-
Modernin maalaistyylin jäljillä
Aiemmassa postauksessa kerroin, että klassinen mutta kuitenkin moderni maalaistyyli on alkanut viehättää viime vuosina yhä enemmän. Sain Lauralta postaustoiveen kertoa vähän tarkemmin, minkälaista tyyliä sillä tarkoitan. Vaikka heti alkuun on pakko korostaa, että konkreettisia suunnitelmia ei ole olemassa, joskus on kiva vaeltaa vaikka vain haaveilumielessä pois omista nurkista. Laura itsekin toteutti taannoin toivepostauksen, jossa kertoi, millaisen talon rakentaisi, jos siihen ratkaisuun joskus päätyisi.
Laitetaanpa ensin termit kohdalleen. Suomeksi on puhuttu vaihtelevasti maalaisromantiikasta, talonpoikaistyylistä tai rustiikista, mutta en koe, että mikään niistä kuvaa tarkkaan sitä mitä haen. Jenkit puhuvat modern farmhousesta ja ruotsalaisilla on lantliga stil. Olisiko tämä sitten suomeksi moderni maalaistyyli?
Nykyinen kotimme asettuu vahvasti moderni skandinaavinen -kategoriaan. Sisustuksessa on selkeät minimalistiset linjat, vaaleat sävyt ja höysteenä muutama pohjoismainen designklassikko. Nyt mielessä oleva tyyli on askeleen pehmeämpi. Valikoin haaveita kuvittamaan kiintokaluste- ja tapettivalmistajien tuotekuvia (lähteet postauksen lopussa). Tyyliin kuuluvat peiliovet, kehyskeittiöt, leveät lankkulattiat, ruutuikkunat, kuviolliset tapetit ja lämpimät, maanläheiset sävyt. Sisustus saa kuitenkin olla melko pelkistetty ja esimerkiksi valaisimet ja huonekalut edustavat selvästi tuoreempaa, sodanjälkeisten vuosikymmenten tyyliä aina nykyaikaan asti. Vahvimmin moderni maalaistyyli eroaa maalaisromantiikasta ja talonpoikaistyylistä juuri huonekalujen ja piensisustuksen osalta, kuten näidenkin kuvien stailauksesta käy ilmi.
Parhaiten haave toteutuisi, jos remontoitavaksi löytyisi sopiva 1900-luvun alkupuolen talo. Toisaalta olemme kerran aiemmin saaneet pahasti näpeillemme remonttiasioissa, minkä vuoksi olemme aika varovaisia peruskorjausta vaativien kohteiden suhteen. Omasta mielestäni ei olisi yhtään hullumpi ajatus rakentaa ns. perinnetalo, etenkin jos tontti ja miljöö olisivat kohdallaan. Vuonna 2004 Heinolan asuntomessuilla esitelty Kannustalon Aurora on edelleen yksi upeimpia messutaloja, jossa olen vieraillut. Kauniita perinnetalomalleja löytyy useilta talovalmistajilta, mutta kaipaisin myös kivitalovalmistajien puolelle lisää tällaisia klassisempia vaihtoehtoja.
Mielestäni kuitenkin tärkein juttu – riippumatta siitä, onko kallellaan moderniin linjakkuuteen vai romanttisempaan tyyliin – on se, että talon sisä- ja ulkopuoli ovat linjassa keskenään. Meidän talomme on ulkokuoreltaan pelkistetty 2010-luvun pakettimalli, ja olisi mielestäni vähän hassua, jos sisätilat edustaisivat maalaisromantiikkaa. Toisaalta näistä kuvista voi poimia elementtejä, joilla loihtisi ripauksen haluamaani tyyliä myös nykykotiin: maanläheinen väripaletti, mattamaalipinnat, pehmeät tekstiilit, mittatilaustyönä toteutetut (tai siltä näyttämään saadut) kiintokalusteet ja mikä ettei kukkatapettikin sopivana annoksena.
Miltä tämä tyyli teidän silmäänne näyttää? Yllätyittekö lantliv-haaveistani? Vanha someajan sananlasku muuten kuuluu, että jos haluaa tietää, mitä henkilö todella ajattelee, ei pidä katsoa hänen Instagram-tiliään vaan Pinterestiä. Sielläpä minunkin maalaispäiväuneni ovat eläneet jo jonkin aikaa omaa elämäänsä. Kurkkaa vaikka taulut A House c. 1930, Country Style ja Lantliv.
