-
Inspiraatiota syyspukeutumiseen englantilaisesta maalaistyylistä
Brooks Brothers 
Really Wild Clothing Syksy taitaa olla monelle pukeutumissesongeista se mieluisin. Ainakin minulle! Tällä hetkellä en tosin suunnittele ostavani itselleni mitään uutta, vaan odotan lähinnä mahtuvani jälleen vaatekaappini sisältöön. Se ei kuitenkaan estä minua tunnelmoimasta vuodenaikaa – viime vuosina olen liittänyt sen englantilaiseen kartanotyyliin tweedjakkuineen, vahatakkeineen, ruutukuoseineen ja tietysti kuraisine saappaineen. Tästä tyylistä voi hyvin nauttia, vaikkeivät koirat, hevoset, Land Roverit ja maalaiskartanot olisikaan osa arkea.
Parhaiten tämän tyylin taitavat tietysti brittimerkit itse, joten kokosin inspiraatioksi tuotekuvia parilta sellaiselta valmistajalta, joita olen viime vuosina seuraillut (no, mukaan mahtuu myös jenkki- ja ranskalaismerkki).
Really Wild Clothing 
Fairfax & Favor 
Really Wild Clothing 
Le Chameau 
Fairfax & Favor 
En välttämättä halua larpata englantilaista kartanonrouvaa päästä varpaisiin, mutta jo muutamalla huolellisesti valikoiduilla vaatekappaleella pääsee tunnelmaan. Kollaasiin pyrin kokoamaan myös merkkejä, jotka ovat helpommin saatavissa täällä kotimaassa. Vasemmasta ylänurkasta alkaen:
Barbourin Tartan Walker -sateenvarjo • KN Kati Niemen Karita-lierihattu • Sabina Savagen huivien kuviot ovat satumaisen kiehtovia • Gantin Paisley-kuvioinen mekko • Really Wild Clothingin silkkipuseron kukkakuvio on perinteikkään Liberty of Londonin arkistoista kaivettu • Barbourin vahatakki on ikoninen maalaispukine, mutta omaan käyttööni hankkisin mieluiten International Quilt -tikkitakin • Fjällrävenin Övik-pooloneule • Tommy Hilfigerin villasekoitetakki • Espritin ruudulliset housut • Le Chameaun kumisaappaat sopivat vaikkapa kotipuutarhurille, jos metsästys ei kuulu harrastuksiin • Oscar Jacobsonin tartankuosinen villahuivi on lainattu miesten osastolta • Penelope Chilversin tupsusaappaat ovat herttuatar Catherinen suosikit
Really Wild Clothing 
Sabina Savage Jos et vielä saanut kylliksesi , kannattaa kurkata Pinterestistä Country Style -tauluni ja liittyä muutenkin seuraajakseni Pinterestissä. Käytän sitä edelleen aktiivisesti ja minusta se on edelleen paras somekanava ideointiin ja inspiraatioon.
Puraiseeko maalaistyyli? Mikä sinua inspiroi syyspukeutumisessa?
Ei kommentteja artikkeliin Inspiraatiota syyspukeutumiseen englantilaisesta maalaistyylistä -
Tuunattu pinnasänky – värinä Tikkurilan Valkama K498
Vauvahankinnat alkavat olla hyvällä mallilla ja oma sänky on tietysti ollut yksi tärkeimmistä hankinnoista tulokkaalle. Sitä valitessa vaatimuslistalla oli laskettava ja tarvittaessa irroitettava laita, pohjan korkeuden säätömahdollisuus sekä tietysti tukeva ja kaunis ulkomuoto. Olipa yllättävän hankalaa löytää kriteerit täyttävä kaluste! NordBabyn Lunar osui ehkä lähimmäksi, mutta siinäkin reunan laskumekanismi oli kovaääninen ja painikkeet sijoitettu vaivalloisen alas. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että paras malli oli se, joka meillä oli kymmenkunta vuotta sitten poikien ollessa pieniä: Brion Two -pinnasänky. Sänky myytiin pois kuopuksen ollessa parivuotias, eikä sitä enää valmisteta – itse asiassa Brio on kokonaan vetäytynyt lastentarvikemarkkinoilta.
Alkoi armoton käytetyn sängyn metsästys. Lopulta kiva yksilö löytyikin Torista kohtuulliseen hintaan. Maalipinnan kolhut olivat vähäisiä, mutta mies halusi ehdottomasti maalata sängyn ja minulle jäi tehtäväksi värin valinta. Ajattelin, että vaihteeksi olisi kiva olla jotain muutakin kuin valkoista; murrettu vihreä, sininen tai ehkä beige? Tärkeää oli, että sävy sointuisi makuuhuoneen tummien seinien harmaaseen (Tikkurilan Mantteli M499). Lopulta väriksi valikoitui Tikkurilan kartalta Valkama K498, joka on kaunis siniharmaa. Ja ei, väristä ei voi edelleenkään päätellä vauvan sukupuolta, vaikka rautakaupan myyjä niin epäili.
