-
Prahassa ilman matkarattaita (vähän vanhempien lasten kanssa matkustamisesta)
No niin ja terveiset kesälomalaiselta. Tänä vuonna annoin itselleni luvan pitää loman myös blogihommista ja se tuli ihan tarpeeseen. Totta puhuen en ole ihan varma, missä välissä olisin blogia ehtinyt päivittämäänkään. Kesä 4- ja 7-vuotiaiden poikien kanssa on ollut toimintaa täynnä ja lämmöllä ajattelen sitä hetkeä, kun koulu ja päiväkoti alkavat puolentoista viikon päästä. Meillä oli tänä vuonna reilut kolme viikkoa perheen yhteistä lomaa, joka alkoi juhannukselta ja jonka olimme suurimmaksi osaksi reissun päällä. Heinäkuun puolivälistä olemme olleet taas molemmat töissä, pojat kotona – pikkuisen olemme saaneet hoitoapua isovanhemmilta mutta kaiken kaikkiaan annan kyllä meille taputukset olkapäälle tämän tempun onnistumisesta taas kerran. Epäsäännölliset työaikammehan tämän mahdollistavat.
Varsinkin vanhemmat lukijat muistavat, että kesät eivät ole olleet minulle helppoja aikoja. Tästä heinäkuusta jäi kuitenkin mieleen myös ajatus, että ihanaa kun pojat ovat jo noin isoja ja heidän kanssaan on helppo tehdä erilaisia asioita. Kun elimme pikkulapsivaihetta, kyselin usein internetiltä, milloin tämä oikein helpottaa. Minkä ikäisiä niiden pitää olla, että arki alkaa olla jotain muutakin kuin pelkkää selviytymistä, sanokaa nyt jokin tarkka luku? Vastaus: seitsemän ja neljä. Varoitus: he kyllä riitelevät paljon keskenään.
Parhaiten sen, että jotain on muuttunut, huomaa reissatessa. Kävimme lomallamme roadtripillä pohjoisessa (pieni postaus tulossa myöhemmin) ja lyhyellä kaupunkipyrähdyksellä Prahassa. Emme ole matkustaneet nelihenkisenä perheenä juurikaan ulkomailla. Esikoisen kanssa oli vielä aikaa, rahaa ja energiaa pakata matkarattaat ja hypätä koneeseen, ja hän ehti kaksivuotiaaksi mennessä vierailla ainakin Wienissä, Amsterdamissa, Sveitsissä ja Tokiossa. Sitten tuli omakotityömaa ja pikkuveli ja matkustaminen jäi. Kun viime vuosina on ollut mahdollisuus pieneen lomaan, olemme suunnanneet lähinnä kotimaan kylpylöihin.
Blogikollegani Noorat ovat kirjoittaneet tänä kesänä paljon vauvan kanssa matkustamisesta ja Laura puolestaan on ollut liikkeellä taaperon kanssa. Olen lukenut postauksia haikeana ja helpottuneena. Kun lähdimme Prahaan, pakkasin matkalaukkuun vaatteet ja hammasharjat. Ei hoitolaukkua, ei vaippoja, ei nokkamukia, ei purkkiruokaa (hm, muistan joskus jopa miettineeni, voisiko sitterin pakata mukaan) – eikä niitä matkarattaita. Toki moni tarvikkeista putoaa pakkauslistalta jo paljon ennen neljättä syntymäpäivää, mutta iän karttuessa lapsi kerryttää muitakin matkailua helpottavia ominaisuuksia. Hän esimerkiksi istuu lentomatkan omalla paikallaan tablettiin uppoutuneena. Hän todennäköisesti suostuu syömään jonkin ravintolan listalta löytyvistä ruoka-annoksista. Hän jaksaa kiivetä linnaan, joka on viisaasti perustettu kaupungin korkeimmalle kukkulalle. Hemmetti, hän jaksaa jopa istua katsomassa puolitoistatuntisen näytöksen maineikasta joskin turisteille räätälöityä mustaa teatteria!
Praha oli kaunis, lyhyen lentomatkan päässä ja sopivan kokoinen 48 tunnin kaupunkiloman viettoon. Turisteja oli kyllä aika paljon liikkeellä. Täyteen buukattujen hotellien suhteen otimme sen, mitä oli sopivassa hintaluokassa tarjolla. Hotel Golf oli positiivinen yllätys: supersiisti, vastikään modernisti remontoitu ja aamupalakin oli hyvä. Hotelli ei sijaitse keskustassa vaan noin 15 minuutin ratikkamatkan päässä ytimestä, taksimatka lentokentältä maksoi 500 korunaa eli vajaat 20 euroa. Mikään keskieurooppalainen hotellipalatsi se ei ole, mutta näin lapsiperheen näkökulmasta varsin toimiva paikka. Ainakaan meluhaittoja ei lähiössä ollut.
