-
Naisena lentokoneessa
Maanantaisoturi täällä hei. Viime viikko tuli oltua aika tiiviisti matkan päällä ja lentokentän kautta kuljettiin pariin otteeseen. Reissussa mukana ollut kosmetiikka on edelleen purkamatta…
Kuiva kosmetiikka matkustaa helposti meikkipussin virkaa tekevässä Longchampin pikkulaukussa, mutta tämä minigrip-pussein käytävä terrorisminvastainen sota vie aika ajoin hermot. Aika tarkkaan saa valikoida mukaan lähtevät nesteet, jos ei halua luovuttaa laukkuaan hihnalle. Tällä kertaa onnistuin jättämällä shampoon ja hoitoaineen kotiin. Totta on, että parin päivän reissu isovanhempien luokse ei välttämättä vaadi mukaan koko meikkiarsenaalia, mutta romanttinen karkumatka viinitilalle ehdottomasti vaatii…
Olen ihan heikkona kaikkeen matkakokoiseen. Tämä Diorin suloinen sivellinsetti on ostos Helsinki-Vantaalta. Se sisältää minimittaisen siveltimen poskipunalle (käytän sitä myös aurinkopuuteriin), meikkivoiteelle, luomivärille ja huulipunalle. Huulisivellin jää tosin itselläni käyttämättä. Olisin ottanut tilalle mielummin vaikka toisen luomivärisiveltimen. Hyvin ovat tosin nämäkin riittäneet ja siveltimet ovat varsin laadukkaita. Tekisi mieli hankkia Diorin siveltimiä kotikäyttöönkin.
Millaisia niksejä teillä on pakkaamiseen ja kosmetiikkaan liittyen?
Edit: mietin vielä uudelleen tuota otsikkoa; ihan hyvin miehelläkin voi olla vastaava ongelma.
10 kommenttia artikkeliin Naisena lentokoneessa -
Mistä on blogini tehty?
Pari postausta taaksepäin pohdin blogini rönsyilevää aihepiiriä. Sain hyvän syyn listata keskeisimpiä aiheitani toteuttamalla tämän Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan antaman haasteen:
Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty… sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista?
Ennen kaikkea blogini taitaa olla tehty haaveilusta, muistikirjoista ja teekupposista… näillä eväillä syntyvät useimmat postaukseni. Ihailen toimeliaita bloggaajia, jotka pyöräyttävät käden käänteessä upeita leivonnaisia, tuunaavat äitiysmekosta iltapuvun ja kertovat vierailuistaan kiinnostavissa tapahtumissa. Blogini on kuitenkin omistajansa näköinen ja sisältää enimmäkseen kotioloissa harrastettua fiilistelyä.
Blogissa on meneillään ikuisuusprojekti, jossa pohditaan, editoidaan ja täydennetään vaatekaapin sisältöä. En kutsu itseäni muotibloggaajaksi, sillä seuraan trendejä aika vähän. Tavoitteenani on käytännöllinen, yhdistelykelpoinen ja laadukas garderobi.
Toisaalta tämäkään bloggaaja ei ole immuuni kauniille asusteille, kengille ja laukuille.
Shoppailu, tuotemerkit ja kaupallisuus ovat läsnä blogissani, vaikka toivonkin edustavani kuluttamisen maltillista haaraa.
Olennainen osa lisbet e:tä on itsensä hemmottelu esimerkiksi herkkujen, viinilasillisten ja hyvien elokuvien muodossa. Olen sen arvoinen!
Perhe-elämä ja siihen liittyvä arki tulevat postauksissa esille, vaikka inhorealismin jätänkin blogin ulkopuolelle.
Blogissani matkustellaan tuttuihin ja tuntemattomiin paikkoihin. Vaikka viimeaikaiset reissuni ovat suuntautuneet lähinnä kaupunkikohteisiin, minulla on toinenkin matkailuun liittyvä intohimo: harvaan asutut ja syrjäiset seudut. Olisi mahtavaa kirjoittaa matkapostauksia vaikkapa Grönlannista tai Siperiasta.
Kauneus ja kosmetiikka kuuluvat tuttuihin aihepiireihin.
Joskus postauksen aiheeksi riittää kaunis kuva. Valokuvaamisesta on tullut blogin myötä mukava harrastus ja huomaan oppivani uutta koko ajan.
Sisustaminen on blogissa esillä pienten kotipilkahdusten ja vaikkapa asuntomessupostausten myötä. Joskus ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa toivon pääseväni toden teolla sisustamaan omaa kotia.
Minulla ei ole ollut tapana jakaa haasteita eteenpäin, mutta tämän pohtiminen oli niin mukavaa (ja hyvä syy kaivella kuva-arkistoja), että haastan seuraavat bloggaajat oman inspiraation mukaan: lili’s, Kuinka purjehtijaksi tullaan sekä Sea That Sparkles.
-
Kokemukseni autovahasta
No emmä ny tiedä.
