Karla kirjoitti vaatteiden laadusta ja pyysi esittelemään kamalimman kuraostoksen, joka tielle on sattunut. Kiitos haasteesta Karla, taisit tietää, että kyse on lempiaiheestani!

Tämä postaus olisi varmaan tehokkain, jos pystyisin osoittamaan huolestuttavan laatuvirheen jossain hintavassa merkkituotteessa. Yleensähän arvio vaatteen laadusta tehdään hintalapun perusteella. Ainakin kalliilta luksusasusteelta odotetaan pitkää käyttöikää. Jos taas rytkykaupan mekosta ratkeaa takasauma kolmannella käyttökerralla, harva jaksaa lähteä reklamoimaan. Mietin kovasti, löytyisikö minulta tällaista esimerkkiä. Erääseen vuosia sitten ostamaani takkiin (joka maksoi silloisen kuukausivuokrani verran) jouduin ompelemaan kaikki napit uudelleen, niin heikosti ne olivat kiinni. Kaapissa on myös tunnetun italialaisen vaatemerkin villaneuletakki, jonka materiaaliin en ole koskaan ollut oikein tyytyväinen: se pyrkii nyppyyntymään koristerypytyksen kohdalta, mutta on kyllä muualta kunnossa. Kumpainenkin vaate on silti edelleen käytössä – lienee merkki myös siitä, että kallista vaatetta viitsii vähän huoltaakin. Voisin sanoa, että yleisesti ottaen olen ollut ns. laatumerkkeihin tyytyväinen. Virheostoksia on tullut tehtyä, mutta niillä ei ole ollut tekemistä tuotteen laadun kanssa.

Sitten tulee hintahaarukan toinen puoli: ketjuliikkeet. Suurin paheeni vaateostoksilla on Zara. Lähes joka kerta, kun kuljen liikkeen ohi, näyteikkunassa on jotain aivan vastustamatonta: ihasti leikattu raitatoppi laskeutuvasta kiinansilkistä, vadelmasorbetin värinen kevättakki tai pienillä eri kokoisilla paljeteilla kirjailtu minihame. Sanon itselleni, että käyn vain vähän katsomassa sitä sorbettitakkia, ja seuraavaksi olenkin jo sovituskopissa vaatekasan kanssa. Zara on myös se paikka, johon olen yleensä suunnannut paniikkiostoksille silloin, kun tarvitsen juhlamekon/lomavaatteita/päällystakin mahdollisimman huokeaan hintaan. Onneksi paniikkiostostelu on vanhemmiten huomattavasti vähentynyt, siitä harvoin seuraa mitään hyvää!

Kaapista löytyivät esimerkiksi nämä Zarasta ostetut housut. Ihan kivat kivipestyt farkut? Paitsi että ostettaessa ne olivat täysin mustat. Materiaali on puuvilladenimiä, joka sisältää 3% elastaania. Väri lähti jo ensimmäisessä pesussa ja myöhemmin nämä ovat tietysti haalistuneet vielä vähän lisää. Huomaa myös materiaalin voimakas nyppyyntyminen sekä sivusaumasta revennyt taskun suu. Taitaa olla turha näitä enää säästellä…

Vertailun ja tasapuolisuuden vuoksi esittelen kuitenkin toiset samana vuonna Zarasta ostetut mustat housut. Kangas on jonkin verran paksumpaa denimiä, joka sisältää tuoteselosteen mukaan 2% elastaania. Malli ja hinta on suunnilleen sama kuin edellisissä. Väri on pysynyt hyvänä useista pesuista huolimatta, farkkukangas on pitänyt muotonsa ja vaate on edelleen erittäin käyttökelpoinen.

