-
This used to be my playground

Lähdimme poikien kanssa sunnuntaina autotallityömaata pakoon vanhempieni luokse Keski-Suomeen ja olemme viihtyneet täällä alkuviikon. Kun oma piha on kasa sepeliä ja kitukasvuista nurmikkoa, on ihana käyskennellä vaihteeksi rehevässä puutarhassa. Tontti oli puuton peltomaa, kun äiti ja isä sen ostivat reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt sillä on useita täysikasvuisia puita, perennoja, marjapensaita, syreeniaita ja kasvimaa.
Huolellisesti kivetyistä ja karikkeella peitellyistä nykypihoista ei taida koskaan tulla tällaisia rönsyileviä puutarhoja, vai mitä luulette? Kuka enää istuttaa villiviinin talon seinustalle tai tahtoo tusinan viinimarjapensaita ristikseen? Silti vanhassa kotipihassa on jotain todella viehättävää ja sen runsaus vain korostuu loppukesästä. Puutarha kertoo siitä, että sen istuttamiseen ja hoitamiseen on käytetty aikaa. Keväisin kylvetään kasvimaa, kesäisin kastellaan kukkia, syksyisin haravoidaan lehdet ja illat vietetään mehumaijan äärellä keittämässä mehuja ja soseita puutarhan antimista.
Kivialtaaseen istutetut havukasvit puolestaan kertovat lähinnä siitä, kuinka kiireisiä ollaan ja kuinka kotona käydään vain kääntymässä työpäivän ja harrasteiden välissä.



Kaivuri on ollut hommissa perunapenkissä.

Köynnöskasvien valtaaman pergolan inspiraatio on isän mukaan haettu Mikkelin Naisvuoren pergoloista.

Huomenna palaan taas omalle pihalle. Muutama terassijuttu on tiedossa meiltä kotoakin…
3 kommenttia artikkeliin This used to be my playground -
Kodin valoisin näkymä

Nyt on jo eilistä kevyempi tunnelma, johtuukohan auringonpaisteesta? Kiitos hyvistä kommenteistanne edelliseen postaukseen. Palaan niihin ajatuksella myöhemmin. Ruuhkavuodet jatkuvat mutta juna puksuttaa eteenpäin – punaisena lankana nyt ja jatkossa olkoon, että elämästä pitää voida nauttia juuri tällä hetkellä eikä ”sitku”.
Sisustushommat ovat olleet tovin seisahduksissa, mutta pojan lähestyviä ristiäisiä ajatellen olisi tarkoitus tehdä muutamia hankintoja kotiin. Mattoa eteiseen (Pappelina tai Brita Sweden?), pyyhekoukkuja wc-tiloihin ja kenties kalusteita terassille (joukkoon saattaisi mahtua muutama Hayn Hee-tuoli). Myös olkkarin sohvapöytätuunaussaaga jatkukoon!
-
Ajan rannattomuudesta