Kuvat: 1, 4 & 7 Nordiska Kök, 2 & 5 Kvänum, 3 & 8 Boråstapeter ja 6 A.S.Helsingö.
14 kommenttia artikkeliin Modernin maalaistyylin jäljillä -
Ei paljon naurata
Kuvat on otettu jo yli viikko sitten perjantaina, kun olin noutanut päästä varpaisiin kelmutetun eskarilaisen kotiin. Ilmeet ovat vakavia ja värimaailma harmaa, joten olin vähällä jättää nämä kokonaan julkaisematta. Vaikka aina ei hymyilytä, haluan kuitenkin tallettaa blogiin keveämpää tunnelmaa, heleitä värejä ja hyviä muistoja. Muutenkaan kuluneen viikon auringonpaisteessa näiden julkaiseminen ei tuntunut oikealta.
No, nyt viikonloppuna on onneksi taas sataa tihuttanut, joten nämäkin kuvat näkevät päivänvalon. Vuosien varrella monet kuvat ja jutut ovat jääneet luonnoksiin, kun olen ryhtynyt empimään jotain seikkaa ja sitten julkaisulle sopiva aikaikkuna onkin jo mennyt ohi. Tunnistavatko kanssabloggaajat ilmiön? Julkaisemattomat tarinat ovat aina vähän sääli sekä kirjoittajan että lukijoiden kannalta, mutta ajankohtaisuuden vaatimus on tässä lajissa armoton. Ehkä arkistoihin jääneet luonnokset julkaistaan joskus blogini lyhentämättömässä laitoksessa. Lisbet e. Director’s Cut, heh.
Itse asiassa meillä sairasteltiin pitkin viikkoa. Olin kotona flunssaisten poikien kanssa ja katsellessani pölyhiukkasten tanssia matalalta paistavan auringon säteissä sain valtavan järjestely- ja siivousvimman. Pääasialliseksi uhriksi joutui esikoispojan huone – siis se meidän vanha työhuone – joka ei ole blogikuviin uudessa roolissaan vielä päätynytkään. Yritetään korjata asia.
Tiedättekö sen tunteen, kun haet lasta päiväkodin pihalta ja hän möyrii nelinkontin rapakossa ja kaivaa kurahanskalla ojaa sohjovedelle? Onnesta ymmyrkäisenä. Äiti, miksi tulit niin aikaisin hakemaan? Muistaakseni Perjantain parhaat -podcastissa oli taannoin vinkki, että lapsi kannattaa laittaa seisomaan Ikean siniseen muovikassiin ja kuoria kurikset siihen kassiin ennen autoon menoa. Me tosin asumme niin lähellä päiväkotia, että haemme kuopuksen yleensä jalkaisin kotiin.
Ja toisaalta – tämä on viimeinen talvi kun noudan ketään päiväkodin pihalta. Yksi aikakausi jää taakse. Vaikea kuitenkin kuvitella, että kuravaaterumbaa tulisi ikävä.
Kiitos kaikille viesteistä ja kommenteista viime viikkojen aikana! Olen saanut muutaman postaustoiveen, jotka yritän toteuttaa lähiaikoina. Toisaalta nyt kun yritän kirjoittaa päiväkirjamaisemmin, välttelen tietoisesti syväluotaavia aiheita. Niillä on ehkä kaikista suurin riski muuttua kilometripostauksiksi ja jäädä lopulta luonnosmateriaaliksi. Toiveita saa silti tietysti esittää!
Mukavaa sunnuntaita!
-
Korkkarit kaappiin
Uuden viikon alkajaisiksi asukuvaa lauantailta, jolloin olimme eräillä 40-vuotispäivillä. Minulla oli ylläni ennen joulua hankkimani Samsøe & Samsøen pliseerattu pusero. Aivan viime hetkillä tulin siihen tulokseen, että tarvitsen nahkaleggingsit herkän ja väljän vaatekappaleen pariksi. Vaatekaupoissa kävi kuitenkin ilmi, että olin ajatuksineni noin kolme vuotta myöhässä. Löysin Lindexistä nämä kiiltäväpintaiset pillifarkut, jotka jäljittelivät alkuperäistä ideaa. Harmi vain, että ne olivat hieman liian pitkät, enkä tietenkään ehtinyt lyhentää niitä ennen kemuja. No, menivät ne noinkin rennoissa kotibileissä.
