• Tyhjän seinän kammo

    IMG_9557 IMG_9558 IMG_9562

    Sain tänään harvinaisen toimeliaisuuden puuskan katsellessani kotimme tyhjiä seiniä. Olen kärsinyt niiden suhteen tyhjän kankaan kammosta – jotenkin se naulan lyöminen iskemättömiin seiniin tuntuu kovin lopulliselta. Useampikin juliste ja taulu on nojaillut seinään odotellen päätöstä loppusijoituspaikastaan. Osittain kammo on johtunut siitä, että seinäpinta-alaa on niin paljon. Esimerkiksi olohuoneen korkeat seinät tuntuvat vaativan peitteekseen jotain freskoja tyyliin Sikstuksen kappeli…

    Kohdistin tarmoni helpompaan kohteeseen, nimittäin ruokailutilan paljaaseen seinään, joka on häirinnyt minua jo pitkään. Aiemmin paljastinkin, mitä olen siihen kaavaillut, mutta koska raksan vuoksi sisustusbudjetti näyttää tällä hetkellä pyöreää nollaa, on tyydyttävä käyttämään sitä mitä on. Ruuviväännin surahti kahdesti ja David Ehrenstråhlen My Guide to New York sekä Artekin Mehiläispesä-printti olivat löytäneet tiensä ruokailutilaan. Tämä täyttää tyhjän tilan seinällä ja omassa mielessäni ainakin väliaikaisesti.

    IMG_9564

    Työhuoneessa, josta New York -printin varastin, on nyt puolestaan tyhjä musta seinä, mutta minulla on jo suunnitelmia sen varalle. Saattaa olla, että koko huoneen järjestys menee uusiksi, kun varasto pian valmistuu ja työhuoneen laatikkokasasta päästään eroon. Mistä puheenollen, autotalliin kytkettiin sähköt tänään ja ainoa asia, joka erottaa meidät lämmitetystä tallista, ovat nosto-ovet. Niiden piti saapua eilen, mutta kas kummaa – vain ovien moottorit tulivat perille! Tänäänkään ovia ei vielä kuulunut, grrr…


  • Mitä sinä haluaisit tehdä

    IMG_9521

    Blogissa on ollut hiljaista. Sain nimittäin muutaman päivän sitä kallisarvoisinta – aikaa. Mies ja pojat lähtivät Pohjanmaalle ja ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen huomasin olevani yksin kotona. Olen pohjimmiltani melkoinen introvertti ja oltuani paljon ihmisten kanssa tekemisissä tunnen aina tarvetta vetäytyä hetkeksi omiin oloihini hengittämään. Mutta miten se on mahdollista, kun ei ole koskaan yksin? Jatkuva häly ja valmiudessa oleminen muita ihmisiä varten on kuluneen vuoden aikana on ollut varsin kuluttavaa.

    Poikien lähdettyä kysyin siis itseltäni mitä sinä haluaisit tehdä ja kuuntelin vastauksen hyvin tarkkaan. En halunnut mennä tapaamaan kavereita enkä missään nimessä puhua kenenkään kanssa puhelimessa. En halunnut lähteä minnekään, missä olisi ihmisiä. En halunnut katsoa televisiota – liian meluisaa – enkä lukea blogeja saati päivittää omaani. Oikeastaan halusin vain olla kotona ja ”kutsua itseni iltateelle”, kuten siinä Eeva Kilven runossa sanotaan.

    IMG_9540

    Opiskelin. Kävin pitkällä kävelylenkillä syysillassa. Nukuin raskaita päiväunia. Luin kirjaa. Monica Fagerholmin Säihkenäyttämössä on ihanan twinpeaksmainen tunnelma.

    IMG_9529

    Toki eilen illalla valoja sammutellessa koti tuntui omituisen hiljaiselta ja mieli olisi tehnyt käydä lastenhuoneessa katsomassa nukkuvia lapsia. Vaikka rehellisesti sanottuna kaksi yötä ja niiden välissä ollut yksi kokonainen päivä ei ollut riittävästi mielen täydelliseen palautumiseen, otan kiitollisena vastaan sen mitä saan. Homman juju on taitaa olla siinä, että näitä hengähdystaukoja tulisi olla hieman useammin kuin puolentoista vuoden välein, jottei toipumiseen tarvittaisi kaksiviikkoista hiljaisuuden retriittiä.