Muutama päivä sitten satuin lukemaan keväällä hs.fi:ssä ilmestyneen Laura Saarikosken kolumnin perheellisen ajasta ja siitä, kuinka ”rannaton aika katoaa”. Teksti ei sisällä mitään uutta ja mullistavaa, mutta on jotenkin helpottavaa, kuinka joku toinen lausuu ääneen ne ajatukset, joita itsekin pyörittelee.
Rannaton aika on osaltani jälleen kadonnut. Aikaa on, mutta se on pieninä sirpaleina pitkin päiviä ja viikkoja. Koko viikonlopun kestävät ompelumaratonit, sunnuntaipäivät sohvalla telkkarin ääressä, hyvän kirjan lukeminen aamuyöhön, koska sitä ei malta laskea käsistään – mennyttä toistaiseksi. Bloggailu on siitä hyvä harrastus, että sitä voi tehdä pienissä irrallisissa pätkissä, kun taas laajempi luova toiminta vaatisi juuri sitä rannatonta aikaa.
Etenkin tällaisina päivinä, jolloin mies on töiden puolesta poissa aamusta iltaan, päivä on lähinnä sarja pienten miesten tarpeista huolehtimista. Niiden välissä ikävoin vanhaa elämääni. Toisaalta ihmettelen edelleen, mihin sain hassattua elämäni kakkosella alkavat vuodet. Mitä kaikkea sitä olisikaan voinut tehdä… mutta eipä paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Piti sitä nimittäin silloinkin kiirettä. Raskaaksi tultuani muistan jopa ajatelleeni, että nyt tahti rauhoittuu, kun voin käyttää lasta (teko)syynä siihen, että kaikessa ei ole pakko olla mukana. Totta tavallaan, mutta kyllä tilalle tuli koko joukko uusia velvollisuuksia.
Pieni melankolia tällä puolen ruutua siis. Mielenkiintoista havaita, että samoja tunnelmia on ollut tasan vuosi sitten: ”Mistä oli viimeinen lomapäivä tehty? Teekupillisista, retkestä vadelmapusikkoon, liian pitkistä päiväunista, yhdestä heräteostoksesta ja siitä hieman levottomasta tunteesta, joka minut valtaa tähän aikaan vuodesta, kun alan odottaa vuodenajan vaihtumista.” Onko heinäkuun 24. päivä minulle aina jonkinlainen suvantopaikka?
Kenkiä tekstin kuvituksena tänäkin vuonna, nämä kiilakorot ovat Espritiltä.
-
Olohuoneessa kasvaa puu
Enkä tarkoita nyt joulukuusta. Tällä viikolla blogeissa kiertäneet Folkhemista lähtöisin olleet kuvat saivat minut tajuamaan, mitä haluan olohuoneeseen: puun. Mitä isomman ja korkeamman, sen parempi. Varsinkin tuollainen sitruunapuu olisi ihana (vaikka vahvasti epäilen, että puussa roikkuva hedelmä on noudettu kuvausaamuna marketista), mutta huolisin kyllä alemman kuvan oliivipuunkin. Molempia voi internetlähteiden mukaan kasvattaa sisällä näillä leveysasteilla, vaikkeivat nyt aivan helpoimpiin huonekasveihin kuulukaan. Lisävalo on tarpeen, ja oliivipuu kaipaa talvella lepoa viileässä paikassa. Jotkut ovat jopa kasvattaneet omansa siemenestä asti.

kuva: Petra Bindel / Folkhem

kuva: Henrik Bonnevier / Folkhem
Kasvaako teillä puita sisällä? Kuinka sellainen pidetään hengissä?
-
Juna kulkee taas

Minä ja vauva hyppäämme kohta junaan ja lähdemme Pohjanmaalle hakemaan isoveljeä kotiin. Kyseessä on vauvan ensimmäinen pitempi reissu, ja olinkin jo unohtanut, millaisen tavaramäärän kanssa vastasyntynyt matkustaa, vaikka kyseessä on pelkkä lyhyt pyrähdys. Äiti yrittää pakata itselleen sitäkin kevyemmin. Matkaan lähdetään vielä äitiyshousuissa, kun tavallisista ei mene nappi kiinni. Tämän kesän vakiovaruste on tietysti imetystoppi, ja ostin näitä Boobin raidallisia parikin kappaletta, kun tykästyin malliin.
äitiyshousut H&M Mama
toppi Boob
ballerinat Tosca Blu
laukku Michael by Michael Kors

Olen haastanut itseni ottamaan lisää asukuvia. Kuvaamisen kannalta olisi paljon helpompaa olla pelkkä sisustusbloggaaja, mutta näen edelleen blogini olevan aihepiiriltään maailmoja syleilevä lifestyleblogi. Minusta on aina mukava nähdä bloggaaja mukana omissa kuvissaan, vaikka ymmärränkin ne moninaiset syyt, miksi näin harvoin käy. Niinku, jonkun pitää pidellä sitä kameraakin. Mutta täällä on nyt ainakin yritystä.
Hyvää viikonloppua!
-
Pihasuunnitelmia

