-
Etteikö sittenkään mustavalkoista?
Aina välillä sitä saa muistutuksen siitä, millainen noviisi onkaan sisustusasioissa. Toivoisin, että kodin sisustaminen olisi suoraviivainen prosessi, jossa tekisin tarvehankintoja yksi toisensa perään ja palat loksahtelisivat kohdilleen kuin palapelissä. Virheostosten pelossa harkitsen ja punnitsen eri vaihtoehtoja pitkään. Formen matto yläkertaan oli jahkailun lopputulema mutta nyt kun se on paikoillaan, en olekaan enää aivan varma valinnastani. Matto sinänsä on hieno ja ryhdikäs – mutta haluanko arkiolohuoneesta sittenkään graafisen mustavalkoista? Hetken mielijohteesta tulin tänään kiikuttaneeksi Chhatwal & Jonssonin tyynyparin alakerran sohvalta ylös ja ai, kuinka mukavasti ne pehmensivät ikeasohvan kulmikkaita muotoja. Tosin olen merkin tekstiileihin tällä hetkellä niin ihastunut, että ne näyttäisivät mielestäni täydellisiltä melkein missä vain.
Kun mustaraitainen matto ei puhunut saamaa kieltä tyynyjen kanssa, kääräisin sen rullalle ja vein lastenhuoneeseen. Mitäs tuumaatte? Tunnelma on ehkä vähän stars and stripes, mutta muuten raidat kyllä nappaavat mukavasti kiinni huoneen mustiin aksentteihin. Kokonsa puolesta matto mahtuu huoneeseen, mutta varta vasten tähän tilaan olisin ottanut pikkuisen pienemmän koon. Tällä hetkellä huoneessa on vain pieni leikkimatto (kuvia lastenhuoneesta aiemmassa postauksessa), joten uusi matto sinänsä olisi tarpeen.
Somistusleikin päätteeksi kiikutin matot ja tyynyt takaisin alkuperäisille paikoilleen, mutta jäin miettimään. Tulikohan tehtyä hutiostos?
10 kommenttia artikkeliin Etteikö sittenkään mustavalkoista? -
Hyvin järjestetyn laukun salaisuus
Kirjoittelin aikaisemmin, kuinka olen aina ollut yhden laukun nainen. Kerroin muun muassa, että pidän ongelmallisena tavaroiden siirtelyä laukusta toiseen, joten kommenttiosastossa minulle vinkattiin laukunjärjestäjistä, eli erillisistä sisäpussukoista, joissa voi kätevästi siirtää sisällön laukusta toiseen. Pian sainkin tiedustelun Insjöltä, haluaisinko testata heidän tuotteitaan. Insjö valmistaa sisälaukkuja, joissa aina mukana kulkevat tavarat siirtyvät kätevästi veskasta toiseen. Lisäksi sisältö pysyy aivan varmasti järjestyksessä sellaisessakin kassissa, jossa ei juuri sisätaskuja ole.
Ensivaikutelma Insjön tuotteista oli, että ovatpa ne tukevia! Yllä olevan Saimaa Tuuli -sisälaukun päällinen on vahvaa nailonia, jossa on ryhdikkäät tikkaukset. Laukut eivät ole mitään pikkupussukoita, jotka pyörivät kassin pohjalla, vaan omillaan seisovia sisäosia. Varjopuolena on tietysti se, että sisälaukku tuo jonkin verran lisää painoa. Painavien metallihelaisten nahkalaukkujen kohdalla tämä ei kuitenkaan ole merkittävää.
Parhaimmillaan Insjön järjestäjät ovat sellaisten suurien kassien kanssa käytettynä, jotka tuntuvat pohjattomilta pikkutavaroita hävittäviltä nieluilta: esimerkiksi isot viikonloppulaukut sekä kesäkassit ja lastenhoitolaukut. Ennen pikkuesineet seikkailivat jossain näiden laukkujen pohjalla tai vaihtoehtoisesti laukun ainoa pikkutasku tursuili tavaraa. Kuinkahan monta kertaa olen itse tullut tyhjentäneeksi koko kassin sisällön ennen kuin etsimäni avainnippu tai kännykän laturi on löytynyt?
