-
Kierros talvisella pihamaalla
Tämän vuoden yksi tärkeimmistä teemoista blogissani tulee olemaan pihan rakentaminen ja istutusten perustaminen, ja nyt saapuneen valkoisen kuorrutteen turvin ajattelin esitellä teille tämänhetkistä tilannetta. Pihalla ei ole nurmikkoa, rikkaruohoja ja naapurin rajalle istutettua tuija-aitaa lukuunottamatta vielä mitään istutuksia, mutta isoimmat maansiirtotyöt ja osa tulevien kiveysten pohjista on tehty edelliskesinä.
Tonttimme on reilu 900 m²:n suuruinen loiva rinnetontti, jota on rakennusvaiheessa kuitenkin täytetty ja korotettu niin, että on voitu rakentaa tasamaan talo. Korkeuseroa on edelleen: korkeimmillaan tontti on tien varressa ja matalimmillaan takapihalla. Korkeuseroa kuromaan autotallin ja talon väliin suunniteltiin muuri, joka rakennettiin viime syksynä. Kivi on Ruduksen Paasikko, johon ihastuimme sen vaihtelevan ladonnan vuoksi. Näin suuri muuripinta saattaa helposti näyttää monotoniselta massalta. Paasikko ei ole yksinkertaisimmasta päästä asentaa, koska kiviä ei ladota yhteen kerrokseen ja isoimmat kivet ovat aika hankalia käsitellä. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen. Ladontakuvioita on erilaisia ja periaatteessa satunnainenkin ladonta olisi mahdollista toteuttaa. Meillä muurissa kulkee ns. roomalainen ladonta, jota on tulossa myös kiveyksiin. Kuvissa näkyvät aukot ja johdot ovat muuriin tulevia valaisimia varten.
Paasikkomuuria on korkeuserosyistä myös sisääntulokäytävän toisella sivustalla (ylläolevan kuvan taustalla oleva matalampi osuus). Tämä osa pihasta näyttää muurien vuoksi tällä hetkellä kovin kiviseltä, mutta uskon että kasvillisuus tulee pehmentämään vaikutelmaa huomattavasti.
Alla olevassa kuvassa puolestaan on tulevan pergolan paikka. Viime kesänä purimme taloa L:n muodossa ympäroineen suuren puuterassin. Uusi terassipinta tulee olemaan maan pinnan tasossa oleva kiveys, josta osa on katettu pergolalla. Pergolan piirtäminen ei sisältynyt pihasuunnitelmaan, joten käännymme sen suhteen varmaankin arkkitehtiveljeni puoleen. Pinterestin pihainspiraatiokansiostani löytyy paljon kuvia ihastuttavista moderneista pergoloista. Ideoiden keräämiseen on vielä paljon aikaa, sillä epäilen ettei pergolan toteutus mahdu ensi kesän kalenteriin.
Puuterassista jäi jäljelle takaterassi ja sisääntulon puoleinen osa – siis ne, jotka ovat kuuluneet alkuperäiseen talotoimitukseen. Niiden muuttaminen kivipohjaisiksi olisi ollut liian monimutkaista, vaikka sitäkin vaihtoehtoa pohdittiin. Takaterassin grillaus- ja ruokailupaikkaa kesäisessä asussaan voit kurkata tästä vanhasta postauksesta.
Pihakierros päättyy tällä erää takaoven nurkalle. Seinustalle on rakennettu pohja uutta pihakäytävää varten ja sähköjohdot on vedetty odottamaan ulkovalaisimia. Entäpä tuo styroxilla verhottu kökötys? Se on palju, jonka kohtaloa on pohdittu aiemminkin täällä blogissa. Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen säilyttämään sen. Alunperin palju oli upotettu kokonaan maan sisään pienen puuterassin yhteyteen, mutta käytännössä altaaseen meno on helpompaa, jos se on osin maan pinnan päällä. Allas siis kaivettiin viime kesänä ylös muiden maatöiden yhteydessä ja asennettiin uudelleen nykyiseen korkeuteen. Palju saa aikanaan puuverhoilun ja kiveys on tarkoitus ulottaa myös tälle nurkalle.
Kuvassa näkyvä ovi johtaa kodinhoitohuoneeseen, josta on käynti kylppäriin ja saunaan. Muutenkin tämä takapihan varjoisa nurkka on taajamatontillamme ainoa paikka, jossa voisin harkita harrastavani ulkokylpemistä. Tosiaan – paljussa ei ole kylvetty vielä kertaakaan näiden kolmen vuoden aikana, jonka olemme tässä viettäneet.
Työtä riittää. Toisaalta se vähän hirvittää, toisaalta olen todella onnellinen, että tämä projekti todellakin saatetaan suunnitellusti päätökseen – ajatuksia pihasuunnitelman teettämisestä jaoin viimesyksyisessä postauksessa. Nyt saa vielä antaa vinkkejä ja vihjeitä, miten homma hoidetaan kunnialla!