    Mitä sinä teet, kun olet yksin?


  • Pikkuapinoiden kanssa risteilyllä

    IMG_9296IMG_9271IMG_9331 IMG_9368IMG_9322 IMG_9305 IMG_9312

    Oltiin muutama yö risteilemässä koko perheen voimin. Kyseessä oli juuri sellainen loma, josta tarvitsisi toisen loman toipuakseen mutta jota ei silti vaihtaisi rauhallisempiin kotona vietettyihin hetkiin. Tällaista tämä nyt on pikkuapinoiden kanssa vielä ainakin muutaman vuoden. Voisin lähipäivinä kirjoittaa enemmänkin kokemuksiani lasten kanssa matkustamisesta. Kiitos ahkerasta kommentoinnista, vastailen viikonlopun aikana – nyt ei jaksa enempää!


  • Mankelointi käy terapiasta

    IMG_9193

    Mietin pitkään, miten tämän postauksen voisi kirjoittaa kuulostamatta pikkuvaimolta, mutta kiertotietä ei ole: minä rakastan mankelointia. Ne hetket, jotka saan viettää kodinhoitohuoneessa vain mankelin tasainen surina seuranani, käyvät terapiasta. Ennen terapiaani oli lakanoiden silittäminen, mutta toisen lapsen jälkeen kävi selväksi, että sopivaa hetkeä ryppyisen lakanakasan läpikäymiseen ei tule enää löytymään. Osa teistä lukijoista varmaan muistaakin säännölliset mankelipohdintani – no, viime keväänä meillekin siis vihdoin hankittiin mankeli.

    IMG_9207IMG_9213IMG_9221

    UPO-mankelimme surraa luotettavasti ja ilman kommervenkkejä. Tällaisia kodinkoneet olivat vanhoina hyvinä DDR-aikoina: täyttä terästä, ei ylimääräisiä rikkoutuvia osia, ei huoltopäivityksiä. Laite hankittiin meille vähän kiireellä ja hetken mielijohteesta: jos nyt olisin mankelikaupoilla, katselisin nettihuutokauppojen käytettyjä tuotteita. Niistä löytyy vintagekaunottaria, joiden  aerodynaaminen muotoilu tuo mieleen fiftariautojen kaaret. Tekniikkahan ei ole neljässäkymmenessä vuodessa olennaisesti muuttunut. Erityisesti tämä hernerokan värinen yksilö olisi säväyttänyt muutoin niin kliinisessä kodinhoitohuoneessamme!


  • Kaikkea ei tarvitse omistaa

    IMG_9154

    Mitä tekisit, jos omistaisit yhden Suomen merkittävimmistä korukokoelmista? Tähän ajatukseen heräsi tuttavani Mikko puolisonsa kanssa muutama vuosi sitten. Ihan vahingossa heidän kokoelmansa ei toki ollut päässyt syntymään, vaan takana oli vuosia määrätietoista keräilyä, aarteenmetsästystä ja asiantuntemuksen kartuttamista. Pariskunnasta tuntui turhalta makuuttaa upeita designesineitä käyttämättöminä rasioissaan, joten syntyi Koruvuokraamo, 50-70-lukujen skandinaavisiin arvokoruihin keskittynyt palvelu, josta voi vuokrata käyttöönsä juuri sen täydellisen katseenvangitsijan.

    IMG_9134

    Minulla on ollut ilokseni mahdollisuus lainata kokoelmasta yhteistyön merkeissä koruja työasujani varten. Valikoiman edessä iskee runsaudenpula: on rintakoruja, sormuksia ja riipuksia toinen toistaan nimekkäämmiltä korusepiltä ja suunnittelijoilta. Joukossa on myös upeita käätyjä ja veistosmaisia rannerenkaita suurempia juhlia varten. Erityisesti minua ovat puhutelleet abstraktit hopeakorut, kuten ylläoleva Regine Juhlsin Tundra-rintaneula ja sen kanssa samaa kieltä puhuva Alpo Tammen sormus. Allaoleva Sarpanevan Pitsi-riipus on puolestaan tuttu pronssisena versiona äitini korurasiasta.