Korkokengät minulla oli mukana oikeastaan vain siltä varalta, että päätyisin jonnekin jatkoille. Niin ei luonnollisestikaan käynyt, ensinnäkin siksi, että olimme luvanneet tulla vapauttamaan lastenhoitajan puoliltaöin ja toisekseen… en oikeasti muista koska olisin viimeksi päätynyt jatkoille asti. Tiedättehän, lyhyet yöunet, alkoholin seuraamukset tässä iässä, uusi päivä lapsiperheessä. Ei hyvä yhdistelmä.
Joudun nykyään onneksi turvautumaan hätäshoppailuun vain harvoin, mutta ihan tavatonta se ei kuitenkaan ole. Etenkin juhlatamineiden kohdalla on aukkoa vaatekaapissa. Niinsanottuja hippavaatteita minulla ei ole käytännössä katsoen ollenkaan. En edes tiedä, mitä yökerhoon nykyään laitetaan päälle. Ollaanko siellä farkuissa ja niukassa biletopissa kuten 2000-luvun alussa vai uskaltaako joku laittaa kerrassaan mekon ylleen? Käykö kukaan yökerhoissa enää? Ja miksi niitä oikein kutsutaan, ei ainakaan yökerhoiksi! Omassa nuoruudessani käytiin baarissa, mutta sekään ei oikein kuulosta ajankohtaiselta.
Sunnuntai menikin sitten mm. juniorin futisturnauksessa, joten ihan hyvä, että tuli valittua oma sänky korkokenkien sijaan. Facebookin kuulumisten perusteella hauskaa näkyi jatkoilla olleen. Mukavaa uutta viikkoa sinne ja valistakaa minua tuosta yökerhoasiasta, jos siellä ruutujen takana on tietoa!
-
Opiskelupäivä talvipuutarhanäkymin
Vaihteeksi opiskelujuttuja. Vaikka pidän välivuotta, on kevään kalenterissa muutama kurssi ja rästitentti. Pääasiassa olen lukenut päivisin kotona, mutta eilen päätin pitkästä aikaa lähteä kirjastoon opiskelemaan. Matkoihin menee aikaa, mutta siellä pystyy yleensä keskittymään paljon paremmin käsillä olevaan asiaan.
Lukiotyttönä haaveilin, että pääsisin opiskelemaan paikkaan, jossa olisi oikea yliopistokampus, sellainen kuin amerikkalaisissa nuorisosarjoissa. Niinpä olikin hivenen pettymys, että aloittaessani meteorologian opinnot vuonna 1998 matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta oli ripoteltu ympäri Helsinkiä. Meteorologit olivat keskustassa Porthanian 7. kerroksessa omana laitoksenaan. Fysiikan peruskursseja opiskelin Siltavuorenpenkereellä, geofysiikkaa Kruununhaassa ja tietojenkäsittelytiedettä Vallilassa. Vasta 2000-luvulla nämä kaikki siirtyivät Kumpulaan.
Lääkiksessä olen päässyt osalliseksi Meilahden kampustunnelmasta. Suosikkini Helsingin yliopiston kampuksista on kuitenkin Viikki, biologian, maa- ja metsätieteiden, farmasian ja eläinlääkiksen koti. Se sijaitsee maalaismaisemissa ja vanhan Viikin kartanon pihapiiri seisoo edelleen paikallaan kampuksen keskellä. Pyöreä kirjastorakennus on minusta hieno talvipuutarhoineen kaikkineen. Minulla on ollut vakiopaikka Viikin tiedekirjastossa aina gradunkirjoitusajoista asti. Siellä olen lukenut lääkiksen pääsykokeisiin ja preklinikan tentteihin. Olen aina mahdollisuuksien mukaan hakeutunut Viikkiin, jos on ollut pitempi päivä käytettävissä itseopiskeluun. Siellä saan olla osa yliopistoyhteisöä mutta kuitenkin anonyymi, irrallaan. Kumpulassa ja Meilahdessa on aina vaarana törmätä tuttuihin, ja kun olen opiskelumoodissa, haluan vain syventyä rauhassa omaan juttuuni.