8 kommenttia artikkeliin Kierros talvisella pihamaalla -
Blogitrendit 2016
Kurkistetaanko kristallipalloon? Itseäni sosiaalisen median ja bloggaamisen trendit ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa kovasti. Yksi syy miksi bloggaan on se, että haluan olla mukana seuraamassa, mihin verkkoon siirtyvä media on matkalla, ja helpoiten se käy, kun on itse mukana julkaisemassa. Tässä käyn läpi omaan trendinenääni kantautuneita aistimuksia, eikä lista missään nimessä ole kattava. Bloggauksen lopussa kerron pieniä blogiuutisia ja toivon, että jätätte kommenttiosastoon oman näkemyksenne siitä, mihin ollaan menossa (ja mihin pitäisi olla menossa).
Bloggaajan työmäärä kasvaa. Blogipostaukselta vaaditaan yhä enemmän ja laadukkaampaa sisältöä. Päivittäin julkaisevat blogit käyvät harvinaisemmiksi, koska useimmat bloggaavat harrastuksenaan tai sivutyönään. Päivitysväli harvenee myös sen vuoksi, että bloggaajan aika jakautuu useisiin sosiaalisen median kanaviin. Bloggaajalla on yhä enemmän sellaisia seuraajia, jotka seuraavat häntä some-kanavissa kuten Instragramissa ja Snapchatissa mutta eivät varsinaisesti lue blogia tai lukevat sitä vain harvoin.
Liikkuva kuva tulee – mutta miten? Youtube-huuman saapumista perinteiseen bloggaamiseen on uumoiltu jo pari vuotta, mutta vain harva bloggaaja on ryhtynyt säännöllisesti tuottamaan videosisältöä blogeihinsa. Sen sijaan videopätkiä ladataan ahkerasti mm. Snapchatin puolelle – ja epäilemättä kohta yksi jos toinen bloggaaja tekee suoraa lähetystä Periscopeen.
Alunperin touhun kai ajateltiin menevän niin, että bloggaajat tekevät Youtubeen sisältöä, joka on kuin tv-ohjelma minikoossa. Mutta nuorten tubettajien tyylilaji onkin aivan toinen ja etenkin vanhemman käyttäjän on toistaiseksi vaikea innostua siitä. Itseäni kiinnostaa, miten päälle kolmekymppiset ottavat kanavan haltuunsa. Rupeammeko tuottamaan samanlaista sisältöä kuin nuoriso vai luommeko jotain muuta, jonka arvelemme kiinnostavan enemmän ikätovereitamme?
Blogit eivät enää näytä blogeilta. Perinteinen blogi on pitkä rullattava sivu, jossa on jonossa 3-5 viimeisintä postausta, tuorein ylimpänä. Blogit alkavat muistuttaa yhä enemmän muita verkkosivuja. Etusivun tärkein tehtävä on näyttää yhdellä silmäyksellä, mitä kaikkea mielenkiintoista sisältöä blogissa on tarjolla. Vakituiset lukijat saapuvat blogiin jonkin toisen jakelukanavan kautta suoraan tuoreimpaan blogipostaukseen. Yhä useampi bloggaaja siirtyy Bloggerista omalle WordPress-alustalle.
Paikallisuus. Samalla kun suosituimmat blogit tavoittavat maailmanlaajuisen yleisön, avautuu pienemmille blogeille uusi ikkuna. Paikallisuus voi olla valttikortti jopa Suomen kokoisessa maassa. Paikallisblogi keskittyy kertomaan oman maakuntansa, kotikaupunkinsa tai pk-seudun tapauksessa jopa kaupunginosan palveluista, tapahtumista ja parhaista löydöistä. Lukijakunta on suhteellisen pieni mutta erittäin kiinnostunut blogin sisällöstä. Trendi näkyy jo bloggaajien maakunnallisena järjestäytymisenä tai vaikkapa Keskisuomalaisen tuoreessa Stoori-portaalissa.
Raja blogin ja blogiportaalin välillä hämärtyy. Ainakin tässä 30+ lifestyleympyrässä, jota aktiivisesti seuraan, on noin vuoden sisällä aloittanut useampi kahden henkilön blogi: ainakin Noora & Noora, Stellar ja Coterie. Kaksi bloggaajaa pystyy tuottamaan laadukasta sisältöä riittävän tiheällä julkaisutahdilla, kun bloggaamista tehdään edelleen päivätyön ohessa. Kaverista on suuri apu käytännön asioissa kuten kuvatessa – puhumattakaan lisäulottuvuudesta, joka blogiin tulee kun siinä näkyy kahden tai useamman henkilön vuorovaikutus ja erilaiset mieltymykset. Tästä on vain lyhyt matka henkilövetoisiin makasiinisivustoihin, joita myös ilmaantui viime vuoden aikana useampi – oletteko tutustuneet esimerkiksi Fashion & Beauty Forumiin tai Maijan Maailmaan?