    IMG_9065
    IMG_9014
    IMG_9110
    IMG_9095

    Tätä Elis Kaupin jugendhenkistä riipusta voi käyttää joko kiven kiillotettu (kuvassa) tai mattapintainen puoli näkyvillä. Alla puolestaan huivia kuroo kasaan Helky Juvosen suunnittelema rintakoru Suivakko.

    IMG_9166
    IMG_9159

    Minusta Koruvuokraamon idea on aivan huikea! Kaikkea ei todellakaan tarvitse omistaa, vaan esimerkiksi suuriin juhliin korut on käytännöllistä vuokrata, jollei sellaisia ole sattunut perintönä saamaan. Henkilöille, jotka joutuvat vaikkapa työnsä vuoksi edustamaan erilaisissa tilauksissa, sopimus Koruvuokraamon kanssa olisi oikea aarreaitta. Miehiäkään ei ole Koruvuokraamossa unohdettu, vaan valikoimissa myös kalvosinnappeja ja solmioneuloja.

    Koruvuokraamon valikoimiin voi tutustua verkossa. Kannattaa käydä kurkkaamassa, vaikkei olisi aikeissa vuokrata, sillä ylipäätään kokoelma toimii loistavana johdatuksena skandinaavisen korusuunnittelun kulta-aikaan. Pieni osa koruista on myös nähtävillä Helsingissä Kiseleffin talossa Vaatelainaamon tiloissa (siinäpä toinen loistava konsepti).

    Oliko näissä koruissa teille tuttuja muotoja?


  • Koko koti yhdessä postauksessa

    Tänään tulee täyteen kaksi viikkoa täällä Indiedaysin puolella, ja on ollut mukava nähdä, miten yhteisöön liittyminen on tuonut blogiini paljon uusia lukijoita. Tervetuloa siis! Bloggaamiselle on tyypillistä uuden materiaalin luominen lähes päivittäin ja samalla vanhojen postausten painuminen unholaan. Tämän postauksen tarkoituksena onkin koota yhteen tähänastiset kotipostaukset uudempia lukijota ajatellen, mutta ehkä vanhatkin lukijat löytävät jotain kiinnostavaa. Seuravassa tekstissä voit siis klikata linkkejä, joiden takaa löytyvät postaukseni kyseisestä tilasta.

    koti1

    Kotimme on siis kaksikerroksinen talo, jossa olohuone on avointa tilaa yläkertaan asti. Kuinka ollakaan, juuri sisäänkäynnistä ja pikkueteisestä ei kuvaa ole (laitetaan listalle), mutta tuosta pienestä tilasta päästäänkin eteiskäytävälle, josta aukeaa ovet wc:hen ja kodinhoitohuoneeseen. Kodinhoitohuoneesta on käynti kylpyhuoneeseen ja saunaan, joka valmistui viime keväänä ja on ainoa tähän taloon itse tekemämme sisätila.

    idkoti

    Käytävän toisessa päässä avautuu olohuone ikkunaseinineen. Olkkari on yhtä tilaa keittiön ja ruokailutilan kanssa. Keskellä on tilanjakajana kahdelle puolelle aukeava Uuniseppien takka. Keittiöstä on takaoven kautta käynti takaterassille, jossa grillataan ja syödään kesäisin.

    koti2

    Yläkerrassa vastaan tulee ensimmäisenä arkiolohuone. Makuuhuoneita on kolme ja omasta makuuhuoneestamme löytyy näköjään vain yksi kuva. Pojat nukkuvat lastenhuoneessa. Kolmas huone on työhuoneena ja valitettavasti autotallin valmistumiseen asti myös varastona, vaikka olen laatikkokasat kuvista piilottanutkin. Yläkerrasta löytyy myös toinen kylpyhuone, joka on niinikään onnistunut pakoilemaan kameraa (laitamme listalle).