Olen käynyt kaupungissa kerran aiemmin, seitsemäntoistavuotiaana perheeni kanssa. Tuolta reissulta muistan sen, että vanhempamme antoivat minun ja neljä vuotta nuoremman veljeni liikkua kaupungilla kahdestaan, tämä siis aikana ennen kännyköitä. Se oli varsin voimaannuttava kokemus suojeltua elämää viettäneelle teinille. Nykyvanhemman silmin tuntuu pikkuisen hurjalta, että päästäisin alaikäiset lapseni liikkumaan yksin vieraaseen kaupunkiin ilman yhteydenpitoa, mutta ajat olivat toiset silloin. (Jos jotakuta kiinnostaa, ajoimme ratikalla ja kävimme Mäkkärissä, eli kovin rankasta menosta ei ollut kyse.)
Tässä kuitenkin pohdittavaa itselle, sillä matkailun seuraava vaihe – joskin kaukainen – on kai se, että lapset alkavat kaivata yhä enemmän itsenäisyyttä.
Mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä! Kuun loppupuolen kotonaolossa on ollut se kiva puoli, että muutama sisustus- ja pihaprojekti on liikahtanut eteenpäin, niistä lisää tulevina viikkoina.
3 kommenttia artikkeliin Prahassa ilman matkarattaita (vähän vanhempien lasten kanssa matkustamisesta) -
Palan pihaideat: lisähuoneita sisäpihalta
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Pohjolan Design-Talon kanssa
Paras kuulemani pihasuunnitteluneuvo on, että tontin eri osia tulisi kohdella kuin huoneita ja sisustaa ne tiloiksi, joilla on eri tarkoitus. Niin, entäpä jos pihaa käsittelisi keittiönä, olohuoneena, ruokasalina, lastenhuoneena ja kodinhoitohuoneena? Ajattelutapa juolahti mieleeni tällä viikolla, kun vierailin uudestaan Mikkelissä Design-Talon asuntomessukohteessa, Palassa. Tässä talossa ja sen kauniisti toteutetussa pihassa huoneperiaate nimittäin toteutuu erinomaisesti.
Toivoin, että sää olisi suosinut aikeitani kuvata tarkemmin talon julkisivuja ja pihaa, mutta niin vain Mikkeli näytti minulle sateisia kasvojaan jo toistamiseen! Onneksi avajaisviikonlopun aikana sää näyttäisi muuttuvan aurinkoisempaan suuntaan – messut siis aukeavat huomenna perjantaina ja ovat auki 13. elokuuta asti.
[envira-gallery id=”5877″]
Pala on sijoitettu napakan kokoiselle kaupunkitontille ja sillä tulee lopulta olemaan naapureita joka suunnalla. Yksityisyyttä lisää talon pohjaratkaisu, joka on L:n muotoinen. Arkkitehti Pekka Pakkasen mukaan rakennukset on sijoiteltu tontille niin, että ne rajaavat pihaa kadusta. Kun taloa katselee pohjoisesta, kadun puolelta, se antaa vain pieniä viitteitä tontin eteläpuolella avautuvasta oleskelupihasta. Julkisivu herätti keskustelua aiemmassa postauksessani, mutta minusta se on minimalistisuudessaan ihana. Pidän erityisesti sisääntulon pergolakatoksesta, joka on kätevä niin kausivaloja kuin kesäkukkiakin ajatellen.
[envira-gallery id=”5879″]
Sisäpiha on rytmitetty terasseilla, pergolarakenteilla ja istutusaltailla osiksi, jotka on helppo nimetä: tähän laitan ruokapöydän, tähän löhötuolit ja tähän mattotelineen. Kaiken kruunaa ikivihreä keskusnurmi, joka pitää leikata vain kerran, nimittäin sopiviksi paloiksi asennusvaiheessa. Se osa tontista, joka ei ole terassien, kiveysten tai tekonurmen kattamaa, on päällystetty kuntalla. Kuntalla reunustettun pihan ansiosta talo tuntuu istuvan saumattomasti ympäristönsä kangasmetsään.
[envira-gallery id=”5881″]
[envira-gallery id=”5884″]
[envira-gallery id=”5886″]
Olohuoneen ja makuuhuoneen suuret liukuovet avautuvat terassille ja tila jatkuu saumattomasti sisältä ulos.
Palan innovaatio, laajennettavuus, toteutuu myös messutalossa. Esimerkiksi talon olohuonepäätyä on arkkitehdin mukaan mahdollista jatkaa makuuhuonein. Itse jäin hahmottelemaan mahdollisuutta rakentaa talosta U:n muotoinen lisäämällä vielä yksi moduuli autokatoksen kohdalle. Katsokaapa taloa sillä silmällä kun käytte messuilla ja sanokaa, miten te laajentaisitte Palaa!