Itse jatkan tässä blogissa omin voimin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei bloggaajan ole hyvä olla yksin. Siispä olenkin iloinen saadessani kertoa yhteistyöstäni Asennemedian kanssa. Tuo kohta 1-vuotissynttäreitään viettävä itsenäisten blogien yhteisö on ollut kuin raikas tuulahdus kotimaisessa blogikattauksessa, ja olen mielenkiinnolla seurannut sen kasvua ja monien suosikkiblogieni siirtymistä sen riveihin. Mahtavaa, että saan nyt liittyä joukkoon! Avaimet blogin ulkonäön, päivitystahdin sekä tietysti sisällön suhteen säilyvät kuitenkin omissa hyppysissäni, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Onko teillä havaintoja tai veikkauksia seuraavista bloggaamisen trendeistä, ja ovatko blogit kehittyneet teille mieleiseen suuntaan? Huomaako trendin oikeastaan vasta siitä, että joku ui aina vastavirtaan?
-
Konmari – miten toteutin kodin täysraivauksen
Jos sinuakin näin alkuvuodesta kaihertaa jonkilainen tarve muutokseen, suosittelen kodin raivaamista ja omaisuuden selkeyttämistä. Se taitaa olla yksi niitä harvoja ilmaisia kikkoja, jotka oikeasti helpottavat arkea. Sama karsimisen viesti on vuosien mittaan paketoitu moneen eri asuun. Vuonna 2015 se tarjoiltiin Konmari-metodin muodossa, kiitos alkuvuodesta ilmestyneen Marie Kondon kirjan suomennoksen KonMari – siivouksen elämänmullistava taika. Siltä varalta, että metodi ei ole sinulle entuudestaan tuttu, tässä pähkinänkuoressa:
- Konmari on japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon vuonna 2011 lanseeraama raivaus- ja järjestämismenetelmä.
- Ideana on käydä läpi koko omaisuutensa aihepiiri kerrallaan ja kysyä jokaisen esineen kohdalla itseltään ”tuottaako tämä minulle iloa” (does this spark joy). Jos vastaus on kieltävä, esineestä luovutaan.
- Marie Kondo lupaa, että kun olet kerran käynyt omaisuutesi läpi menetelmän avulla, sinun ei tarvitse raivata enää koskaan, vaan kotisi on aina siisti.
Konmarin vapauttavin idea on lupaus kertasiivouksesta, joka ratkaisee ongelmasi loppuelämäksesi. Todellakin, ongelmat monikossa. Marie Kondo lupailee kirjassaan, että kodin raivaaminen johtaa myös hoikempaan ulkomuotoon, hehkuvampaan ihoon ja jopa parempaan onneen – huoh. Konmari olisi parempi opus ilman näitä lupauksia. Siitä huolimatta pidän kirjassa eniten sen ehdottomuudesta. Raivaus suositellaan tehtäväksi kertakaikkineen puolen vuoden sisällä, ja kategorioita on vain kaksi: säilytä tai luovu. Itse olen taipuvainen uskomaan että kertaheitto saattaa olla yhtä hyvä tapa muuttaa elämänsä kuin nyt vallalla oleva käsitys pienistä, tottumusten ja tapojen muuttamiseen perustuvista askelista.
Have nothing in your house that you do not know to be useful, or believe to be beautiful. – William Morris
Luin Konmari-kirjan viime kesänä ja lomalla oli sopivaa aikaa aloittaa raivaus – tai itse pidän sitä eräänlaisena loppurutistuksena vuosia jatkuneessa projektissa. Eteninkin hyvin yläkerrasta kohti alakertaa, mutta keittiön, eteiskaapin ja kodinhoitohuoneen sain käytyä läpi vasta nyt välipäivinä. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Luovuin vihdoin mm. suuresta osasta kirjojani, vanhoista papereista sekä monista edesmenneen käsityöharrastukseni tuotteista. En ole noudattanut raivaamisessani täydellisesti Kondon ”spark joy” – ajatustapaa. Sen sijaan olen turvautunut William Morrisin metodiin: ”Have nothing in your house that you do not know to be useful, or believe to be beautiful.” Keittiövispilä ei välttämättä kipunoi iloa mutta se on erittäin tarpeellinen. Ajan kanssa tavaroita hankkiessaan voi toki miettiä ostoksia myös siitä näkökulmasta, että niiden tulisi olla esteettisesti ja ideologisesti miellyttäviä. En myöskään ole soveltanut kirjassa neuvottuja säilytys- ja viikkausohjeita, vaan luottanut aiemmin hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.
