• Poljen, sinä ohjaat

    Meillä on uusi kulkupeli: musta Solifer-merkkinen polkupyörä, oikea mummomankeli ilman vaihteita tai muita hienouksia. Edellinen polkupyöräni on käytännössä ruostunut paikalleen, vaikka olenkin sitä kuljettanut uskollisesti mukanani muutosta toiseen. Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa pyöräily voi olla, ainakin silloin, kun maasto ja ilma on kohdallaan.

    Pyörässä on myös lastenistuin, joten päivittäisten retkiemme reviiri on laajentunut kertaheitolla.

    Jokin on kuitenkin muuttunut sitten lapsuuden kesien. Herkkä hetki heinäpellossa on kuin suoraan vauvakirjan kauneimmalta aukeamalta – mutta äiti vain murehtii punkkeja!

    4 kommenttia artikkeliin Poljen, sinä ohjaat

  • Kummitäti

    Kastejuhla oli kaunis ja niin on tuore kummityttömmekin. Meillä on entuudestaan mieheni kanssa kaksi yhteistä kummilasta ja oli ihanaa päästä kummiksi vielä kolmannenkin kerran.

    mekko French Connection
    korkkarit Furla

    Metallinhohtoiset, nahkaiset Furlat olen ostanut aikoinaan omiksi hääkengikseni. Halusin nimenomaan kengät, jotka eivät olisi valkoiset, jolloin niillä olisi enemmän käyttöä myös häiden jälkeen. Näistä on kyllä otettu kaikki kilometrit irti, sillä olen käynyt niillä vaikka kuinka monet kivat juhlat ja toisen kengän korkokin on jo kerran pitänyt asennuttaa takaisin paikoilleen. Ehkä tuo nilkkaremmi ei ole lyhyttä varttani ajatellen paras mahdollinen ratkaisu, mutta toisaalta se on irroitettava ja olen pitänyt kenkiä myös ilman remmiä.

    Oli mukava saada myös oma mussu kotiin isovanhempien luota. Nyt on kuitenkin vähän väsy olo paitsi touhukkaan päivän myös jatkuvan niistämisen vuoksi. Minulla on jokin ihme kesäflunssa! Pahinta on, etten ehtinyt olla edellisen flunssan jäljiltä hädin tuskin kolmea viikkoa terveenä. Yhdistän jatkuvan sairastelun kehnoon ruokavalioon, ja nyt olisikin aika tsempata sen suhteen. Samoin alkuvuosi on mennyt liikunnan puolesta todella laiskasti. Olisikohan aika aloittaa jokin ”jouluksi kuntoon” -projekti?

    9 kommenttia artikkeliin Kummitäti

  • Viimeiset mustikat

    Hidas aamu ja viime kesän viimeiset mustikat. Talven ja kevään aikana saimme pakastimen useampaankin kertaan täyteen vanhempieni metsästä ja puutarhasta poimimia aarteita, kiitos! Näiden kanssa on monet kaurapuurot nautittu. Viimeinen erä meni juuri sopivaan aikaan, sillä metsässä kypsyvät jo seuraavat. Toivottavasti ehdin sinne tänä vuonna itsekin. Marjanpoiminta on yksi terapeuttisimmista ajanvietteistä, joita tiedän.

    Huomenna juhlitaan kastejuhlaa. Katsoin oman asuni valmiiksi jo tänä aamuna: French Connectionin puuterinvärinen mekko on väriltään niin vaalea, etten ehkä laittaisi sitä häihin, mutta kummitädille se sopii hyvin. Ajattelin laittaa mekon kanssa vaaleat, metallisävyiset korkkarit. Olen muuten hurahtanut kaikkeen vaaleaan, puuterinsävyiseen tai nudeen, kuten ilmaisu kuuluu. Harrastin pitkään kirkkaita ja vahvoja värejä, mutta nyt huomaan kiinnostuvani vaatekaupoilla perinteisten mustan ja valkoisen lisäksi kaikesta ei minkään värisestä. Vaarana tässä tyylissä on tietenkin se, että päätyy itsekin näyttämään värittömältä. Muut vaihtoehdot huomisen jalkinevalinnaksi ovat kuitenkin liian tummia keskikesän keskipäivään – so nude it is.