Eilen lupasin testata autovahaa korkeakiiltoisen pöydän pienten naarmujen peittämiseen. Joko odotukseni olivat liian korkealla tai naarmut liian pahoja, mutta tulos ei mielestäni ole kummoinen. Pinta on ehkä hieman kiiltävämpi kuin ennen ja nayttää tuossa kuvassa oikein komealta, mutta se pienten jälkien meri, joka pintaan on väkisinkin syntynyt, erottuu ihan yhtä hyvin kuin ennen. Toki tuossa pöydässä on sellaisiakin naarmuja, joihin ei auta kuin uudelleenmaalaus.
Teinkö jotain väärin? Käyttämäni vaha oli AutoGlymin Super Resin Polish -yleisvaha. Hämmennyin totaalisesti aivan tavallisessa Prismassakin myytävien autovahojen ja merkkien paljoudesta. Monella merkillä oli lisäksi kiilto- ja superkiiltovaha, mutta päädyin yleisvahaan, koska siinä ei ollut ”haitallinen”-merkkiä.
Silti googletuksen perusteella monella tuntuu onnistuneen korkeakiiltoisten kalusteiden vahaamisessa. Edellisessä postauksessa Lumo kertoi hoitavansa vahalla valumarmoriallasta. Kuulisin mielelläni vielä lisää kokemuksia aiheesta!
-
Iltapäivän sisustusajatelmat
Perjantai-iltapäivää! Kilometrejä kertyi, mutta nyt olemme koko konkkaronkka kotiutuneet viikon viimeiseltäkin retkeltä. Tuliaisina on rento mieli ja iso kasa Valkeita kuulaita isovanhempien puutarhasta. Itselläni on edessä vapaa viikonloppu, jonka suunnittelin käyttäväni muutaman sisustushenkisen projektin parissa.
Hommahan meni niin, että suunnittelin alun perin kirjoittavani sisustuspainotteista lifestyleblogia. Lisbet e:tä alusta asti seuranneet tietänevät, ettei kaikki mennyt ihan niin kuin sillä yhdellä suomenruotsalaisella huvilalla. Päätin kuitenkin jatkaa bloggaamista olosuhteiden puitteissa, joten aihepiirit ovat rönsyilleet lähes kaikille elämänaloille, liikaakin. Haluaisin kirjoittaa paremmin editoitua, muutamaan ydinaiheeseen keskittyvää blogia. Sellainen ei taida kuitenkaan koskaan onnistua näin rönsyilevältä henkilöltä.
Niin, ne sisustusprojektit. Tavallaan olen tykästynyt tähän nykyiseen vaikkakin väliaikaiseksi ounasteltuun asuntoomme. Vuokrakoti on siisti ja kätevällä etäisyydellä työpaikoista ja palveluista. Se, että lapsella on hyvä päivähoitopaikka lähistöllä, lisää houkuttelevuutta huomattavasti.
Olen kuitenkin ollut aivan lukossa pienienkin asumiseen liittyvien juttujen suhteen. Nyt viikonloppuna ajattelin aloittaa ripustamalla seinälle pari pientä taulua. Toisekseen suunnittelin testaavani Let me entertain you -postauksen kommenttilaatikossa saamaani loistavaa vinkkiä. Sen mukaan autovahalla voisi kiillottaa korkeakiiltoisen mutta naarmuja saaneen pöydän pintaa. Kolmannekseen aion etsiä pari kivaa sisustustyynyä sohvadivaanille. Ylimmässä kuvassa taustalla vilahtava nahkaverhoiltu Klippan on nimittäin siirtymässä täältä ikuisuuteen ja sen seuraaja saapunee muutaman viikon sisällä.
Kauanko tässä kodissa asumme? En tiedä. Sanotaan kuitenkin, että valo tunnelin päässä näkyy jo.
Nyt lähdemme pojan kanssa hakemaan autovahaa ja jotain perjantaihyvää myös.
-
Illallinen kahdelle
Tervetuloa illalliselle. Se tarjoillaan lämpimässä illassa keskiaikaisen linnan terassilla, josta aukeaa näkymä Neckar-joen laaksoon. Seurana on rakas kumppanisi tai muu vapaavalintainen henkilö.
Alkumaljaksi tarjoillaan luonnollisesti kylmää kuohuvaa. Sitä siemaillessa selaillaan ruokalistaa ja mietitään illan menuuta. Tarjolla on ainakin riistaa ja metsäsieniä…
Alkuruokana molemmat nauttivat kanttarellikeiton. Se on hieman suolaista mutta solahtaa nopeasti alas linnan valkoviinin kanssa. Huomaa Gemmingenin vapaaherrojen vaakunalla kuvioitu astiasto.
Kumppanin pääruoka näyttää herkulliselta…
…muttei oma ”kesäinen paahtoleipäkään” jää paljon jälkeen.
Ilta alkaa jo hämärtää ja kynttilät sytytetään. Kuu loistaa pilvettömällä taivaalla. On aika paneutua jälkiruokalistaan…
Suussasulava tiramisu kruunaa yhteisen illan.