Konmarin suurin ongelma on, että kirja on kirjoittettu pienissä asunnoissa yksin eläville japanilaisnaisille. Sitä ei voi sellaisenaan soveltaa vantaalaisen lapsiperheen arkeen. Ensinnäkään Marie Kondo ei ota huomioon sitä, että lapset kasvavat, tarpeet muuttuvat ja perheen tavaramäärä elää. Vaatteet käyvät väistämättä pieniksi, mutta toisaalta perässä on kenties tulossa uusi käyttäjäpolvi. Jotain on säilöttävä, jostain on luovuttava. Omalla kohdallani olen ratkaissut asian niin, että säilytän kaiken ehjän, mikä poikiemme kolmen vuoden ikäeron väliin mahtuu. Heti kun pikkuvelikin on kasvanut vaatteistaan tai tavaroistaan ulos, laitamme ne kiertoon tai myyntiin. Kuluneena syksynä on luovuttu rattaista, pinnasängystä, kävelykärrystä ja lukemattomista vaatekappaleista. Toisessa päässä hankitaan uutta. Kuutta vuotta lähestyvä esikoisemme kaipaa yhtä jos toista: pelejä, lasketteluvälineitä, isompia luistimia… Lapsiperheen omaisuus ei ole staattinen jäämistö, jonka voisi viikata Konmari-ohjeiston mukaan pieniin säilytyslaatikoihin. Tämä ei varmasti ole ainoastaan lapsiperheiden ongelma. Kaikenlaisissa asumisyksiköissä elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat, jolloin tavarapaljoutta on editoitava sen mukaisesti.
Toinen ongelma, jota Marie Kondo ei juurikaan käsittele, ovat kanssa-asujat. Kondo kyllä kieltää raivaamasta toisten omaisuutta ja esittelee itsensä siitä varoittavana esimerkkinä. Mutta entä jos et asu yksin? Tai vielä pahempaa: entä jos asut omaisuuteen erityisellä tavalla kiintyneen henkilön kanssa? Esimerkiksi oma mieheni sattuu olemaan omistamisen turvallisuuteen yhdistävää sorttia. Konmaria ei voi tuosta vain asentaa toisen mieleen. Meillä 70- ja 80-luvun lapsilla istuu vielä tiukassa vanhemmilta opittu säilyttämisen taito. Yritän perustella miehelleni, että tavaroiden säilyttäminenkin maksaa. Pingispöytä, puusorvi ja 40 t-paitaa ovat lähinnä menoeriä, jos niitä tarkastelee pääkaupunkiseudun neliöhinnoissa. Tässä suhteessa olen rikkonut Kondon sääntöjä ja kaikessa hiljaisuudessa raivannut kanssa-asujienikin omaisuutta. Toistaiseksi olen jäänyt kiinni vain kerran. Joulukuun alkupuolella mieheni äkisti kaipaili päänhieromahilavitkuttimensa perään. Näyttelin mistään tietämätöntä, vaikka hyvin tiesin, että kapistus on ollut Fidalla myynnissä jo useita viikkoja. Olen pahoillani, rakas.
Toimiiko Konmari lapsiperheessä? Toimii, edellämainitut poikkeukset huomioonottaen. Jonkinlainen varastokapasiteetti on huomioitava. Säilöön ei kuitenkaan kannata laittaa mitään rikkinäistä tai epämieluisaa, sillä suurella todennäköisyydellä ne jäävät käyttämättä. Perintö- ja muistomielessä olen säilyttänyt vain hyvin harvoja vaatteita ja esineitä. Niiden valitsemisessa olen kysynyt itseltäni: haluaisinko itse säilyttää tämän? Kuinka monta muistoesinettä haluan säilyttää? Kuinka monta muistoesinettä lapsenlapseni haluavat säilyttää? Muutama hyvin valittu esine hakkaa mennen tullen rojulaatikon, jonka sisällön hermostuneet jälkipolvet kippaavat tunkiolle.
Konmari-faneja kenties kiinnostaa, että odotettu jatko-osa ”Spark joy” on juuri ilmestynyt. Arvostelujen perusteella kirjalla ei ole suunnattomasti uutta annettavaa, mutta silkasta uteliaisuudesta tulen varmasti lukemaan sen jossain vaiheessa. Vaikka Konmari ei ole tuonut meille ikuista siisteyttä, se on antoi hyvän sysäyksen kodin selkeyttämiseen ja luvan luopua turhasta omaisuudesta, jota meillä kaikilla on painolastinamme. Minun arkeani se on helpottanut. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
-
Tyhjän paperin haaste
Olen nainen, jonka elämässä kuluu paljon talouspaperia. Rapatessa roiskuu! Yleensä kaupasta tarttuu mukaan perusvalkoisia rullia, mutta aina silloin tällöin talouspyyhkeiden kuosit jaksavat yllättää hauskoilla printeillään. Esimerkiksi Lotus on jo usean vuoden ajan järjestänyt omaa designkilpailuaan, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua. Voittajakuosi päätyy tuotantoon ja kauppojen hyllyille. Tänä vuonna minulla on ilo olla mukana Lotus Emilia -designkilpailun tuomaristossa. Viisihenkisen tuomaristomme tehtävänä on seuloa saapuneista ehdotuksista 10 työtä, joista yleisö äänestää lopulta koko kilpailun voittajan.