Sänkyyn haluttiin mattapinta, joten maali on Tikkurilan täyshimmeä kalustemaali Helmi 10. Mies näki ison vaivan viimeistellyn lopputuloksen eteen. Vanha maali hiottiin pois, kolhut paklattiin ja sänky ruiskumaalattiin kompressorin avulla. Maali levitettiin neljänä ohuena kerroksena ja välissä kuivunutta maalipintaa hiottiin. Lopputulos on minusta kertakaikkiaan kaunis. Helat ovat tietysti edelleen valkoiset, mutta se ei haittaa.
Kuviin on pedattu Ikean Trolldom -pussilakanasetti. Tyyny on tietysti vain kuvausrekvisiittaa, ei tyynyä vauvalle! Odottamassa on luonnonvalkoinen reunapehmuste, jonka saimme sänkykauppojen kylkiäisinä.
Sängyn täydellinen maalipinta odottaa jo malttamattomana pienten hampaiden purujälkiä. Peti on sijoitettu ikkunan eteen, mutta käytännössä se varmaankin siirtyy parivuoteen viereen, kun aika koittaa. Toivotaan hyviä yöunia koko perheelle…
-
Odottaja auringonkukkapellossa
Huomenta! Täällä takana hieman levottomasti nukuttu yö. Vauva potkiskeli ja vatsa meni ajoittain ihan pinkeäksi. Välillä alaselkääkin jomotti, mutta mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Neuvolassa aina kysellään, onko ollut mitään synnytystä ennakoivia merkkejä, mutta sellaisia ei oikeastaan ole ollut missään raskauksistani. Esikoisen synnytys alkoi lapsiveden menolla 40 raskausviikon täytyttyä, mutta sen jälkeiset supistukset olivat niin heikkoja, että touhua jouduttiin vauhdittamaan oksitosiinilla. Pikkuveli puolestaan köllötteli kaikessa rauhassa 41+6 asti, jolloin synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Olisiko käynnistys tiedossa raskausdiabeteksen vuoksi tälläkin kertaa, tiedä. Taidan kuitenkin kaiken varalta pakata tänään sairaalakassin.
Olen pitänyt nyt varsin tiukkaa dieettiä viikon verran, ehkä vähän liiankin tiukkaa. Huomenna on diabeteshoitajan tapaaminen ja pelkään saavani noottia, että syön liian vähän. Mielenkiintoisia nämä verensokeriasiat ja niiden merkitys normaalipainoisenkin ruokailussa. Otin kuunneltavaksi Pirjo Saarnian kirjan Tasapainota verensokeria ja laihdu. Saarnia on terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Ravinto-ohjausmarkkinoilta löytyy monenlaista touhuajaa, mutta itse luottaisin sellaisiin henkilöihin, joilla on asianmukainen koulutus ja tieteellinen pohja suosituksilleen. Täytyy tutustua Saarnian teeseihin vielä vähän tarkemmin.
Eilen kävimme poikien kanssa kuvaamassa iltapäivän auringossa Seutulan auringonkukkapellolla, joka on yksi Vantaan kaupungin maisemapelloista. Kuivuuden vuoksi varret ovat tänä vuonna aika matalia mutta muuten kukinta on kaunis. Illalla pimeys tuntui tulevan todella varhain ja piti kaivaa esiin pari kynttilää auringonkukkien kumppaniksi. Polttelin kynttilöitä myös aamupalalla. Oi mikä syksy tulossa! Toivottavasti se ei mene ihan sumussa, vaan ehdin nauttia myös vuodenajan kauneudesta.
Mekko on Odd Mollyn mallistoa parin vuoden takaa ja neuletakki Pelle P:n, molemmat PR-lahjoina saatuja. Kumpparit ovat tietysti ihanat Ilset. Hyvää elokuun viimeistä päivää, rakkaat lukijat!
-
Pikkuveljen huone & käykö tämä koti meille pieneksi?
Jessica jätti postaustoiveen: ”Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka olette ajatelleet jakaa makuuhuoneet ja muut kodin tilat nyt, kun perheenlisäystä tulossa.” Kiitos toiveesta, asia on tosiaan meille ajankohtainen – jos ei nyt heti tänä syksynä niin muutaman vuoden sisällä viimeistään. Sinänsä en koe, että 137 asuinneliötämme + autotallin lämpimät tilat jäisivät meille pieneksi edes viisihenkisen perheen kesken. Ongelma on pikemminkin huonejaossa, joka sisältää avaria oleskelutiloja mutta vain kolme makuuhuonetta. Oikeastaan koti on jo jäänyt siltä osin pieneksi ilman perheenlisäystäkin. Mieheni tekee nykyään paljon etätöitä kotona ja työhuone olisi milteipä välttämätön. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin kahden nuorukaisen tilantarve, ja yläkerrassa onkin valssattu huoneita useaan otteeseen. Alun perin meillä oli työhuone ja lastenhuone. Sitten pojat saivat omat huoneet. Korona-aikana he saivat kuitenkin muuttaa takaisin yhteiseen huoneeseen ja vanhasta lastenhuoneesta tuli uusi työhuone. Viime keväänä pikkuveli sai takaisin huoneensa, josta tämän postauksen kuvat ovat. Nyt olemme taas tilanteessa, jossa mies tekee etätöitään pääasiassa keittiön ruokapöydän ääressä.
