• Kylppärin pientä makeoveria

    Olen vältellyt kodin kylpy- ja wc-tilojen kuvaamista kahdesta syystä. Ensinnäkin pienessä ja keinovalaistussa tilassa on hankala ottaa kuvia. Nämä ovat laajimmat kuvakulmat, jotka sain alakerran wc:stä 30-millisellä objektiivillani (tajusin vasta jälkikäteen, että olisihan minulla tarkoitukseen sopiva varsinainen laajakulmakin, jolla olen ottanut mm. saunaremontin kuvat). Toisekseen tilat ovat aika keskeneräiset ja kaipaisivat naulakkoa ja hyllyä seinään, mattoa lattialle ja jotain pientä kivaa valkoisten pintojen lisäksi. Sinänsä pidän laatta- ja kalustevalinnoista, varsinkin tuo wc-istuimen taustaseinällä oleva Cubica Blanco -laatta on hauska tehoste.

    Olen vallannut tämän wc:n omaksi meikkaustilakseni. Kuten näkyy, laskutilaa voisi olla enemmän, mutta näillä mennään. Säilytystilaakin tarvittaisiin lisää. Nurkassa olisi juuri sopivan kokoinen kolo korkealle ja kapealle kylpyhuonekaapille, mutta ongelma on siinä, että jossain tuon seinän takana kulkee yläkerrasta tuleva viemäriputki. Vesivahingon pelossa seinää ei tohdi sohia porakoneella. En millään haluaisi laittaa nurkkaan jaloilla seisovaa kaappia, mutta se taitaa olla ainoa vaihtoehto. Viime viikkoina olen myös leikitellyt ajatuksella kevyestä avohyllystä, esimerkiksi Ikean Lerberg-hyllystä. Olisin saattanut käydä sellaisen jo ostamassa, mutta kuinka ollakaan, kapea 35 cm:n levyinen malli on juuri tänä syksynä poistunut valikoimista!

    Nämä alakerran wc:n kuvat ovat siis eräänlaisia before-otoksia. Käsipyyhkeille on sentään saatu jo koukut seinään. Makeoveriin kuuluu allaskaapin kehnosti toimivien puskusalpojen korvaaminen kromisilla vetimillä, jotka on jo tilattu Temalilta. Lisäksi hankintalistalla ovat matto ja poljinroskis. Mikäli sisustusblogeja on uskominen, näiden suhteen ainoat oikeat valinnat ovat Pappelina ja Vipp, mutta katsotaan, mihin tämä bloggaaja päätyy.

    Lapuan kankureiden Lähde-pyyhkeet, Luhta Homen korit, Ikean Lerberg-metallihylly, Nomessin mustat vanupuikot, Vippin poljinroskis, Pappelinan Linn-muovimatto, Nomessin Toolbox-säilytyslaatikko

    Avohylly olisi siitäkin kiva, että siihen voisi asettaa jonkin viherkasvin. Vähän kuitenkin arveluttaa, miten kasvi wc:ssä oikeasti selviää. Tilan pieni ikkuna antaa varjoisalle terassille, joten luonnonvaloa on niukasti. Sisustuskuvissa kasveja näkee kylppäreissä silloin tällöin, mutta onko ne tuotu paikalle vain stailaustarkoituksissa? Onko joku oikeasti onnistunut pitämään orkidean hengissä kylpytilassa?


  • Asu kesän viimeisille päiville

    Nythän on vielä kesä! Olen jo antaumuksella fiilistellyt syksygarderobiani, mutta vielä ei ole ollut tilausta trenssitakille tai nilkkureille. Hyvä niin, sillä tämäkin myöhäisherännäinen ehtii pitää kesäksi hankkimiaan vaatteita, kuten tätä aiemmassa postauksessa pohtimaani maksimekkoa. Kiilakorkoiset espadrillot pääsivät puolestaan ulkoilemaan ensimmäistä kertaa vasta tänään. Kesän pukeutumiskoodini on ollut muutenkin melko casual = puklutahraisia t-paitoja, risaisia farkkuja (niitä, jotka mahtuvat päälle) ja matalia jalkineita. Tulipa kiva fiilis näyttäytyä kodin ulkopuolella vaihteeksi vähän edustavampana.

    maksimekko Esprit
    kiilakorot Esprit
    aurinkolasit Chanel
    kesäkassi Prismasta

    Edellinen tekstini kirvoitti valtavan määrän hyviä kommentteja sekä bloggaajilta että blogien lukijoilta. Aihe tuntuu herättävän ajatuksia, sillä postauksesta tuli julkaisupäivänään yksi blogini luetuimmista ja todennäköisesti myös kommentoiduimmista. Aion vielä kirjoittaa aiheesta jonkinlaisen yhteenvedon, sitä odotellessa rentoa sunnuntai-iltaa kaikille!