Testijakson aikana totesin, että omaan jokapäiväiseen käyttööni kätevämpi on kuitenkin tämä pieni ja litteä Inari Tuuli -pussukka, nyt kun hoitolaukkuvaihekin alkaa onneksi olla mennyttä. Valitsemani materiaali on tukevaa tummansinistä puuvillaa. Hamilton-laukussani on jo mukavasti sisätaskuja järjestyksen ylläpitämiseksi, joten tähän sisäpussukkaan voi sijoittaa muita mukana kulkevia välttämättömyyksiä, kuten meikkejä tai hiustarvikkeita. Ja ehkä sitten jonain päivänä, jos minusta tulee kahden laukun aktiivikäyttäjä, tämä pieni pussukka siirtyy nopeasti laukusta toiseen.
-
Arkkarin uusi matto
Hyvää perjantaita. Täällä on podettu flunssaa, eikä mitään merkittävää ole tapahtunut. Eilen kävin sentään hakemassa Formen liikkestä sinne tilaamani maton, josta kirjoitin aiemmassa postauksessa Uusi matto yläaulaan. Tässä yksi nopeasti otettu kuva – niin nopeasti, etten edes imuria ehtinyt matolle näyttää ennen kuvan ottamista. Matto on ollut paikoillaan eilisestä lähtien ja kummasti sen päälle on jo kulkeutunut kaikenlaista murusta ja roskaa, joka erottyy näkyy mustia kohtia vasten erityisen hyvin.
Kyselin teiltä aiemmin, miksi yläaulaa pitäisi kutsua ja sain hyviä ehdotuksia. Suosituin oli arkiolohuone, mutta myös oleskelutila, arkkari ja kokki saivat maininnat. Luulen, että yritän juurruttaa tuon arkiolohuoneen eli arkkarin perheemme kielenkäyttöön, vaikka käytännössä usein käy niin, että tilat lopulta nimeävät itse itsensä.
-
Kahvia ja teetä
Mies täytti alkuviikosta vuosia ja lahjoin häntä Moccamasterin kahvinkeittimellä. Aiempi vuosia vanha Braunin keitin oli kulkeutunut meille muistaakseni vanhemmiltani ja ajattelin, että pieni päivitys saattaisi olla raksamiehelle tervetullut. (lisää…)
-
Kurkistus sisustajan kristallipalloon
Upea Musta ovi -blogi haastoi minut miettimään tämänhetkisiä ja tulevia sisustusblogihittejä. Alun perin haaste on lähtöisin Modernisti kodikas -blogista. Tottahan on, että blogit ovat merkittäviä hittientekijöitä; jopa siihen pisteeseen asti, että bloggaajia syytellään sopuleiksi ja kaikkia blogikoteja toistensa kopioiksi. Musta ovi kiteyttikin jo omassa postauksessaan monia ajatuksiani hiteistä ja hudeista. Itse en koskaan hankkisi tuotetta vain sen muodikkuuden takia, mutta en myöskään jättäisi hankkimatta sellaista esinettä, josta pidän ja jota tarvitsen vain sen takia, että se on jo nähty muuallakin.
Mikä tekee blogihitin? Tietysti hittituote on tyylikäs, kaunis ja jollain tapaa uusi. Se toimii blogikuvien katseenvangitsijana. Ulkoasu ei ole kuitenkaan liian erikoinen, jotta se miellyttäisi mahdollisimman laajaa kuluttajakuntaa. Hinta ei saa olla mahdoton, joten usein hitit ovat pieniä huonekaluja, tekstiilejä tai sisustusesineitä. Tuotteen tulee mielellään olla helposti saatavilla kotimaisesta verkkokaupasta. Onnistunut lanseeraus ja ajoitus auttavat nekin menestyksen alkuun.