    Sellainen oli pieni kotikierroksemme! Muistattehan myös blogini hakutoiminnon yläpalkissa oikealla. Sitä kautta löytyy vastaus moniin tiedusteluihin, vaikka vastaan tietysti mielelläni myös kommenttiosastossa.

    P.S. Olettehan lukeneet viikonlopun uutiset Indiedaysin etusivulta? Lokakuun lopulla Indiedays-portaalin blogeista muodostetaan kaksi uutta blogiportaalia: nuorille suunnannäyttäjille räätälöity Indiedays Styles & Trends sekä Indiedays Living & Lifestyle vähän varttuneempaan makuun. Minun paikkani on luonnollisesti tuolla kalkkisten joukossa:D Tällä tulevalla uudistuksella oli suuri merkitys siinä, että olin innokas liittymään portaaliin. On hienoa olla mukana luomassa jotain uutta muiden samankaltaisten ja -mielisten kanssa. Blogia voi uudistuksen jälkeen seurata kuten ennenkin, eli osoite ja syötteet pysyvät samana.

    P.P.S. Olen utelias: vieläkö siellä lukijoiden joukossa on sellaisia, jotka olisivat seuranneet raapustuksiani lähes alkumetreiltä asti?


  • Porkkalan puolukat

    IMG_9010

    Sain tänään hienon ajatuksen viedä juniorit pienelle syysretkelle lähiseudun puolukkametsään. Pakkasin pojat autoon mutta pääsin tuskin ensimmäiseen risteykseen, kun takapenkillä kävi jo uninen tuhina. Hiljaisesta hetkestä lumoutuneena lähdin ajamaan kehätietä länteen. Tuhina takapenkillä jatkui, joten jatkoin kehätien päästä Kirkkonummen suuntaan. Kun näin kyltin Porkkalanniemi – Porkkala Udd, tuumasin että siinäpä paikka, joka on vielä näkemättä. Ajoin niin pitkälle kuin julkista tietä Porkkalassa riitti. Niemellä on kauniita maisemia, kahviloita ja maaseutupuoti, joten täytyy palata joskus ajan kanssa. Perillä kävimme jaloittelemassa myös metsäreissullamme, mutta Porkkalan puolukat olivat sen verran niukat, että saalista jouduttiin ryydittämään lähikaupan antimilla.

    IMG_9007
    IMG_8974

    Puolukoista syntyi piiras, jossa makea kinuski taittaa puolukoiden happamuutta. Pohja on digestive-pohja, jota ei tarvitse edes paistaa:

    200 g digestivekeksejä murskattuna
    75 g voita

    Sekoita massaksi ja painele tiukasti vuokaan. Leivinpaperi vuoan pohjalla estää taikinan tarttumisen vuokaan. Nosta jääkaappiin (tai hetkeksi pakastimeen) jäähtymään samalla, kun valmistat täytteen.

    Täytteeksi puolukoita ja kinuski:

    3 dl kuohukermaa
    2 dl fariinisokeria

    Keitä seosta miedolla lämmöllä sekoittaen 10-15 minuuttia. Älä keitä toffeeksi asti, riittää että seos sakenee. Kaada kinuski puolukoiden päälle ja nosta piirakka jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

    Tänään alkoi muuten meidän perheessä pieni syysloma – ensimmäinen yhteinen lomamme sitten viime joulun, jee! Arvaatte varmaan, että ohjelmassa on mm. autotallin rakentamista mutta onneksi jotain muutakin, siitä lisää myöhemmin.