Kilpailu käynnistyi eilen ja ehdotuksia voi lähettää 15.3.2016 saakka. Millaisen printin sinä haluaisit nähdä keittiössäsi? Modernia grafiikkaa, huumoria vai söpöjä pupukuvioita? Suunnittelukisan voittaja pääsee toteuttamaan designunelmiaan Finnish Design Shopissa 1000 euron arvosta – puhumattakaan tietysti siitä ilosta, että voittajakuosi painetaan paperiksi, joka on kaupoissa elokuussa 2016. Myös muut äänestykseen päässeet palkitaan 100 euron lahjakortein Finnish Design Shopiin.
Näköpiirissä loistavia suunnittelutöitä! Klikkaa itsesi osoitteeseen emiliadesign.fi ja jätä oma suunnittelutyösi 15.3.2016 mennessä. Voit käyttää joko sivuilta löytyvää suunnittelutyökalua tai ladata oman valmiin kuvatiedostosi. Äänestys voittajasta alkaa 11.4.2016, mutta muistutan teitä siitä vielä lähempänä ajankohtaa. Inspiroivia suunnitteluhetkiä kaikille!
-
Sisustussuunnitelma 2016
Jokohan olen saanut maineen ikuisena suunnittelijana? Rakastan suunnitelmien tekoa mutta niiden toteuttaminen onkin vähän niin ja näin. Esimerkiksi eteisen tapetointi. Kirjoitin tästä blogiin jo reilu vuosi sitten ja tapettirullatkin ovat olleet jo pitkään hankittuna. Olen perustellut vitkuttelua sillä, että eteisessä on säilytetty rattaita, joista roiskuu kuraa seiniin. Nyttemmin rattaista on kuitenkin luovuttu ja matkarattaidenkin säilytyspaikka on siirtynyt autotalliin. Tässä siis vuoden ensimmäinen sisustusprojekti, deal?
Viime kesänä aloin toden teolla haaveilla pienestä pintaremontista myös keittiöön. Välitilan teräslevy ei ole koskaan ollut lempijuttuni ja erilaisia vaihtoehtoja lasilevyistä maalipintaan on pohdittu. Minulla ei ole mitään tarvetta keksiä pyörää uudelleen, vaan jokin neutraali tämän hetken trendien mukainen ratkaisu käy mainiosti: esimerkiksi subway-ladonta valkoisin suorakaiteen muotoisin laatoin.
Tänä vuonna haluan keksiä jotain ruokapöydän takaiselle seinustalle. Kenties lipasto ja jotain kivaa seinälle sen yläpuolelle? Julistetaulut, jotka hetken mielijohteesta nakutin seinälle eräänä syyskesän päivänä pari vuotta sitten, saavat siirtyä muualle. New York -taulu ainakin voisi muuttaa…
… alkuperäiselle paikalleen työhuoneeseen. Voihan työhuone! Vaikka olen kuviin saanut stailattua sen ihan edustuskelpoiseksi, on sillä jatkuva taipumus muuttua varastoksi. Viime kesänä sentään saimme hankittua yhdelle seinälle Elfa-järjestelmän, joka nielaisee hyllyillensä kirjat, kansiot, säilytyslaatikot ja joukon epämääräistä varastokamaa. Liukuovet puuttuvat edelleen. Pakko kai olla iloinen siitä edistyksestä, mitä on tapahtunut. Alla olevassa realismikuvassa näkyy myös vanhan parisänkymme runkopatjat, jotka on pinottu seinustalle. Eiköhän hankkiuduta niistä uuden vuoden kunniaksi eroon.
Makuuhuoneen viimekesäiseen muodonmuutokseen olen ollut tosi tyytyväinen. Uusi sänky on ollut aivan ihana, vuoden paras ostos. Sängynpääty ja yöpöytäasiat ovat vielä vähän vaihessa. Mieluisin ratkaisu olisi itse nikkaroitu pääty, jossa olisi sopivat valaisimet ja pienet yöpöydät integroituna.
Vuoden suurimmat ponnistukset käydään kuitenkin ulkona. Pihatyöt on tarkoitus tehdä loppuun viime vuonna teettämäämme suunnitelmaa noudatellen. Tämä nielee ajan ja rahat ja tietää todennäköisesti kesäloman viettoa kuokan varressa, mutta uskon että se tulee olemaan kaiken vaivan arvoista. Keskeneräinen työmaapiha on ollut nolo, epämukava sekä hankala pitää siistinä ja lapsille turvallisena. Onneksi nyt saatiin hetkeksi lumi todellisuutta peittämään. Keväällä käydään työhön heti säiden lämmettyä!