[envira-gallery id=”5888″]
Pala on kohde numero 2 Mikkelin asuntomessuilla. Tämä messujen namupala sijaitsee heti reitin alkupäässä pääsisäänkäynnin ja näyttelyhallin läheisyydessä. Kannattaa tutustua myös aiempiin postauksiini, jotka käsittelevät Pala-järjestelmän ideaa ja laajennettavuutta sekä kohteen dramaattista, tummasävyistä sisustusta.
Palaan tällä viikolla kesälomaltani blogin pariin, joten kuullaan!
-
Millainen olisi unelmieni kukkakauppias?
Tässä keski-iän kynnyksellä olen todennut, että nainen tarvitsee muutaman tärkeän tukihenkilön: luottokampaajan, gynekologin ja hyvän kukkakauppiaan. Näistä jälkimmäisintä vielä etsin. Täydellinen kukkakauppias olisi tässä lähellä, päivittäisen kauppareissun varrella. Häneltä saisi aina ensimmäisenä sesongin ihanuudet: kevään herkät ranunculukset ja anemonet, alkukesän uhkeat pionit ja hortensiat tummissa syyssävyissä. Arvostan kukkakauppiasta, joka seuraa trendejä ja jonka vitriinistä löytyy muutakin kuin ruusua ja gerberaa. Esimerkiksi viime vuosina kukkamuoti on siirtynyt rönsyilevämpään ja rustiikkisempaan suuntaan, mutta monessa paikassa viikonlopun valmiiksi sidotut kimput ovat edelleen tiukkoja pyöreitä nippuja.
Arvostan myös hyvää palvelua. En osaa kuvailla toiveitani alan termeillä enkä tunne kukkia kovin hyvin nimeltä. Haluan kuulla toiveisiini sopivia ehdotuksia mutta en halua, että minulle tuputetaan väkisin mitään. Etsintä täällä Vantaalla jatkuu ja monessa paikassa olen saanut hyvää palvelua, mutta täydellinen match made in heaven puuttuu vielä.
[envira-gallery id=”5838″]
Jos liikutte Kauniaisten suunnalla, voin suositella Ihana kukkanen -liikettä, jossa olimme lauantaina bloggaajien kukkasidontapajassa Kuistin kautta -Heidin organisoimana. Vuoden floristiksikin ehdolla oleva Kirsi Martin näytti kädestä pitäen, miten kootaan rustiikkinen kesäkukkakimppu. Salaisuus on kukkien asettelussa spiraalin muotoon niin, että isot oksat ovat keskellä. Kimppu sidotaan napakalla solmulla. Yritin painaa huolella mieleen kimpussa käytettyjen kukkien ja vihreiden nimet myöhempää tarvetta varten; tästä puskasta löytyy siis pioni, leijonankita, valkoista ja vaaleanpunaista eustomaa, harsokukkaa, pistaasia, asparagusta sekä eukalyptusta. Tuon pienen vaaleanpunaisen kehäkukan nimi ehti valitettavasti pudota jo päästä, osaako joku lukijoista auttaa?
[envira-gallery id=”5840″]
Lopputulos on rento, miltei niittykukkakimppua muistuttava luomus. Tähän aikaan vuodesta voisi hyvin koota kimpun, joka yhdistelisi luonnon helmasta kerättyjä, omasta puutarhasta taitettuja ja kaupasta ostettuja kukkia. Esimerkiksi leijonankidan voisi korvata lupiinilla ja harsokukat koiranputkella ja monenlaista vihreää löytyy myös luonnosta kimpun lisukkeeksi. Värimaailmassa kannattaa kuitenkin tähdätä yhdenmukaisuuteen, jolloin rönsyileväkin kimppu näyttää harkitulta kokonaisuudelta.
Kiitos kimpusta Ihana kukkanen -liikkeeseen! Sen pionintuoksussa on ollut mukava aloitella kesälomaa ja valmistautua juhannukseen. Onneksi ei tarvitse sulhasia arvuutella enää, joten tyynynalusen sijasta voin nauttia juhannuskimpustani pöydällä maljakossa. Kuulasta keskikesän juhlaa teille kaikille!
-
Kuistin kautta – kesäpäivä Heidin kotona
Kulunut viikko oli sisustuksellisesti inspiroiva. Sain vierailla kolmessa upeassa kodissa: ensin tiistaina tulevilla asuntomessuilla Design-Talon tummanpuhuvassa kohteessa, keskiviikkona pääsin näkemään Homevialauran uuden kodin (tällä reissulla jätin kameran laukkuun mutta instasta löytyy todistusaineistoa illanvietostamme) ja viikon kruunasi lauantai, jolloin Kuistin kautta -blogin Heidi oli kutsunut joukon blogisiskoja luokseen kukkivan kesäpäivän merkeissä.
