Lupasin kirjoitella jonkinlaista yhteenvetoa vauvalle hankituista tarvikkeista. En uuvuta teitä kattavalla luettelolla, mutta nostan esiin muutamia juttuja ja vertailen niitä kahdentoista vuoden takaiseen tilanteeseen. Meillähän tarina on se, että esikoiselle ostetut tarvikkeet kiersivät hyvin pikkuveljelle, jonka jäljiltä myin, lahjoitin tai hävitin lähes kaiken, sillä ajatus neljän hengen perhekoosta oli vahva. Eikä minua ole erityisesti harmittanut, etten ole niitä säilyttänyt. Olisi ollut älytöntä varastoida tilaa vievää tavarakasaa siinä toivossa, että ehkä vielä joskus… Vuosien mittaan on sitä paitsi ehtinyt tapahtua yhtä jos toista kehitystä tällä saralla ja tietysti tyylit ja mieltymyksetkin muuttuvat. Välttämättä kaikki ei olisi ollut edes käyttökelpoista: esimerkiksi turvakaukaloille Liikenneturva suosittelee maksimissaan noin seitsemän vuoden elinkaarta ja yksittäisillä valmistajilla voi olla tiukempiakin suosituksia.

Kaksi kappaletta Stokken Tripp Trapp -tuoleja sekä joitain muistotarkoituksessa säilytettyjä vaatekappaleita oli kaikki, mitä isoveljien tarpeistosta oli jäljellä. Puhtaalta pöydältä aloittaminen osoittautui silti yllättävän vaikeaksi. Ennen rakenneultraa en voinut kuvitellakaan ostavani mitään, vaikka kävin kyllä salaa hypistelemässä pieniä bodyja vauvanvaateosastolla. Äitiyspakkauksen sain tilattua toukokuussa, mutta se kannettiin avaamattomana varastoon odottamaan. Oikeastaan pääsin vauhtiin vasta raskausvapaan alettua. Kirjoitin blogiinkin, kuinka eräänä aamuyönä oli pakko nousta jalkeille kirjoittamaan lista tulokkaan tarpeista. Se oli hyvä lista, harmi ettei minulla ole sitä enää kokonaisuudessaan tallessa! Koostin sen sillä perusteella, minkä muistin olleen poikien vauva-aikana hyödyllistä, mikä jäi käyttämättä ja mitä jäin kaipaamaan. Näin jälkeenpäin hahmottaa myös, miten lyhyt käyttöikä useimmilla tarvikkeilla on. Mutta tällaiset luettelot ovat aina kovin henkilökohtaisia. Mikäli joku siellä ruudun takana on aloittamassa vastaavaa urakkaa, neuvoni on, että aloita mahdollisimman vähällä ja täydennä tarvittaessa.

Ajattelin hyödyntää second hand -markkinoista mahdollisimman paljon ja ajatus vahvistui hintalappuja katsellessani. Tori.fi:n selaamisesta tuli joka-aamuinen tapa, sillä huomasin pian, että jos haluaa napata haluamansa, on syytä olla ripeä. Käytettynä hankitut Cybexin yhdistelmävaunut sekä Brion pinnasänky tulivatkin jo esille omissa postauksissaan. Cybexin turvakaukalo hankittiin uutena. Kaukalossa on kätevää se, että istuimen saa lähes makuuasentoon, kun se on kiinnitetty vaunurunkoon. Tällaista ominaisuutta en muista olleen markkinoilla silloin, kun edellisen turvakaukalon ostimme.

Pinnasänky mahtuu juuri ja juuri makuuhuoneeseemme, mutta yhdeksän vuotta sitten pikkuveljen tehdessä tuloaan tilaa oli vielä sen verran, että meillä oli siellä myös Brion hoitopöytä. Nyt hoitopiste on löytänyt paikkansa Malm-lipaston päältä ja lipaston ylin laatikko säilöö käytössä olevat vaatteet, vaipat ja muut hoitotarvikkeet. Käytännössä vaippaa vaihdetaan milloin missäkin päin huushollia. Muistan, että viimeksikin hoitopöytä oli lyhytkäyttöinen ja lopulta se oli lähinnä glorifioitu säilytyskaluste.

