-
Sesongin kaunein lakanasetti
Huhuu, ollaan jo reilusti lokakuun puolella, mutten ole vielä yhdessäkään blogissa nähnyt glögimukeja tai kimallepalloja tai hyasintteja Tine K:n maljassa. Edes Norppa ei ole vielä ottanut jouluvaloja esille. Niinpä minun on pakko avata peli Fine Little Dayn Gran-lakanoilla, joista kolahti tänään uutiskirje sähköpostiin (kuva valmistajan). Olette varmaan nähneet tämän terhakkaan printin vilahtelevan monessa paikassa, meilläkin se majailee koristetyynyn muodossa. Kuusilakanoiden käyttöaika ei tietenkään rajoitu joulusesonkiin, mutta jotain varsin talvista niissä on. Etenkin tämä alkuperäinen mustavalkoinen väritys tuo mieleen sydäntalven maiseman, josta kaikki värit ovat kadonneet. Lakanoiden materiaali on luomupuuvillaa ja normaalikokosen setin lisäksi löytyy myös vauvan pussilakanasetti.
Eräs toinenkin sesonki on pyörähtämässä käyntiin, nimittäin awards season, joka tätä nykyä ulottaa lonkeronsa myös blogimaailmaan. Paraikaa on käynnissä Indiedays Blog Awards -äänestys, jossa haetaan inspiroivinta blogia seitsemässä eri kategoriassa. Joukossa on ID-blogien lisäksi myös monia muualta tuttuja blogisuosikkeja. Oma blogini on ehdolla sisustuskategoriassa. Toivottavasti ehdit käydä tutustumassa ehdokkaisiin ja antamaan äänesi niille blogeille, joista olet eniten inspiraatiota ammentanut!
4 kommenttia artikkeliin Sesongin kaunein lakanasetti -
Ulkona tapahtunutta
Tällä viikolla pihalla ja autotallityömaalla tapahtui paljon sellaista näkyvää, jonka satunnaiset ohikulkijatkin huomaavat. Alkuviikosta autotallin nosto-ovet löysivät perille ja mies asensi ne paikoilleen. Saman tien voitiin laittaa lämmöt päälle – kreivin aikaan, sillä tällä viikolla oli jo muutama oikea pakkasyö.
Ovet ovat Crawfordin G60 Trend -vaakalamellit satiinipinnalla, jos kanssarakentajia sattuu kiinnostamaan. Tour d’autotalli on tulossa myöhemmin sisätöiden edettyä, mutta muutamia kuvia sisätiloista olen postaillut Instagramin puolelle.
Toinen tärkeä etappi oli, että saimme raivattua etupihaa siistimmäksi. Se on ollut koko kesän sekalaisen raksatavaran säilömispaikka (sori naapurit), mutta nyt pystyttiin laittamaan paljon pois silmistä. Myös etuoven viereen terassille oli varastoitu epämääräinen keko, joka vihdoin saatiin lajiteltua ja raivattua. Eipä meidän rosoinen parkkipaikka vieläkään ole mikään tienoon kaunistus, mutta kiitos siivousoperaation ja autotallin edistyvän julkisivun kotiin on nyt paljon mukavampi tulla.
Yksi seuraavista askelista on ulkovalojen asentaminen autotalliin. Perjantaina kävimme Bauhausissa katselemassa vaihtoehtoja. Itse talossa on Nordluxin Tin-valaisimet, jotka ovat ihan ok mutta joihin emme ole koskaan olleet erityisen ihastuneita. Olemme kallistumassa siihen suuntaan, että asennamme autotalliin valaisimet omien mieltymystemme mukaan ja vaihdamme myös talossa olevat ulkovalaisimet. Vahva ehdokas uudeksi malliksi on Nordluxin Norma antrasiitinharmaana (kuva valmistajan). Siinä kyllä arveluttaa tuo taskumainen yläosa – se varmaan kerää talvisin lunta sisäänsä. Pitänee vielä kartoittaa muiden valmistajien vastaavia malleja.
Minimalistinen kuutio asettaa uuteen valoon aiemmat pohdiskeluni pihavalaisimista. Puhuin silloin käpyvalaisimien puolesta, mutta näiden kaveriksi kävyt eivät kyllä istu. Nyt täytyisi siis kartoittaa pihavalaisimia laajemmin. Pakko nostaa hattua kaikille alusta asti kotinsa rakennuttaneille. Tällaisia valintoja täytyy silloin tehdä lukematon määrä, mutta itse olen jo ihan pökerryksissä tästä yhdestäkin.
