-
Lastentauteja ja positiivista perhepuhetta
Aamun työasuna oli viime syksynä hankittu Gantin mekko, jonka asustin kuvia varten arkisemmaksi Filippa K:n halkiollisella neuleella, tummilla sukkahousuilla ja Aran nilkkureilla. Jos elettäisiin normaaliarkea, voisin jatkaa näin töistä suoraan luennolle asua kokonaan vaihtamatta. Tänään kuitenkin palasin kotiin etäseminaaria seuraamaan. Kevätlukukausi on puolessa välissä ja ryhmäopetuksissa siirrytty naistentaudeista lastentautien puolelle hienoon uuteen lastensairaalaan. Tiistaina pääsimme mukaan vastasyntyneen kotiutustarkastukseen ja eilen tapasimme kahdeksankuisia neurologian merkeissä. Virkistävää vaihtelua nämä pienet potilaat. Etenkin vastasyntyneet ovat mielestäni edelleen ihmeellisiä; pieniä unisia, kärttyisiä ja untuvaisia ihmisiä, jotka jättävät jälkeensä kakkavaippoja ja vauvapölyä.
Pahoin pelkään, että nuoremmat opiskelutoverini pitävät minua höperönä tätinä, jonka maailma pyörii jälkikasvun (omansa ja toisten) ympärillä, mutta pystyn vain vaivoin peittämään innostukseni. Toisaalta eivät vauvat minua parikymppisenä kiinnostaneet. Olivathan ne toki suloisia mutta myös pelottavia kohdata ja käsitellä. Varsinaista vauvakuumetta en koskaan potenut eikä lasten hankkimisesta parisuhteessamme erityisesti keskusteltu. Esikoisemme vain saapui, kun häiden jälkeen tuntui olevan asianmukainen hetki. Me onnekkaat hölmöt!
Allekirjoitan monella tavoin Juha Itkosen HS:n haastattelussa lausumat ajatukset. Vaikka vanhempana olemisessa on ollut ja tulee olemaan raskaat hetkensä, nykyään ajattelen hieman kauhulla, että äitinä olemisen ilo olisi saattanut omista valinnoistani johtuen mennä sivu suun. Jos olisin tiennyt, miten radikaalisti elämäni muuttuu ja miten raskasta arki kahden pienen lapsen kanssa välillä on, olisin hyvinkin saattanut valita toisin. Onneksi en keskittynyt siihen, onneksi tein valistumattomia päätöksiä.
Luin myös Eveliina Mäntylän vastineen Itkosen ajatuksiin (Nuoret aikuiset eivät tarvitse keskiluokkaista kirjailijaa kertomaan, miten lapsettomuus saattaa harmittaa jälkeenpäin). Ei kai nuorempi sukupolvi koskaan ole tarvinnut opastusta valintoihinsa, vaikka sitä hyväntahtoisesti on kautta aikain jaettu. On hyväksyttävä, että asia alkaa olla pois meidän nelikymppisten käsistä. Mutta perhepuhe saisi ehdottomasti olla monipuolisempaa.
Naistentautien kurssille annan erityismaininnan käytännönläheisyydestä. Opiskelijat pääsivät tekemään toimenpiteitä ja haettiin varmuutta gynekologisen tutkimuksen tekemiseen. Olin mukana myös synnytyksissä ja sektioissa. Kandi kiittää kaikkia opetuspotilaita! Opetuspotilaaksi suostuminen on todella arvokasta, uusia lääkäreitä kun ei synny ilman potilaskontakteja. Opetusvastaanotoissa on yleensä se hyvä puoli, että ne ovat pitempiä ja niissä on enemmän aikaa sekä potilaan että opiskelijoiden kysymyksille. Potilas saattaa siinä sivussa oppia jotain uutta itsekin. Onko teillä kokemuksia opetuspotilaana olosta?
P.S. Blogissani voi muuten kommentoida anonyymisti, pelkkä nimimerkki riittää ja sähköpostin ja kotisivun täyttäminen on vapaavalintaista.