Pohjapiirrosta ja neljännen makuuhuoneen paikkaa on pyöritelty turhautumiseen asti. Jotenkin kuvittelisi sen luontevimmin löytyvän nykyisen yläaulan kohdalta. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut yllättävän kinkkiseksi ja vaatisi joka tapauksessa vähän isomman projektin kuin pelkän väliseinän rakentamisen. Makuuhuoneen paikkaa on etsitty myös ruokailutilasta, korkean olohuoneen yläosasta, autotallin neliöistä ja lisäsiiven rakentamisesta. Hyvää ratkaisua ei tunnu olevan.
Emme ole edelleenkään hylänneet ajatusta omasta rakennusprojektista, mutta toisaalta kun olemme asuneet tässä kodissa jo kohta kymmenen vuotta ja tehneet siitä vähä vähältä oman näköisemme, palavin into rakentamiseen on kaikonnut. Valmiin tai remontoitavan ostaminen saattaisi olla vaihtoehto, jos lähistöltä tulisi myyntiin jotain tarkoituksiimme sopivaa.
Vauva ei tietenkään heti kaipaa omaa huonetta, joten jos työhuonepulman on valmis sivuuttamaan, pärjäämme näissä neliöissä. Siitä olemme mieheni kanssa samaa mieltä, että tästä ei enää kannata lähteä mihinkään väliaikaisratkaisuun, vaan seuraavan kodin täytyy olla kaikki tarpeet kattava, sellainen jossa pojat voivat asua niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja tulokas viettää lapsuuttaan, jossa voi viljellä leikkokukkia ja tuunata mopoa (ultimaattisissa haavekuvissani siellä vietetään jouluja lastenlastemme kanssa). Jep, emme unelmoi muutosta ”aikuisten kotiin” kaupungin ytimeen, vaan pikemminkin suunta voisi olla kohti maaseutua.
Vastasinkohan Jessica kysymykseesi? Tilajako vauvan tuloa ajatellen on siis jo oikeastaan tehty. Pojat saavat pitää nykyiset huoneensa ja pinnasänky odottaa makuuhuoneessamme. Luulen, että se tulee pysymään siellä ainakin käyttöikänsä ajan.
Kuvissa pikkuveljen (täytyy muuten keksiä lapsille pian uudet blogikutsumanimet) huonetta tämän päivän asussaan. Sisustus on oikea Ikea galore – kaikki kalusteet on vuosien saatossa hankittu Ruotsin sisustusihmeestä. Se niistä kestävistä designklassikoista, jotka lapset voivat aikanaan ottaa mukaansa omaan kotiin! En erityisesti rakasta parvisänkyjä, sillä minusta ne ovat hankalia käyttää ja pedata, mutta parvi tuo mukavasti lisätilaa 12 neliöön. Mittatilausliukuovet ovat Lakeus Designilta ja kaapiston sisusteet Elfalta. Huoneen viimeisin päivitys on Jotexilta ostettu simpukanmuotoinen Shellie-villamatto.
Tärkeintä on, että huoneen omistaja viihtyy. Hän muuten tarjoutui ottamaan vauvan pinnasänkyineen omaan huoneeseensa. Hmm, pannaan korvan taakse, toivottavasti hän on samaa mieltä vielä puolen vuoden päästä.
Etätöiden myötä monen koti tuntuu jääneen huoneen verran pieneksi. Blogipiireissä ainakin Modernisti kodikkaan Kerttu on tehnyt ripeitä ratkaisuja tilanpuutteen vuoksi ja avannut blogissaan sitä, miten elämäntilanne voi joskus yllättävästikin muuttua ja vaikuttaa asumiseen. Pohtiiko joku teistä näitä samoja kuvioita? Jääkö koti pieneksi vai suureksi?
-
Hyvät, huonot ja hyvät uutiset
Onpas taas pitänyt kiirettä! Siis kiirettä ironisesti, samalla tavoin kuin ihmiset sanovat pitäneen kiirettä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Olen saanut nauttia pitkistä yöunista ja rauhallisista aamuista ja ollut poikia kotona vastassa, kun he tulevat koulusta. Toisaalta olen säätänyt yhtä ja toista koulun ja harrastusten alkuun liittyvää asiaa, yrittänyt laittaa asioita kuntoon vauvaa varten, hieronut Tori-kauppoja käytetyistä tarvikkeista ja pessyt pieniä bodyja käyttökuntoon. Välillä taivun ajattelemaan, että perhe-elämän jouheva pyörittäminen oikeasti vaatisi sen, että toinen vanhemmista olisi täyspäiväisesti kotona.