Siis kuka tämä Heidi on? tiedusteli mieheni, kun olin lähdössä. No, se on Heidi, joka kirjoittaa blogia ja jolla on kaunis koti. Olemmeko koskaan tavanneet? Hm, emme. Yksi bloggaamisen hienoimpia puolia on kuitenkin, että siinä tulee hankkineeksi itselleen joukon virtuaaliystäviä, joista rohkeimmat saattavat jopa kutsua sinut kotiinsa käymään. Ei sillä, että Heidin olisi tarvinnut yhtään ujostella kotinsa ovien raottamista. Nelihenkinen perhe on asunut itse rakentamassaan talossa vasta reilun vuoden verran, mutta sisustus on jo asettunut uomiinsa Heidin varman maun saattelemana.
Pahoittelen jo etukäteen seuraavaa kuvatulvaa, mutta tässä kauniiden yksityiskohtien täyttämässä ympäristössä en voinut kuin antaa kameran laulaa. Ja kun kerran sisustusbloggaajia oli koolla, en onneksi ollut ainoa. Erityisen inspiroivaksi koin Heidin kodin sen vuoksi, että siinä oli jotain tuttua: oma kotimme on likimain saman kokoinen kaksikerroksinen puutalo korkeine ikkunoineen ja yläkertaan avautuvine olohuoneineen. Viime aikoina en ole kotona pahemmin sisustellut – ajatukset ovat liikkuneet aika paljon kodin ulkopuolella – mutta Heidin luota löysin heti monta sellaista ideaa, jotka voisin toteuttaa meilläkin.
Keittiön tasoilla on astioita ja tavaraa bloggaajien jäljiltä mutta se on silti valoisa ja raikas.
Heidin
terapiahuonetyöhuone on kuin suoraan The Devil Wears Pradasta. Olisi ollut hauska kokeilla meilläkin työpöydän sijoittamista keskelle lattiaa, mutta työhuoneemme taitaa nyt kesällä kokea joka tapauksessa muodonmuutoksen koululaisen huoneeksi. Kuviin jäi näköjään tallentamatta maisema, joka työhuoneen ikkunasta avautuu, mutta käykää kurkkaamassa Heidin omasta blogista.
Suloinen lastenhuone ja makuuhuone löytyivät yläkerrasta. Myös sauna ja kylpyhuone ovat yläkerrassa, mikä tuo lisää yksityisyyttä tiiviisti rakennetulla kaupunkialueella.
Sitten osuus, jonka tiesin jo blogin perusteella olevan suosikkijuttuni. Makuuhuoneesta osa on lohkaistu Heidin vaatehuoneeksi. Aikanaan haaveilin, että olisin voinut samaan tapaan pyhittää meidän makuuhuoneessamme olevan liukuovellisen pikku vaatehuoneen omille tarkoitusperilleni, mutta minkäs teet, miehenkin täytyy säilyttää vaatteitaan jossain. Totta puhuen hänen vaatteensa täyttävät yli 60% vaatehuoneestamme. Olin jo luopunut toivosta, mutta Heidin värikoordinoituun pukeutumistilaan tutustuttuani olen jälleen haarukoinut talostamme mahdollisia sijoituspaikkoja miehen vaatekomerolle…
Upean kodin lisäksi Heidi esitteli silmänruokaa myös lautasella. Kuinka Pinterest Perfect voivat tarjottavat olla? Taidan varastaa tästä joukon ideoita seuraavia juhlia varten.
Koolla kukkivassa kesäpäivässä olivat ylärivistä lukien allekirjoittanut, Heidi ja Sisutus Coco -blogin Sanna. Alarivissä Designwash-blogin Tiina, White Featherdream -blogin Hanna, Muotoseikan Vilja, Coffee Table Diaryn Giselda, Inspired by Love -Sanna sekä Homevialauran Laura. Suunnaton kiitos Heidille kutsusta, tarjottavista ja ohjelman järjestämisestä! Päivän kukkivaan osuuteen palataan myöhemmin tällä viikolla.
-
Messutalon tunnelmallinen sisustus – kun jenkkityyli kohtaa pohjolan
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Pohjolan Design-Talon kanssa
Viime tiistain vesisateessa lähdin ajamaan Mikkeliin ja tutustumaan Design-Talon messukohteeseen, moduulitalo Palaan. Aiemmassa postauksessa esittelinkin jo Pala-järjestelmän ideaa, jossa moduuleista voi helposti koota kompaktin kaupunkitalon ja jota on mahdollista myös laajentaa osa kerrallaan. Asuntomessujen talo on suunniteltu kuvitteelliselle amerikkalais-suomalaiselle nuorelle pariskunnalle ja sisustuksesta vastaa sisustussuunnittelija Mikko Toppala. Siinä näkyvät ulkomailla asutut vuodet, eksoottiset matkamuistot ja kahden kotimaan vaikutteet. Amerikkalaisesta tyylistä kertovat muhkeat sohvat, runsaat petaukset ja se, ettei talossa ole yhtään valkoista seinää. Toisaalta myös pohjoismainen tyyli näkyy vahvana kevytrakenteisissa pöydissä ja hyllyköissä, materiaalivalinnoissa ja maanläheisessä väripaletissa. Mutta lähdetään siis kierrokselle!