-
Joulua ei juhlittu ilman menetyksiä
Ilmeisesti olisi syytä tehdä jonkinlainen tilinpäätös joulunvietosta ja ryhtyä suunnittelemaan joulun purkamista. Meillä kuusi saa kuitenkin olla rauhassa loppiaiseen asti. Ajatukset ovat jo ajat sitten karanneet tulevaan vuoteen ja sen suunnitelmiin. Seuraavaa jouluakin on mietitty. Olen ehdottanut miehelle, että voisimme viettää sen perheen kanssa jossain lämpimässä ja stressittömässä paikassa lomaillen. Vastaus on ollut jyrkän kieltävä. Sehän tarkoittaa sitä, että juhannukseen mennessä mies tulee esittämään ajatuksen minulle omana ideanaan, eikös vain?
Ensimmäinen kotijoulumme sujui hyvin, rauhallisesti ja perinteikkäästi. Vietimme juhlaa muuten neljästään, mutta aattona miehen veli perheineen sattui olemaan paikalla joulupukin vierailun aikaan. Joulu täytti kaikki sille asettamani odotukset, vaikken edelleenkään tunnusta rakastavani sitä. En pidä övereistä enkä vajareista – jouluun tuntuu liittyvän olennaisesti nämä molemmat elementit. Ennen joulua vedetään stressiöverit ja jouluna taas luuhataan omissa nurkissa mitään tekemättä konvehteja syöden. Lifestylebloggaajana olen tietysti jouluyliannostuksen vaaravyöhykkeellä, sillä kynttilöiden ja kuusenhavujen fiilistely alkaa perinteisesti Pinterestissä jo lokakuussa ja marraskuusta eteenpäin kaikki blogipostaukset tuntuvat liittyvän jollain tavoin jouluun.
Joulun raskaimmat päivät sattuivat vasta pyhien jälkeen. Mies lähti töihin ja oli poissa monta pitkää päivää. Pojat kävivät ylikierroksilla kotona olemisesta ja herkkujen syömisestä. Olin joulun jäljiltä voipunut, eikä minusta ollut pikkumiesten energiaa suitsimaan ja aktiviteetteja keksimään. Kaiken kukkuraksi tapaninpäivän iltana huolestuin Ulpu-kanin kunnosta: se vaikutti flegmaattiselta ja näytti syöneen huonosti. Seuraavana päivänä tilanne oli jo sellainen, että pakkasin pupun ja pojat autoon ja hurautimme eläinlääkärin päivystykseen. Tuoreessa muistissa oli Ulpun Kerttu-siskon lähtö pari vuotta sitten – se kuoli kirjaimellisesti käsiin, mikä ei ollut kaunista katsottavaa.
Ulpullahan oli havaittu alkukesästä jonkilainen kasvain nisässä ja olimme päättäneet, että luopuisimme lemmikistämme ennen kuin sen tarvitsisi kärsiä. Jänö oli kuitenkin ollut hyvissä voimissa koko syksyn ja pattikin oli pienentynyt lähes olemattomiin. Eläinlääkärissä epäiltiin, että pupulla olisi toinen kasvain kohdussa ja että aikaa ei enää olisi paljon. Muistelin Kertun lähtöä ja tein päätöksen, että Ulpu nukutettaisiin. Tuntui kurjalta tehdä ratkaisu niin nopeasti poikien läsnäollessa ja miehen ollessa työreissussa, mutten halunnut ottaa sitä riskiä, että Ulpun tilanne romahtaisi seuraavana yönä kotona.
Poikia pupun hyvästely ei juuri hetkauttanut: kaksivuotias tuskin tajusi mitään ja esikoinen oli puolestaan kiinnostuneempi iPadilla pelaamisesta. Kyynelehtiminen jäi siten täysin minun tehtäväkseni. Olihan Ulpu nakerrellut lattialistojamme jo seitsemän vuoden ajan; se oli tullut meille ennen kuin menimme naimisiin ja saimme lapsia. Kotonakaan itkusta ei tahtonut tulla loppua ja tunsin, että itkin oikeastaan jo muutakin kuin pupun kuolemaa: jouluväsymystä, raskaan vuoden väsymystä ja niitä paineita, joita kohtaan työssä, opiskeluissa ja normaalissa arjessa. Vuoden aikana on ollut monia hetkiä, jolloin on tehnyt mieli itkeä, mutta itku ei ole tullut. Tarvittiin kaniystävän lähtö, että padot murtuivat.