Raskauden etenemisen suhteen on ollut pientä murhetta, joka tuntuu sitäkin merkittävämmältä, kun tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin. Olen käynyt loppuraskaudessa äitiyspolilla seurannassa, sillä istukka on ollut niin lähellä kohdunsuuta, että se olisi saattanut olla este alatiesynnytykselle. Kuluneella viikolla oli synnytystapa-arvioksi nimetty seurantakäynti, mutta siellä tuli onneksi hyviä uutisia: istukka oli noussut sen verran, että alatiesynnytys on turvallinen eikä suunniteltua sektiota ole tulossa.
Tosin jos laitan käden sydämelle, saatoin hetken ajatella, ettei suunniteltu sektio olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto. Minulla on kaksi ihan hyvää alatiesynnytyskokemusta, mutta kuinka helppoa olisi ollut mennä vain sovittuna päivänä sairaalaan ja antaa muiden hoitaa loput, varsinkin kun kyseessä on joka tapauksessa viimeinen synnytykseni? No, olen kyllä tietoinen kummankin synnytystavan hyödyistä ja haitoista, enkä kannata tarpeettomia sektioita, en itsellenikään.
Mutta sitten ne huonot uutiset. Käynnin yhteydessä tehtiin myös sikiön painoarvio ja vauvapa olikin ottanut kasvupyrähdyksen viime kerrasta. Sain passituksen sokerirasitukseen (jota minulle ei siis ole tehty tässä raskaudessa, koska kriteerit eivät ole täyttyneet) ja raskausdiabeteksen diagnoosihan sieltä napsahti. Eikä mikään hiinä ja hiinä -tulos vaan sekä yhden että kahden tunnin arvot olivat koholla.
Otin tiedon aika raskaasti ja henkilökohtaisesti, sillä kyllähän minun olisi järkevänä aikuisena ja terveydenhuollon ammattilaisena pitänyt osata toimia viisaammin ja koostaa ruokavalioni paremmin. Vaikka ikä on varmasti myötävaikuttava tekijä diagnoosissani, omassa mielessäni kyseessä on ennen kaikkea elintapasairaus. Kun nyt mietin kesän ruokavaliotani, ei siinä ole välillä ollut järjen häivää.
Viikkoja ei ole enää monta jäljellä, mutta olen motivoitunut tekemään sen mitä tehtävissä on. Varsinainen ravitsemusneuvonta ja verensokerin mittauksen opastus olisi mennyt pitkälle ensi viikkoon, mielestäni liian kauas. Pyysin neuvolasta itselleni sokerimittarin, tarkistin ruokavaliota ohjeiden mukaan ja aloitin seurannan omatoimisesti. Onneksi näin alkupäivien perusteella näyttää siltä, että verensokerin hallinta ruokavaliolla onnistuu. Vauva on toki jo kasvanut, mutta jos saan sokerit hallintaan loppuraskauden ajaksi, lapseni ensimmäiset päivät tässä maailmassa tulevat ehkä olemaan helpommat.
Raskausdiabetes on myös hyvä muistutus siitä, että elintapasairaudet vaanivat jokaista ja tämä lisää riskiäni sairastua 2-tyypin diabetekseen myöhemmin. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni normaalipainoinen ja suurin paheeni on liiallinen Pepsi Maxin kulutus, ryhtiliike olisi tarpeen meidän koko perheen ruokailussa. Liikuntapuoli minun on katsottava kuntoon lähivuosina. Toisekseen verensokerin omaseuranta on todella opettavaista lääkärin työn kannalta. Aterioiden miettiminen ja mittaukset vievät paljon päänsisäistä kaistaa – miten tällainen onnistuisi, jos olisin normaalisti työelämässä, vuorotyössäkin?
Näin tänään, palaan pian toivottavasti kevyemmin aihein!
-
Isältä ja pojalta lainattua (äitiystakki on minun)
Mukavaa, että tuli vihdoin vähän viileämpi päivä ja aamu oli suorastaan sateinen. Jaksoin käydä pienellä kävelylläkin, kun hellepäivät taas olen viettänyt lähes kokonaan sisätiloissa. Jos en vedä heti aamusta tukisukkia jalkaan, nilkat ja jalkaterät ovat iltaan mennessä yhtä pullataikinaa.
Tämän päivän asussa on kuitenkin jo syksyisempiä elementtejä. Mamaliciousin MlNanna-äitiystakin ostin jo varhain keväällä, kun takkipuolella olo kävi ahtaaksi. Takissa on vain ohut vuori, joten sitä on voinut hyvin käyttää kesän viileämpinä päivinä. Tämä ei ole mikään jokasään takki, sillä päällinen on käsittelemätöntä puuvillaa, mutta palvelee varmasti riittävän hyvin nämä viimeiset viikot. Väri on Humus/Beige. Äitiysfarkut ja -toppi ovat H&M Maman mallistoa.