Mutta pitemmittä puheitta tässä omat veikkaukseni tulevista blogihiteistä:
1. BEdesignin metallinen Deer-hylly. Tuotteen alkuperäinen puinen versio on niittänyt kiitettävästi mainetta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin, mutta hintansa puolesta se on jäänyt monen sisustajan haavelistalle. Hylly on nyt muotoutunut edullisemmaksi metalliversioksi, jota on saatavilla kahdessa eri koossa ja värissä. Minäkin kaavailen tätä joko ruokapöydän viereiselle seinustalle tai makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle.
2. Chhatwal & Jonssonin sisustustyynyt. Ruotsalaisissa ja norjalaisissa sisustusblogeissa nämä intialaishenkiset tekstiilit ovat olleet todellinen villitys ja voisin kuvitella, että ne yleistyisivät Suomessakin, jos ilmaantuisi jokin merkittävä jälleenmyyjä. Olen jo korteni kantanut kekoon hitin rakentamisessa, sillä kotoa löytyy kolme sarjan tyynyä.
3. Menun pippuri- ja suolamyllyt. Voisin saman tien listata useita tanskalaisen Menun tuotteita, jotka ovat jo saaneet ja tulevat varmasti saamaan lisää jalansijaa blogipiireissä. Näiden myllyjen hyvä puoli on kuulemma se, että kauniin ulkomuodon lisäksi niillä pystyy oikeasti myös jauhamaan mausteita, samaa kun ei kaikista kilpailijoiden tuotteista voi sanoa.
4. Ikean harmaa Malm-lipasto. Vanha kunnon Malm on saanut uuden värin, ja kun tummemmat sävyt vähitellen hiipivät sisustamiseen, voisin kuvitella tästä tulevan uuden säilytyssuosikin. Mikä parasta, harmaassa lipastossa ei tarvitse seurata sen asteittaista kellastumista, kuten ainakin meidän valkoisille Malmeille on käynyt.
Vuoden kuluttua täytyy ehdottomasti palata tähän haasteeseen ja katsoa kuinka kävi. Esitän haasteen vuorostani uusille blogikollegoilleni At Maria’s sekä Sisustus ja sepustus.
PS. Kiitos kaikista kommenteista! Ajanpuutteen vuoksi välillä niihin reagoiminen tahtoo venymään, mutta vastaan lopulta kyllä jokaiseen.
-
Ensimmäinen päivä Indiedaysissä
On ensimmäinen päivä täällä Indiedaysin puolella, joten mahdollisia uusia lukijoita ajatellen kerron vähän, mistä asioista kirjoitan. Olen siis Liisa, kolmevitonen äiti, vaimo, meteorologi ja nyt kai voin kutsua itseäni myös bloggaajaksi. Blogiurani alkaa tammikuun ensimmäisestä päivästä 2012, jolloin aloitin tämän blogin joululahjana itselleni. Takana oli pitkä syksy vuokra-asunnossa, johon olimme muuttaneet myytyämme pieneksi käyneen kotimme edellisenä keväänä. Ajatus oli pitää jonkinlaista remontti- ja sisustusblogia sitten kun löytäisimme sopivan kohteen, mutta aihealue laajentui pian yleiseksi tyyliblogiksi. Nykyiseen kotiimme, hieman keskeneräisenä ostettuun omakotitaloon, muutimme puolitoista vuotta sitten ja vielä on monta nurkkaa laittamatta!
Jos olisi pakko nimetä blogilleni vain yksi kategoria, se olisi kaiketi sisustus. Kirjoitan mielelläni muistakin asioista, esimerkiksi pukeutumisesta. Siitä tulisi varmaan postailtua enemmänkin, jos olisi hyvä hovikuvaaja käytössä. En kuitenkaan harrasta shoppailua enkä ole erityisen kiinnostunut muodista, vaan keskityn itselleni sopivien juttujen löytämiseen. Ihanteeni on pieni ja kompakti vaatevarasto, josta löytyy helposti asukokonaisuus tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ihan vielä en ole tavoitteessani, mutta hyvällä alulla jo.
Olen innoissani mahdollisuudesta blogata portaalissa ja vieläpä täällä Indiedaysissa, jossa monet omista suosikeistanikin majailevat. Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan keskusteluun kommenttiosastossa! Helpoiten pysyt kärryillä liittymällä lukijaksi Bloglovin’issa, Blogilistalla tai Facebookissa. Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.