Siinäpä olisi omin kätösin piirtämääni hahmotelmaa kotipihan tilasta nyt ja lähitulevaisuudessa. Kuten blogissa on vähän väliä mainittu, autotalli on vielä perustuksissaan, minkä vuoksi yläpiha on lähes muokkaamatta. Taloa ympäröivän pihan suhteen tilanne on valoisampi, eli nurmikot kylvetty, terassi laudoitettu ja kiveykset paikoillaan. Timanttituija-aitakin tuli istutettua yhteistyössä rajanaapureiden kanssa.
Tässä vaiheessa projektia on hyvä todeta, että ammattilaisen tekemä pihasuunnitelma ei olisi ollut yhtään hullumpi idea, vaikka alun perin ajattelin, etten halua laskea suunnittelua (joka on mielestäni homman kuin homman hauskin vaihe) jonkun toisen käsiin. Toki tonttia oli jo muokattu pitkälle ja esimerkiksi terassit oli osittain rakennettu ostaessamme talon, joten ihan puhtaalta pöydältä suunnitelmia ei olisi päässyt rakentamaan. Voisin silti harkita ensi kesäksi osittaisen pihasuunnitelman teettämistä istutusten osalta. Haaveissa on useimpien lapsiperheiden tapaan siisti ja helppohoitoinen piha, mutta olen havainnut mullassa möyrimisen olevan sen verran koukuttavaa puuhaa, että voisin kuvitella hurahtavani puutarhaharrastukseen vähän syvemmällekin. Jos siis sitä aikaa jostain maagisesti ilmaantuisi.
Ensi kesän pihapuuhia ajatellen eniten askarruttavat:
Kivikkopuutarha: Laatoitetun sisääntulokäytävän toisella puolella on alue, johon on jo valmiiksi upotettu pari isoa luonnonkiveä. Paikka on aurinkoinen ja kuivuuteen taipuvainen, joten näen sen silmissäni täynnä vähävetisissä olosuhteissa asuvia kivikkokasveja. Ongelma on tietysti, ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta kivikkopuutarhan laittamisesta sen puoleen kuin perennoista yleensäkään. Tämä voisi olla paikka, jossa pyytäisin suunnitelmaa ammattilaiselta.
Palju: Blogissa ei olekaan vielä tullut puheeksi, että meillä on palju pihan takanurkassa, sellainen maahan upotettu ja puilla lämmitettävä. Mielipiteet sen säilyttämisen suhteen jakaantuvat. Palju on kieltämättä kivalla paikalla, sillä sauna- ja kodinhoitotilojen ovesta pääsee hipsuttelemaan kylpyyn suoraan laudoitettua terassia pitkin. Lämmitetyssä altaassa tarkenisi kylpeä vielä koleammallakin syyssäällä… ja kesällä lapset varmaan viihtyisivät vilvoittelemassa. Mutta. Palju on hieman kömpelösti asennettu ja vaatii lisää maansiirtotöitä. Se on sininen. Todellisuudessa sitä tulisi käytettyä kerran kesässä, tyhjentäminen, huolto ja puhdistaminen on työlästä. Sitä paitsi sanasta ”palju” minulle tulee mieleen lähinnä BB-talo.
Että mitä mieltä olette? Jääkö vai lähteekö palju?
Terassi: Laudoitettua terassia on hulppeat 100 m2 – kymmenesosa tontista! Osa tästä laituriksi kutsumastamme alueesta jää sopivasti suojaan takapihan kulmalle, ja siellä grillailemme ja istuskelemme tällä hetkellä. Olisi mukava saada vastaavanlaiseen hyötykäyttöön myös etupihan laajempi terassi. Se on kuitenkin altis sekä paahtavalle auringolle että ohikulkijoiden katseille. Ratkaisuehdotuksia: markiisi tai pergola?
Aita: Edelliseen terassiongelmaan liittyen tarvitsemme näkösuojan tontin toiselle pitkälle sivustalle. Saattaa olla, että päädymme laudoitettuun aitaan.
Muut istutukset: Tuleeko tontille kivikkopuutarhan lisäksi muita perennoja tai istutettuja altaita? Mitä pensaita, mitä puita laitetaan ja mihin? Mahtuuko johonkin vielä pikkuinen hyötypuutarha?

Yllättävän rankkaa tämä tilallisen elämä. Työleiri on aina silmien edessä mutta ehkäpä se jonain päivänä myös palkitsee. Pinterestissä voit käydä katsomassa inspiraatiokansiotani terassista ja pihasta, tällä tavoin toivoisin minäkin joskus kesäpäiviä viettäväni.
-
Heinäkuu pyrkii sisälle