Kalanruotokuvioinen lippis on merkkiä Dressmann, mistä varmaan arvaattekin, että se on
pöllittylainattu mieheni vaatekaapista. En valitettavasti löytänyt sitä verkkokaupasta, joten olisiko kesän alepoistoja (liikkeestä ehkä vielä löytyisi, jos joku kiinnostui). Myös lenkkarit ostettiin alunperin vanhemmalle pojalleni. Ne olivat kuitenkin vääränlaiset jollain sellaisella tavalla, jonka vain esiteinit ymmärtävät. Siinä missä vielä vuosi sitten sain itse tehdä kaikki juniorin vaateostokset, nyt oikeanlaisen T-paidankin valitseminen on hiukkasfysiikkaa. Poika sai siis uudet Adidakset ja minä totesin, että nämä vanhathan sopivat kokonsa puolesta mainiosti minulle.Oletteko muut vierailleet perheenjäsenten vaatekaapilla?
Etana, etana, näytä sarves, onko helleputki jo loppu?
-
Laminaatista keraamiseen laattaan eli kun vaihdoimme alakerran lattiamateriaalin
Vastasin hiljan Instan yksityisviesteissä kysymykseen lattiamateriaalistamme ja tajusin samalla, etten ole vieläkään tehnyt postausta alakerran laminaattilattian vaihdosta keraamiseen laattaan. Osaksi tämä on saattanut johtua siitä, että ne pahamaineiset viimeiset listat asennettiin vasta tänä kesänä, joten en ole voinut ottaa loppukuvia blogiin. Ihan ensiksi haluaisinkin kertoa teille listoista: nimittäin tämän projektin yhteydessä olisi ollut mahdollista toteuttaa pitkäaikainen haaveeni listattomuudesta, sen verran hyvä kipsilevyseinän ja laatan saumasta tuli.
Päädyin kuitenkin itse toivomaan lattialistoja – ensinnäkin siksi, että ikkunoiden ja oviaukkojen ympärillä on listat joka tapauksessa. Toisekseen kipsilevy ottaa helposti itseensä sekä raivoimuroinnista että kaikenlaisista kulkupeleistä. Nyt kun meille on pian tulossa uusi taaperokärryllä hurjastelija, näen listat hyvin tarpeellisena seinän suojaamisen kannalta. Pyörsin mieleni jopa siinä määrin, että alakertaan asennettiin aiempaa korkeammat, 70 mm leveät listat. Näissä on se etu, että yksi lista riittää peittämään ikkunoiden alareunat kokonaan eikä näin ollen ollut tarvetta samanlaiselle päällekkäisten listojen hässäkälle kuin aiemmin.
Aiemmin lähes koko talossa (kylpy- ja wc-tiloja sekä kodinhoitohuonetta lukuunottamatta) oli vaalea, lähes valkoinen puukuvioitu laminaattilattia. Vuosien mittaan lattiasta tuli paljon kyselyitä, joihin en kuitenkaan osannut vastata juuri mitään, sillä materiaali oli talon alkuperäisten omistajien valitsema, enkä tiennyt sen valmistajaa. Minulla ei edelleenkään ole mitään laminaattia vastaan – päinvastoin, se voi olla todella kaunis, helppohoitoinen ja kestävä erityisesti lapsi- ja eläinperheitä ajatellen. Kymmenen vuoden ikään ehtinyt laminaatti osoitti kuitenkin jo rispaantumisen merkkejä erityisesti keittiössä ja eteisessä. Tämä onkin laminaatin ikävin puoli – sitä ei voi hioa tai korjata oikeastaan mitenkään, vaan lohkeillessaan se näyttää juuri siltä mitä se on: rikkinäiseltä muovilta.
Olisin mielelläni valinnut ainakin olohuoneen uudeksi lattiamateriaaliksi jonkin kauniin vaalean parketin, mutta eteisessä ja keittiössä se ei oikein tullut kysymykseen. Alakerta on pitkälti yhtä suurta avonaista tilaa, jossa ei ole luontevaa kohtaa lattiamateriaalin vaihdokselle. Keskellä tilaa oleva takka kaipasi myös ympärilleen paloturvallista materiaalia; aiemmin meillä oli lasilevyt laminaatin päällä takan molempien luukkujen edessä, mutta levyt liukuivat helposti paikoiltaan ja niiden alle kerääntyi roskaa. Luonnollinen ratkaisu oli, että koko alakertaan laitettaisiin sama materiaali. Meillä se ratkaisu oli keraaminen laatta, niin suuri kuin asentamisen kannalta olisi käytännöllistä. Minulla on sellainen olo, että laattalattiat olivat suositumpia vuosituhannen alussa, kun taas nykyään laitetaan mielummin esimerkiksi mikrosementtiä, epoksia tai jokin muu massalattia, joista minulla ei ole asiantuntemusta enkä edes tiedä, olisiko sellaista pystynyt remonttikohteeseen tekemään. Itseäni joka tapauksessa viehättää laattalattian klassisuus ja vaihtoehtojen moninaisuus.