4 kommenttia artikkeliin Lastentauteja ja positiivista perhepuhetta -
Odd Mollya second handina
Mieli on korkealla näin maanantaipäivän alkajaisiksi. Ja miksei olisi, aamu on alkanut rauhallisessa tahdissa lapsia koulutielle saatellen ja teekupposista nauttien. Välillä ajattelen, että olisipa mukavaa olla kotiäiti, etenkin tällaisten itsestään huolehtivien koululaisten kotiäiti. Aamukävelyllä talitintit lauloivat, pajut puskivat kissoja ja aurinko lämmitti mukavasti. Se muistutti, että vaikka ilmojen haltiat saattavatkin välillä olla eri mieltä, kevään saapuminen on lopulta tähtitieteen lakien sanelema tosiseikka.
Päivän asu koostuu Lindexin farkuista, Aran nilkkureista ja käytettynä ostetusta Odd Mollyn neuletakista. Odd Mollyn suuri tuleminen viime vuosikymmenen alussa meni minulta ihan ohi mutta hei, vielä ehtii. Mattimyöhäisen etu on se, että second hand -markkinat ovat hyvät. Ostin tämän neuletakin Zadaa-applikaation kautta. Kärsivällisyyteni tai oikein aikanikaan ei riitä second hand -liikkeiden tai nettikirppisten koluamiseen, ja ai että inhoan sydämestäni tapaamisten sopimista ja tuotteiden noutoa! Ehkä joku siellä nauttii juuri tästä kaupankäynnin osasta, mutta introvertille se on no-no. Zadaassa on hyvää se, että kaupankäyntiä hallinnoi ulkopuolinen taho ja toimitus tapahtuu aina postitse. Olen ollut ujo second hand -shoppailija mutta nyt minulla on Zadaassa korvamerkittynä vaikka mitä: Tara Jarmonia, Hugo Bossia, Tory Burchia…
Pelkkää vapaapäivää ei ole tiedossa, vaan iltapäivällä on ohjelmassa etäseminaari ja illaksi riennän lastensairaalaan päivystysharjoitteluun. Viime viikolla olivat viimeiset naistentautien ryhmäopetukset ja loppukevät kuluu lastentautien merkeissä. Kirjoittelen lisää opiskelukuulumisia tämän viikon aikana, nyt ihanaa naistenpäivän jatkoa!
-
Kylppärikuvaa ja pieni puheenvuoro luonnonkosmetiikasta
Viikonloppu on kulunut pitkälti siivotessa ja järjestäessä. Ratkiriemukasta mutta välttämätöntä! Meillä on kodissa paremmat säilytystilat kuin koskaan tässä asumisen aikana, mutta silti tavaran määrä tuntuu ajoittain hallitsemattomalta. Silloin ei auta kuin tyhjentää kaapit ja katsoa, mikä niitä oikein täyttää. Kannustimena olen kuunnellut Lauran Kaunis Järjestys -podcastia, suosittelen lämpimästi tutustumaan.
Postauksen kuvat tulevat tällä erää alakerran pienestä wc:stä. Mitään erityisiä muutoksia täällä ei ole tapahtunut, halusin kuitenkin taltioida tilan hieman tuoreempiin blogikuviin. Keksin toki monta tapaa, jolla tilaa voisi ehostaa alkaen mittatilauksena teetetystä allas- ja säilytyskalusteesta, mutta keskitytään nyt siihen mistä pidän. Tuosta takaseinän Cubica Blanco -laatasta tuli aikanaan useampia kyselyitä ja se taisi olla eräänlainen aikakautensa hitti. Nyt sama laatta näkyy olevan Laattapisteellä poistomyynnissä, niin se aika rientää! Tilan valkea harmonia ja pienen ikkunan tuoma valo miellyttää edelleen. Talo on aikanaan onnistuttu suunnittelemaan niin, ettei siinä ole yhtään ikkunatonta huonetta, vaan kaikkialle lankeaa rahtunen luonnonvaloa.
