Vihdoinkin pääsen jakamaan nämä kuvat ruokailutilan uudesta astiakaapista, josta jo näitte pienen vilauksen aiemmassa postauksessa. Kaappi on second handina ostettu Juvin kustavilaistyylinen vitriinikaappi, joka koostuu erillisestä kommuutista (alakaapista) ja sen päälle asetetuista kahdesta lasiovillisesta yläkaapista. Ehdin haaveilla tämäntyyppisestä kaapista jo pitkään, ja sen myötä tuli selattua niin antiikkimarkkinoita kuin käytyä ihailemassa Juvin täyspuisia tyylikalusteita showroomilla Vantaan Petikossa. Juvin tuotteita pulpahtelee silloin tällöin myös second hand -markkinoilla, ja viimein löysin Torista kaapin, joka oli lähellä toiveitani ja mitoiltaan sopiva ruokailutilaamme. Se oli kohtalaisen hyvässä käytetyssä kunnossa ja hinnaltaan noin kolmasosa uuden pintakäsittelemättömän Juvin kaapin hinnasta.

Sinänsä voisin harkita tukevani hyvää kotimaista valmistajaa uuden kalusteen tilaamalla, mutta siinäpä tällaisen laadukkaan tekijän paradoksi onkin: tuotteet ovat ajattomia ja kestäviä ja pinnan voi hioa ja käsitellä useita kertoja – siispä voi olla hankala myydä kuluttajille uutta, jos kierrätyskalusteita on markkinoilla. Ehkä joskus vielä ostan Juvilta tuliterän kalusteen, erityisesti jos tarvitsen jotain mittatarkasti meille tehtyä.

Mieheni näki ison vaivan ostamani kaapin kunnostamisessa. Pinnassa oli melko isolla pensselillä tehty valkoinen vahaus, joka hiottiin pois. Kolhut ja vanhojen vetimien reiät kitattiin umpeen. Olin alunperin ajatellut, että vitriiniovien ristikot poistettaisiin, mutta kävikin ilmi, että ne olivat kiinteät ja kussakin ovessa oli kuusi pientä lasiruutua. Olisi tietysti ollut mahdollista teettää ja asentaa uudet koko oven kokoiset lasit, mutta päädyimme kuitenkin kunnostamaan vanhat ovet sellaisenaan.

Juvi suosittelee tuotteilleen pintakäsittelyksi öljyä, vahaa tai pellavaöljymaalia, mutta myös maalaaminen tai lakkaaminen on käypä tapa suojata puhdas puupinta. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme maalata kaapin Tikkurilan puolihimmeällä Helmi-kalustemaalilla, josta meillä oli aiempaa kokemusta ja joka oli mahdollisuus levittää ruiskulla työn jouduttamiseksi. Sävy on Tikkurilan värikartan V486 Savikivi: neutraali greige, joka on kuitenkin selvästi syvempi väri kuin esimerkiksi Tikkurilan Mediaani, joka löytyy meiltä yläaulan seinistä. Kaappien sisäosat käsiteltiin Osmo Colorin läpikuultavalla puuvahalla, sävyllä Koivu, jossa on kermanvaaleaa pigmenttiä joukossa.

Myös vetimet vaihdettiin. Tilasin nämä piparkakun malliset keraamiset vetimet Nillas-verkkokaupasta, jossa on muuten aivan ihana valikoima erilaisia vetimiä. Niiden avulla voisi pikkurahalla päivittää muitakin kalusteita!

(Hoksaatteko muuten, mistä poimimme kaapin värin? Vihje alla olevassa kuvassa.)

Arvaatte varmaan, kuinka juhlallista oli täyttää vitriinihyllyt lempiastioilla. Olen kovasti kaivannut tällaista esillepanopaikkaa kotiimme. Valkoiset Amforan astiat nousevat kauniisti esiin puunväristä taustaa vasten ja väliin asetellut lasitavarat keventävät ilmettä. Yläkaappien hyllyt on asennettu kiinteästi, mutta kaapin mukana tuli myös korkeudeltaan säädettäviä kapeampia hyllyjä, joiden syvyys on puolet vitriinin syvyydestä. En ole vielä laittanut niitä paikoilleen, mutta halutessaan niillä saa lisätilaa säilytykseen ja erilaista ilmettä kaapin sisustaan.

Yllä olevassa kuvassa vilahtaa myös kaapin sisään asennettu valaistus. Kutakin hyllyä valaisee Airamin Auri-kohdevalaisin. Kaapin ovien ollessa kiinni hyllyn alapinnalle kiinnitetty valaisin jää edestä katsoen piiloon kehysten taakse. Vitriinikaapin valot on kytketty samaan sarjaan keittiön kohdevalojen kanssa ja niistä lankeaa kaunista epäsuoraa valoa ruokailutilaan.

Sitten kysymys, jota itsekin jouduin tovin pohtimaan: miten tyylihuonekalu istuu kotiin, joka on sisältä ja ulkoa suoraviivainen ja moderni? Kyllä se näyttää istuvan, varsinkin tällaisena yksittäisenä kappaleena. Ruokapöydän toisella puolella on korkeakiiltovalkoinen keittiömme, jolle kaluste luo nyt mukavaa vastakohtaa. Varoisin silti ripottelemasta kovin monia tyylihuonekaluja sisustukseen, jos kodin tyyli on muuten 2000-lukua henkivä.

Miehelleni en ole vielä tätä kertonut, mutta kaapin sävy on valittu siten, että se toimii tarvittaessa myös keittiön kaappien ovissa, jos jonain päivänä päädymme keittiöremontin tekemään (päivitys: teimme keittiöremontin kesällä 2025 ja ovista tuli juurikin tämän väriset). Sen sijaan ruokapöydän vaihtamisesta olemme puhuneet. Meillä on ihana Valantin neliönmuotoinen Ruutu-ruokapöytä, jonka olemme hankkineet aikanaan ensimmäiseen omaan kotiimme. Pöytä on tukeva ja tilava ja sen ääressä pyöritetään niin kotitoimistoa kuin läksykerhoa. Kolme pientä ruokailijaa on hakannut sen kiiltävään pintaan naarmuja ja lommoja, mutta se on siitä huolimatta edelleen kaunis. Mieleen on kuitenkin hiipinyt ajatus isosta suorakaiteen muotoisesta puunvärisestä pöydästä. Ruokailutilassa olisi hyvin tilaa kaksimetrisellekin pöydälle. Malli saisi olla Valantin pöydän tapaan linjakas ja tukeva. Toivon löytäväni tämänkin ajan kanssa second hand -markkinoilta.

Tämän kuvakimaran myötä toivotan hyvää viikonloppua sinne kaikille ruutujen taakse! Mitä tuumaatte kaapista ja tästä pehmeämmästä tyylistä kodissamme?