-
Tomorrow I’ll go back to Tara
Olen yrittänyt malttaa mieleni ja olla hehkuttamatta uutta pukeutumissesonkia ennen kuin kesä on varmasti saateltu päätökseen. Nyt on kuitenkin jo elokuu, alekyltit on vähitellen korjattu näyteikkunoista ja kauppoihin virtaa kauniita uutuuksia. Syksy on suosikkivaatesesonkini monestakin syystä. Ensinnäkin olen uusien alkujen nainen. Pidän aamuista, maanantaipäivistä ja vuodenajan vaihtumisesta. Syksy on mitä suurimmassa määrin uusi alku, jopa enemmän kuin tammikuun ensimmäinen. Toisekseen syksy on ainoa sesonki, jolloin Suomessa ei tarvitse palella. Keväällä aletaan vähentää vaatetusta, vaikka aamuisin on vielä pakkasta, kesällä on pakko näytellä teräsnaista shortseissa ja talvella – no, kyllä te tiedätte. Syksyllä saa hyvissä ajoin kaivaa esiin päällystakit ja villapuserot ja on siitä huolimatta very much in season.
Pukeutumisesta kiinnostuneena joskin epätrendikkäänä ihmisenä ryhdyn seuraamaan uuden sesongin tuotteita parhaimmillaan jo puoli vuotta etukäteen. Heinäkuussa aloin kytätä nettikauppojen uusia tulokkaita ja miettiä, mitkä ovat ne tärkeimmät jutut, joita tulevana syksynä ja talvena tarvitsen. Satumaisen tuurin sattuessa kohdalle listan asioita voi löytää kesän alennusmyynneistä, mutta näin harvemmin on laadukkaiden perusjuttujen osalta. Niiden kanssa onkin syytä olla syksyllä ajoissa liikkeellä, jos haluaa saada juuri tietyn asian ja vielä oikean kokoisena.
Omia tarvehankintojani syksylle ovat pari hyvää työvaatetta, päällystakki ja matalakantaiset saapikkaat. Esimerkiksi trenssipuolella ensimmäiset erät näyttävät kuitenkin menneen jo!
Alkuviikolla hakeuduin varta vasten katsastamaan uutuudet Tara Jarmonilta, joka on osoittautunut työvaatteissa aivan ykköseksi. Minulla on merkiltä entuudestaan pari kotelomekkoa ja olin päättänyt hankkia yhden lisää uudesta mallistosta. Kauan ei tarvinnut katsella, kun iskin silmäni tuohon etummaisena rekissä roikkuvaan kaunokaiseen. Puuterinväri on ilmeisesti tämänhetkinen suosikkini.
Kotelomekoilla pystyn paikkaamaan sitä seikkaa, että istuvia jakkuja en löydä juuri koskaan. Pidän myös tyttömäisistä, vintage-henkisistä malleista, istuvista mutta ei liian napakoista leikkauksista ja materiaaleista, jotka eivät juurikaan rypisty, vaikka joudun istumaan tietokoneen ääressä pitkiä aikoja. Haluan vaatteideni myös kestävän pitkään. Vanhin Tara Jarmon -mekkoni on muistaakseni vuodelta 2006 ja uskon pitäväni sitä vielä ainakin toiset kuusi vuotta.
Merkki on Suomessa hintava mutta kotimaassaan Ranskassa jonkin verran edullisempi. Olen pitkään etsinyt nettikauppaa, joissa olisi laaja valikoima Tara Jarmonia. Esimerkiksi merkin oma nettikauppa ei toimita Suomeen eikä myöskään Place des tendances, jolla on yksi netin parhaista valikoimista. Sen sijaan MonShowroom näkyy juuri aloittaneen kansainväliset toimitukset. Ehkä seuraavan ostokseni teen jo sieltä.