Laattalattiassa oli sekin hyvä puoli, että asennus oli mahdollista tehdä osa kerrallaan. Mies teki työn itse, aloitti eteisestä ja eteni keittiön ja ruokailutilan kautta olohuoneeseen. Tämä tapahtui reilun puolen vuoden aikana ja mm. keittiö nostettiin viime kesänä pois paikoiltaan laatoitustyön ajaksi. Viimeinen ponnistus oli saada laatta portaiden alle ja se olikin aikamoinen taikatemppu, jonka toteutusta jätän teidät pohtimaan. Sen verran voin kertoa, että pari päivää kuljimme yläkertaan tikkaita pitkin esikoisen huoneen ikkunasta, mikä varmasti vahvisti mainettamme naapurustossa.
Laatta on Laattapiste Collectionin Kap Verde 75 cm x 75 cm kokoisena ja värissä tuhka. Sävyssä haettiin pomminvarmaa ratkaisua, jossa kaikki arjen jäljet eivät heti näkyisi. Kymmenen vuotta valkoisen lattian kanssa eläneenä uusi väri on kieltämättä ollut helpotus. Liian vaaleaa laattaa ei haluttu senkään vuoksi, että sen kaveriksi joutuu käytännössä laittamaan hyvin vaalean saumauksen, joka sitten puolestaan tummuu helposti. Mutta ainahan saumat ovat hankalia – tummat saumat haalistuvat, vaaleat tummuvat. Jopa meidän pomminvarma harmaa saumamme on jo tummunut keittiössä ja eteisessä, mutta vähänpä tuo arjessa haittaa.
Huonona päivänä ajattelen, että olisi sittenkin pitänyt laittaa hieman vaaleampi ja lämpimämpi sävy, mutta suurimman osan aikaa olen tyytyväinen materiaalin vaihtoon. Pelkäsin, että laattalattia tekisi tilasta kolkon ja entistä kaikuisamman, mutta akustisesti en ole huomannut eroa. Mattapintainen laatta yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitykseen tuntuu ihanalta jalan alla talviaamuisin eikä koskaan nitise tai natise. Parhaimmillaan laatan ominaisuudet ovat eteinen-keittiö-akselilla, mutta eipä se ruokailutilassakaan haitaksi ole. Olohuoneessa paksu villamatto pehmentää tunnelmaa.
Yläkerrassa meillä on vielä valkoinen laminaatti, mutta siellä käytön jälkiä ei liiemmälti ole. Jos lattiaremontti tulee ylhäällä ajankohtaiseksi, kallistun ensisijaisesti parkettiin, makuuhuoneessa voisin harkita jopa kokolattiamattoa. Onneksi nykyään on niin paljon hyviä vaihtoehtoja, ja materiaalit ovat kehittyneet valtavasti viime vuosikymmeninä – mikä tietysti tekee valinnasta entistä vaikeampaa.
Valkoinen lattia on ollut ihastelun aihe blogissani jo pitkään, joten tuotinkohan kauhean pettymyksen vaihtamalla lattian väriä? Yllä yritin kuitenkin avata perusteluja ratkaisulle. Miltä lattia teidän silmäänne näyttää?
-
Raskausvapaalaisen kuulumisia
Perjantaina oli viimeinen työpäiväni muutamaan hetkeen. Oli kyllä suuri helpotus päästä raskausvapaalle. Työ sinänsä sujui, eihän siinä mitään fyysisiä ponnisteluja vaadita. Pitkät istumiset iltavuorossa olivat epämukavia, mutta esimerkiksi selkäkipuja ei ole pahemmin ollut (kolotuksia melkein kaikkialla muualla sen vastineeksi kyllä). Mutta esillä olo, päivittelyt vatsan koosta ja oletko varma, ettei siellä ole kaksosia -kyselyt kävivät loppumetreillä hermoille. Itselleni vatsa ei tullut mitenkään yllätyksenä, tämän kokoinen olen aina ennenkin ollut. Tietojen mukaan tulokas kasvaa samalla tavoin keskikäyrän paikkeilla kuin isoveljensäkin aikanaan. Pyydän siis masurauhaa kaikille odottaville äideille ja muistutuksena itsellenikin totean, ettei odottavan äidin vatsan kokoa tai muotoa ole mitään tarvetta kommentoida ääneen. Jos jotain on pakko sanoa, niin ”näytät hyvältä” riittää oikein hyvin.