    4 kommenttia artikkeliin Viimeiset mustikat

  • Hello Mustikkamaa

    Työvuorojen välissä olen viettänyt sitä kuuluisaa omaa aikaa, sillä poika on muutaman päivän isovanhempien hoivissa. Eilen päätin mennä istuskelemaan suosikkirantani kallioille Helsingin Mustikkamaalle. Taka-ajatuksena oli tietenkin testata, tarttuisiko koipiini hieman väriä.

    Helsinkiä heikommin tunteville tiedoksi, että Mustikkamaa on saari, jonka läpi kuljetaan mentäessä Korkeasaareen. Se on siis Kulosaaren ja Korkeasaaren välissä. Saarella on ulkoilumaastoja, kartanohenkinen ravintola, tenniskenttiä, kesäteatteri ja Hietsua huomattavasti rauhallisempi ja perheystävällisempi hiekkaranta. Jos mielii ottaa aurinkoa hieman privaatimmin eikä pelkää muutamaa muurahaista, rannan vieressä on kallioista männikköä, josta löytyy suojaisia piknik- ja makoilupaikkoja.

    Rantalukemistooni on aina silloin muutaman kerran vuosikymmenessä, kun oikeasti otan aurinkoa, kuulunut brittiläinen Hello-lehti. ”Haloo” ei pettänyt tälläkään kertaa. Sisältönä oli useampi editoriaali kuninkaallisista, pääosassa luonnollisesti herttuatar Catherine, sekä monta aukeamaa huolellisesti valaistuja kuvia jonkun minulle tuntemattoman jalkapallovaimon/saippuasarjatähden hääjuhlasta.

    Voihan Kate ja hänen täydelliset hiuksensa! Niiden näkeminen saa minut aina epätoivon partaalle oman vaatimattoman kuontaloni suhteen. Katen hiuksethan eivät voi olla jatkeet, se olisi aivan liian rahvaanomaista kuninkaalliselle. Vai mitä luulette?

    12 kommenttia artikkeliin Hello Mustikkamaa

  • Asua ja asusteita

    Osa konjakinväristä-postauksen asusteista pääsi tänään käyttöön, vaikka ulkoilussa ei ollut kyse mistään kauppareissua kummemmasta. Ihan mahtavaa, kun saattoi jo pujahtaa shortseihinkin. Sifonkikoristeinen T-paita ja mustat, puuvillakankaiset shortsit ovat Ann Taylorilta Nykin reissulla ostettuja. Merkki tarjoaa edullisia perusvaatteita hieman aikuisempaan makuun, ja suosittelen tutustumaan, jos tuonne suunnalle menette. Mielestäni tuotteet ovat laadukkaampia kuin vastaavat mallistot esimerkiksi Lindexiltä tai KappAhlilta. Lisäksi merkillä on pienikokoisille naisille tarkoitettu petite-mallisto. Sääli, ettei tiedossani ole mitään tahoa, jonka kautta Ann Tayloria saisi tilattua Suomeen.

    t-paita ja shortsit Ann Taylor
    lompakko Michael by Michael Kors
    balleriinat Tosca Blu
    aurinkolasit Chanel

    Nyt kun saisi vielä vähän väriä pintaan. Olin vähällä itsekin säikähtää näissä kuvissa esiintyvää haamua. Tällä viikolla vielä rannalle?

    2 kommenttia artikkeliin Asua ja asusteita

  • Raparperia napaan

    Elämäni ensimmäinen itse valmistamani raparperikiisseli syntyi näistä tuliaisista. Tätä herkkua taitaa löytyä monesta pihasta reippaasti yli oman tarpeen… Varsia riittäisi pakastettavaksi asti.

    Happaman kiisselin seuraksi sopii erinomaisesti vaahdotettu vaniljakastike, joka taittaa raparperin kirpeää makua. Sen lisäksi, että tämä oli ensimmäinen raparperikiisselini, taisi tämä myös olla ensimmäinen kerta, kun ylipäätään tein kiisseliä sitten peruskoulun kotitalousoppituntien. Hieman jäykkää siitä tuli, mutta hyvin teki kauppansa siitä huolimatta.