Lavuaarin reunalta löytyy Cilla’sin jäänmurtaja-käsisaippua, jossa on mieto mintun tuoksu. Käsipyyhkeitä olen viime aikoina uusinut ja hankkinut nämä Lapuan Kankureiden Terva-sarjan käsipyyhkeet.
Alakerran kylpyhuone on pysynyt minun valtakuntanani. Omistamani meikki-, kosmetiikka- ja hiustuotearsenaali on kuitenkin pienentynyt pienenemistään vuosien saatossa. Meikkaan arkisin tosi vähän ja aina samalla tavalla. Hiustenlaittoon riittää kolme tuotetta: muotoilusuihke, kuivashampoo ja hiuslakka. Ihonhoidossakin uskon vahvasti, että less is more. Mitä enemmän ikää ja tietoa karttuu, sitä vähemmän olen valmis maksamaan kosmetiikasta. Ne ainesosat, joilla terveen ihon hoidossa on käytännön merkitystä, ovat lopulta aika yksinkertaisia ja löytyvät useimmista tuotteista: vaihteleva määrä rasvaa, joka pitää ihon pintakerroksen notkeana ja vettä läpäisemättömänä sekä päivävoiteessa aurinkosuoja.
Kuvissa vilahtelee luonnonkosmetiikkaa, mutta sekään ei ole minulle mikään kynnyskysymys. Ostan luonnonkosmetiikkaa lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin niissä on usein yksinkertainen, kaunis pakkausmuotoilu. Toisekseen pidän siitä, että luonnonkosmetiikan markkinoinnissa painopiste ei ole filmitähden virheettömäksi käsitellyissä mainoskuvissa. ECOCERT-sertifioidun luonnonkosmetiikan tulisi myös olla ympäristöystävällistä ja kestävän kehityksen periaattein valmistettua, mutta onneksi myös moni sertifikaatiton merkki ponnistelee tämän tavoitteen eteen. Mitä tulee itse ”luonnollista alkuperää” oleviin ainesosiin, en näe suurta eroa siinä, mistä käyttämäni tuotteen molekyylit ovat peräisin. Yliherkkyysreaktioita voi saada monenlaisista aineista riippumatta siitä, ovatko ne orgaanista vai synteettistä alkuperää. Minulle on tärkeintä, että käyttämäni kosmetiikka on turvallista ja asianmukaisesti testattua.
Sen sijaan saatavuus on merkittävä kriteeri ja siksi suosin nykyään markettituotteita. Näitä Avrilin ja Mossan sarjoja myydään mm. Prismoissa ja Cittareissa, mitä touhukas perheenäiti kovasti arvostaa. Mossa on muuten Mádaran tuotemerkki ja valmistettu samalla tehtaalla kuin arvokkaampi isosiskonsa. Pakkausten ulkonäössäkin on useita yhtymäkohtia, miten lienee sisällön laita?
Kummankaan sarjan päivävoiteissa ei ole kuitenkaan uv-suojaa, joten tähän aikaan vuodesta vaihdan yleensä tuotetta esim. Lumeneen. Talvipuolella asian merkitys on Suomessa vähäinen, mutta nyt kevätauringon kutitellessa SPF kannattaa jälleen muistaa, se on paras anti-age-suoja.
Taidan palata vielä hetkeksi siivous- ja järjestelypuuhiin – toivottavasti teillä on siellä rennompi sunnuntai!
-
Viikonlopun maamerkki
Ja taas on perjantai ja pizzapäivä. Viikonlopun maamerkiksi vuorotyöperheessä aloitettu perinne on saavuttanut merkittävän aseman. Pizzaperjantaista puhutaan jo torstaina iltasatua luettaessa; olisi katastrofi, jos perjantaina syötäisiin jotain muuta kuin pizzaa. Se on aina samanlaista (kirsikkatomaatteja, pestoa, buffalomozzarellaa ja tuoretta basilikaa) ja sen kanssa katsotaan yhdessä jotain sarjaa tai elokuvaa.