29 kommenttia artikkeliin Tomorrow I’ll go back to Tara -
Keramiikkataidetta kryptassa
Eilen olin Päivi Rintaniemen Malja-näyttelyn avajaisissa Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. Tässäpä menovinkki pääkaupunkiseutulaisille ja muille, jotka liikkuvat Helsingin keskustassa. Näyttely on auki 12.8. asti klo 11–17 ja sunnuntaisin klo 12–17. Jo pujahtaminen katujen hälinästä hämärään kryptaan on elämys sinänsä ja sopii hengähdystauoksi kiireen keskelle. Tila soveltuu keramiikkatöille erinomaisesti, sillä vaaleasävyiset maljat ja veistokset piirtyvät kauniisti esiin punatiilisiä holvikaaria vasten. Kryptan tiloissa toimii lisäksi vapaaehtoisjärjestöjen pyörittämä kesäkahvila, jossa olen muuten joskus vuosia sitten ollut itsekin tarjoilemassa teetä ja pinaattipiirakkaa.
Uniikkien keramiikkaveistosten lisäksi Päivin ideoista syntyvät myös Amfora-astiat ja sisustustuotteet, joita tässäkin blogissa on vilahdellut mm. postauksissa Jetlagged juhannus, Raparperia napaan ja Let me entertain you.
Kryptaan kuljetaan katutasosta Tuomiokirkon takaa eli Senaatintorin päinvastaiselta puolelta (Kirkkokatu 18). Myös kirkon sisältä on käynti hissillä.
-
12 viikon liikuntaprojekti
Vaikka edellisessä postauksessa heiluttelinkin bikineitä, tarvitsen liikuntaa ennen kaikkea henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Lapsena ja nuorena minulla ei ollut liikuntaharrastuksia, joten olen joutunut opettelemaan liikunnan harrastamisen aikuisiällä. Herätys tapahtui jossain kaksivitosen kieppeillä, kun opiskelu ja istumatyö alkoivat oireilla ensimmäisen kerran. Suosikkilajikseni muodostui kuntosaliharjoittelu, kun taas ryhmäliikuntatunneista en ole koskaan nauttinut. Lenkkeiltyä on tullut jonkin verran, mutta siitä en oikein osaa ottaa tehoja irti.
Ennen äidiksi tuloa liikuntaharrastukseni oli ehtinyt muodostua jotakuinkin säännölliseksi, vaikka mikään aktiiviurheilija en ole koskaan ollut. Voin raskausajan erinomaisesti ja tein jalkakyykkyä vielä kahdeksannella kuulla. Jälkikäteen voi vain muistella, kuinka yksinkertaista liikunnan harrastaminen oli silloin. Lapsen saannin jälkeen olen viritellyt kuntosaliharrastusta useampaan otteeseen ja välillä yrittänyt luoda säännöllistä kotijumpparutiinia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt alkuvuonna en ole liikkunut juuri lainkaan. Siispä kuntokuurini tavoite on luoda säännöllisen liikunnan tapa, jossa kävisin salilla ainakin kaksi kertaa viikossa ja harrastaisin jotain muuta liikuntaa, vaikkapa sitä lenkkeilyä 2-3 kertaa viikossa. Tavoite on siis 4-5 hikiliikuntakertaa viikkoon. Seurantajakson kesto olkoon klassiset 12 viikkoa alkaen tänään ja päättyen 21.10. – ja tietysti loppuelämä sen jälkeen liikunnallista elämäntapaa, heh.