Huh huh, mitä vauhtia päivät menevät. Vastahan voikukat kukkivat ja nyt tuleentuvat jo ohdakkeet ja horsmat. Kodin takapihalta alkaa niittyalue ja tässä on aitiopaikalta päässyt seuraamaan, miten luonto vetää pikakelauksena läpi koko kukkaloistonsa lyhyen kesän aikana. Kiva puoli on myös se, että leikkokukkia on aina käden ulottuvilla!
Meille kuuluu hyvää. Talo on käytännössä kokonaan maalattu ja siitä tuli oikein kivan näköinen. Ex tempore tehtyjen pihatöiden ansiosta meillä on nyt nurmikko itämässä suunnilleen kaikissa niissä paikoissa, johon sitä on tarkoitus kylvää. Seuraavaksi pitäisikin katsoa, mihin asti autotallia ehditään ennen ensimmäisiä räntäsateita. Vauva edelleen lähinnä syö ja nukkuu, mikä suoraan sanoen on ollut avaintekijä siinä, että näinkin paljon on ehditty ja jaksettu tehdä.


Vaikka nurmi saatiinkiin kylvettyä, riittää pihalla töitä vielä tuleviksi vuosiksi: pitäisi askarrella kiveystä, pengerrystä, kivikkopuutarhaa ja muitakin istutuksia. Hahmottelin paperille pihasuunnitelmaa, siitä lisää huomenna.
-
Uusi objektiivi – laajempi kuvakulma


Olen pitkään kaivannut sellaista valovoimaista objektiivia, jolla pystyisi ottamaan hyviä sisustuskuvia – 50-millinen Canonin lasi, jolla lähes kaikki blogikuvani otan, kun ei kroppikennoisen kamerani kanssa anna kovin laajaa kuvakulmaa. Toisaalta varsinainen laajakulmaobjektiivini vääristää kuvaa reunoilta ja lopputulos muistuttaa enemmän Etuovi.comia kuin Avotakkaa. Tämä kamerakalustohaave on nyt toteutunut, sillä olen Sigman 30 mm f/1.4 -objektiivin onnellinen omistaja. Alunperin kiinnostuin objektiivista Karlan reilun vuoden takaisen postauksen ansiosta, kiitos vinkistä!
Ylläolevat kuvat valottavat, kuinka näköalani uuden objektiivin ansiosta ovat laajentuneet. Ylempi on otettu vanhalla 50-millisellä ja alempi samalta paikalta uudella 30-millisellä. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuvailemaan kotia uuden lasin läpi! Nyt täällä on kuitenkin hieman kiireiset ajat meneillään. Naapurien kanssa aloitettu tuija-aidan istutusurakka laajeni näet yllättäen pihanmuokkaustöiksi – ja onhan siinä sivussa maalattu taloakin (bongaa alakuvasta miehen käsi pitelemässä maaliämpäriä). Itse en ole näihin rientoihin juuri voinut ottaa osaa, sillä pitelemistä on ollut riittämiin nälkäisen kaksiviikkoisen ja uhmakkaan kolmevuotiaan kanssa. Palailen kommentteihin piakkoin, kuullaan!
-
Ulkotöitä

Alkukesä on sujunut vauhdikkaasti talon ulkopuolen kohennuksien osalta. Mies sai taloa ympäröivät laudoitetut terassit valmiiksi juhannuksen tienoilla ja siirtyi sitten tikkaille talon ulkomaalauksen pariin. Vaikka vielä talvella haaveilin kokonaan tummanharmaasta talosta, päätimme pelata varman päälle ja pitää väriksi alunperin suunnitellun vaaleanharmaan tummin ikkunanpokin. Talon koristerimoitusten värin muutimme sen sijaan vaaleista ja puunvärisistä tummanharmaiksi. Mielestäni rakennus ryhdistyi kovasti saatuaan tummaa maalia kehyksiinsä!
Minulle on ymmärrettävästi jäänyt työmaaruokalan ylläpitäjän ja lastenhoitajan rooli. Oma korteni ulkotöihin oli, että hankin terassille istutusruukkuja ja tänään vihdoin myös kesäkukkia. Kuva on jokseenkin lavastettu, sillä varsinaiset istutushommat jäivät huomiselle. Katsotaan, saisiko niistä kuvia sitten.
Ulkomaalauksen jälkeen olisi vuorossa se autotalli tai ainakin jonkinlainen säältä suojaan -katos ennen kylmiä ilmoja. Varsinaisiin pihatöihin ei tänä kesänä taideta ehtiä, vaan maa pukkaa villisti nurmensekaista rikkaruohoa. Yritän sulkea silmäni siltä ja katselen vain kesäkukkia terassilla. Putkinäkö auttaa kummasti kotiäidin arjessa.
