Pikainen päivitys täältä, ennen kuin lähdemme tuttavaperheen luo viettämään itsenäisyyspäivän iltaa. Aamupäivää on vietetty ulkoillen ja tv:tä katsellen. Olo on vaunulenkin ja saunan jäljiltä lämmin ja raukea. Kiva silti lähteä pimenevään iltaan ja katsella kotien jouluvaloja.

Illan asu koostuu Odd Mollylta pari vuotta sitten saadusta viskoosimekosta ja Stockmannin Essentials-sarjaa olevasta Sienna-kashmirneuletakista. Olen hypistellyt Essentialsin muitakin vaatteita, sillä ne ovat nimensä mukaisesti vaatekaapin kulmakiviä. Materiaaleina on luonnonkuituja kuten silkkiä, kashmiria ja merinovillaa. Esimerkiksi valkoinen silkkipaita on herättänyt mielenkiintoni. Minulla oli sellainen aiemmin Filippa K:lta, mutta se meni vuosien ja pesujen myötä huonoon kuntoon. Erittäin monikäyttöinen vaatekappale kuitenkin.

Mekko ja neule ovat lähes samanvärisiä ja asun juju piileekin eri materiaaleissa ja tekstuureissa – viskoosin kiilto vs. kashmirin untuvainen pehmeys vs. pitsiyksityiskohtien runsaus.

Villasukat ovat myös olennainen osa kokonaisuutta, ei korkkareita tänään.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa sinne ruutujen taakse!

Keskimmäinen tuli herättämään minut aamulla: ”Äiti, siellä sataa lunta”. No satoihan siellä. Ehkä kolme millimetriä. Mutta kyllä hentokin kerros tekee päivästä valoisamman oloisen.

Talvi yllätti vantaalaisäidin, sillä vaikka to-do-listallani on lukenut jo monta viikkoa ”osta poikien talvikengät”, joutuivat nuorukaiset lähtemään tänään kouluun lenkkarit jalassa. Pojat tulevat kohta koulusta, ja suunnitelma on pakata heidät saman tien autoon ja huristaa kenkäostoksille.

Kuvissa ostostelevan äidin aito päivän asu. Kuvaustilanne on kuitenkin pakko lavastaa, sillä 1) ostoksille lähtiessä päivänvalo on jo katoamassa ja 2) kotoa lähtö vauvan ja kahden koululaisen kanssa on aivan liian kaoottinen tilanne asukuvien ottamiseen. Otan lähes kaikki blogini kuvat itse, siis myös ne, joissa itse esiinnyn. Vanha kunnon jalusta + kaukolaukaisin -systeemi toimii edelleen, tosin vuosien varrella kaukolaukaisin on päivittynyt kännykkään, joka yhdistetään kameraan bluetooth-yhteydellä.

Sellaisia blogikuvat ovat, niissä on rahtunen realismia ja hitunen lavastusta. Mitä mieltä te olette tästä? Katselisitteko mielummin aidoista tilanteista otettuja kuvia vai onko tärkeämpää, että kuvat ovat laadukkaita?

Aiemmin syksyllä second handina ostamani Burberryn duffeli pääsee vihdoin käyttöön. Lexingtonin huivi on puolestaan roikkunut kaulassa harva se päivä. Muut asun osat ovatkin jo vanhoja tuttuja. Mustaa pientä käsilaukkua edelleen kaipaan, mutta mennään nyt tällä konjakinruskealla.

Nyt esikoinen tuli kotiin, lähdetään!

Päivän asu eli dagens, kuten blogeissa aikanaan sanottiin. Rentoa kotiäitimeininkiä ja vanhoja tuttuja kaapin perukoilta, kuten tuo Pelle P:ltä saatu neuletakki sekä äitiysfarkut (edelleen, koska pitää olla huolissaan?). Neuletakin alla oleva musta yläosa on blogilahja, tässä vuodelta 2014 peräisin olevassa postauksessa esittelemäni Black Swanin toppi. Brandi on taidettu jo kuopata vähin äänin, mutta toppi porskuttaa menemään. Se on ihmeellistä märkäpukutyyppistä materiaalia, joka ei tunnu kuluvan eikä kissahtavan millään.

Asun piristysruiske on Beck Söndergaardin ohut puuvillahuivi. Muistan, että nämä tähtikuvioiset huivit olivat blogeissa suosittuja suunnilleen samoihin aikoihin kuin dagens-ilmaisu, mutta minua ei haittaa olla vähän 2012.

Pukeutumiseni väriskaala näyttää jo siirtyneen marraskuun väreihin, mutta vauva hehkuu vielä syksyn sävyissä. Yllä on soma Metsolan setti, lahja ystäväperheeltä. Nyt se alkaa olla sopivan kokoinen.

Vauva on saanut oman leikkimaton. Nyt kun ympäristö on selvästi alkanut kiinnostaa pikkuista enemmän ja katse kulkee kuin rakennustarkastajalla pitkin katonreunoja, tuntui tarpeelliselta hankkia parempaa katseltavaa (ja ennen pitkää myös mätkittävää ja maisteltavaa). Tarjolla olisi ollut vaikka mitä beigensävyistä unelmaa, mutta tosiasia on se, että tällä hetkellä vauvaa kiinnostavat voimakkaat kontrastit, joten valinta kohdistui tähän Tiny Loven mustavalkoiseen mattoon.

Lisäksi olen järjestellyt ristiäisiä, joita vietetään meillä kotona viikon päästä lauantaina. Minulla on tapana stressata tällaiset tilaisuudet ihan pilalle, joten olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa sekä järjestelyt että juhlapäivän. Tarjottavat olen tilannut pitopalvelusta ja astioita tästä perheestä onneksi löytyy. Isu eli minun äitini on lähettänyt postissa etukäteen perheemme kastemekon ja päänkuivausliinan. Mamma on tehnyt tytölle oman kastemaljan, kuten kaikille lapsenlapsilleen. Pappi, kummit ja lähisuku on kutsuttu paikalle. Toivottavasti joku ehtii vähän siivota täällä ennen juhlapäivää.

Kastepöydälle hankin vielä jonkin pienen kukkakimpun tai asetelman. Ilmeisesti nykyään saatetaan teettää myös pieni kukkaseppele vauvalle. En ole aiemmin törmännyt tällaiseen perinteeseen – ainakaan poikavauvojen kohdalla se ei tullut eteen. Ajatus kuulostaa herttaiselta, mutta epäilen käytännön toteutusta: sitä että seppele olisi tyytyväisen vauvan päässä h-hetkellä. Todennäköisesti siinä olisi vain yksi asia lisää hermoiltavaksi, joten luovun seppeleajatuksesta.

Nimeä ei ole täysin päätetty, mutta onhan tässä vielä aikaa…