Tulimme ensimmäiselle asuntonäytölle nykyiseen kotiimme lokakuun lopulla 2012. Jotkut ihmiset kuvailevat, kuinka he ovat ihastuneet ostamaansa asuntoon heti ensinäytöllä. Meille ei käynyt niin. Muistan ensimmäiseltä näytöltä pimeän syksyisen lähiön, jossa kaikilla kulkijoilla tuntui olevan koira ja heijastinliivit. Kuoppaisen tien varrella oli useita keskeneräisiä taloja. Tuleva kotimme oli kutakuinkin valmis, jos ei ottanut huomioon muhkuraista pihaa ja tallia odottavia perustuksia. En tiedä, satoiko, mutta ainakin oli kosteaa ja pimeää.

Talo oli yllätyksekseni tyhjä, sillä ilmoituksen kuvissa koti oli ollut kalustettu. Usein suositellaan, että asunnot esiteltäisiin kalustettuina, mutta itse olen vähän toista mieltä. Liian runsas sisustus voi peittää kaupan kannalta tärkeitä asioita näkyvistä ja omistajien henkilökohtainen omaisuus hämmentää ostajaa. Tyhjä tila antaa tilaa mielikuvitukselle. Itse ainakin kannoin ruokapöydän ajatuksissani sisään jo ensinäytöllä. Myyntikuvissa kannattaa tietysti olla jotain kalustusta mittakaavan hahmottamisen vuoksi.

Talo oli tyyliltään sopiva, hyvällä sijainnilla ja ennen kaikkea hinta sopi budjettiimme. Silti kauppaa tehdessä kumpikaan meistä tuskin ajatteli, että tässä on pitkäaikainen kotimme. Aluksi oli jopa suunnitelma laittaa talo myyntiin heti kahden vuoden kuluttua – tällä hetkellä ajatus ei tulisi mieleenkään. Ensinäkään aika ei ole siihen kovin hyvä ja toisekseen kotia, pihaa ja autotallia laittaessa asioihin syntyy yllättävä kiintymyssuhde. Onneksemme koti on myös sellainen, jossa on mahdollista asua pitkään.

Silloin loka-marrakuisen hämärinä iltoina en voinut arvatakaan, mikä ihana valo talon monista ikkunoista päivisin lankeaa ympäri vuoden. Voisi väittää, että kuvausvalon kannalta asun bloggaajan unelmakodissa. Pimeitä nurkkia on vain vähän ja valoa tulee paljon ja usealta suunnalta.

Tähän marraskuisen pimeään lähiöönkin olen tutustunut ja kotiutunut. Minusta on mukava seurata alueen kehittymistä. Arvostan lyhyitä työmatkojamme ja olen innoissani lähiaikoina parantuvasta julkisesta liikenteestä. Jos päätyisimme tulevina vuosina asunnonvaihtoon tai ehkä jopa rakentamaan, asuisin mielelläni edelleen tällä alueella (tunnustan jatkuvasti katselevani lähiseudun tontteja sillä silmällä).

En ehkä olisi arvannut!

Lähdemme poikien kanssa viikonlopuksi Pohjanmaalle appivanhempien luo. Molempiin mummoloihin on aina mukava mennä, ihan kuin kotiin tulisi. Pieni ympäristön vaihdos tekee yleensä hyvää sekä aikuisille että lapsille. Sen sijaan mummolareissuilta palatessa oma koti tuntuu vähän kolkolta, vaikka normaalisti pidänkin sen valoisasta avaruudesta. Vanhempamme ovat asuneet kodeissaan jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja se näkyy hienona kerroksellisuutena, paikkansa löytäneinä huonekaluina ja esineinä, jotka eivät kiillä uutuuttaan mutta joihin liittyy muistoja ja tarinoita. Appivanhempieni talossa on lisäksi viime vuosina tehty muutamia muutostöitä, joilla kotia on päivitetty lapsiperheen asumuksesta kahdestaan asuvan pariskunnan tarpeita vastaavaksi.

Yritäpä kuvitella oma kotisi niin, että asuisit siinä vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Kenen kanssa asut? Mitkä osat nykyisestä sisustuksesta ovat ennallaan? Oletko tehnyt remontteja tai muuttanut huonejakoa? Minkälaiseksi piha ja ympäristö on muuttunut?

Jos me asuisimme nykyisessä vielä vuonna 2044: olemme mieheni kanssa toivon mukaan virkeitä kuusivitosia ja työelämää on ajan hengen mukaisesti vielä monta vuotta jäljellä. Pojat asuvat omillaan ja kukaties heillä on perheetkin. Meillä kotona on varmaan uusittu suurin osa pinnoista. Laminaatti on vaihtunut puulattiaan. Keittiö on remontoitu jo hyvän aikaa sitten. Kylpyhuoneetkin ovat teknisen käyttöikänsä päässä. Yläkerrassa makuuhuoneestamme, lastenhuoneesta ja viereisestä kylppäristä on tehty iso, ylellinen makuuhuone, josta on käynti omaan kylpyhuoneeseen ja vaatehuoneeseen. Työhuoneen ovi on korvattu leveällä liukuovella.

Kalusteista on vaikea sanoa. Todennäköisesti tyylisuuntausten perässä on tullut liihoteltua suuntaan jos toiseen, mutta uskon, että ruokapöytä ja tuolit ovat ainakin ennallaan. Kalusteita varmaankin on enemmän kuin nyt.

Kaksipaikkaisesta lämpimästä autotallista ainakin toinen puoli on muutettu asumiskäyttöön vierastuvaksi ja työtilaksi, sillä vuonna 2044 ei pääkaupunkiseudulla ole yksityisautoiluun juuri minkäänlaista tarvetta. Pihassa kasvaa monta isoa puuta, niitä pitäisi jo karsia. Puinen laituriterassi on saanut väistyä istutusten ja laatoitetun oleskelualueen tieltä.

Enpä tiedä. Tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Luulen, että asuminen tulee muuttumaan yhä liikkuvammaksi ja että asuntoa tullaan vaihtamaan entistä herkemmin elämäntilanteen mukaan. Kolme vuosikymmentä samassa asunnossa muuttuu yhtä harvinaiseksi kuin kolmekymmentä vuotta samassa työpaikassa on tänä päivänä.

Kamera lähtee mukaan Seinäjoelle. Katsotaan, mitä siihen tallentuu!