    2 kommenttia artikkeliin Raparperia napaan

  • Konjakinväristä

    Vielä viime vuoden puolella en tainnut omistaa yhtään konjakinruskeaa asustetta, vaan arkikäyttössä olevat laukkuni ja kenkäni olivat lähes poikkeuksetta olleet mustaa nahkaa. Alkuvuonna konjakkia on kuitenkin hiipinyt pukeutumiseeni, mm. Vagabondin kiilakorkojen ja MK:n Hamiltonin muodossa.

    Kun mätsäämään on lähdetty niin mätsätään sitten kunnolla. Nykin tuliaisiin kuuluu tämä MK:n Hamilton-lompakkokin. Lompakko on riittävän tilava niin, että sen sisään voi sujauttaa avaimet ja puhelimenkin, jolloin sitä voi käyttää pikkulaukkuna.

    Tosca Blun ballerinat sopivat täydellisesti Hamiltoneiden värimuottiin. En ollut kuullut merkistä koskaan aiemmin, kun bongasin nämä Stockmannin kenkäosastolta. Laadukkaan oloinen nahkavuori ja -pohja tekivät vaikutuksen ja kun värikin tosiaan oli tismalleen oikea, lähdimme kassan kautta kotiin.

    Olen jostain kuullut, että kenkien ja laukun valitseminen sävy sävyyn ei olisi enää in. Mitä mieltä te olette asusteiden mätsäämisestä keskenään? Mielikuvituksetonta, vanhanaikaista vai pukeutumisen kannalta ehdottoman tärkeää?

    3 kommenttia artikkeliin Konjakinväristä

  • Visuaalisia herkkuja

    Hauska ja kiireinen työviikko takana! Työn lisäksi blogi on pitänyt kiireisenä, sillä olen koodannut  uutta ulkoasua. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että tämä yksipalstainen malli on tulossa tiensä päähän, vaikka pidänkin sen selkeästä ratkaisusta.

    Suklaat ovat Stockan herkusta. Kaunis ulkomuoto taitaa olla puoli ruokaa niin blogeissa kuin konvehtirasiossa, olivat ne muuten miten pieniä ja vaatimattomia tahansa.

    Uusi layout siis tulossa heinäkuun puolella.

    2 kommenttia artikkeliin Visuaalisia herkkuja

  • Park Avenue

    Kuvaan matkoilla blogin kannalta aivan liian vähän. Tähän tosiseikkaan törmäsin Nykin reissun kuvia selaillessani, vaikka yritin siellä tietoisesti skarpata kameran suhteen. Yleensä kuvissani on lähinnä katunäkymiä ja matkatovereideni selkiä, ruoka-annoksia sekä näkymiä ulos kulkuneuvojen tai rakennusten ikkunoista. Sitä paitsi mukaan ottamani kiinteävälinen 50 mm:n objektiivi oli väärä valinta kaupunkikuvien ottamiseen. Viimeisenä päivänä tulinkin suunnittelemattomasti hankkineeksi uuden objektiivin, mutta siitä lisää myöhemmin, kun linssi ja minä olemme kunnolla tutustuneet.

    Mainitsinko jo, että kaupungissa oli aivan tuskaisen kuuma, joka päivä noin 35 astetta? Varmaankin kaikki kynnelle kykenevät Park Avenuen prinsessat olivat paenneet Hamptonien huviloihinsa. Yhden sentään näin kävelevän ulos kaupunkiasunnostaan Chanelin jakussa ja nudeissa Louboutinin korkkareissa suoraan kadulla odottavan mustan Mercedeksen takapenkille. Lounaskutsuille? Rakastajansa luo? Kuka tietää.

    Matkapostaukset päättyvät tältä erää. Kommentteihin vastailu on loman jäljiltä pahasti rästissä, pahoittelen ja lupaan tarttua asiaan pian!

    4 kommenttia artikkeliin Park Avenue