-
Maksimittaa ja raskausmittoja

Järjestelin tänään vaatekaappiani onnellisena siitä, että saan pian taas pukeutua omiin vaatteisiini. Parit äitiyshousut lensivät jo ”ei enää koskaan” -pinoon ja muutama kaamea kaapu tulee seuraamaan perästä jahka omat mitat lähestyvät.
Vaateostosten suhteen mieli askartelee jo seuraavassa sesongissa, mutta muutaman kesäjutun aion vielä hankkia. Yksi niistä on rento maksimekko. Kuvan koltuista (kaikki Espritiltä) vasemmanpuoleista hypistelin livenä kaupassa, mutta sen malli muistutti liikaa raskausajoista. Oikean reunan raitamekko on hauska, mutta sekin muistuttaa liikaa raskausajan raitapaitamuotiani. Keskimmäisen pinnasin sen sijaan jo alkukesästä muistiin. Kun tänään huomasin, että kokoani on taas saatavilla, päädyin tilaamaan sen sovitukseen, vaikka erottuva vyötärölinja onkin vielä haave vain.
Mitä niihin kuuluisiin raskauskiloihin tulee, viikon sisällä kehostani on poistunut kymmenen kilon verran nesteitä, massaa ja uutta ihmistä. Jäljellä olevan viiden kilon suhteen olen siinä mielessä optimisti, että ainakin edellisen raskauden jälkeen äitiys- ja imetysdieetti (= et ehdi syömään mutta joku syö sinusta) toimi hyvin painon karistamiseen. Mieli halajaa kovasti myös liikkumaan. Ajattelin aloittaa reippaiden vaunulenkkien muodossa, vaikka kokemukseni perusteella todelliset tulokset syntyvät kuntosalilla – nukkuisikohan vauva kaukalossa salitreenini ajan? Syksyllä on lisäksi luvassa hartaasti odotettu paluu jäälle aikuisluisteluharrastuksen pariin, oi oi!
7 kommenttia artikkeliin Maksimittaa ja raskausmittoja -
Alumiinia ja pellavaa

Oli jo aikakin täydentää kodin liinavaatevarastoa uusin kylpy- ja käsipyyhkein ja samalla pistää pois vanhoja pyyhkeitä sieltä kauhtuneimmasta päästä. Uudet ovat Lapuan kankureiden Avanto-malliston täyspellavaisia Lähde-pyyhkeitä. Uudistunutta saunaa varten hankin Kankureilta myös Polaris-laudeliinoja. Nyt kun saataisiin vielä ylälauteet paikoilleen ja päästäisiin toden teolla löylyttelemään! Nikkari on kuitenkin tällä hetkellä kiinni talon ulkotöissä ja lauteet saavat odotella syksyisempiä ilmoja…
Mitä muuten tehdä vanhoille pyyheliinoille? Jokunen vanha rätti lienee viisasta pitää jemmassa, mutta meillä ei edelleenkään ole yhtään ylimääräistä tilaa kaikkien varastointiin. UFFin ja vastaavien keräyslaatikoihin ei puhkikuluneita tekstiilejä voi tietenkään laittaa, mutta pääkaupunkiseudulla ei tietääkseni ole pysyvää lumpun vastaanottopistettäkään. Yllättävä ratkaisu löytyy H&M:ltä, joka on aloittanut käytetyn tekstiilin keräyksen liikkeissään ja tarjoilee vielä alennuskupongin kaupan päälle.


Löylykiulu ja -kauha ovat Saunian Pyörre-mallistoa. Alumiininen kiulu sopii saunaan hyvin, sillä samaa materiaalia löytyy mm. seinien valosyvennöksien listoista. Ensin ajattelin, että käsittelisin kiulun ja kauhan puuosat samalla vaalealla vahalla kuin lauteetkin, mutta oikeastaan puhdas puupinta näyttää kaiken vaaleuden keskellä aika mukavalta.