Valehtelisin, jos väittäisin, ettei sporttinen ulkomuoto kiinnosta liikunnassa yhtään. Tietenkin se motivoi. Painoa olen tosin lakannut seuraamasta jo hyvän aikaa sitten ja keskittynyt seuraamaan muutamaa kriittistä ympärysmittaa kehossani. Vyötärö on itselläni se paikka, joka kerää ylimääräisen ensimmäisenä ja josta se lähtee viimeisenä. En panisi pahakseni muutaman sentin kaventumista tältä kohdin, tosin se edellyttää liikunnan lisäksi myös ruokavalion tarkkailua. Siitä ehkä lisää myöhemmin…
Postailen projektin etenemisestä kerran viikossa. Lähinnä tarkoitus on käyttää blogia puuttuvan itsekurin korvikkeena. Edellisessä postauksessa ainakin Nanna, Zeta, Mia, Tibs ja Karla ilmoittautuivat treeniseuraksi, joten toivon heidän heittelevän virtuaalisia mätiä tomaatteja, jos lipsun tavoitteistani ilman perusteltua syytä. Saavat muutkin toki osallistua. Lupaan vastavuoroisesti tehdä saman, jos sitä toivotaan 🙂
-
Perfektionismi
…iskee sillä hetkellä, kun bikinit kaivetaan esiin. Taidan valita hieman peittävämmän asun uimarannalle. Nämä Chloén bikinit jäävät tänäkin kesänä käyttämättä. (Kuinka mahtavat olisivat piparkakkureunaiset rusketusrajat?)
Ensi viikolla aloitan taas kuntosalin. Siis oikeasti. Löytyisikö blogiväestä tsemppiseuraa?
-
Hellepäivän asu
Kaipa se on niin, että jos ei hellemekkoa Atsonpäivään mennessä niin ei koko kesänä. Tämä päivä on oltu kotosalla lukuunottamatta lyhyttä reissua, jolla kävimme miehen aloitteesta hypistelemässä elektroniikkaa ostamatta kuitenkaan mitään ja samalla söimme salaattilounaat Fasulla.
Eilen illalla sen sijaan olin vapaalla ystäväni kanssa. Kävimme syömässä Teatterin terassilla ja orastavan keski-ikäisyytemme aikuisuutemme tunnossa jatkoimme mummotunneliin, eli nelikymppisten suosimien ravintoloiden muodostamaan kujaan Helsingissä. Kotiintulo venähti sellaiseen kellonaikaan asti, etten oikeastaan muista, koska olisin viimeksi niin pitkään valvonut (tarkoittaa siis, että ehdin kotiin juuri parahiksi näkemään olympiatulen syttymisen).
Ivana Helsingin mekko on viimekesäinen ostos Seinäjoelta vaateliike Sipilästä, jonka takana ovat Muodin huipulle -kakkoskauden voittaja Linda Sipilä ja hänen äitinsä. Suosittelen käymään, jos tuolle suunnalle satutte! Lindan oman malliston lisäksi liikkeessä on paljon sekä kotimaisia että ulkomaisia merkkejä. Se, mikä kuvista ei käy ilmi, mutta jonka haluan kertoa on, että mekon puuvillakankaaseen on kudottu sydämiä ja revolvereja villin lännen hengessä, heh.
Jännä muuten seurata, miten säät vaikuttavat blogin kävijämäärään. Eilen ja tänään liikennettä on ollut verraten vähän, mikä kertoo joko omien juttujeni tasosta tai sitten siitä, että lukijat ovat keksineet kesän kuumimpana viikonloppuna muutakin tekemistä kuin nettisurffailun…
-
Kesämeikkailuja
Aiemmin lupailin jo jotain juttua kesämeikkailuistani. Suurimman osan vapaa-ajastani kuljen edelleen meikittä, mutta niinä päivinä, kun tähän osa-alueeseen on tullut panostettua, kasvoillani on ollut ainakin näitä:
- Aurinkopuuteri kuuluu tietenkin kesämeikkiin. Käytän silti vaaleaa sävyä, jotta voin huoletta roiskia menemään puuterin kanssa ilman että seurauksena on epätasaisia ja epäluonnollisia varjostuksia.