-
Pihlajanmarjojen aikaan
Muistatteko, kun kesällä kerroin olleeni helpottunut, kun huomasin puissa pihlajanmarjojen vihreät raakileet? Nyt puut jo notkuvat yltäkylläistä marjapaljoutta ja osa siitä oli pakko tuoda sisätiloihin. Marjoissa tiivistyy helpotukseni vuodenajan vaihtumisesta ja elämänmenon helpottumisesta melko rankan kesän jälkeen. Silloin uin aika syvissä vesissä. Periaatteessa ongelmat ovat entisellään, ainoa muutos on omassa asenteessani. Kyllä tää tästä.
Huomenna on syykuun ensimmäinen päivä, ja blogissa onkin ollut useaan otteeseen puhetta siitä, miten se on minulle vuoden todellinen alku. Kun vielä sattuu, että ensimmäinen päivä on maanantai, tuntuu että universumi haluaa viestittää minulle jotain merkityksellistä. Tämän uuden alun kunniaksi ostin pihlajanmarjanpunaisen Moleskine-päivyrin seuraaville 18 kuukaudelle. Varsinainen kalenteri kulkee nykyään kännykässä siitä syystä, että näemme siitä miehen kanssa kätevästi toistemme menot. Tämä paperikalenteri on sen sijaan ihan omia yksityisiä juttujani varten. Muutama elefantti olisi syötävänä, enimmäkseen ihan blogiin liittymättömiä asioita, ja ajattelin käydä niiden kimppuun suupala kerrallaan.Välillä hymyilyttää itseänikin nämä säännöllisin väliajoin toistuvat uudet alut, mutta olkoot ne osoitus pohjimmiltaan optimistisesta luonteenlaadustani. Hyvää alkanutta syksyä siis!
-
Kasvoilla vai ilman?
Sain jokin aika sitten postaustoiveen Marjamailla-bloggajalta: Olisi kiva kuulla miten bloggaaminen ”kasvoilla” on vaikuttanut sinuun. Olet meille tuttu ruudun takaa, mutta blogisi avaa enemmän elämääsi kuin seuraavan päivän sää. Voisitko joskus kirjoittaa tästä aiheesta?
Jäin vähän miettimään asiaa, mutta Turun Tildan ja Marikan kirjoitukset aiheesta saivat minut tarttumaan aiheeseen. He edustavat opettajien ja lääkärien ammattikuntaa ja ovat osaksi ammattiensa vuoksi päättäneet pysyä blogissaan kasvottomina.
Aamuvuorosta palannut bloggaaja helmikuussa 2014. Minä siis ennustan työkseni säätä TV:ssä, joten kulutan joka tapauksessa kasvojani jonkinlaisessa julkisuudessa. Fameni ei kuitenkaan ole sitä luokkaa, että kaikki vastaantulijat minut automaattisesti tunnistaisivat, luojan kiitos. Kuten useimmat bloggaajat, olen aloittanut blogin kirjoittamisen tiukan anonyyminä. Alkumetreillä en pitänyt mahdollisena, että tulisin koskaan esiin kasvoillani. Oli suoranainen kauhuskenaario, että joku tuttu löytäisi blogiini – vaikka toisaalta tiesin Suomen kokoisessa maassa niin käyvän ennen pitkää. Parin kuukauden jälkeen kerroin lähimmille ystäville, muille en koskaan mainostanut blogiharrastustani.
No, kuukaudet kuluivat ja blogimaailma alkoi tuntua yhä kotoisammalta paikalta. Päättömyys tuntui hölmöltä ja esti minua kirjoittamasta sellaista blogia kuin olisin halunnut. Lisäksi aloin ajatella, että on paljon nolompaa antaa tuttavien yllättää minut kirjoittamasta anonyymiä viritelmää kuin reilusti omilla kasvoilla julkaistavaa blogia. Eräänä lokakuisena päivänä päätin varsin suunnittelemattomasti postata muutaman kasvokuvan itsestäni. Sillä ei ollut välittömiä seuraamuksia. Vauva-lehden foorumilta tuli hetkellinen piikki ja kommenttiosastossa muutama henkilö tunnisti minut. Olen varmasti saanut joitain lukijoita sen ansiosta, että olen niinsanotusti TV:stä tuttu, mutta esimerkiksi työhöni liittyvät kommentit ovat jääneet vähäisiksi.