[envira-gallery id=”5712″]
Oli luksusta saada tutustua kohteeseen kaikessa rauhassa, tiloja fiilistellen ja sopivia kuvakulmia etsien. Asuntomessuille toteutettu Pala ei ole iso talo. 122 neliötä pitää kuitenkin sisällään tilavan olohuone-keittiö-ruokailutilan, kolme makuuhuonetta, kylpyhuoneet, saunan ja kodinhoitohuoneen. Suuret sisäpihalle avautuvat ikkunat toivat runsaasti valoa myös sateisena kesäpäivänä – poutasäällä lasiset liukuovet voidaan avata ja sisäpiha terasseineen tuplaa talon neliöt.
Kannattaa myös pistää merkille ikkunoiden listaton toteutus ja niiden kauniit pellavaverhot (minua ne muistuttivat omasta keskeneräisestä verhoprojektistani).
[envira-gallery id=”5714″]
Mustat keittiöt jatkavat voittokulkuaan asuntomessuilla. Jylhä musta keittiö vaaleassa skandikodissa saattaa jäädä irtonaiseksi, mutta tässä kohteessa minimalistinen mattamusta tuntuu luonnolliselta valinnalta. Kodinkoneet on integroitu kalusteisiin. Välitila marmorikuvoineen houkuttelee jättämään kauniit keittiötavarat esille ja rakentamaan niistä asetelmia.
[envira-gallery id=”5717″]
[envira-gallery id=”5719″]
Hypätäänpä sitten talon toiseen siipeen, jossa sijaitsee päämakuuhuone ja työhuone. Täällä vallitsee vaaleampi sävymaailma muttei kuitenkaan valkoinen. Huoneissa on liukuovet, mikä luo tilantuntua ja myös konkreettisesti säästää tilaa. Kun esimerkiksi työhuoneen liukuovi on auki, valo lankeaa huoneeseen sekä sisäpihan isojen ikkunoiden että kadulle avautuvan ikkunan kautta.
Tällainen hiekan sävyinen värimaailma ryhdikkäin mustin yksityiskohdin on minusta vastustamaton. Ankara mustavalkoisuus oli kovasti pinnalla muutama vuosi taaksepäin – halutessa sitä on nyt helppo päivittää tuomalla joukkoon luonnonsävyjä ja -materiaaleja.
Myös päämakuuhuoneeseen valo saapuu kahdesta suunnasta. Sisäpihan puoleinen ikkuna on avattava liukuovi, mikä tietysti herättää spekulaatiot satumaisen ihanista kesäaamuista ja terassille valmiiksi katetusta aamupalasta…
[envira-gallery id=”5730″]
[envira-gallery id=”5725″]
Kylpyhuoneet ja sauna ovat jälleen tummasävyisiä ja niistä löytyy mattamustat kalusteet. Kylpytilat ja kodinhoitohuone on sijoitettu L:n muotoisen talon keskikulmaan ja ihailin sitä, miten kätevästi ne asettuivat toistensa lomaan. Nurkasta löytyy myös talon kolmas makuuhuone, josta Toppala on tehnyt tunnelmallisen TV-huoneen. Yhtä lailla työhuone ja TV-huone voisivat olla myös lastenhuoneina, ja talo toimisi mainiosti myös nelihenkisen perheen kotina.
[envira-gallery id=”5727″]
Jopa kodinhoitohuoneessa on suuri lattiasta kattoon ulottuva ikkuna. Kun tein mielikuvitusmuuttoa taloon, toin tietysti mankelin mukanani tuohon kodinhoitohuoneen tasolle. Mikä näköalapaikka kodinhoitopuuhiin!
Talon julkisivusta ei voisi välttämättä päätellä, millaiset valoa tulvivat tilat se kätkee sisälleen. Toisaalta pidän kovasti rakennuksen minimalistisesta muotokielestä. Mukavaa, että tällaisia vaihtoehtoja alkaa olla tarjolla myös pakettitalojen puolella. Messualueella kävi muuten sadepäivänäkin kova kuhina ja näin kuukausi ennen avajaisia monessa paikassa rakennetaan vielä kiivaasti. Pitkästä muuttovalmiiden omakotitalojen rakentamiskokemuksesta ja tehokkaasta prosessista kertoo se, että Design-Talon kohde oli jo pihaa myöten valmis. Retkeäni Insta Storiesin puolella seuranneet näkivätkin jo talon atriumpihasta pilkahduksen, mutta täällä blogissa palataan toki aiheeseen ennen messujen alkua. Sen verran voin vinkata, että nurmea tässä talossa ei tarvitse leikata.
Miltä sisustus sinusta näytti? Purevatko tummat sävyt vai kallistuisitko vaaleamman suuntaan?