Itsellenikin ”pitsis” on nykyään merkki siitä, että taas yksi kouluviikko on takana. Vaikka inhoan sitkun-elämää, nyt on pakko myöntää, että tähtäin on vahvasti toukokuussa ja lasken viikkoja viidennen vuoden opintojen päätökseen. Lääkiksen aikana on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin olen toivonut, ettei opiskelu koskaan loppuisi, ja jolloin kesäloma on tullut lähinnä yllätyksenä; nyt on vahvasti toiset tunnelmat. En malta odottaa, että viitosvuosi saa päätöksensä, en malta odottaa että ensi syksyn luentoviikot ovat ohi, en malta odottaa valmistumista. Jokohan koulunkäynti olisi osaltani tässä?
Pizzaperjantain kylkiäisinä olemme viime aikoina katsoneet Netflixistä Cobra Kai -nimistä sarjaa. Muistatteko Karate Kid -leffat? Cobra Kaissa seurataan, mitä elokuvien hahmoille kuuluu nykypäivässä. Mukana ovat vanhat tutut näyttelijät, kuten Karate Kidiä näytellyt Ralph Maccio – shown varastaa kuitenkin hänen vastustajaansa Johnnyä esittävä William Zabka. Sarja on riemukas yhdistelmä amerikkalaista teinidraamaa, kamppailulajeja, 80-luvun nostalgiaa ja flashbackejä alkuperäisiin elokuviin (jotka löytyvät myös Netflixistä, jos jollakulla on aukko sivistyksessä).
Rattoisaa viikonlopun alkua kaikille! Tunnustaako joku fanittaneensa Ralph Macciota 80-luvulla?
-
Aamuvuoron asua ja ketjumuotipohdintaa
Maaliskuuta! Aamuvuoron jälkeen kuvatussa asussakin on keväistä tunnelmaa: raikasta raitaa ja lumen alta paljastuvan hiekan sävyjä. A-linjainen nahkahame on InWearin tämän kevään mallistoa. Jouduin hetken metsästämään hameesta oikeaa kokoa, mutta lopulta se löytyi DOPP:in verkkokaupasta. Olen jo pitkään seurannut liikettä luotsaavan Katan raikasta tyyliblogia, mutta itse kivijalkaliikkeessä en ole koskaan vieraillut. (Ei ihme: olen nykyään niin ulkona Helsingin ravintolatarjonnasta ja kivijalkaliikkeistä ja sen sellaisesta – Helsingin sairaalat ja terveysasemat ovat kyllä käyneet tutuiksi.)
Yläosa on Lindexin Holly & Whyte -mallistoa. Muistatteko, kun tämä modern preppy -mallisto lanseerattiin vuonna 2012 ihana Gwyneth Paltrow keulakuvanaan? Olen siitä lähtien käynyt säännöllisesti hypistelemässä sen uutuuksia, vaikka aika harvoin kuitenkaan ostanut mitään. Materiaalien kanssa saa olla vähän tarkkana – monissa Lindexin tuotteissa pääosaa näyttelee viskoosi, joka toisaalta on kyllä puuvillaa ekologisempi vaihtoehto mutta jonka huolimaton pyykinpesijä saa nopeasti käyttökelvottomaksi. Akryylineuleet jättäisin suosiolla hyllyyn, ja polyesterin kohdalla tulee pohtia, soveltuuko se käyttötarkoitukseensa. Minunkin raitapaitani on puuvillan ja polyesterin sekoitetta – tässä kuitenkin otaksun, että polyesterilisä tuo kaivattua rakennetta kankaaseen.
Lindexin rekeiltä saattaa kuitenkin silloin tällöin tehdä laadukkaita luonnonkuituisia löytöjä. Ylle kokosin joitain suosikkejani kevään Holly & White -mallistosta, ne saattavat olla löytöjä tai sitten eivät. Onko siellä lukijoissa muita, jotka tällä tavoin pallottelevat edullisten ketjuliikkeiden kynnyksellä, mennäkö sisälle vai ei? Toisaalta tiedostan pikamuodin moninaiset ongelmat ja toisaalta ostan Lindexistä joka tapauksessa säännöllisesti alusvaatteita ja sukkia itselleni sekä vaatteita pojille.