Mutta nyt kaikki on erinomaisesti (miinus tämä tukahduttava helle). Saattaisin jopa kutsua tätä raskausvapaata vanhaan tapaan äitiyslomaksi, sillä lomalta se tällä kertaa tuntuu, kun ei ole pientä huollettavaa jaloissa ja poikien koulukin alkoi samoihin aikoihin vapaani kanssa. Toivon muutaman viikon armonaikaa, jotta saan valmistelut täällä kotona kuntoon. Vaikka olen ollut niiden suhteen rennoin mielin, alitajunta oli ilmeisesti toista mieltä ja eräänä aamuyönä oli pakko nousta jalkeille kirjoittamaan lista kaikesta, mitä tulokas tarvitsee. Onneksi luettelo oli helppo laatia aiempien kokemusten perusteella. Nyt yritän lyhentää listaa sieltä kiireisimmästä päästä, mahdollisuuksien mukaan kuitenkin käytettyä hankkien.
Teen varmaan jossain vaiheessa koostepostauksen vauvatarvikkeista mutta arvelen, että valtaosalle lukijoistani tämä aihe ei ole kiinnostava tai ajankohtainen. Älkää siis huoliko, luvassa on muutakin kuin lisääntymisjuttuja.
Pihaa en viitsi kuvata, sillä nurmi on karrelle palanut ja rikkaruohoja ei kukaan enää ole jaksanut nyppiä viime viikkoina. Istutusaltaissa kyllä on elämää näin loppukesästä, vaikka kauhutalven jäljiltä moni perenna jäi nousematta kokonaan. Auringonkukat kukkivat sellaisella tarmolla, että raaskin ottaa niistä ison kimpun sisällekin. Olisi ihanaa jonain vuonna kasvattaa leikkokukkia oikein isolla kädellä, mutta en taida olla esikasvattaja- tai mukulannostajatyyppiä. Auringonkukat ovatkin laiskan kukkatarhurin pelastus. Viime vuonna kylvämäni lajike oli sellaista perinteistä keltaruskeaa sorttia ja kasvoi hurjiin korkeuksiin. Tänä vuonna valitsin matalamman ja vaaleakukkaisen lajikkeen, ’Italian White’, josta on helppo napsia leikkoja maljakkoon. Muitakin lähes valkoisia auringonkukkalajikkeita on, esimerkiksi ’Procut White Lite’, jota olen ihaillut ruotsalaisbloggari Emily Slotten kuvissa.
Ja hei, jos teillä on joitain erityisiä postaustoiveita, niin nyt voisi olla hyvä hetki toteuttaa niitä!
-
Salasanan taakse – näin luet blogia jatkossa
10 vuoden ajan Lisbet e. on ollut blogi, jota on voinut lukea kuka tahansa, jolla on internetyhteys. Olen moneen kertaan muistellut huvittuneena blogin anonyymejä alkuaikoja päättömine asukuvineen. Minua jännitti kovasti, että tuttavat tai tv:n katsojat tunnistaisivat minut, mutta halu olla mukana blogiyhteisössä oli suurempi kuin paljastumisen pelko.
Nykyään en enää pysty pitämään työpersoonaani ja Lisbetiä erossa toisistaan. Kun viime vuosina olen antanut haastatteluja, toimittajat ovat usein halunneet kysyä myös bloggaamisesta. Harvoin noista jutuista on kuitenkaan mitään äkkiryntäystä blogiin tullut.
Avoimien ovien päivät ovat kuitenkin toistaiseksi ohi ja jatkossa blogin lukemiseen tarvitaan salasana. Taustalla on heinäkuinen tapahtuma, jossa raskaudestani ja perheemme lapsiluvusta kirjoittamaani juttua käytettiin minulta kysymättä ainakin neljän viihdeuutissivuston palstantäytteenä. Yksi aloitti, muut tekivät perässä. Sinänsä siteeraaminen ei ole kiellettyä, jos alkuperäinen teksti on vapaasti luettavissa, mutta olin silti asiasta närkästynyt ja yllättynyt. Blogitekstini eivät koskaan aiemmin ole joutuneet siteerausjournalismin uhriksi, vaikka olen tänne kirjoittanut välillä aika avoimestikin. Olen kokenut tämän paikan turvalliseksi, onhan kyseessä omassa hallinnassani oleva alusta, jonka lukijakunta on huomattavasti pienempi ja valikoidumpi kuin esimerkiksi iltapäivälehtien.
Joku voi tietysti sanoa, että mitäs läksit, sellaista julkisuudessa olevan henkilön täytyy vain kestää. On silti aivan eri asia tehdä haastattelu sovitusta aiheesta yhteistyössä toimittajan kanssa kuin löytää yhtäkkiä oma tekstinsä copypastettuna toiseen mediaan. Vaikka siteerausjutuissa mainitaan lähde jossain sivulauseessa, lukijat harvoin hahmottavat, milloin kyse on henkilön antamasta haastattelusta ja milloin puhtaasti lainattuun tekstiin perustuvasta jutusta – etenkään jos he selailevat vain otsikot.