Vaatepuolella en ole jaksanut koluta second hand -markkinoita, vaan toistaiseksi olen ostanut kaikki vaatteet uusina. Tosin olen hankkinut vasta aivan pienimpiä vaatekokoja. Esikoiselle ostin aikanaan ison vaatepaketin nettihuutokaupasta ja se kattoikin hyvin hänen tarpeitaan ensimmäisen vuoden ajan. Pikkuveli jatkoi sitten samojen vaatteiden käyttöä omalla kierroksellaan. Noihin aikoihin en jaksanut yhtään söpöstellä vauvan pukemisella, mutta tällä kertaa saattaa olla toinen ääni kellossa – ja se sallittakoon!

Vauvan myötä erilaiset kantovälineet ja istuimet tuntuvat vallanneen talon. Turvakaukalo seilaa eteisen lattialla, Manduca-kantoreppu sohvan karmilla ja sitteri olohuoneen puolella. Manduca oli oikea hengenpelastaja esikoisen kanssa, hän kun ei oikein viihtynyt missään, mikä ei keinunut, heilunut tai hytkynyt koko ajan. Baby Björnin sitteri puolestaan on hyödyllinen klassikko, jossa pikkuveli aikanaan nukkui luvattoman monet päiväunet. Sitterissä istutaan kuitenkin aina lattianrajassa, joten ruokapöydän ääreen halusin hankkia Stokken newborn-istuimen, tuolihan meillä oli jo valmiina. Muistan katselleeni kaukaloa jo pikkuveljen syntymän aikoihin, mutta en koskaan raaskinut hankkia sellaista; epäilin myös, ettei vauva viihtyisi siinä kovin pitkiä aikoja. Nyt on kuitenkin ollut mukavaa, kun vauva on voinut olla läsnä perheen yhteisissä ruokahetkissä. Sekä Manduca, sitteri että Stokken kaukalo on hankittu käytettyinä.

Vauva on saanut raskausdiabetekseni vuoksi alusta asti lisämaitoa ja meillä mennään edelleen osittaisimetyksellä. En oikein usko, että tämä on täysimetykseksi missään vaiheessa muuttumassakaan, mikä sopii minulle – pulloruokinta suo äidillekin ripauksen vapautta. Vauva on onneksi huolinut hyvin sekä rintaa että pulloa alusta asti. Lola & Lykken rintapumppu sekä saman sarjan tuttipullot on hankittu uutena. Poikien kanssa minulla oli Philips Aventin käsikäyttöinen pumppu, jonka työläs veivaaminen jäi vähiin. Tuttipulloista muistan, kuinka esikoisen syntymän aikaan muovipullojen pinnoitteena käytetyn bisfenoli A:n haittavaikutukset olivat kovasti tapetilla ja minäkin hankin lasisia tuttipulloja vauvaa varten. Ne olivat turvallisia ehkä jossain mielessä mutta epäkäytännöllisiä monessa muussa. (Olin tuolloin hyvin luomutietoinen, näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin huvittavan tietämätön monista asioista.) Bisfenoli A:n käyttö on sittemmin kielletty tuttipulloissakin, joten muovista ei enää tarvitse kantaa huolta.

Mitä olen jättänyt hankkimatta tai aprikoin hankintaa vielä?

Ainakaan leikkimatolla ei ole kiirettä. Pojilla oli sellainen oikein riemunkirjava baby gym, mutta markkinoille näkyy tulleen äitienkin sisustussilmää miellyttäviä ratkaisuja. Olen yrittänyt muistella, leikkivätkö pojat oikeasti koskaan leikkimaton kaarista roikkuvilla leluillaan. Ehkä niitä pikemminkin imeskeltiin.

Hoitolaukku on edelleen hankkimatta, mutta sellainen tulee tarpeeseen. Sain teiltä vinkkejä, että hoitoreppu on kätevä vastine hoitolaukulle. Itse koen tärkeimmäksi, että laukun sisältö on vaunujen kanssa liikkeellä ollessa kätevästi käsien ulottuvilla, joten edelleen etsin ensisijaisesti aisaan ripustettavaa laukkua. Pitää kuitenkin tutustua tarkemmin myös noihin reppuihin.

Alunperin olin kaavaillut käyttäväni palautumisvyötä heti synnytyksen jälkeen, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu tarpeettomalta ja vähän julmaltakin kahlita omaa kroppaansa sellaiseen, joten vyö on jäänyt hankkimatta.