Järkytys oli suuri, kun vakiopaikkani oli hävitetty kirjahyllyjen tieltä. Pyörittyäni hetken eksyneenä ympäriinsä löysin kuitenkin kotoisan sopen toisaalta, talvipuutarhanäkymin sekin. Minulla on työn alla kurssi nimeltä ”Trooppiset taudit Suomessa”. Lääketieteen lisensiaatin tutkinto on laajuudeltaan 360 op, joista valinnaisia kursseja on kokonaiset 25 op. Trooppisten tautien kurssi on tällainen valinnainen kurssi. Sen suoritustapa sopii hyvin välivuotta pitävälle. Kurssin materiaalit tulevat moodle-alustalle ja niihin liittyvät luennot ovat kerran viikossa ilta-aikaan. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa (harvinaista klinikkaopinnoissa), ja ne tulevat Moodleen tallenteina katsottaviksi. Tänään katsoin luentoja malariasta, Q-kuumeesta ja riketsiooseista, näitäkin Suomeen aina silloin tällöin saapuu ulkomaan tuliaisina.
Ennen iltavuoroon lähtöä palkitsin itseni pienellä teehetkellä Café Koronassa, jonka nimi onkin hyvin ajankohtainen, heh. Päivä oli hyvä muistutus kirjastossa opiskelun tehokkuudesta ja ihanuudesta. Voi kunpa se olisi voinut jatkua vielä hieman pitempään!
-
Rannalla ruskean joen
Tältä näyttää Uudellamaalla sydäntalven aikaan. Emilia kirjoitti juuri, miten ei muista koskaan aiemmin haravoineensa tammikuussa. Totta, että lumeton talvi on todella helppo. Ei ole tarvinnut tehdä lumitöitä eikä taistella parkkipaikoista. Ottaisin silti mielummin hohtavat hanget ja hiihtokelit kuin tämän ikuisen syksyn. Optimistina kuitenkin ajattelen, että tämän talven osalta pahin on jo ohitettu ja jäljellä on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Toinen on se, että lumi tulee hieman myöhemmin helmikuun aikana ja pysyy maassa jokusen viikon, ehkä reilun kuukaudenkin. Toisen vaihtoehdon mukaan talvi jää tällä kertaa etelässä väliin ja saamme varhaisen kevään. Kyllä me ihmiset talvetta selviämme, kyse onkin siitä, pärjääkö muu luonto.
Kuvauspaikka on Vantaanjoen ylittävä kävelysilta Tapolassa. Tämä on yksi suosikkipaikkojani sauvakävelyreittini varrella. Joki itsessään on runsaiden sateiden ja valumavesien vuoksi tavallistakin sameampi ja ruskeampi.
Talviasuni ”väripilkut” ovat Timberlaken kengät ja Varustelekan Särmä-pipo. Tässä vahva piposuositus: kotimainen tuote 100% merinovillaa, joka tuntuu puuvillanpehmeältä otsaa vasten. Ostin pipon alunperin miehelle isänpäivälahjaksi mutta totesin, että haluan samanlaisen itsellenikin. Mies sai uuden pipon punaisena ja minulle kierrätettiin tämä sinapinkeltainen. Pipon on neulonut tamperelainen Agtuvi Oy, jonka tuotteita myydään myös Kivat-merkin alla. Sieltäkin kannattaa siis katsella merinovillapäähineitä.
Kivaa torstaita sille suunnalle! Onko teillä yhtään lunta maassa?
-
Asumishaaveita jälleen & Vantaan paras ruokakauppa
Mikä vaikutus onkaan auringolla ja ohuella lumipeitteellä! Valoisa aika loppui toisaalta aivan liian lyhyeen. Onneksi jo kuukauden kuluttua on aivan eri meininki. Ja kiitos kommenteista pölynimuripostaukseen. Dysonin varsi-imuria ei suositeltu omakotitalon ainoaksi imuriksi, mutta mies hämmensi soppaa ehdottamalla robotti-imurin hankintaa (kommenteissakin sitä suositeltiin). Meillä on kuitenkin kaksikerroksinen talo, eli käytännössä robotti pyörisi lähinnä alakerrassa – joka toisaalta on se päivittäistä imurointia kaipaava alue. Ajatuksia tästä?