Olisipas ihana järjestää oikein kunnon saunailta: vastomista, spa-hoitoja ja päälle tietysti jääkylmää siideriä takaterassilla ihanassa heinäkuisessa illassa… ehkä ensi kesänä sitten. Nyt taidan valita oman sängyn.
-
Kun vauva nukkuu

Kun pieni lapsi nukkuu,
se täyttää yhden kokonaisen huoneen.
– Risto RasaMuistatteko vielä Mila’s Daydreams -blogin? Kansainväliseksi ilmiöksi vuonna 2010 nousseessa blogissa suomalainen äiti Adele Enersen otti kuvia lattialla nukkuvasta lapsestaan, jonka ympärille oli lavastettu fantasiamaailmoja. Blogin alkuperäiset kuvat on sittemmin poistettu, mutta Adele Enersen solmi Milan päiväunista julkaisusopimuksen, jonka tuloksena syntyi kirja When My Baby Dreams.
Esikoiseni on suunnilleen saman ikäinen kuin Adelen nukkuva Mila. Muistan vanhempainvapaalla katselleeni blogin kuvia univelkaisena, nuutuneena ja katkerana siitä, että jonkun lapsi saattoi nukkua niin pitkään ja sikeästi, että äidillä oli sekä aikaa että luovaa mieltä moiseen. Itse en voinut luottaa siihen, että kun lapsi nukahti, tiedossa olisi tuntien mittainen unijakso. Olin juuri se äiti, joka heijasi kaupassakin tyhjiä ostoskärryjä edestakaisin hätääntyneen näköisenä.
Kun kuopuksen tulo maailmaan lähestyi, ajatukset alkoivat taas liikehtiä levottomasti vähäunisen vuoden pelossa – kirjoitin blogissakin aiheesta. No, miten tulokkaan ensimmäinen viikko on mennyt? Hän on syönyt ja nukkunut. Nukkunut tyytyväisenä, ympäristön melusta välittämättä, joskus jopa kuuden tunnin jaksoja. Syönyt, seurustellut ehkä vähän, nukkunut taas. Mies ja minä olemme ymmällämme.
Ihan pikkuisen pelkään rikkovani taian, kun kirjoitan asiasta. (Ensi yön varmaankin kanniskelemme selkä kaarella huutavaa pienokaista.) Mutta en ajattele sitä nyt. Onhan lapsen kasvattaminen joka tapauksessa sarja erilaisia, toinen toistaan seuraavia vaiheita. Olen niin onnellinen, että sain kokea tämän. Samalla lähetän lämpimät terveiset kaikille valvoville vanhemmille, tiedän miltä teistä tuntuu.
-
Ikea paper shop

Myöhäisiltaa! Aluksi kiitokset kaikista ihanista onnitteluista. Palaan lähemmin vauva-arkeen toisessa postauksessa, nyt vielä yksi rästiin jäänyt vinkki ajalta ennen pikkuveljen syntymää. Yhdellä pesänrakennushuuruisista Ikea-visiiteistäni bongasin nimittäin mainoksen elokuussa avautuvasta Ikea-paperikaupasta. Toisaalla Ikea on jo myynyt paperitavaraa jonkin aikaa, mutta nyt konsepti saapuu Suomeenkin. Oijoi, tämän jälkeen tulee olemaan entistä vaikeampaa päästä tavaratalosta ulos ilman heräteostoksia.
-
Vauvauutinen

