Suppilovahverometsään ehtii vielä

Vaikka pari postausta taaksepäin hehkutin marraskuun mahtavuutta, tulee tämä talviajan iltapäivän nopea hämärtyminen silti lievänä järkytyksenä joka vuosi. Oma vinkkini pimeästä vuodenajasta selviytymiseen on: ulkoile päivänvalossa aina kun voit, mieluiten joka päivä. Tiedän hyvin, ettei monella ole tähän mahdollisuutta, kun kaikki valoisa aika vietetään työpäivinä sisätiloissa, mutta ehkä pieni happihyppely lounastunnilla tulisi kyseeseen? Vuorotyökuvion ansiosta minulla on ollut onneksi mahdollisuus livahtaa päivisin ulos niin arkena kuin viikonloppunakin. Tänään nappasin korin ja suunnistin lähimetsään katsomaan, vieläkö suppilovahveroita olisi tarjolla. Ja olihan niitä.

Suppilovahverot ovat tällaisen hitaasti syttyvän sienestäjän ystäviä. Kausi alkaa jatkuu ainakin täällä etelässä lumentuloon asti ja jotkut väittävät keränneensä satoa jopa vuodenvaihteen jälkeen. Vaikeinta on ensimmäisen suppiksen löytäminen – sen jälkeen yleensä löytää ympäristöstä kymmenittäin lisää. Itse asiassa ihan ensimmäisenä kannattaa katsoa jalkojensa alle, ettei ole epähuomiossa tallannut saalista. Omat suppispaikkani sijaitsevat kuusivaltaisessa, kosteassa sekametsässä, erityisesti pohjoiseen viettävät rinteet ovat yleensä riittävän varjoisia ja kosteita.

Sienestysharrastukseni alkoi kolme vuotta sitten (raportoin siitä silloin tietysti blogiin). Tänä syksynä katsoin vihdoin olevani riittävän vakiintunut sienestäjä hankkiakseni tällaisen jakoseinällä varustetun korin ja sieniveitsen, jonka päässä on harja puhdistamista varten. Repertuaarini ei ole erityisen laaja ja rajoittuu lähinnä tatteihin ja vahveroihin, mutta kenties siinä on laajemman sienimaun alku?

En ole myöskään ryhtynyt säilömään sieniä, vaan syön ne muutaman päivän sisällä poimimisesta. Suppisten kausi on pitkä ja poimintapaikat lähellä, joten niitä tulee käytyä keräämässä useampaan otteeseen. Yleensä ne päätyvät pastaksi sipulin, lehtipersiljan ja parmesaanin kanssa. Nam!

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Avainsanat

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Modernin maalaistyylin jäljillä

Aiemmassa postauksessa kerroin, että klassinen mutta kuitenkin moderni maalaistyyli on alkanut viehättää viime vuosina yhä enemmän. Sain Lauralta postaustoiveen kertoa vähän tarkemmin, minkälaista tyyliä sillä…

keskustele