Kävin töissä lyhyen päivän väkertämässä muutamaa toimistotehtävää. Koska kotimatkalla oli aikaa, päätin mennä kiertotietä. Saatoin käydä ihailemassa erästä taloa, joka on taas viime päivinä pyörinyt mielessäni. Se ei ole edes myynnissä, mutta eihän sitä koskaan tiedä…
Kävin myös kaikessa rauhassa ruokakaupassa. Stockan Herkku lopetti Jumbossa vuodenvaihteessa ja oli muutenkin viime aikoina enää varjo entisestään. Vantaan parhaan ruokakaupan titteli on siis ollut jaossa jo jonkin aikaa. Jumbon Citymarket on tietysti kaikessa laajuudessaan hyvä ja paljon on kehuttu myös K-Supermarket Herkkupähkinää Varistossa. Minusta varteenotettava ehdokas löytyy Vihdintien varresta vähän pohjoisempaa: Hämeenkylän K-Supermarket. HeVi-osasto on laadukas, tuoretiskeillä palvelu pelaa ja lehtihyllyssä on riittävästi ruotsalaisia sisustuslehtiä. Kaupan yhteydessä on Alko ja pihalla latauspaikkoja sähköautoille. Miinusta tulee siitä, että tilat ovat hieman ahtaat, joten käyn siellä mieluiten ruuhka-aikojen ulkopuolella.
Ruotsalaisista sisustuslehdistä tarttui mukaan Lantliv. Juu, pakko se on tunnustaa, että viime vuosina klassinen maalaistyyli on alkanut viehättää yhä enemmän. Sellainen modern farmhouse. Tämän myöntäminen jopa vähän nolottaa, sillä minunhan piti olla jonkinlainen selkeälinjaisen skandityylin ylipapitar. Niinkuin olen aiemmin todennut, meidän nykyinen talo on ihan kelpo koti, mutta olisi mukava mennä asumishaaveissa eteenpäin joko tekemällä tästä omannäköisempi tai rakentamalla/remontoimalla uusi. Myös kesämökkihaave jyskyttää näin kesää kohti mentäessä voimakkaampana. Viime vuosina energia on mennyt muihin asioihin, mutta syntyisikö tänä vuonna ratkaisuja asumisrintamalla?
Se ainakin on varmaa, että mitään ei tapahdu, jos sitä ei itse edistä.
-
Siivouspäivä – suosittele pölynimuria!
Tänään olen enimmäkseen siivonnut. Meillä kävi viime syksyyn asti siivooja kerran viikossa, mutta nyt välivuotena kun olen ollut enemmän kotona, on ollut hyvin aikaa siivota itsekin. Jonkun toisen siivoamaan kotiin oli ihana tulla mutta pidän itsekin siivoamisesta – jos sen saa tehdä rauhassa ja kiireettä. Ja jos työvälineet ovat hyvät. Niistä puheenollen meidän pölynimurimme alkaa tulla tiensä päähän. Tämä Dysonin allergiamalli oli aikanaan ensimmäisiä täysin suodattimettomia laitteita. En ole oikeastaan koskaan ollut siihen täysin tyytyväinen. Tuote-esittelyvideoissa pölysäiliön tyhjentäminen käy kätevästi, mutta käytännössä olen päätynyt kaapimaan hiuksia ja niihin tarttunutta pölyä siivilöiden päältä omin käsin joka tyhjennyksen yhteydessä. Tyhjennystä ei missään nimessä kannata tehdä sisätiloissa, jos ei halua että vaivalla luututut allergiapartikkelit pöllähtävät takaisin huoneilmaan.
Imurin säilytyskin on ollut ongelmallista, kun sitä ei luontevasti saa nostettua kaappiin pystyasentoon. Pääasiassa imuri on seissyt kodinhoitohuoneen lattialla haitaten kulkua jo muutenkin kapeassa tilassa. Tällä hetkellä imuri kaipaisi myös paria varaosaa, lattiasuutin pitäisi uusia (jo toistamiseen) ja varren kiinnitysjärjestelmä on löystynyt. Muutenkin tuntuu että laite ei enää ole parhaassa terässään.