  • Epäsuosittuja ajatuksia blogikommenteista

    Edellisen postauksen lopussa kirjoitin: ”Minulla on valtava määrä kommentteja rästissä odottamassa vastausta. Tämän viikon aikana vielä!” Tunnustan, etten vieläkään ole ryhtynyt toimeen. Nytkin istun näpyttelemässä uutta blogipostausta, vaikka vanhoissa on paljon kivoja viestejä vastattavana. Tunnustan myös, että tämä on minulle ominaista niin virtuaalimaailmassa kuin tosielämässäkin. Puhelut, tekstarit, sähköpostit, facebook – vastaan sitten kun ennätän tai jos muistan. Tiedän kuinka ikävän ja välinpitämättömän vaikutelman se minusta antaa ulospäin, vaikka lähimmät ystäväni ovat kaiketi siihen jo tottuneet. Introverttiluonteena minua ahdistaa se, että joutuisin olemaan tavoitettavissa 24/7 – ja toisaalta elämä usein on vain niin kiireistä, että viesteihin vastaaminen ei vain mahdu aikataulun ja jaksamisen piiriin.

    Mutta hei, minun piti kirjoittaa blogikommenteista. Aloitan kertomalla, että kuten kaikki bloggaajat, rakastan kommentteja ja luen niistä joka ikisen. Pyrin myös vastaamaan kaikkiin, mutta se usein tapahtuu melkoisella viiveellä. Lisäksi moderoin kommentit, eli viestit eivät ilmesty kommenttiosastoon reaaliajassa (julkaisematta jääneet kommentit on blogiurallani kuitenkin laskettavissa yhden käden sormin). Tämän vuoksi harvemmin syntyy hedelmällistä vuoropuhelua, mikä on oikeastaan ominaista kaikille lifestyleblogeille. Myös eilisen tapaiset ”hei, mulla on paljon kommentteja rästissä mutta palaan niihin aivan pian, pus!” -paikkailut ovat genrelle tyypillisiä. Paine julkaista postaus joka päivä on suurempi kuin paine vastata lukijoiden viesteihin. Toisaalta siitä tuntuu vallitsevan konsensus, että bloggaajan on vastattava erikseen kaikkiin kommenteihin, muu on epäkohteliasta lukijoita kohtaan.

    Suurin osa blogini kommentoijista on toisia bloggaajia, jotka jättävät viestin nähdäkseni kolmesta syystä:

    1. He ovat oikeasti kiinnostuneita tekstin aiheesta ja haluavat jakaa jotain siihen liittyvää.
    2. He lukevat blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti ja haluavat jättää hyväntahtoisen puumerkin.
    3. He haluavat mainostaa omaa blogiaan.

    Näin minä itsekin teen. Kommentista yleensä myös käy ilmi, missä tarkoituksessa se on jätetty.

    Siihen aikaan, kun en itse vielä kirjoittanut blogia, en tainnut kertaakaan kommentoida mitään lukemaani. Tuoreena bloggaajana kommentointi sen sijaan on suotavaa, jotta lukijat löytäisivät blogiisi ja kävijävirraltaan suuremmat blogit kenties innostuisivat linkkaamaan omaasi – täysin ymmärrettävää! Silti tulee vähän hölmö tunne sellaisen ventovieraan bloggaajan kommentista, jossa ei sanota mitään muuta kuin ”kiva juttu!” ja alla on kenties linkki omaan blogiin.

    Toinen luku ovat ne, jotka kommentoivat, vaikka eivät ole bloggaajia. He ovatkin paljon kiinnostavampia. Ensinnäkin anonyyminä voi sanoa asioita rehellisemmin ja olla jopa eri mieltä bloggaajan kanssa. Toisekseen kommentti on mitä todennäköisimmin jätetty sen vuoksi, että teksti tai kuvat ovat oikeasti herättäneet ajatuksia kommentoijan päässä, eikä ole vain yritetty keksiä mukavaa sanottavaa.