- Meikkivoide. Monet jättävät meikkivoiteen kesällä kokonaan pois, mutta itse en osaa meikata ilman sitä. Tosin Diorin Nude on sen verran ohut, että sillä voi loihtia kesäilmoihinkin sopivan pohjan. Minulla on samasta tuotteesta kaksi eri sävyä, joista sekoitan kulloisellekin rusketusasteelle sopivan cocktailin. Vaihtoehtoisesti kasvojen eri osiin voi käyttää hieman eri sävyistä pohjaa luonnollisemman lookin saavuttamiseksi.
- Chanelin kevätkampanjan poskipuna on ollut ahkerassa käytössä.
- Romanssini YSL:n valokynän kanssa alkoi jo vuosikymmen sitten, mutta meillä meni poikki eräiden selkkausten takia (tiesittekö, että valokynä hohtaa diskoteekin UV-valoissa?). Tällä saa myös nopeasti loihdittua itselleen pöllömäisen lookin, jos ei ole varovainen annostelun ja levitysalueen kanssa. Tänä kesänä olen kuitenkin vähitellen uskaltautunut takaisin valokynän käyttäjäksi ja on-off-suhteessamme menee hyvin.
- Diorliner on ostos lentokentältä. Olen aiemmin käyttänyt luomirajauksiin kynää, sillä pidän siitä, miten rajauksen saa pehmennettyä siveltimellä. Kokeilut tussimaisen rajauskynän kanssa ovat kuitenkin lupaavia. Tästä saattaa tulla uusi arkimeikin hittituote, kunhan käsialani paranee.
Kuljetteko te kesäisin meikissä vai meikitttä?
-
Viimeinen lomapäivä
Viimeisen lomapäivän sää oli pilvinen, mutta ei se oikeastaan haittaa. Omasta mielestäni tämän kesän sää on toistaiseksi ollut mitä parhain. Helle ei ole ollenkaan minun juttuni! Totaalipilvisiä päiviä saisi tosin olla vähemmän, sillä blogikuvien otto alkaa varsinkin näin iltapuolella olla hankalaa.
Mistä oli viimeinen lomapäivä tehty? Teekupillisista, retkestä vadelmapusikkoon, liian pitkistä päiväunista, yhdestä heräteostoksesta ja siitä hieman levottomasta tunteesta, joka minut valtaa tähän aikaan vuodesta, kun alan odottaa vuodenajan vaihtumista.
CK:n korkkareita hipelöin jo täysihintaisina. Kun ne tulivat 40%:n alennukseen, sovitin niitä, totesin ne mukaviksi, mutta ajattelin, että ei nyt. Viime viikolla 50%:n alennuksessa jäljellä oli enää yksi pari, joka oli tietenkin minun kokoani. Tänään 60%:n kohdalla luovutin ja annoin kodin näille vaaleanharmaille kaunokaisille. Tiedän niiden olevan hyvä ostos, sillä omistan samat myös kiiltomustina, ja ne ovat yhdet mukavimmista korkokengistäni. Tänä vuonna on tullut ostettua paljon kenkiä ja ihan tarpeeseen, jonkinlaista vajausta on sillä puolella selvästi ollut.
Huomenna paluu töihin, mutta kesää en ole manaamassa pois, päinvastoin. My Summer Bucket List:illä on vielä paljon tekemättömiä juttuja!
-
Inspiraatiota mustikoista
Inspiroiduin Caritan mustikkapostauksesta niin, että tänään, kun sateissa oli muutaman tunnin tauko, suuntasin pikkumiehen kanssa mustikkametsälle. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta sitä saatiin. Kotiin tultua halusin tietenkin kuvata saavutukseni tänne blogiin. Mutta miten? En todellakaan jaksanut ruveta leipomaan eikä mitään jogurttia kummoisempaa rekvisiittaa ollut saatavilla. Oikeastaan halusin vain kuvata mustikat valkoisessa, keraamisessa kulhossa juuri kuten Caritakin oli tehnyt!
Joten tässä mustikkani nyt ovat. Ehken syyllistynyt vakavaan tekijänoikeusrikkomukseen, mutta halusin teidän tietävän, mistä inspiraationi tällä kertaa oli peräisin.