-
Makuuhuoneen maisemaikkuna
Talossamme suuri osa ikkunoista on korkeita, lähes lattianrajaan ulottuvia. Mielestäni kaunein niistä sijaitsee makuuhuoneessa. Kauneus tulee siitä, että näkymä avautuu pieneen metsikköön. Näitä maisemia katsellessa ei välttämättä uskoisi, että asumme yhdellä tämän taajaman keskeisimmistä paikoista.
Iso ikkuna on on kuin taulu, jonka kuva vaihtuu vuodenajan mukaan. Näin syksyllä ruskaan aikaan se on kenties kauneimmillaan. Toisaalta pidän paljon myös talvisesta, mustavalkoisesta maisemasta. Kesäisin aamuaurinko herättää paistamalla suoraan sänkyyn, jos sälekaihtimia ei ole suljettu. Pääasia on, että ikkunasta ei tarvitse katsella sisään naapurin makuuhuoneeseen. Vaikka välillä muistelenkin kaupunkiasumista kaiholla, en kaipaa yhtään sitä symbioosia, jossa vastapäisen talon asukkaiden kanssa tuli väkisinkin elettyä!
Tällaisia kuvia, joissa näkymä ikkunasta oikeasti erottuu, on muuten yllättävän vaikea ottaa ainakin silloin, jos yrittää saada samaan aikaan myös sisätilat kauniin valoisiksi. Yleensähän ikkuna palaa puhkivalkeaksi. Tänään oli kuitenkin vähän utuinen ja hämärä sää, joten kuvaaminen oli helpompaa. Säädin jälkikäteen sisätiloja valoisammiksi, mutta yritin kuitenkin samaan aikaan säilyttää pilvisen päivän kotitunnelmat. Tiedän, että olen jossain määrin tunnettu – ehkä jopa pahamaineinen – supervaloisista kuvistani, mutta viime aikoina ylivalottaminen on alkanut maistua puulta. Se jotenkin latistaa kuvat. Haluaisin ottaa kuvia, joissa on kaunista valoa mutta myös varjoja. Muutenkin tuntuu, että siinä missä blogin alkuaikoina opin nopeasti kuvaamisesta paljon uutta, nyt kehitykseni on lähes pysähtynyt. Osaksi syytän pieneksi jäänyttä järkkäriäni ja objektiiveja. Uudesta kamerasta olen haaveillut jo yli vuoden mutta aina on hankintalistalla ollut jotain tärkeämpää. Myös uusi kuvankäsittelyohjelma voisi antaa potkua kuviini – olisiko aika siirtyä iPhotosta Lightroomiin?
-
Neulo oma Saana ja Olli
Tänään kolahti ja kovaa, kun törmäsin Pinterestissä kuvaan Saanan ja Ollin Novitalle suunnitelemista sisustusneulemalleista. Niissä suunnittelijoiden Maailman synty -kuosista on oivaltavasti nostettu elementtejä neuleen aineksiksi. Saatoin heti kuvitella nuo kirjoneuletyynyt kotoamme löytyvän Maailman synty -tyynyn kaveriksi – kuinka ihanat ja ajankohtaiset ne olisivatkaan kodin talviasua ajatellen!
Joskus sitä vain ihastuu niin päätä pahkaa, että lankojen saatavuuden kartoittaminen verkkokauppojen avulla ei tule mieleenkään. Halusin langat ja puikot käsiini heti, jotta voisin käyttää viikonlopun vapaat hetket neulomiseen. Niinpä pakkasin lapset autoon ja huristin ostarille perjantai-iltapäivän ruuhkaan vain todetakseni, että tyynyihin tarvittavaa Novitan Hanko-lankaa löytyi enää pari hassua lohenpunaista kerää Anttilan poistolaarista. Tarkempi selvittely paljasti, että valkoista Hankoa ei ole enää ollut tänä syksynä saatavilla.
Tosiaan, neulemallit julkaistiin jo viime helmikuussa Novita-lehdessä (numero on edelleen myynnissä). Toisen tyynyn ohje löytyy myös verkosta. Minulta nämä kaunottaret ovat menneet totaalisesti ohi, mutta näköjään blogimaailmassa oman Saanan ja Ollin ovat ehtineet neuloa ainakin Koti Aurorassa ja Pilviraitti.
Jollei joku siellä ruudun takana halua myydä minulle neljää kerää Novitan valkoista Hankoa, ei auta kai muu kuin etsiä vastaava tuote muualta. Novitan tietojen mukaan Hanko on 50% kierrätyspuuvillaa ja 50% akryyliä, ja neuletiheys 10 cm:llä 13 silmukkaa ja 18 kerrosta. Kaupassa hypistelemäni kerä oli löyhäkierteistä, pehmeää lankaa. Lankatalo Tapion Kaupassa myytävä Gründlin King Cotton osuu aika lähelle, vai mitä lankojen päälle ymmärtävät sanovat? Värejäkin tuossa olisi mukavasti tarjolla. King Cottonista tuleva neule on tiheämpää, joten Novitan ohjetta pitäsi ehkä vähän leventää, jotta saa standardikokoisen 60 cm leveän tyynyn.