-
Ensimmäinen kesäretki
Eilinen oli ihana päivä. Siinä oli sellaista ’because we can’ -tunnelmaa. Aamuaurinko paistoi lupaavasti takaterassille. Koska omissa suunnitelmissani oli vain kesätenttiin lukua ja kotitoimiston pyörittämistä ja miehellä puolestaan töissä iltavuoro, laitoimme hoitopaikkaan viestiä, että pojat jäävät viettämään vapaapäivää. Pakkasimme väen autoon ja lähdimme retkelle muutamaan tuttuun suosikkikohteeseemme. Rästihommat jäivät odottelemaan sateisempia päiviä. Voi olla, että minua määrätietoisemmin asioihin suhtautuva saa enemmän aikaiseksi eikä joudu koskaan itku kurkussa tuhertamaan asioita valmiiksi edellisinä iltoina, mutta toisaalta – juuri tällaiseen vapauteenhan kaikki nykyiset ponnistukseni tähtäävät. Ja kun täydellinen kesäpäivä sattuu kohdalle, siitä on syytä ottaa ilo irti.
Ensimmäinen kohde oli Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo. Kuopuksemme elää kiivasta junamieskautta, joten tämä visiitti tehtiin pääasiassa hänen vuokseen. Olemme kiertäneet lasten kanssa erinäisiä museoita, mutta tämä on kaikista paras – siellä ei sorruta näpertelyyn, vaan jännittävissä veturihalleissa on esillä sitä itseään: rautaista raidekalustoa 1800-luvulta nykypäivään. Museon kauniissa historiallisessa pihapiirissä vietetään muuten kesäkauden avajaisia ensi sunnuntaina 10.6.2017.
Hyvinkäältä on päiväunien mittainen ajomatka Raaseporin Mustioon, jossa meillä on ollut tapana käydä kerran kesässä – mieluiten heti alkukesästä. Kaivelin arkistoista esiin yhden vanhan postauksen ja totesin, että olemme näköjään vierailleet linnan puutarhassa lähes päivälleen viisi vuotta sitten. Satumaisen kaunis puutarha patsaineen, paviljonkeineen ja näkötorneineen on upea nähtävyys. Linnasta en osaa sanoa mitään, sillä perinteisiimme näköjään kuuluu, ettemme koskaan vieraile siellä sisällä. Huoneisiin pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, eikä taimaaminen niihin tunnu koskaan onnistuvan.
Sen sijaan ruokailulle löytyy aina aikaa. Linnankrouvi oli uudistunut sitten viime näkemän. Seinustalle oli avattu uusi terassi ja päädyssä olleen vanhan katetun terassin tilalle oli rakennettu kaunis kesäpaviljonki. Ikkunoista kurkistelun perusteella se sopisi hyvin esimerkiksi pienten häiden pitopaikaksi. Muuten krouvi oli ennallaan: ruoka oli erinomaista ja palvelu vaihtelevaa.
Aiemmassa postauksessa paremmin näkynyt kesämekkoni on Espritiltä. Materiaali on rypistymätöntä puuvilla-pellavaa ja sisäpuolelta löytyy vielä puuvillavuori, joka eliminoi läpinäkyvyysongelmat. Leikkaus on mielestäni hauska, rento ja vähän vintagehenkinen 1920-luvun tyyliin.
Ensimmäinen kesäpäivä, olit ihana! Mustion näemme toivottavasti taas vuoden päästä.
-
Asuntomessuilla palat loksahtavat kohdalleen
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Pohjolan Design-Talon kanssa
Heinäkuu olisi sisustusblogeissa hiljaista aikaa, elleivät asuntomessut saapuisi herättelemään lomakansaa ja riippukeinuihinsa nukahtaneita bloggaajia. Tänä vuonna messut palaavat ilokseni järvimaisemiin, kun Mikkelissä esitellään asumisen uusimpia ideoita 14.7.-13.8. Rakennusajatuksia pyörittelevänä messuvieraana minua eivät kuitenkaan kiinnosta eniten hulppeat rantakohteet. Haen ideoita sellaiseen taloon, jonka voisimme oikeasti toteuttaa. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla rakennusala on rajallista ja tontit usein hankalan muotoisia. Onneksi messuilta löytyy myös pienille kaupunkitonteille sopivia kohteita ja niistä kiinnostavin on Design-Talon uuden Pala-järjestelmän pilottina toteutettu talo. Pala on designiltaan viimeistelty omakotitalo, joka mukautuu ja muuttaa muotoaan tontin tarpeiden mukaan. Yhteistyössä Design-Talon kanssa pääsen tänä kesänä jakamaan teille ennakkomaistiaisia ja omia huomioitani Mikkelin Pala-messutalosta.