Olisihan se mahtavaa, jos voisi aina vain inspiroitua omasta fabulöösistä elämästään, mutta kyllä ainakin minun täytyy välillä hakea innoitusta muualta, jotta muistan, mikä omassa arjessani saattaa olla bloggaamisen arvoista. Mistä sitten haen sitä? Varmaankin vähän kaikkialta: lehdistä ja online-julkaisuista, mainoksista, Pinterestistä… Weheartit-tililleni olen kerännyt varta vasten sellaisia kuvia, joiden tunnelman haluaisin toisintaa omissa blogikuvissani – jostain syystä pidän tuosta sivustosta edelleen Pinterestiä enemmän. Kirjoittelen postausten aiheista listaa muistikirjaan ja joskus teen hämmentävän tarkkoja suunnitelmia tulevista postausaikatauluista. Harvemmin kuitenkaan päädyn noudattamaan niitä.
Ennen kaikkea tietysti inspiroidun toisista blogeista. Vaikka yritän välttää suoraa kopiointia, saattaa sitä tahallaan tai tahattomasti tulla luoneeksi samankaltaisia postauksia kuin jossain näkemänsä ja lukemansa. Pionit, macaron-leivokset, mustavalkoiset asukokonaisuudet, sampanjapullot, Starbucksin kahvit ja valkoiset henkarit – nimeä blogiklisee ja olen todennäköisesti syyllistynyt siihen (vai enkö juuri tehnyt kolme postausta asuntomessuista?) Satunnaisesti huomaan, että omakin blogini on saanut olla inspiraation lähteenä. Kopioinnista ei kannata ketään lähteä syyttelemään, sillä aika samat aiheethan täällä lifestyleblogien valtakunnassa lopulta kiertävät. Voisi miltei sanoa, että koko homman juju on se, että ideat lähtevät liikkeelle ja alkavat elää omaa elämäänsä muuntuen ja uusiutuen.
Okei kanssabloggaajat ja blogittomat, teidän vuoronne. Mistä te inspiroidutte?
-
Asuntomessut 2012: julkisivuja
Messupostausten päätteeksi vielä kuvia itse messualueelta ja talojen julkisivuista. Vuoreksessa ei juuri perinnetaloja nähty, vaan ilme oli pääasiassa graafinen ja pelkistetty. Värimaailma puolestaan oli lähinnä mustaa ja valkoista, jonka joukossa oli jonkin verran kellertäviä ja tiilenpunaisia sävyä. Musta puupinta, valkoinen rappaus ja näiden molempien yhdistelmä olivat suosittuja. Mustaa tai hiilenharmaata rappausta oli myös käytetty useammassa kohteessa.
Oikealla Jämerä-loftien (kohteet 30 ja 31) jylhää rivistöä.
On muuten mielenkiintoista vierailla asuntomessualueilla uudelleen vuosien päästä, kun taloissa on jo oikeasti asuttu (niitä on ehkä ehditty jo korjata ja remontoidakin) ja messualueen todellinen luonne asuinalueena tulee esiin. Voisin kuvitella, että Vuoreksen pientaloalue näyttää varsin hauskalta ensi vuosikymmenelläkin, sikäli kun talojen kunnosta pidetään huolta. Ilme oli monimuotoinen mutta yhtenäinen.
Aeroc-kivitalo Louhi (kohde 27), jossa oli erikoinen pyöristetty ikkunakulma.
Estelle (kohde 20)
Tämä hiilenharmaa Terca tiilitalo Mustikka (kohde 12) oli yksi suosikeistani, ainakin mitä ulkomuotoon tulee. Virkistävää nähdä välillä myös tiiliverhousta! Vastapäinen talo Mutteri oli peräti punatiiliverhoiltu kuin takaumana 80-luvulta. Onkohan tiilipinta pientalorakentamisen seuraava trendi?