Ravintola on jo tyhjentynyt muista asiakkaista. Henkilökunta jää järjestelemään pöytiä. Vielä ei malta mennä nukkumaan, vaan illalle haetaan jatkoaikaa hiippailemalla linnan raunioilla.
Mutta kuten kaikissa tarinoissa – tai ainakin yli 30-vuotiaiden, perheellisten ja vuorotyötä tekevien elämässä – lopulta koittaa aina nukkumaanmenoaika. Miten ihanaa onkaan sujahtaa linnahotellin satiinilakanoiden väliin. Uni tulee heti.
-
Das schöne Leben
Kylläpä pieni tauko teki hyvää. Yövyimme Burg Hornbergissä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, kun kiertelimme häämatkallamme Keski-Eurooppaa. Ja nyt heti tultiin uudestaan. Seuraavan kerran elokuussa 2015?
-
It must have been summer (but it’s over now)
Edessä vapaapäivien ketju. Istun kotona selailemassa mennen kesän kuvastoa. Nyt on päästävä reissuun. Olen ollut yhtäjaksoisesti kotikulmilla viimeiset puolitoista kuukautta, se on pitkä aika minulle. Viikonloppuna maakuntaan ja ensi viikolla karkumatkalle miehen kanssa. Hakemaan ideoita, inspiraatiota ja tuulettumaan – ehkä postauksissakin on sitten enemmän järkeä!
-
What’s in my bag?
Pakkasin tänään työlaukkuni viimeisen kerran ennen loppukuun mittaista kesälomapätkää. Mieleeni juolahti tämä postauksen aihe, joka kiersi blogeja aikoinaan haasteen muodossa ja päätin toteuttaa sen, vaikkei minua kukaan tähän ole haastanutkaan. Eli tässä laukkuni sisältö:
Kalenteria kuljetan mukanani ihan koko ajan. Olen yrittänyt siirtyä puhelimen kalenteriin, mutta viikkoaukeamainen Moleskine pitää aina vain pintansa. Pinkki muistivihko on muistilistoja, suunnitelmia, ideoita ja haaveita varten. Ordning & Redan penaalissa kulkevat mukana lyhyemmät Pocket-versiot Ballografin muste- ja lyijytäytekynistä.
Joka päivä laukusta ovat löytyneet sekä aurinkolasit että sateenvarjo, eihän sitä koskaan tiedä…
Puhelimella on ruma mutta käytännöllinen muovikuori muistuttamassa siitä, että iLuurit ovat haurasta tavaraa… Laturi ja kuulokkeet lojuvat yleensä laukun pohjalla ja etenkin kuulokkeet ovat välillä sellaisessa mytyssä, että on ihme että ne vielä toimivat. Onko teillä hyviä ehdotuksia niiden kuljettamiseen laukussa? Avaimenperä puolestaan muistuttaa rakkaasta mutta tauolle jääneestä harrastuksesta.
Pienessä pussukassa on vaihtuva kokoelma kosmetiikkaa. Tällä hetkellä sieltä löytyy ripsari, taivuttimet, puuteri, matkapurkki kasvovoidetta ja kynsienhuoltovälineet. Mukana täytyy aina olla myös hiuslenkkejä, pinnejä ja harja.
Ja tietysti lompakko, kesäreissun tuliainen itselleni.
Haasteeseen saa tarttua, jos kiinnostaa! Mitä teidän laukuissanne on?
-
Päiväuniaikaan
Teetä, lakuja ja muutama yksityiskotien arkkitehtuuria esittelevän Häuser-lehden irtonumero. Toinen vastaava suosikkini on Atrium. Molempia myydään ainakin Stockmannilla ja Akateemisessa.
Kuka näissä hulppeissa maisemissa asuu? Miltä heistä tuntuu tulla illalla kotiinsa? Kuka nuo ikkunat pesee?
Oma haavekoti. Rauhallisella sijainnilla järven rannalla, ei meren. Kallioinen, luonnontilainen tontti, mäntyjä ja mustikkaa. Matala, maastoon sopiva talo, suuret ikkunat järvelle. Vaalea sisältä, tumma ulkoa. Riittävästi tilaa omalle väelle ja vieraiden tulla ja mennä. Iso laudoitettu patio, rannassa tyyliin sopiva saunarakennus, pihatiellä kahden auton talli. Maalämpö, vesikiertoinen lattialämmitys, koneellinen ilmanvaihto ja kaikki muut nykyelämän mukavuudet energiatehokkuutta unohtamatta.
Parinsadan metrin päässä tien varressa bussipysäkki, josta yhteys läheiselle kirkonkylälle, kauppaan, kouluun ja junaradan varteen. Pääkaupunkiseudun ja työelämän lähettyvillä mutta kuitenkin omassa syrjäisessä rauhassaan, ei kehäteiden taustahälyä korvissa.
Jos tietää, minne on matkalla, miksei sitä jonain päivänä voisi saapua perillekin? Pääasia, että uskallan taas haaveilla. (Lisää haaveita Pinterestissä.)