Saatatte muistaa, että innostuin Pala-konseptista jo viime syksynä, jolloin se esiteltiin Habitaressa. Nokkelasti muunneltava ja laajennettava mutta kuitenkin arkkitehtuuriltaan moderni ja tyylikäs moduulijärjestelmä avasi silmät sille, mitä kaikkea valmistalomallistoilla on nykyään tarjottavana. Mutta mistä konsepti oikein lähti liikkeelle? Juttelin Pala-järjestelmän ja Mikkelin messutalon suunnitelleen arkkitehti Pekka Pakkasen kanssa. Palaa suunnitellessaan Pakkanen ei ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä moduulirakentamisen kanssa. Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen on saanut alkunsa pohjoismaisen arkkitehtuurikutsukilpailun voitosta, tuolloin tehtävänä oli suunnitella monistettavista tilaelementeistä koostuva mallisto. Pakkasen mukaan tämänkaltaisten suunnittelutehtävien kiinnostavuus perustuu siihen, että niillä voidaan saada aikaan konstailematonta käyttöarkkitehtuuria ja laadukasta asumista kohtuukustannuksilla.
Mikkelin messutalon tontti on kooltaan 1035 m2 – näin pääkaupunkiseutulaisen mielestä jopa kohtalaisen tilava. Pakkanen sanoo, että järjestelmä olisi mahdollistanut rakentamisen huomattavasti pienemmällekin tontille. Messutontille Pala olisi voitu sovittaa usealla tavalla, mutta luontevimmin moduulit asettuivat L:n muotoon niin että kapea rakennusmassa rajaa pihaa kadusta ja piha-alue on yhtenäinen ja suojaisa. Talon päänäkymät avautuvat pihalle. Pakkanen valotti, että messutaloa on myös mahdollista laajentaa Pala-konseptin mukaisesti esimerkiksi lisäämällä makuuhuoneita olohuonepäädyn jatkoksi.
Entä mikä on arkkitehdin oma suosikkiasia Pala-talossa?
– Lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat tuovat tiloihin luonnovaloa ja saavat aikaan tilajatkumon sisältä ulos. Maltillisen kokoiset sisätilat tuntuvat ratkaisun ansiosta kertaluokkaa mittaansa suuremmilta, linjaa Pakkanen.
[envira-gallery id=”5637″]
Uteliaisuus alkaa käydä sietämättömäksi, mutta onneksi pääsen pian tutustumaan messukohteeseen paikan päällä. Työmaalta tihkuneiden tietojen perusteella voin sanoa, että Pala tulee varmasti olemaan yksi messujen kuvatuimmista kohteista. Sisustussuunnittelija Mikko Toppala on loihtinut kohteen upean tummasävyiseen sisustuksen, jossa on sama skandinaavinen henki kuin tämän postauksen Habitare-kuvissa. Palataan sisustusjuttuihin kuitenkin myöhemmässä postauksessa.
Kuuluvatko asuntomessut teidän kesäohjelmaanne ja mitä odotat Mikkelistä eniten?
Kuvat: Design-Talo
-
Radiovieraana: osaanko olla lomalla?
Stressin välttäminen näyttää nousevan täällä blogissakin yhdeksi vuoden pääteemoista. Viime sunnuntaina Yle Radio Suomen Hillan ja Minnan Akuutissa tuli ulos jakso, jossa olen yhtenä haastateltavana kertomassa siitä, osaanko ottaa lomilla rennommin ja pystyykö esimerkiksi blogityön jättämään reilusti lomalle. Jakson pääset kuuntelemaan tästä: Voiko lomansa viettää väärin?
Kuva viime kesältä kotiseudultani Keski-Suomesta
-
Vinkit turvalliseen auringonottoon
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Orion Sunpron kanssa
Aurinko on kiva ja odotettu kaveri tähän aikaan vuodesta mutta itse en enää ole pahemmin auringonottoa kolmenkympin jälkeen harrastanut. Kuumuus ahdistaa ja tieto UV-säteilyn vaikutuksista on lisännyt tuskaa. Kesällä tulee kuitenkin oleiltua ulkona paljon muissakin merkeissä ja erityisesti lapset tuntuvat viettävän valtaosan päivästään ulkona. Miten siis ottaa ilo irti ihanista kesäkuukausista ilman aurinkoahdistusta?
UV-säteilyn määrä riippuu periaatteessa kahdesta tekijästä: vuodenajasta ja pilvisyydestä. (Myös yläilmakehän otsonin määrä vaikuttaa, mutta siinä muutokset tapahtuvat pitemmällä aikavälillä.) Paksut pilvet vaimentavat UV-säteilyä merkittävästi, mutta esimerkiksi sellaisessa kesäisessä tilanteessa, jossa taivaalle nousee yksittäisiä hattaramaisia kumpupilviä, säteilyn määrä on lähes sama kuin selkeällä säällä. Säteilyn määrä ilmaistaan UV-indeksillä – suojautumistarve alkaa indeksin arvosta 3, joka täyttyy Etelä-Suomessa päivisin toukokuusta elokuuhun. Ilman aurinkosuojaa suomalainen iho sietää aurinkoa palamatta 10-30 minuuttia, joten tätä pitempään auringossa oleskelevien tulisi käyttää UV-suojaa.