Marika kirjoitti, että haluaa erottaa blogiminänsä ja työminänsä toisistaan lääkärin ammattinsa takia ja pysyttelee siksi kasvottomana. Minullakin on ollut pyrkimys erottaa työminäni ja blogikirjoitukseni toisistaan. Välillä se on kuitenkin vaikeaa. Olen esimerkiksi tehnyt muutaman pienen haastattelun ikään kuin työni puolesta mutta blogiin liittyen. Ennen tuntui hölmöltä kirjoittaa kasvottomana, nyt tuntuu hölmöltä olla käsittelemättä työtäni osana blogitekstejä, kun moni kuitenkin tietää, mitä teen.
Portaalibloggaamisen kynnyksellä olen miettinyt kasvojani uudelleen. Jos lukijamäärä jatkaa kasvuaan, tulevatko mukana ennen pitkää ikävät lieveilmiöt? Syökö uskottavuuttani, että kirjoitan blogia jostain muusta kuin siitä mitä teen työkseni? Olen joskus miettinyt, mitä ajattelisin itse vaikkapa poliitikosta, joka päivisin antaisi otsa rypyssä haastatteluja valtionkassan tilanteesta mutta kirjoittaisi vapaa-ajallaan blogia koirista, lapsista ja kodista. Pystyisinkö erottamaan hänen työ- ja kotiminänsä toisistaan? Toisin kuin yhteisistä asioistamme vastaavan poliitikon minut kuitenkin pelastaa päivätyöni tietynluontoinen viihteellisyys.
Välillä kaipaan kasvottomuuttani niin työssä kuin bloggaamisessa, mutta suurimman osan ajasta en ajattele asiaa ollenkaan. Niille, jotka mahdollisesti pohtivat siellä kasvojensa paljastamista blogissaan, minulla on sanottavana kaksi asiaa: 1) Kirjoittaminen anonyyminä on ihan ok. Monia pisimpään lukulistallani keikkuneista blogeista kirjoittaa henkilö, joka ei ole paljastanut kasvojaan saati nimeään. 2) Kasvojen paljastamisesta ei kuitenkaan todennäköisesti seuraa mitään kauheaa.
Ja vielä kolmaskin asia:
3) Asukuvien ottaminen päättömänä oli helpompaa.
-
Perjantaiperinne
Vuorotyöperheessä ei viikonloppuja tunneta, mutta yritämme kuitenkin pysähtyä niiden perjantai-iltojen äärelle, jolloin olemme koko perhe kotona. Yleensä teemme jotain hyvää ruokaa ja katsomme telkkarista Hauskoja kotivideoita. Ajattelen, että lasten kannalta viikkoetapit ovat tärkeitä, oikeastaan sitä tärkeämpiä, mitä epäsäännöllisempää elämämme todellisuudessa on. Tämä perjantai oli hampurilaispäivä. Herkulliset hampparit syntyvät nopeasti, kun ostaa sämpylät valmiina ja pyöräyttää pihvit itse. Laitan jauhelihan sekaan vain kananmunan, mausteita, sipulia ja ripauksen korppujauhoja. 400 grammasta jauhelihaa tulee neljä pihviä, jotka paistan uunissa. Kutistumisen takia niistä kannattaa muuten tehdä reilusti sämpylää suurempia, melko ohuita lättyjä.Kyytipoikana oli itse tehtyä coleslaw-salaattia ja pakastealtaasta ongittuja ranskalaisia. Hyvin pyörähti viikonloppu käyntiin näillä eväillä vaikkei vapaapäiviä olekaan tiedossa! Mitä perjantaiperinteitä teillä on?