    Näiden pitkien aasinsiltojen kautta olen pääsemässä siihen, mitä alunperin oikeastaan yritin kysyä. Onko teidän mielestänne tärkeää, että bloggaaja vastaa joka ikiseen kommenttiin? Totta kai sellaisiin vastataan, joissa esitetään jokin kysymys tai tiedustelu. Ja moniin lukijoiden jättämiin ajatuksiin on todella mukava ottaa kantaa. Mutta entäpä ne kommentit, joista ei tule mieleen mitään lisättävää, joissa ei kysytä mitään ja jotka on kenties jätetty vain kannustus- tai mainostusmielessä? Pitääkö kaikkeen kuitenkin vastata ainakin ”kiitos”? Mitä mieltä ovat bloggaajat ja mitä mieltä muut lukijat?


  • What is your mood today?

    Amfora käsinmaalatut Opto-kupit

    Amfora Opto-kupit

    Kuvailtiin tänään meillä kotona Amforan tuotteita. Nämä veikeät mukit ovat nousseet suureksi suosikikseni. Pian niitä on mahdollisuus ostaa verkkokaupastakin.

    Minulla on valtava määrä kommentteja rästissä odottamassa vastausta. Tämän viikon aikana vielä!


  • Kodin sydän

    Ihanaa, kohta saa taas polttaa tulta takassa! Onko mitään kotoisampaa kuin hiippailla yön jäljiltä hieman viileään alakertaan ja sytyttää takkaan hiljaa räsähtelevä tuli? Takkaa poltettiin viime talvena ahkerasti jo pelkästään lämmitystarkoituksissa, sillä talo on muuten sähkölämmitteinen. Lämmityskautta ajatellen ostin takkapuille tuollaisen vinopärekorin, joka tuo rosoista kodikkuutta olohuoneen moderneihin linjoihin. Korissa puista irtoavat roskat pysyvät myös vähän paremmin sisällä kuin avonaisissa puunkantimissa.

    Takka on Uuniseppien varaava kaakelipäällysteinen malli, jossa on luukut sekä olohuoneen että ruokailutilan puolelle. Kaakelipinta on osoittautunut käteväksi pintamateriaaliksi, sillä siitä lähtevät pyyhkäisemällä irti kaikki jäljet ja tummentumat, joita luukun yläpuolelle väkisinkin syntyy. Kuvassa eivät erotu kaakelien hennot harmaat vaakaraidat. Talon rakennuttajilta on ollut hauska oivallus, että samaa laattaa on tehosteena myös yläkerran kylpyhuoneen seinässä.

    Tänä iltana takassa syttyvät kuitenkin vielä kynttilät. Huomiseksi on nimittäin tiedossa taas vähän kesäisempää säätä!


  • Kalustettu kesäterassi

    Hay Hee terassituolit

    Sunnuntain ristiäisissä saattoi vielä istuskella pihalla syömässä, ja olikin mukavaa, että takaterassi saatiin edes näin loppukesästä esittelykuntoon. Tänään näitä kuvia ottaessani puhalsi jo kolea tuuli, ja varmaan ennen kuin huomaankaan, kalusteita pakkaillaan talvisäilöön. Mutta vielä tulee varmasti muutama lämmin iltapäivä, jolloin tarkenee kattaa ulos!

    Hay Hee terassituolit

    IMG_9128

    Pöydän kävin metsästämässä Jyskin alesta. Malli on nimeltään Livorno ja materiaaliltaan alumiinia ja Artwood-jäljitelmää, joka ei huoltoa kaipaa. Tuolit ovat haaveilemani Hayn Hee Dining Chairit, jotka saa talven tullen pinottua varastoon pieneen tilaan tai yhtä hyvin tuotua kalusteiksi sisätiloihin. Ikeasta ostettiin lisäksi pari metallista Roxö-jakkaraa, pehmusteet ovat Anttilan Anno-sarjaa. Kesäkukkien korkeat harmaat ruukut ovat Plantagenista ja valkoinen amppeli Amforan.

    IMG_9142

    IMG_8989

    IMG_9005

    Kalusteet on sijoitettu varjoisalle takaterassille suoraan sateelta ja paahteelta. Tämä on myös ruokailun kannalta kätevintä, sillä takaovesta on suora käynti keittiöön. Toisaalta kevytrakenteiset tuolit ja alumiinirunkoinen pöytä siirtyvät helposti taloa kiertävän laiturin aurinkoisempiin osiin. Puhdetta jäi tulevillekin kesille, haaveilen nimittäin etupihan terassille rakennettavasta pergolasta, johon voisi sijoittaa lounge-henkiset ulkosohvat rennompaa oleilua varten…