Ulpu on nyt saanut liikuttavat pienet hautajaisensa ja elämä jatkuu. Uudelle vuodelle en ole tehnyt mitään erityisiä lupauksia; tavoitteena on pitää ilmassa siellä nyt olevat pallot ja kehittyä paremmaksi arjen jonglöörauksessa. Joitain metodeja olen ottanut käyttöön jo tänä vuonna ja niistä kirjoittelen tarkemmin lähiviikkoina. Pieniä blogiuutisiakin on tulossa vuodenvaihteen jälkeen, kuullaan siis!
-
Joulukoti 2015
Näin vain alkaa tämäkin joulutaisto kääntyä voitoksi. Joulufiilikseen pääseminen otti aikansa – tähän iltaan tarkemmin sanoen. Nyt voi jo sanoa, että huomisesta tulee mukava päivä. (Mutta silti: pidän enemmän pääsiäisestä.)
Kodin jouluilmeessä on paljon edellisvuosilta tuttuja aineksia. Tähdet, hyasintit, kuusenkoristeet. Jopa piano siirrettiin toiselle puolelle huonetta, jotta kuusi saatiin vanhalle paikalleen. Kyseinen paikka on kaikista paras sen vuoksi, että siitä puuta voi ihailla sekä olohuoneesta että ruokapöydästä, ja sen valot näkyvät kauniisti ulos asti.
Ainoastaan pöytäliina on tuore hankinta. Tiedän jauhaneeni pöytäliinoista kyllästymiseen asti, mutta sellaisen hankkiminen oli tärkeä agendani tänä vuonna. Meillä ei nimittäin ole ollut yhtään sellaista liinaa, joka oikeasti sopisi neliönmuotoiseen ruokapöytään, eikä sellaisia oikein valmiina myydäkään. Olin päättänyt ommella liinan pellavasta, mutta Eurokankaassa törmäsin akryylipinnotettuihin pellavakerneihin. Miten kätevää! Tämä tosiaan näyttää viimeisen päälle silitetyltä pellavaliinalta, mutta se hylkii likaa ja pahimmat roiskeet voi pyyhkiä kostealla rätillä. Väreistä löytyy luonnonvärisen pellavan lisäksi valkaistua pellavaa eri kudonnonin. Sopivaa leveyttä ei tietysti ollut tästäkään kankaasta saatavilla, joten päädyin ostamaan liinan kahdessa osassa, jotka asetin pöytään osin päällekkäin. Kerniliina sopii myös laiskalle ompelijalle, sillä reunat eivät vaadi mitään erityistä huolittelua.
Nyt hetkeksi joulun viettoon ja välipäivinä sitten jotain ihan muuta. Rauhallista joulua teille kaikille!
-
Tähtiä, pilviä, metsää, lampaita ja muutama pupu
Eilen jouluostoksilla pistäydyin Granitiin lahjapaperien perässä, mutta ostoskoriin tarttui jotain muutakin. Myymälässä oli esillä uusi Fine Little Day -ruotsalaisbrandin suunnittelema erityiskokoelma. Pupujen suurena ystävänä hankin lastenhuoneeseen sarjan julisteet ja pikkuväen paketteja ajatellen lahjapaperirullan. Mallistoon kuuluu lisäksi lastenvaatteita (joita ei tosin ollut Forumin myymälässä, mutta Bulevardilta kuulemma löytyy) sekä säilytyslaatikoita ja -kansioita.
Fine Little Day lienee tunnetuin blogimaailmassa usein vilahtelevan Gran-kuosinsa ansiosta, meilläkin se löytyy yhdestä tyynynpäällisestä. Metsämaisemassa seikkaillaan myös tässä uudessa printissä. Vaikka kyse on selvästi suunnittelija Elisabeth Dunkerin omasta hengentuotteesta, ihan pieniltä Metsänväki-vibeseiltä ei puukuviota katsellessa voi välttyä, jos vielä muistatte Kristina Isolan plagiaattikohun…
Pahoittelut, ettei lastenhuoneesta ole vieläkään laajempia kuvia. Yritin jo kerran ottaa niitä mutten ollut lopputulokseen ollenkaan tyytyväinen. Perfektionismi iski ja vielä pitää fiksata pari juttua… Tässä kuvassa näkyvät vuodevaatteet ovat Anttilan ANNO:lta, miehen lapsuudenkodista peräisin olevan lammaspeiton alkuperästä ei puolestaan ole täyttä varmuutta. Julisteet odottavat kehyksiä: Granitissa olisi ollut sopivia kehyksiä 30 cm x 40 cm julisteille, mutta ne olivat vähän painavan oloiset kipsilevyseiniämme ajatellen. Ainakin Ikeasta löytyy vastaavia.
Huoneesta tosiaan löytyy kuosi poikineen, kun on lammasta, pilveä, metsää, pupua ja tähteä, mutta maltillisen väriskaalan ansiosta kokonaisuus pysyy vielä kasassa. Vai pysyykö?