Odotus venyi reilusti yliajalle, mutta meillä on nyt toinenkin pieni poika.
Lisää juttuja vauva-elämästä, sisustustyynyistä, olohuoneen pöydistä, vastavalmistuneesta terassista, talon maalauksesta ja sen sellaisesta tulossa, mutta tiedätte varmaan, mihin elämä nyt keskittyy. Pikku hiljaa täältä jostain palaillaan. Nauttikaa sillä aikaa ihanasta kesästä!
-
Toisenlainen näkökulma aleshoppailuun
On taas se aika vuodesta – alennusmyynnit! Riemukkaasta ja rajoittamattomasta aleshoppailusta sanoisin ensimmäiseksi että älä. Iloisia poikkeuksiakin löytyy, mutta kannattaa pitää mielessä, että alennusmyyntiaikaan esillä ovat juuri ne jämät, joita kukaan muu ei huolinut. Jos rekissä roikkuu kaksikymmentä samanlaista kauluspaitaa, on todennäköistä, että niiden mallissa tai materiaalissa on jokin häiritsevä ominaisuus, jonka vuoksi muut eivät halunneet ostaa niitä.
Omalta osaltani aleshoppailu jää varmaankin aika laimeaksi. Sovittaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista ja muutenkin hankinnat suuntautuvat enimmäkseen kotiin, rakentamiseen ja sisustukseen. Blogia seuranneet tietävät, että olen tyyliltäni aika varman päälle pelaava. Vaatehankinnoissa panostan mielummin klassiseen pitkäikäisyyteen kuin muodikkaisiin uutuuksiin. Vanhasta Lisbetin 50 -postauksesta saa kuvan, minkälaisiin asioihin kiinnitän huomioni ostoksilla ollessa, joskin vuodessa on mieli muuttunut sen verran, että lista vaatisi hieman päivitystä.
Saattaisi kuvitella, että kannustaisin lukijoitani suuntaamaan aleostoksille tiukasti laaditun listan kanssa: klassiset kävelykengät, istuva kauluspaita, laadukas musta nahkalaukku. Not. Toki, jos satumainen onni osuu kohdallesi, tartu tilaisuuteen. Yleensä laadukkaita perusvaatteita ei kuitenkaan löydä alennuksesta. Tai ehkä luulet löytäväsi, mutta teet huomaamattasi kompromissin (usko minua, olen tehnyt virheet puolestasi). Sen sijaan alennusmyyntiaika on juuri oikea hetki paneutua hankkimaan vaatekaapin väripilkkuja tai jopa mauttoman rajamailla tasapainottelevia kapistuksia.

Millyn Lisette-mekko, Marc by Marc Jacobsin Zebra-sormus, Alaïan korkeakorkoiset sandaalit, Jimmy Choon Tahi-sandaalit, Mulberryn Mini Alexa Raspberry-värissä, Alice + Olivian Matilda-mekko
Esimerkkejä siitä, mitä hankkisin alennusmyynneistä:
- Kalliin juhlavaatteen, vaikkei mitään juhlia olisikaan tiedossa. Kannattaa ajatella oikeasti pitkälle eteenpäin: kesäalesta voi löytää täydellisen pikkujoulumekon tai leningin ensi kesänä juhlivan ystäväsi häihin. On ihan eri juttu kaivaa tilaisuuden lähestyessä komerosta esiin huolellisesti valitsemasti merkkituote kuin koluta kotikaupungin ketjuliikkeitä ihmeen toivossa.
- Merkkilaukun erikoisessa värissä. Luksusmerkkien mustat ja konjakinruskeat klassikot tulevat alennukseen harvoin, jos koskaan. Sen sijaan alesta saattaa bongata suosikkilaukun sesongin kirkkaassa trendivärissä – nyt on ainoa oikea hetki tälle hankinnalle.
- Tonnin stiflat. Juuri ne kreiseimmät, korkeakorkoisimmat ja eksoottisimmat gladiaattorisandaalit, joiden hintalappu alunperin oli liki nelinumeroinen. Ne ovat kohta 70 prosentin alennuksessa. Sitten vain keräämään asennetta ja rohkeutta niiden käyttämiseen sekä harjoittelemaan kävelyä peilin edessä.
Aiotteko lähteä koettamaan onneanne alennusmyynneille? Onko jotain jo löytynyt?
-
Japanilaista ja tanskalaista osaamista

Taas on yksi pieni mutta häiritsevä ongelma ratkaistu. Tiedätte varmaan ne matkakokoiset nestepakkaukset, joissa on useampi läpinäkyvä pullo esimerkiksi shampoota ja hoitoainetta varten. Ja kuinka etenkin hoitoainetta on mahdoton saada ulos kovasta muovipullosta. No, Mujilta löytyy onneksi tällaiset pehmeät tuubit, joista jähmeämmänkin tahnan saa puristamalla ulos ilman jännetupen tulehdusta. Että ne japanilaiset osaavat. Nämä lähtevät mukaan seuraavalle reissulleni… synnytyslaitokselle.