Mutta millainen imuri tilalle? Meillä on ollut nyt kaksi pölypussitonta mallia peräkkäin. Pussilliset mallitkin ovat varmasti kehittyneet huimasti siitä, kun olen sellaista käyttänyt edellisen kerran. Ainakin ne ovat edelleen hiljaisempia. Vaikka Dysonista on vähän huonoja kokemuksia, markkinoille tullut johdoton varsi-imuri kiinnostelee. Mutta riittääkö akku koko talon imurointiin kerralla? Onko jollain kokemusta varsi-imurista kodin ainoana imurina? Tai ehkä sitten jokin muu pölypussiton malli, niitähän on nykyään monella merkillä. Kuulisin mielelläni suosituksia hyvästä, lähes päivittäiseen käyttöön soveltuvasta imurista!
-
Matalan kynnyksen treenaamista kotikuntosalilla
Yritän taas päästä painoharjoittelussa joulua edeltävään rytmiin, jolloin treenasin kotikuntosalillamme kolmesti viikossa. Iän myötä näihin repsahduksiin suhtautuu lempeämmin. On ok, että pidit taukoa, nyt jatketaan. Maanantai on aina hyvä päivä aloittaa, varsinkin kun olin viikonlopun töissä ja minulla on tänään vapaapäivä.
Kotikuntosali tehtiin autotallin nurkkaan viime syksynä. Innoittajana toimi kukas muu kuin seitsenkertainen Mr. Olympia Arnold Schwarzenegger. Luimme mieheni kanssa Terminaattorin omaelämäkerran viime kesänä ja siitä inspiroituneina päätimme panostaa pitkästä aikaa kuntosaliharjoitteluun. Ennen esikoisen syntymää kävimme usein yhdessä treenaamassa uimahallin kuntosalilla, mutta ainakin minulla säännöllinen treenaaminen jäi pitkäksi aikaa lasten tulon jälkeen. Meillä on töissä käytettävissä ilmainen ja hyvin varusteltu kuntosali, jonne olisi helppo livahtaa ennen työpäivää tai sen jälkeen, mutta edes siitä en ole saanut luotua säännöllistä rutiinia. Nyt kynnys on asetettu todella matalalle. Treenipaikalle pääsy vaatii pari askelta pihan poikki. Lapsenvahtia ei tarvita, eivätkä matkat vie aikaa. Salilla ei tarvitse olla sosiaalinen eikä esittelykelpoinen. Siellä saa laulaa tsemppibiisien mukana ja pullistella peileille.
Salin varustelu koostuu lähinnä erilaisista vapaista painoista ja kuminauhoista sekä tangosta, penkistä ja häkistä. Osa on hankittu uusina, osa löytyi käytettynä. Jos vielä jonkin isomman jutun tuonne toisi, hankkisin ehkä taljan, mutta näillä pärjää erinomaisesti. Omissa treeneissäni olen pitkään noudattanut The New Rules of Lifting -kirjasarjan oppeja. Niissä ideana on, että kaikki treenit ovat kokovartalon treenejä. Harjoittelussa keskitytään vapailla painoilla tehtäviin, kehon suuria lihasryhmiä rasittaviin perusliikkeisiin, eivätkä yksittäiset harjoitukset ole kovin pitkiä. (Kirjojen intervallitreenejä en ole tehnyt.) Olin jonkin aikaa myös Optimal Tribe -verkkovalmennuksen jäsen ja huomasin, että Jaakkoloilla oli pitkälti sama treenifilosofia kuin New Rules -sarjassa.
Lihaskuntoharjoittelu on minun lajini, koska se ehkäisee istumatyön seurauksena tulevia vaivoja, auttaa säilyttämään lihasmassaa vanhuuden varalle ja on merkittävä tekijä painonhallinnassa. Pidän lajeista, joita voin harrastaa joustavasti oman aikatauluni mukaan ja kilpailla lähinnä itseni kanssa. Yhdistän kuntosalitreeniin sauvakävelylenkkejä ja olen käynyt aiempien lupausteni mukaan myös treenaamassa taitoluistelua, en kuitenkaan kovin säännöllisesti. En edelleenkään voi sanoa olevani erityisen urheilullinen, mutta jonkinlainen säännöllinen liikuntaharrastus tästä sopasta on muodostunut.
Mites siellä? Pidättekö mielummin hyvin varustelluista kuntokeskuksista vai miellyttääkö autotallin karu rauta?
