutteli juuri äitinsä kanssa, miten Mont Blancin koko on vuosien saatossa pienentynyt! 😀 Mont Blancin kuorrutus on muuten Crème de marron, eli jonkinlaista kastanja – ööö… juttua.
Voi itku tuollaisia huijareita! :/ Itse en ole tuohon törmännyt, mutta nuoria taskuvarkaita (Hamidovic taitaa olla lasten kutsumanimenä) tuntuu näkyvän metrossa yhä enenevissä määrin. Etenkin joulun aikaan poliisi tarkkaili tehostetutusti metroja ja näimmekin usein taskuvaras-porukan kiinniotettuina. Varkaista huolimatta olen kuitenkin kulkenut turvallisin mielin, käyttämämme metrolinja on ollut yöaikaankin aika rauhallinen, tosin voi olla että ajattelisin toisin jos joutuisin kulkemaan yksin.
Hyvää viikonloppua Lisbet! 🙂
Huoh, että vielä suurempi leivos sitä herkkua! 😀
Joo, suurkaupungissa saa olla kyllä tarkkana. Madridissa ja Palmassa on niitä ruusuja myyviä naisia, jotka ovat taitavia taskuvarkaita. Murhaava ilme on minullakin, jos joku yrittää lähestyä. Mukavaa päivää sinulle sinne, ja toivottavasti lomasi on ollut kuitenkin rentouttava!
Onneksi ei mitään lähtenyt varkaiden mukaan tällä kertaa!