Tässä piilee ketjuliikkeiden ongelma kuluttajan kannalta. En väitä, että kaikki niissä myytävä olisi käyttökelvotonta roskaa. Välillä niistä löytää vaatteita, joiden hinta-laatusuhde on erinomainen. (Miten hinta on saatu niin alhaiseksi, on taas toisen blogipostauksen tarina.) Arviota laadusta on kuitenkin vaikea tai mahdoton tehdä ostohetkellä. Hyvät pukineet erottuvat joukosta käytön myötä, mutta siinä vaiheessa ketjuliikkeen rekissä onkin jo uudet rytkyt, jotka on tehty toisessa maassa, toisessa tehtaassa ja toisesta materiaalista.

Haastan seuraavaksi Preferitan ja Maijan esittelemään kertakäyttövaatteeksi muodostuneen ostoksensa!

Shortsisäät saapuivat tänäkin vuonna aikaisin. Vuosi sitten kärvistelin valtavan mahani ja tukisukkien kanssa ja manailin aikaisia helteitä – tänä vuonna yritän ottaa menetetyn takaisin. Viikonlopun asuna on siis ollut shotseja ja sandaaleja. Kuvassa on Zaran toppi, Ann Taylorin shortsit ja Ancient Greek -sandaalit, jotka ostin toiveikkaasti jo viime talvena. Diorin aurinkolasit ovat oikeasti miehen, mutta lainailen niitä aina kun silmä välttää. Ei ole uskonut, vaikka olen ystävällisesti kertonut hänelle, että ne ovat naisten malli.

Perjantaina kävin kampaajalla ja hiuksista otettiin taas useita senttejä. Samalla latvaa kevennettiin, jottei malli olisi niin jyrkän tasamittainen polkka. Hiuksia on ollut pakko lyhentää, sillä tämänkin raskauden jälkeen tukkaa on lähtenyt aivan valtavasti. Onneksi se myös näyttää kasvavan takaisin. Päänahassa on tuuhea kasvusto, joka on tällä hetkellä noin viiden sentin mittainen ja näyttää luonnossa hieman koomiselta.

Viimeisen vuoden aikana minulle on ilmaantunut myös toinen hiusongelma: harmaat hiukset. Aluksi niitä oli vain muutama yksittäinen otsalla, nyt en enää edes viitsi laskea. Värjäysväliä on ollut pakko tihentää, jotta salaisuuteni ei paljastuisi (mitä nyt kerron sen täällä). Kampaajat ovat väittäneet kauniisti, että tummalla yksittäiset harmaat vain erottuvat helpommin. Itse taas olen miettinyt, onko esimerkiksi stressaavalla elämänvaiheella ollut vaikutuksensa. Vai onko tämä normaali aikataulu? Onko muilla kolmevitosilla havaintoja harmaista?

Kevääseen on kuulunut olennaisena osana paluu töihin ja siistimmän pukeutumisen pariin. Työasut pyrin pitämään aika mutkattomina: yksinkertaisia kokonaisuuksia eikä juurikaan asusteita. Tärkeää on, että vaate pysyy siistin näköisenä, vaikka joudun nököttämään se ylläni monta tuntia tietokoneen ääressä. Tässä Tory Burchin Augusta-topissa on monta sellaista elementtiä, jotka toistuvat lempivaatteissani: graafinen kuviointi, vajaamittaiset hihat, venepääntie sekä väljä mutta vartaloa myötäilevä malli. Parhaissa vaatteissa on myös jokin juju, ja tässä ne ovat hihojen kullanväriset vetoketjut. Farkut ovat Filippa K:n ja jalassa on Jimmy Choon nudet Gilbert-avokkaat. Näistä kuvista huomaan, että väriä saaneet jalkani eivät mätsää kenkiin enää yhtä hyvin kuin sukkahousukaudella…

Yksi kevään parhaista lukukokemuksista on ollut Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi. Minusta tuntui kuin olisin löytänyt sielunkumppanin kirjaa lukiessani. Kirjaa on monissa blogeissa jo käsiteltykin, mutta ajattelin vielä kantaa oman korteni kekoon. Pukeutumisteemalla siis jatketaan lähipäivinä.