Terveisiä kesämenojen keskeltä! Tämäkin postaus on majaillut luonnoksissa niin pitkään, että helteet ovat ehtineet väistyä. Kuvassa bloggaaja katsoo uhmakkaasti aurinkoon, mutta kuumimpina päivinä en todellakaan halunnut viettää suorassa auringonpaisteessa yhtään sen pitempään, kuin oli aivan välttämätöntä (hello Hesa Cup).

Helle uuvuttaa, eivätkä nämä vuodenkierron tasannekohdat sydänkesän ja joulun tienoilla muutenkaan ole suosikkikuukausiani. Sanotaanko kuitenkin näin, että olen oppinut elämään niiden kanssa. Tiedän etukäteen kyseisten sesonkien sudenkuopat ja joitain niistä jo onnistuneesti vältän. Tällä hetkellä tilanne on silti se, että sitten kesäkuun alun tunnen olleeni koko ajan jonkun muun palveluksessa: työnantajani, keikkatyönantajani, jalkapalloseuran, perheeni, Oy Koti Ab:n… Useimmat varsin miellyttäviä menoja, mutta yhtä kaikki, aikaa itselleni ei ole ollut, ei edes yhtä päivää.

Kokenut kehäkettu silti tietää, että kuuminkin helleputki katkeaa ja tilanne muuttuu yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Elokuusta alkavat vuoden parhaimmat, inspiroivimmat ja energisimmät ajat. Niitä odotellessa!

Edelliseen postaukseen tuli kivoja kommentteja ja muutama yhteydenotto myös instan yksityisviesteihin. Tunnutte pääosin pitävän blogin nykyisestä linjasta, mikä onkin luonnollista, koska ette te varmaan muuten kävisi näitä postauksia lukemassa. Youtuben tekemiseen on kannustettu, katsotaan mitä voin sillä saralla tehdä syksyn aikana.

Kommenteissa myös kiiteltiin sitä, että blogissani ei ole mainoksia. Pitää paikkansa, muutamia tuotelahjoja lukuunottamatta en ole tehnyt kaupallisia yhteistöitä sitten vuoden 2017. Tuota edeltäneellä parin vuoden jaksolla blogissani oli paljon kaupallisia julkaisuja – liikaa muuhun sisältöön nähden. Blogin tekemisen ilo hautautui lopulta yhteistöistä aiheutuvan paineen alle ja vaikka blogi tavallaan kasvoi, lukijat tuntuivat vieraantuvan. Toisaalta kehityin silloin valtavasti monella osa-alueella ja päivitin blogia säännöllisesti. Ja oli mukava olla osa yhteisöä, ensin portaalibloggaajana ja myöhemmin vaikuttajamarkkinointitoimiston listoilla.

Viime vuodet olen tehnyt blogia harrastusmielessä ja luomisen ilosta, mutta ei sekään oikein tunnu toimivan. Blogi jää aina kakkoseksi (tai kolmoseksi tai neloseksi) töiden ja opiskelun rinnalla. Uskon silti olevan mahdollista löytää keskitie ammattibloggaamisen ja puhtaan harrastusblogin väliltä. En siis aio luvata, etteikö blogissani koskaan näkyisi kaupallista sisältöä, mutta sen lupaan, että balanssi on lukijaystävällinen ja mahdolliset yhteistyöt huolella harkittuja.

Kastellessani sunnuntai-iltana istutuksia naapuri kiikutti minulle nipun romainesalaattia omasta penkistään, kiitos! Kuulemma viljelykset ovat tuottaneet satoa yli äyräiden. Lehdet päätyivät kreikkalaistyyppiseksi salaatiksi Kokkikartano-painotteisen lounaamme kylkeen. Itsekin haluaisin olla ihminen, jonka hoitelemista hyötyviljelmistä riittäisi jaeltavaa naapurustolle, mutta omilta tiluksiltani en ole vielä päässyt niittämään paria ruohosipulitupsua kummempaa.

Sen sijaan olen ihminen, joka ottaa valokuvan salaatista ja lataa sen internetiin. Lopulta kyse on siitä, mihin aikansa päättää käyttää. Ja kun minulla on aikaa, käytän sen esimerkiksi bloggaamiseen. En aina itsekään tiedä miksi. Kun blogituttavat ympäriltä lopettavat tai harventavat postaustahtiaan entisestään tai siirtyvät muihin kanaviin, tunnen itseni jonkilaiseksi muinaisjäänteeksi. Toisaalta tiedän kirjoittavani tätä blogia vähintään yhtä paljon itselleni kuin lukijoilleni. Pohdin usein, mikä olisi se kanava, johon kannattaisi keskittyä saadakseen ympärilleen yhteisön. Youtube houkuttelee ehkä eniten, mutta toistuvasti törmään siihen, että se on aivan liian työläs elämänvaiheeseeni. Kohdeyleisöni majailee pääasiassa Instagramissa ja siellä olen toki minäkin, mutta alati pelisääntöjään muuttava alusta enimmäkseen ahdistaa. Olisi hauska liittyä johonkin blogiyhteisöön, jossa olisi useita samanhenkisiä blogeja yhden sivuston alle koottuna – sellaisia oli ennen useita joko lehtitalojen alla tai erillisinä portaaleina mutta viime aikoina monet niistäkin ovat hiipuneet.

No niin, ennen kaikkea en halua olla ihminen, joka elää mennessä. Eteenpäin siis ja ehkäpä vastaus pohdintoihini kuoriutuu jossain vaiheessa esiin! Varmaa on vain se, että viiden vuoden päästä tämä somekenttä on taas aivan eri näköinen kuin nyt. Heittäkää toki kommenttia, jos teillä on ideoita, mihin suuntaan edetä.

Jotta teille lukijoille jäisi jotain kivaa tästä postauksesta käsiin, vinkkaan muutamasta kanavasta, jotka ovat viime aikoina tarjonneet eskapismia elämääni:

Youtube: TsuzuRisaKitchen in Paris :: Suloinen japanitar, pienen lapsen kotiäiti kuvaa ruoka- ja tyylipainotteisia videoita ja vlogeja elämästään Pariisissa. Videot ovat japaniksi mutta niissä on englanninkielinen tekstitys. Kanavan alkupuoli sisältää tekstittämättömiä ruoanlaittovideoita, joten kannattaa aloittaa katselu viimeaikaisista julkaisuista.

Blogi & Instagram: Stacie Flinner :: Jos saisin valita yhden ihmisen vaatekaapin itselleni, se olisi klassisen tyylikäs Stacie Flinner. Korona-aikaa edeltävät matkapostaukset ovat upeita! Amerikkalaiset tyyliblogit ovat usein päällekäyvän kaupallisia mutta tämä on virkistävä poikkeus (koska bloggaajalla mitä ilmeisimmin on varallisuutta muustakin takaa ja mahdollisuus olla valikoiva yhteistyökumppaniensa suhteen).

Podcast: Parhaat versiot :: Katri (of Tyylialkemisti fame) ja Elina ruotivat realitysarjoja, julkkikisia ja ennen kaikkea heidän esteettisiä hoitojaan ja operaatioitaan. Guilty pleasure mutta myös opettavaista kuunneltavaa, koska aihepiiri ihan pikkuisen kiinnostelee näin lääketieteellisestä näkökulmastakin.