Yksi säiden viiletessä tehtävä hankinta on lämpöpussi, jota voi käyttää myös turvakaukalossa. Kesää vasten syntyneiden poikien kanssa selvisimme äitiyspakkauksen makuupussilla ja talvihaalarilla. Syysvauvalle ne ovat kuitenkin tosi väljiä, joten talvihaalarikin lienee ostettava. Onko teillä näistä hyviä suosituksia?

Sellainen hyvä puoli tässä second hand -markkinoiden koluamisessa on myös ollut, että silmät ovat auenneet paremmin sille, miten moni asia on hankittavissa käytettynä mutta hyväkuntoisena. Tein itsellenkin yhden toivehankinnan kierrätysmarkkinoilta, siitä lisää alkuviikolla!

Onpa vaikea alkaa kirjoittamaan tätä postausta. Kuluneet päivät ovat olleet enimmäkseen aika ruusunpunaisia. Kirjaimellisesti, sillä kotiin on tuotu useita ihania kukkasidontoja, päävärinä tietysti pinkki. Parasta siis aloittaa kiittämällä kaikista saamistamme onnitteluista täällä blogissa, somekanavissa ja muualla! Kaikki on luettu ja sydämeen kätketty.

Vauvakuplassa on ollut vaivatonta kellua, sillä tytär on päästänyt vanhempansa varsin helpolla ensimmäiset elinpäivänsä. Lähinnä hän on tarjoillut ihailtavaksi nukkuvaa profiiliaan. Iltaisin on jakso, jolloin hän jaksaa olla paremmin hereillä, mutta itkuinen hän ei ole silloinkaan ollut. Meillä on kokemusta muunlaisestakin pikkuvauva-ajasta, joten osaan todella arvostaa tätä ja samalla tiedän, ettei siitä juuri mikään ole meidän ansiotamme.

Vauvalla ei ole vielä nimeä, ei edes oikein mitään työnimeä. Lukuisia hellittelynimiä kyllä löytyy, mutta suurimman osan ajasta hän on Vauva tai Pikkusisko. Kun sukupuoli ei ollut etukäteen tiedossa, oli vaikea motivoitua pohtimaan nimiehdokkaita. Käytännössä varmaankin osa nimestä tulee suvun perintönä. Mielummin vanhaa kuin uutta ja muodikasta. Riittävästi konsonatteja ja sukunimen kanssa helposti lausuttava, muutamia kriteerejä mainitakseni. Poikien kohdalla haimme inspiraatiota vaunuttelemalla hautausmaalla ja tavaamalla nimiä hautakivistä, pitäisikö kokeilla samaa nyt?

Tietysti on tässä tätä kaikenlaista ruusunpunaisen vauva-arjen lisäksi. Vaikka vauva on niin sanotusti helppo, on arki kolmen hyvin eri kehitysvaiheessa olevan lapsen äitinä aikamoinen paketti pureksittavaksi. Perhedynamiikka rutisee ison remontin kourissa, kun jäsenet hakevat uutta rooliaan. Lisäksi uusi elämä on ainakin minulla nostanut pintaan pelot ja ahdistuksen aiheet, rationaaliset ja irrationaaliset. Kuinka haurasta onni onkaan! Pikkuveli kysyi, miksi jossain päin maailmaa vauvoja hylätään kadulle. Mistä hän oli sellaista kuullut ja mitä tuohon vastaisi? Olen pyrkinyt välttelemään uutissivustoja, varsinkin niitä kaikkein kellertävimpiä, mutta vaarat vaanivat viattomienkin otsikoiden alla. Kunpa en olisi lukenut esimerkiksi tätä YLE:n artikkelia Haukiputaan kirkosta.

Tässä allekirjoittanut muutama päivä synnytyksen jälkeen. Vauvakupla, se taidan olla minä. Päivä päivältä kutistuva, onneksi. On ihanaa, kun saa kehonsa takaisin raskauden jälkeen ja pystyy tekemään sellaisia asioita kuin taivuttamaan vartaloa eteenpäin ja menemään kyykkyyn. Ensimmäiset vaunulenkit on jo tehty ja ne tulevat arvatenkin olemaan yksi palautumiseni kulmakivistä, tulkoot puhurit, räntä ja syystalven ikuinen hämärä.

Niin että täällä kaikki edelleen hyvin. Jotain arkisempaa seuraavaksi!