  • Malja

    Eilen illalla huulilta vapautui väkisinkin pieni helpotuksen huokaus, sillä ristiäiset oli juhlittu, poika kastettu ja pappikin saanut kahvia juodakseen. En pidä itseäni jännittäjätyyppinä, mutta jostain syystä hermoilin näiden juhlien vuoksi aika paljonkin etukäteen. Tilaisuutta järjestelyihin ei tuntunut arjen keskellä olevan ja juhlien sankari oli ollut kastetta edeltävät päivät aika itkuinen. Nimikin saatiin lyötyä lukkoon vasta edellisenä aamuna. Pelastukseksi koituivat maakunnasta saapuneet apuvoimat ja se, että ymmärsin olla itse kokkaamatta juhliin yhtään mitään: suolaiset tulivat pitopalvelukokilta ja kakku tuttuun tapaan Kakkugalleriasta.

    Päällimmäiseksi tunteeksi juhlista jäi kiitollisuus. Olemme todella onnekkaita, kun meillä on liuta läheisiä, joilta saamme apua, tukea ja pyyteettömiä palveluksia elämän mutkissa.

    Kuvassa näkyy pojan Pisara-niminen kastemalja, joka on hänen isoäitinsä käsialaa. Esikoisenkin kastemalja on vilahtanut aiemmin blogissa. Malja on samalla uniikki taideteos, jonka lapsi saa mukaansa omaan kotiin muuttaessaan (tässä kastelahjaideaa kummeille tai isovanhemmille).

    Viime viikot ovat olleet vauhdikkaita, mutta yritän taas saada bloggailun syrjästä kiinni. Olisi niin paljon kuvattavaa ja kerrottavaa! Vauvan iltahuudotkin tuntuvat äkisti helpottaneen. Vanha kansa sanoisi, että lapsi rauhoittuu, kun se ristitään. Minä taas sanon, että nälkähän sillä oli.


  • Terassin esikatselu

    Heipä hei. Kesäreissut, autotallityömaa ja ensi sunnuntain ristiäisten järjestely ovat vieneet tämän naisen mennessään, joten blogi on ollut hetken hiljaa. Ikävä kyllä meille ovat löytäneet tiensä myös masuvaivat, pätkäpäikkärit ja iltahuudot, mikä on niin ikään verottanut aikaa ja voimia. Ensi sunnuntaina sulkeutuvat asuntomessutkin taitavat jäädä haaveeksi tältä kesää. Onneksi blogeissa ja lehdissä on käsitelty aihetta niin monipuolisesti, että tuntuu kuin olisi vieraillut messuilla itse. Esimerkiksi Esmeraldalta löytyy laajat postaukset messutaloista aihepiirin mukaan lajiteltuina.

    Kuvissa on hieman esimakua tulevan kesäterassin kalustuksesta (parempi myöhään kuin ensi kesänä, eh?). Toivottavasti vauva rauhoittuu tänä iltana sen verran aikaisin, että ehdin raivata takaterassin remonttitavaroista ja -jätteistä ja asetella kesäkalusteet paikalleen. Huomenna saattaisi olla aikaa kuvaamiseenkin – sikäli kuin sää suosii.

    Inspiraatiota musta-harmaa-valkoiseen terassiin on haettu talon värityksestä ja rimoituksista, Pinterestistä sekä Terassi-lehden tuoreimmasta numerosta, jonka tyylikäs kansi houkutteli minut ostamaan ensimmäistä kertaa kyseisen julkaisun. Lehdessä on esitelty sisustustoimittaja Jonna Kivilahden aka Mrs Jonesin mustavalkoinen atriumpiha ja kuvat puolestaan ovat Krista Keltasen taattua laatua. Tulikohan minusta kertaheitolla Terrassin vakiolukija?

    Nyt on kuitenkin käsillä pieni hetki nauttia lasi kylmää valkoviiniä, kuulemisiin!


  • Heinäkuu backstagella

    Aallon takaharjalla surffaaja on saapunut Instagramiin. Tai siis, ovathan ne tunnukset olleet jo tovin olemassa, mutta vasta kesän aikana olen päässyt säännöllisen instagrammailun makuun. Tuonne tulee räpsittyä materiaalia matalammalla kynnyksellä kuin blogiin, kun kuvien ei tarvitse olla nyt ihan justiinsa. Mukana on kenties enemmän todellisen elämän hetkiä – mutta myös ihan vain niitä kauniita ja inspiroivia asioita.

    Heinäkuun kuvasaldosta bongattavissa ainakin Ruotsin kunkkuperhe, valokuvaussessio Amforassa ja kesän shoppailusaldoa. Liity siis seuraamaan: lisbet_e.