Joka tapauksessa huikean hieno veto Novitalta, tällaisia lisää! (Ja valkoista Hanko-lankaa lisää kanssa.)
Tänä iltana oli tarkoitus vastailla kommentteihin, mutta 03.45-aamuherätyksen ansiosta päässä surisee jo pahasti, taidan mennä nukkumaan. Palataan siis huomenna!
-
Vaatteen käyttökerran hinta?
Tuorein ihastukseni pukeutumisrintamalla on brittiläinen Goat, jonka mallistoon törmäsin ensimmäisen kerran reilu kuukausi sitten. Varmaan muistattekin rakkauteni monikäyttöisiin mekkoihin ja niukkoihin linjoihin. Vahvimmin rakkauteni kohteena ovat tähän asti olleet Tara Jarmonin vaatteet, mutta olen pitänyt silmäni auki myös muille ehdokkaille. Goatin sivuille päädyin, kun törmäsin tuohon kollaasissa olevaan vaaleansiniseen mekkoon jollain harharetkelläni netissä. Heleä väri, piparkakkureunainen leikkaus miehustassa ja vajaamittaiset hihat kiinnittivät huomioni välittömästi. Hihat! Tiedättekö, miten vaikeaa on löytää hyviä mekkoja, joissa olisi hihat?
Ihan kaikki malliston tuotteet eivät iskeneet; esimerkiksi trumpettihihat, -lahkeet ja pitsimekot tuntuvat vähän tunkkaisilta. Vastineeksi löytyy kuitenkin roppakaupalla suosikkeja, joista kuvassa muutamia.
Hintalapun kohdalla yskäisee kohteliaasti. Toisaalta: muistatteko vanhan postaukseni CPU:sta? Jos 600 euron mekko on työkäytössä kahdesti kuukaudessa kolmen vuoden ajan, yhden käyttökerran hinnaksi tulee n. 8,3 euroa. Ja nyt puhutaan vaattesta, jonka käyttöikä ei oikein huollettuna jää edes yhteen vuosikymmeneen. Mieli ainakin tekisi testata, onko Goat laatupuheidensa veroinen.
Oletteko näin klassisen muodin ystäviä vai meneekö liiaksi Cambridgen herttuatar -linjalle?
-
Neliöpöytä – uhka vai mahdollisuus?
Jenni jätti kommentin aiempaan postaukseen: …tutustuin blogiisi vähän aikaa sitten ja ihastuin teidän ruokapöytään! Se on siis neliö? Mahtuuko 8 ihmistä hyvin syömään, koetko pöydän käytännölliseksi? Olen miettinyt jatkettavaa pöytää mutta nyt mieleni teki tepposet ja neliötä pöytää pitää mennä katselemaan.
Valantin Ruutu-ruokapöytämme on neliö, jonka sivun mitta on 145 cm. Pöydän ympärille mahtuu arjessa hyvin kahdeksan ruokailijaa. Jos kattaa leveämmin viinilasien ja leipälautasten kanssa, tilaa on mukavasti kuudelle. Pidän siitä, että keskelle jää aina tilaa astioille, kukille ja kynttilöille.
Tällaiset neliöpöydät olivat erityisen suosittuja muutama vuosi sitten, mutta nykyään niitä näkee vähemmän. Me ihastuimme pöydässä siihen, että se sopi jetsulleen silloisen kotimme ruokailusyvennökseen. Tosin pian huomattiin, että kahdestaan ruokaillessa pöydän muoto on hieman ongelmallinen. Jos istuimme vastakkain, tuntui että väliin jäi liian pitkä matka. Vierekkäin istuminen tuntui puolestaan hölmöltä. Yleensä kyyhötimme pöydän nurkan molemmin puolin, jolloin jouduimme istumaan sivuttain toisiimme nähden. Toisaalta joka kerta, kun meillä kävi vieraita, onnittelin itseäni riittävän suuren ruokapöydän hankkimisesta.
Nykyään pöydän ääressä istuu päivittäin neljä ruokailijaa, eikä ala enää tunnu liian isolta. Onneksi tässäkin kodissa on sille sopiva paikka. Neliöpöytää harkitessa kannattaa kyllä mittailla tila tarkkaan, sillä monet nykykotien pohjaratkaisut on suunniteltu suorakaiteen muotoiselle neljän tai kuuden hengen pöydälle. Ruokapöydän etäisyydeksi seinästä suositellaan 80 senttimetriä – meillä tästä on tingitty ikkunan puoleisella seinällä, jossa etäisyys on vain 50 cm, mutta toisaalta kulkuväylää ei tarvitse sille sivustalle jättää. Suorakaiteen muotoisen pöydän voi myös melko mukavasti sijoittaa pääty seinään kiinni, mutta neliöpöytä näyttää vastaavasti sijoitettuna yksinkertaisesti hölmöltä.