Päätös ei ollut helppo. Keksin monta syytä, miksi blogia ei kannata piilottaa salasanan taakse. Teille lukijoille siitä koituu ylimääräistä hankaluutta ja totta puhuen niin minullekin. Vaikka yritän mahdollisimman yksinkertaista toteutusta, salasana tuo ylimääräistä säätöä matkaan ja saattaa karkottaa blogiin satunnaisesti eksyvät lukijat. Hakukoneet eivät myöskään löydä salasanan taakse piilotettuja tekstejä.
Blogitekstien piilottaminen salasanan taakse ei välttämättä täysin estä edes siteeraamista, mutta se antaa ainakin selvän viestin siitä, että juttujani ei ole tarkoitettu lähdemateriaaliksi muihin medioihin. Suurin osa blogin sisällöstä on joka tapauksessa harmitonta höpinää pukeutumisesta ja sisustamisesta. En ole koskaan kirjoittanut tänne mitään sellaista, mitä en voisi kasvokkain kertoa kenelle tahansa. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa joudun jokaista tekstiä julkaistessani miettimään, mahtaako siinä olla jotain, johon viihdemedia saattaisi tarttua. Tulevat synnytys- ja vauvajutut ainakin saattavat kuulua tähän kategoriaan.
Suljetussa blogissa on muitakin etuja. Salasanan jakelu tapahtuu postituslistan kautta, joten tarvittaessa tavoitan lukijani myös sähköpostitse. Ehkä salasana sitouttaa paremmin ja tuo takaisin ripauksen menneitä yhteisöllisiä blogiaikoja. Ja koska Google on teksteilleni sokea, minulla ei ole paineita kirjoittaa hakukoneita varten vaan saan kirjoittaa suoraan teille lukijoille.
Mutta jo riittää lätinä, mennään vihdoin asiaan eli
Miten blogia pääsee lukemaan jatkossa?
Olen yrittänyt tehdä lukemisesta niin yksinkertaista kuin mahdollista. Kirjautumisia tai rekisteröitymisiä ei tarvita. Vieritä näyttöä aivan tämän sivun alareunaan asti (ihan alas asti, kommenttiosaston ohi) ja liity siellä olevasta lomakkeesta sähköpostilistalleni kirjoittamalla sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Saat salasanan sähköpostiisi automaattisesti lähetettävässä tervetulomeilissä. Tarkistathan roskapostisuodattimen, jos et saa postia listalle liittymisestä huolimatta.
Jos olet jo aiemmin liittynyt listalleni (se on ollut olemassa kohta kaksi vuotta, mutta noloa tunnustaa, etten ole koskaan lähettänyt mitään sen kautta), sinun ei tarvitse tehdä mitään. Olen lähettänyt sinulle meilin, josta löytyy salasana ohjeineen. Kannattaa taas tarkistaa se roskapostisuodatin, jos viesti ei ole löytänyt perille.
Saatan ajoittain lähettää listan kautta muitakin viestejä, mutta en aio tukkia sähköpostilaatikkoasi enkä luovuta sähköpostiosoitettasi muille. Välillä voi tulla tarve vaihtaa salasanaa, jolloin lähetän uuden salasanan sähköpostilistan kautta. Voit tietysti poistua listalta koska tahansa, jokaisessa viestissä on linkki sitä varten.
Blogin etusivu näyttää samalta kuin ennenkin, mutta kun klikkaat postausta, sinua pyydetään täyttämään salasana sille varattuun kenttään. Kannattaa tallentaa salasana selaimeen, jotta sitä ei tarvitse jatkossa täyttää joka kerta blogitekstejä avatessa. Ennen elokuuta 2022 julkaistut postaukset ovat edelleen luettavissa ilman salasanaa ja on mahdollista, että silloin tällöin julkaisen jatkossakin tekstin, joka on vapaasti luettavissa.
Samaan syssyyn teen Instagram-tilistäni yksityisen. Hyväksyn kaikki asialliseksi katsomani seuraajapyynnöt, vaikka en lupaa, että postailisin Instaan kovin ahkerasti jatkossakaan.
En valitettavasti pysty vastaamaan minulle henkilökohtaisesti lähetettyihin salasanapyyntöihin tai tarjoamaan teknistä tukea. Otan kuitenkin mielelläni vastaan rakentavaa palautetta ja kehitysideoita tästä järjestelystä. En vielä itsekään tiedä, onko tästä muodostuva pysyvä käytäntö, vai palaanko vaivihkaa normaaliin, kun pöly on laskeutunut ja olen taas oma epäkiinnostava itseni. Se riippuu osin myös teistä lukijoista. Toivottavasti pysytte mukana matkassa! Tehdään yhdessä tästä blogista mukava ja turvallinen paikka.
Edit: jouduin sulkemaan kommentoinnin, koska osa taisi sekoittaa sen sähköpostilistan kirjautumiseen 🙂