Tanskalaisetkin osaavat. Nomess Copenhagenin akryyliset Toolboxit ovat todella kätevät meikkitarvikkeiden säilytyksessä. Aiemmin olen käyttänyt Ikean Godmorgon-lokerikkoja, mutten oikeastaan ikinä pitänyt siitä, miten kaikki niiden kipattavassa ylälokerossa olleet tavarat kolisivat käännettäessä. Tiedättehän, juuri silloin varhain aamulla, kun muut perheenjäsenet nukkuvat ja haluat vain hipsiä ovesta vähin äänin ulos.
Kommentteihin palaan vielä tänä iltana!
-
Virtuaalimatka Amfora Shopiin
Tänään pääsette pienelle kuvalliselle matkalle Seinäjoen Amfora Shopiin. Tuotemerkin takana on siis mieheni vanhempien perheyritys, joka on valmistanut laadukasta ja ajatonta keramiikkaa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Eipä uskoisi, että esimerkiksi trendikkään raidallisen Opto-kulhon juuret ovat vuodessa 1985. Samaa raitamaailmaa edustava Opto-kuppi on puolestaan aivan viime vuosien tulokas Amforan tuoteperheeseen.
Itselleni tulee täällä vieraillessa vähän samanlainen olo kuin lapselle lelukaupassa: tekee mieli ottaa esineitä hyllystä ja ruveta leikkimään niillä; kokeilla, millaisia kattauksia niistä voi rakentaa, ja keksiä uusia tapoja yhdistellä tuotteita. Mikä parasta, Amforassa leikkiminen on sallittua! Käykääpä testiajolla, kun kesäreissullanne liikutte Seinäjoen suunnalla. Älkää unohtako kertoa terveisiä Lisbetiltä…
Osoitetiedot liikkeeseen löytyvät postauksen lopusta. Amforalla on toki myös verkkokauppa, johon lisätään koko ajan uusia tuotteita ja värivaihtoehtoja.

Shopin yhteydessä on lisäksi vaihtuvanäyttelyinen galleria, jossa on tällä hetkellä esillä Päivi Rintaniemen uniikkeja keramiikkaveistoksia. Itse asiassa Päivölänkadun tiloissa tapahtuu myös Amforan tuotanto. Tuolta valmistuksenkin puolelta minulla on muutama kuva tulossa blogiin lähiaikoina.








Amfora ShopPäivölänkatu 3260120 Seinäjoki -
Havuja kyllä kiitos


Laskettu aika on tänään, odotellessa syntyy pieniä sisustustekoja. Kuten se, että tulee vihdoin poranneeksi taulut työhuoneen seinään. Fine Little Dayn Gran ja Barr -kuosiset tyynyt saapuivat eilisen postissa. Neulaset saavat tehdä istuintyynyn virkaa niinä harvoina hetkinä, kun oikeasti asetun työpöydän ääreen. Pelkkä DSW-tuoli on minulle nimittäin hiukan liian matala. Joku takarivistä älyää varmaan huikata, että olisi kannattanut ostaa tarkoitukseen soveltuva, korkeussäädettävä toimistotuoli DSW:n sijaan. No kyllähän sitä mietittiin…
Tapahtui viime talvena suuren helsinkiläisen tavaratalon huonekaluosastolla:
Katselemme kalusteita miehen kanssa ja olemme kaikesta eri mieltä. Ehdottamani String-hyllyköt on jo tyrmätty, samoin Hayn About a Chair.
Mies: Nyt löytyi hyvä tuoli, tule katsomaan.
Hän ohjaa minut Vitran DSW:n luo.
Minä: *tanssin salaa riemutanssia* Joo, toi on hyvä.
Mies: Mutta hei, tuolla on vielä parempi. Täähän on mahtava.
Minä: (Oh dear Lord, no.)
Miehen sormet hyväilevät jo Calligariksen New York -työtuolin keinonahkaista selkää.
Minä: *nyrpeänä* Kromia ja nahkaa. Meillä on sitä aivan tarpeeksi.
Mies: Mutta tässä on säätömahdollisuus. Ja tämä pyörii. Tässä olisi niin mukava tehdä pientä kiertoliikettä lukiessa.
Minä: Hm. No onhan se tietysti työtuoli. Mutku.Loppu onkin historiaa. DSW on oma pieni sisustusvoittoni ja istun siksi tyytyväisenä neulastyynylläni. Tiedättehän, että joskus – aika usein – sisustamisessa on kyse muustakin kuin käytännöllisyydestä.