  • Valaisimet modernin kodin pihalle

    Tontti, piha, puutarha. Tällä asteikolla etenimme tänä kesänä tontista pihaksi. Yläpiha ja autotallin vierusta on vielä soralla, mutta nurmikko viheriöi jo siellä missä pitääkin, kuten alkukesästä haaveilin. Laudoitettu terassi on valmis, ja osa kiveyksistä on paikoillaan. Matka oikeaksi puutarhaksi tuntuu silti sanoinkuvaamattoman pitkältä, enkä oikeastaan ole varma, haluanko puutarhaa sanan työläältä kuulostavassa merkityksessä. Kuten useimmilla, meilläkin on haaveena siisti pihamaa kiveyksineen ja helppohoitoisine istutuksineen. Ja valaisimineen! Näin syyspimeällä on mukava haaveilla siitä, minkälaiset valaisimet pihamaalle sijoitettaisiin.

    ulkovalot

    Ehkä hieman yllättäen perinteiset käpyvalaisimet ovat sekä minun että miehen suosikkilistalla. Eulin Classic Kävystä (1) tai hieman modernimmasta Gala Novasta (2) löytyy useita värivaihtoehtoja, jopa kupari. Lähes identtisiä käpyvalaisimia löytyy muiltakin valmistajilta.

    Myös erilaiset pylväsvalaisimet sopisivat talomme pelkistettyyn tyyliin: esimerkiksi Ideal Luxin Tranco (3), Markslöjdin Magnus (4) tai Nordluxin Darvin (5). Konstsmiden Heimdal (6) on puolestaan vähän kuin välimuoto pylväs- ja käpyvalaisimesta. Luulen tosin, että mieheni tulee äänestämään led-valojen puolesta. Niistä löytyvät myös kaikkein erikoisimmat muodot, kuten Trion Ohio- ja Yukon-valaisimissa (7 ja 8).

    Monet noista minimalistisimmista valaisimista on helppo kuvitella jykevän, rapatun kivitalon pihaan. Vaikka meidänkin talomme on niukkalinjainen, se on puuverhouksinen, joten voisin noudattaa pehmeämpää linjaa myös valaisimissa. Ehkä juuri siksi käpyvalaisin on suosikkini: perinteinen mutta silti moderni. Mitä mieltä olette?


  • Talo kuin lyhty

    IMG_8861

    Tässä vaiheessa syksyä hämärtyvät illat eivät haittaa ollenkaan. Ihanaa, että lasten nukkumaanmenoaikaan on oikeasti pimeä ja että kynttilöillä on jälleen jokin funktio. Sähkövalojen puolesta meillä on talossa tilanne kutakuinkin riittävä, vaikka muutamaa jalkalamppua sekä näyttävää valaisinta olohuoneen kattoon kaipailenkin. Pihavalaistuksessa sen sijaan on vielä tekemistä. Talossa on muutama seinään kiinnitetty ulkovalaisin ja mies haluaisi kovasti valaista taloa muullakin tavoin. Minä puolestani pidän siitä, miltä talo näyttää pimeän aikaan; se on kuin lyhty, sisältä valaistu.

    Näissä tänä iltana terassilta ottamissani kuvissa tavallaan toteutuu unelmataloni idea: vaalea sisältä, tumma ulkoa (oikeastihan talomme on vaaleanharmaa). Kylläpä sisusta hohtaakin vaaleana näissä kuvissa! Voitte kuvitella, että meillä on sälekaihtimet noissa isoissa ikkunoissa iltaisin usein kiinni tai ainakin vähän näköesteeksi käännetty. Ylempien ikkunoiden kaihtimet on moottoroitu ja ne toimivat kaukosäätimellä. Kesällä niitäkin tuli pidettyä paljon kiinni kuumuuden vuoksi, mutta talvipuolella niistä lankeaa mukavasti lisävaloa.

    IMG_8857

    Huonekalut on pyritty sijoittamaan niin, etteivät ne tuki ikkunoita. Divaanin voisi ehkä kääntää vielä toiseen asentoon, jolloin käsinoja ei näyttäisi ulos noin massiiviselta.

    IMG_8859IMG_8863 IMG_8865

    Sivuikkunasta näkyy pala ruokapöytää.

    IMG_8867

    Kierros päättyy takaovelle. Tämä on yksi suosikkinäkymistäni kotona. Huomenna lisää ulko- ja pihavalaisinajatuksia, nyt hyvää yötä!