-
Bloggaa niinkuin olis 2010
Hyvää uutta vuosikymmentä! Vuoden alkajaisiksi on taas tehty tilinpäätöstä, ei ainoastaan kuluneesta vuodesta vaan kokonaisesta vuosikymmenestä, huh. Viivan alle jää paljon positiivista mutta paljon myös sellaista painolastia, joka olisi saanut olla tulematta. Blogihommiakin on tullut pohdittua taas kerran, onhan bloggaaminen ollut olennainen osa 10-lukuani. Huomaan, että juuri tällä hetkellä minua inspiroi eniten old school -bloggaaminen. Siis sellainen, jossa
- blogit olivat päiväkirjoja bloggaajan arjesta
- postauksilla ei välttämättä ollut erityistä aihetta
- uusia julkaisuja tuli jopa päivittäin ja kommenttilaatikoissa kävi kuhina
- kaupallinen yhteistyö tarkoitti lukijoille järjestettyä arvontaa
- kukaan ei kokenut tarvetta selitellä lentomatkojaan ja pikamuotiostoksiaan (kannatan toki eettisyyttä ja hiilijalanjäljen pienentämistä mutta ehkäpä saatte ajatuksesta kiinni)
- edelläkävijät jakoivat postauksiaan Facebookissa ja Instagram tarkoitti huonolaatuisia kuvia, jotka oli tehty vielä huonolaatuisemmiksi kamalilla filtereillä
Niinpä ajattelin kokeilla huvikseni, pystyisinkö kirjoittamaan sellaista blogia, edes hetken. Mitään lupauksia en tee, koska näköjään en sellaisia blogin suhteen pysty pitämään. Jotkut asiat saavat pysyä tällä vuosikymmenellä, esimerkiksi omasta WordPress-alustasta ja Lightroomista en luovu.
Sisälle tuotu vihreä kohottaa mielialaa tammikuussa. Olen suureksi ihmetyksekseni saanut pidettyä oliivi- ja sitruunapuun hengissä jo useamman vuoden. Maljakoita olen täyttänyt erilaisilla eukalyptuksen oksilla ja perhoskämmekkäkin kukkii.
Tietysti kotona on myös tulppaaneja, jotka saavat odottamaan kevättä siinäkin tapauksessa, että talvi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Vaikka olen periaatteessa sitä mieltä, että tähän huusholliin ei tarvita enää yhtään vaasia, olen kaipaillut tuollaista avosuisempaa lasimaljaa. Tämän tulin ostaneeksi ex tempore kauppareissun yhteydessä, kyseessä on Cittarin Myhome-tuotemerkin Alva-maljakko.
Nyt illaksi olen menossa töihin, minkä kunniaksi asun esittelyä vuosikymmenen takaiseen tyyliin. Pellavainen tunika on PR-lahja Pelle P:ltä. Housut puolestaan ovat vuosien takaiset Bossilta ostetut, ja onpa ne joskus esitelty täällä blogissakin. Ne ovat roikkuneet vuosikausia kaapissa käyttämättöminä, mutta en ole kuitenkaan hennonut luopua niistä, sillä ne ovat ihan laadukkaat villakangashousut. Tuo bootcut-malli ei vain ole ollut kovin ajankohtainen. Nyt kun housumuoti on taas ollut leveämpää, olen uskaltautunut pitämään näitä töissä muutaman kerran. Lahkeet ovat tosi pitkät, joten käytän näitä aina korkkareiden kanssa. Oikeasti lähden töihin paljon rennommassa asussa ja vaihdan nämä ylleni vasta illalla ennen lähetystä. Pusero pitää vielä silittääkin ennen sitä.
Retrohenkisen postaukseni päättää joululahjan esittely. Olen nyt kohta kuukauden kulkenut Garminin Vivoactive 4S ranteessa. Laite mittaa askelten, urheilusuoritusten ja sykkeen lisäksi mm. stressiä ja unen laatua. Itsensä mittaaminen on kieltämättä koukuttavaa, vaikka rannetietokoneen edesottamuksiin on syytä suhtautua myös sopivan kriittisesti. Voin kirjoitella tästä käyttökokemuksia myöhemmin, nyt pitää valmistautua työvuoroon!