Hysteriaako? Paniikkiin ei ole tarvetta eikä tappavista säteistä ole kyse. Säteily saa ihon tuottamaan melaniinia, joka on luonnollinen suoja UV-säteitä vastaan. Tasainen aurinkoaltistus saattaa jopa vähentää syöpien määrää D-vitamiinin muodostumisen kautta. Sen sijaan runsas auringonotto ja ihon palaminen altistavat solut geenimutaatioille, ja jos mutaatioita sattuu useita peräkkäin, voi seurauksena kehittyä syöpä. Juuri tämän mutaatioiden kasautumisen vuoksi lasten ihon suojaaminen on erityisen tärkeää. Kunnollinen suojautuminen lapsuudessa on panostus aikuisiän syöpäriskiä vastaan.
[envira-gallery id=”5581″]
Kotimainen Orion on tuonut tänä keväänä apteekkeihin uuden Sunpro-aurinkotuotesarjan, joka ottaa huomioon myös lapset ja herkkäihoiset. Tuotteiden suojakertoimet ovat korkeita: 30, 50 ja 50+. Suojakerroin ilmoittaa siis, kuinka monta kertaa pitempään voideltu iho sietää aurinkoa palamatta suojaamattomaan ihoon verrattuna. 100% aurinkosuojatuotetta ei kuitenkaan ole olemassa, muistuttaa Orionkin pakkaustensa kyljessä. Paras suoja onkin pysytellä pois suorasta auringonpaisteesta klo 11-15 välisenä aikana ja esimerkiksi rantaretket lasten kanssa kannattaa tehdä joko aamupäivällä tai vasta myöhemmin iltapäivällä. Myös vaatetus antaa kohtuullisen suojan, mutta esimerkiksi ohut t-paita ei välttämättä estä ihoa palamasta.
Onko teille muuten selvää, mitä eroa on kemiallisella ja fysikaalisella aurinkosuojalla? Minulle selvisi, että kemiallinen suodatin imee itseensä UV-säteilyä, jolloin se muuttuu pääasiassa lämmöksi. Fysikaalinen suodatin taas muodostaa iholle pinnan, joka heijastaa säteilyn pois. Useimmat Sunpro-tuotteet sisältävät sekä kemiallisen että fysikaalisen suojan, mutta sarjan herkkäihoisille suunnatuissa tuotteissa on ainoastaan fysikaalinen suoja. Lasten herkän ihon aurinkosuojavoiteessa on lisäksi kamomillasta peräisin olevaa sinistä väriainetta, joka auttaa levittäessä varmistamaan, että heijastava suoja muodostuu kaikkialle.
[envira-gallery id=”5582″]
[envira-gallery id=”5585″]
Korkea suojakerroin on myös paras ryppyvoide. Anti-age-voiteen muilla ainesosilla ei ole juuri merkitystä, jos se ei sisällä suojakerrointa. Kun ryhtyy tositoimiin auringon kanssa, kannattaa kasvot suojata päähineellä ja silmät aurinkolaseilla. Vartalovoiteen levittäminen kasvoille ei houkuttele, mutta Sunpro-sarjaan kuuluu myös korkean suojakertoimen kasvo- ja huulivoide, joissa on hoitavia ainesosia ja öljyjä. Kookosöljyä ja kaakaovoin sukuista cupuacu-voita sisältävä huulivoide oli erityisesti suosikkini!
[envira-gallery id=”5587″]
Ylivoimaisesti paras UV-suoja on sellainen, joka ei jää kassin pohjalle lojumaan ja jota käytetään oikein. Todellinen suojavaikutus saavutetaan vasta, kun tuotetta on iholla riittävä määrä. Kasvoille tulisi levittää teelusikallinen ja vartalolle shottilasillinen aurinkosuojaa. Aikamoinen määrä vai mitä? Tunnustan olevani vajaakäyttäjä, mutta siihen tulee tänä kesänä muutos. Suihkutettavaa voidetta tarvitaan vielä enemmän kuin käsin levitettävää. Pidän kuitenkin suihkutettavista tuotteista, sillä niitä on helppo ja nopea lisätä ulkona oltaessa. Sunpro-sarjan pumppupulloon pakattua aurinkosuojasumutetta voi levittää myös märälle iholle, joten tämä tuote saattaa pelastaa uima-altaan äärellä vietetyn päivän (kirkkaassa vedessä UV-säteily on metrin syvyydessäkin vielä 40% siitä mitä pinnalla).
Nyt voisi kesä tulla! Minä ja kuopus olemme varustautuneet siihen mm. samansävyisin varpaankynsin.
Orion Sunpro-tuotesarja saatavissa apteekeista.