Tuolivalinnoissa kannattaa niin ikään olla tarkkana. Jopa Valantin omissa tuotekuvissa pöytä on usein yhdistetty mielestäni liian raskastekoisiin tuoleihin, joita ei missään nimessä mahdu pöydän ääreen kahdeksaa. Meidän muurahaistuolimme sopivat sirojen teräsjalkojensa ansiosta kaikki yhtä aikaa pöydän alle. Raskaan pöydän kaveriksi hankittiin aikanaan tarkoituksella keveän näköiset istuimet. Teräsjalkaiset tuolit ovat muutenkin lapsiperheessä superkätevät, sillä välillä tuolit vaeltavat leikkien mukana ja jalat kolisevat toisiinsa. Tulisin hulluksi, jos joutuisin koko ajan varjelemaan puujalkoja kolhuilta. Muurahaisten jaloissa ei puolestaan ole jälkeäkään – no, paitsi sormenjälkiä, mutta ne on nopeasti pois pyyhkäisty.
Kiitos kommentista Jenni, sain siitä kivan aiheen blogikirjoitukseen! Oikeastaan tätä postausta inspiroi toinenkin lukijakommentti, joka tuli edelliseen postaukseeni. Vanhojen ideoiden kierrätystä…
-
Oldies but goldies
Joskus on hauska itsekin palata blogin vanhoihin arkistoihin. Nämä kuvat ovat blogini ensimmäiseltä vuodelta. Tyyli ja aiheet olivat aika erilaisia silloin, tyttömäisempiä. Olenko tosiaan vanhentunut kahdessa vuodessa näin paljon?
-
Syysunivormu
En ole kovin vaihtelunhaluinen ihminen pukeutumisessakaan. Minulle sopisi täydellisesti jokin sellainen univormuammatti, jossa saisi joka päivä pukea ylleen samat, siistit virkavaatteet. Näin ajattelen myös hiusten ja meikin suhteen. Pystyisin ihan hyvin käyttämään ruskeaa luomiväriä joka päivä, ja hiukset voisi laittaa aina samoin, kunhan ne olisivat hyvin! TV-työssä kuitenkin vaaditaan jonkinlaista vaihtelua vaateparsien suhteen, ja meikki ja kampaus syntyvät tietysti vuorossa olevan maskeeraajan loihtimana.
Kuvissa on syysunivormuni: Burberryn trenssi, Black Swanin villahuivi (saatu blogin kautta), Filippa K:n housut, Unisan nilkkurit ja tietysti MK:n veska. Tässä asussa olenkin univormupukeutumisen ytimessä, sillä trenssitakki on tunnetusti alunperin sotilaiden päällysvaate. Sen englanninkielinen nimi trench tarkoittaa juoksuhautaa.
Uuteen viikkoon!
-
Takka ja turvallisuudentunne
Tällä viikolla on poltettu takassa syksyn ensimmäiset tulet. Varaava takka on paitsi kaunis sisustuselementti ja tunnelman luoja myös oikeasti hyödyllinen kapistus sähkölämmitteisessä talossamme. Kovimpien pakkasten aikaan poltetut pesälliset tasoittavat mukavasti sähkölaskun hypähdystä.
Nyt edetään lifestyleblogien ydinalueelta aika etäälle, mutta minulle takassa on kyse myös turvallisuudentunteesta. Vuonna 2011 Tapaninpäivän myrskyn jälkeen jotkut kotitaloudet joutuivat olemaan sähköttä päiväkausia. Vaikka pitkäkestoisten sähkökatkojen uhka ei olekaan täällä kehäteiden tuntumassa yhtä akuutti kuin haja-asutusalueilla, on lohdullista tietää, että koti pysyy lämpimänä niin pitkään kuin poltettavaa riittää. Uutisia seuraillessa on välillä on tullut miettittyä sitäkin, mitä tekisin, jos yhteiskunta ympärillä ei enää olisikaan tämä vakaa lintukoto. Vähän raskaita ajatuksia näin lauantai-iltaan, mutta… onko kukaan muu miettinyt näitä samoja asioita? Halkopinoa? Kotivaraa? Taskulamppuja? Bensakanistereita?
Tahmaiset sormenjäljet kromiosissa palauttavat katastrofiajatuksista maan kamaralle. Takka näköjään kiinnostaa myös perheen pienimpää…