-
Kolme vuotta tässä kodissa
Yhteistyössä IKEA:n kanssa.
Näinä päivinä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun muutimme tähän kotiin. Sitä oli edeltänyt puolentoista vuoden seikkailu, jonka aikana olimme käyneet lukemattomilla asuntonäytöillä ja tehneet yhdet epäonnistuneet talokaupat, jotka päätyivät kaupan purkuun. Väliaikaiseksi tarkoitettu vuokrakoti ei juuri lämpöisiä tunteita herättänyt, sillä emme olleet vaivautuneet sisustamaan sitä juuri mitenkään. Syksyllä 2012 olimme uupuneita ja vähän eksyksissä. Kun sitten kohtasimme tämän lähes muuttovalmiin kodin, tunne oli helpottunut. Talo oli tyhjillään ja avarat huoneet oli helppo kuvitella oman perheen käyttöön. Muistan hyvin ensimmäisen aamun omassa kodissa, kun mies sytytti takkaan tulen ja söimme aamupalaa liekkien ääressä. Oli ihanaa olla kotona.
Kolmeen vuoteen on mahtunut kaikenlaista ja myös epäilyksiä siitä, tuliko kodin suhteen tehtyä oikea valinta. Ne asiat, joista alunperin eniten pidimme, ovat kuitenkin ennallaan. Talon ihanin ominaisuus on mielestäni sen valoisa ja tilava keittiö-ruokailu-oleskelutila, joka voi tarpeen tullen toimittaa niin kotoisan takkahuoneen, konserttisalin kuin Vantaan parhaan texmex-ravintolan virkaa. Nykyään saattaa helposti vierähtää viikkoja, ettei kylillä tule pyörittyä – miksi tulisi, kun kaikki tärkein on kuitenkin kotona?
IKEA:n Ihanaa olla kotona -kampanjan merkeissä sain katsoa tuttuja nurkkia uudesta vinkkelistä ja luoda kotiin ilmeen IKEA:n tuotteilla. Entuudestaan olohuoneessa jo majailivatkin ARILD-sarjan sohva, rahi ja divaani sekä HEKTAR-jalkalamppu. Harmaan lisäksi olen ihastunut myös ruskean eri sävyihin, joten halusin tietää, miltä RÅDVIKEN-lepotuoli näyttäisi kotonamme. Tähän hämärään vuodenaikaan kuuluvat takkatulen lisäksi ehdottomasti pehmoiset pielukset, joten täydensin olohuoneen tyynyvalikoimaa ÅKERKULLA- ja SINNERLIG-sarjan tyynynpäällisillä. Samaa Ilse Crawfordin IKEA:lle suunnittelemaa SINNERLIG-sarjaa ovat myös korkki-istuiminen jakkara ja huurrelasikupuinen valaisin.
Kotihiiri ei mielellään poistu kotoaan, mutta ystävät ovat meille aina tervetulleita. Iso neliönmallinen ruokapöytä on edelleen yksi suosikkikalusteistani – se ja ruokapöydän tuolit ovat seuranneet meitä jo ensiasunnostamme lähtien. Näissä kuvissa pöydässä on SINNERLIG-sarjan keramiikkaa, kauniit puiset STOCKHOLM-salaatinottimet sekä VINTER 2015 -pöytäliina ja paperilautasliinoja. Pöytäliinat ovat kovaa vauhtia palaamassa sisustukseen minimalismitrendin jälkeen, suosittelen kokeilemaan viimeistään jouluna!
IKEA:n jouluvaloista ihanimmat ovat minusta tänä vuonna STRÅLA-valaisimet, joita on ollut saatavilla sekä pöydälle asetettavina että kattoon tai ikkunaan ripustettavina malleina. Ohut lankavalaisin on ajankohtainen ja moderni – pidän siitä, että jouluvalot viittaavat pikemminkin tähän pimeään vuodenaikaan kuin itse jouluun. Silloin niitä voi hyvillä mielin käyttää pitkälle tammikuuhun. (Rehellisyyden nimissä tähtivalot ovat parhaimmillaan roikkuneet meillä ikkunassa vielä vappuna, mutta se on jo toinen tarina.)
Jos tuntuu, että koti kaipaisi pientä kohennusta, IKEA-tavarataloista ja verkkokaupasta löytyy jouluun asti tarjouksia sohvista ja muista olohuoneen tuotteista. Jotta kaikki vieraat mahtuvat jouluna saman pöydän ääreen, ruokapöydän ostaja saa ruokailutilan tuoleista joka kolmannen puoleen hintaan. Oman lämpöisen kotitunnelmasi voit puolestaan jakaa sosiaalisessa mediassa tagilla #ihanaaollakotona. Minä taidan seuraavaksi pistää joulutorttutehtaan käyntiin, sillä illalla kokoonnutaan taas ruokapöydän ääreen. Mukavaa viikonloppua!