(Raitapaitojen ystäville muistutettakoon, että kilpailija KappAhlilla on ihan samalla preppy-idealla toteutettu mallisto Hampton Republic 27.)
P.S. Mainitsinko jo, että hameessa on taskut! Vaatekappale, jossa on taskut, ei voi olla läpeensä huono, vai kuinka?
-
Ajankohtaisia kasariröyhelöitä Lady Di’n inspiroimana
Tiistaita! Viime viikko vilahtikin ohi vauhdilla. Töitä oli aika paljon ja samoin niitä kaipaamiani lähiopetuksia. Helposti vain niiden kombo johtaa päiviin, jolloin lähden aamuhämärissä kohti sairaalaa ja palaan illalla Kympin uutisten jälkeen. Pahimmillaan seuraavana päivänä on sama setti edessä uudelleen. Toisaalta vastineeksi on kyllä kokonaisia vapaapäiviäkin keskellä viikkoa, silloin pitää muistaa ottaa rennommin.
Viime viikolla koin myös oikeastaan ensimmäistä kertaa, että nyt minulle riitti tämä koronahässäkkä. En voi sanoa, että pandemia olisi suunnattomasti rajoittanut elämääni tähän asti. Viime kevään kotikouluepisodi oli tietysti oma juttunsa, mutta muuten olen saanut käydä töissä ihan oikealla työpaikalla ja opiskella. Olemme viettäneet aikaa perheen ja pienen lähipiirin kesken, enkä oikein muuta toivokaan. Ulkomaanmatkoja en ole osannut kaivata, vaikka kesällä vähän reissasimmekin Norjassa. Ennen kaikkea olemme olleet terveinä eikä koronaa ole lähipiirissäkään tavattu. Nyt tilanne on kuitenkin alkanut ryömiä ihon alle. Jotenkin koronauupumus korostui viime perjantaina, kun aamuisen kampaajareissun jälkeen olisin halunnut mennä kirjastoon opiskelemaan ennen iltavuoroa, mutta nehän ovat tietysti kaikki kiinni, samoin kuin suurin osa yliopiston muistakin tiloista. Istuin autossa Helsingin ruuhkaliikenteessä, ja kaikkialla tuntui olevan vain hirveästi harmaata lunta, äkäisiä kuskeja ja hälytysajoneuvoja. Silloin minusta tuntui, että kiitos ja näkemiin, me jätetään nyt tämä kaikki taaksemme ja muutetaan johonkin kauas kehäteiden ja koronarajoitusten katveesta!
Ja jokin pieni ääni vastasi: sehän olisi nyt aivan mahdollista.
Älköön kukaan vetäkö tästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Näitä ajatuksia on palloteltu edestakaisin jo kohta kymmenen vuotta. Aina on ollut jokin syy, miksi niin ei voi tehdä. Totta kuitenkin on, että syyt ovat käymässä vähiin.
Hetkinen, tämänhän piti olla hyvän mielen tyylipostaus ja minun piti jutella tuosta puserosta päälläni. Se on alkuvuoden ostos ihanalta uudelta tuttavuudelta, ranskalaismerkki Sézanelta. Ihastuin puseron romanttiseen kuosiin, jossa tuntuu olevan vaikutteita prinsessa Dianan kasariröyhelöistä. Hassua, että kertaustyylit ovat ehtineet jo 80- ja 90-luvuille! Diana on puolestaan taas kovin ajankohtainen The Crownin neloskauden myötä.
Sézanen valikoima on tutustumisen arvoinen, ja vaikka esimerkiksi neulepuolella materiaalit olivat mielestäni hieman arveluttavia, puseroista löytyy kauniita luonnonmateriaaleja ja herkkää tyyliä sekä romanttiseen että vähän suoraviivaisempaan menoon. Tämä ylläni oleva malli on siis Cléo.
Nyt pieni rentoutumishetki ennen iltapäivän luentoja ja illan päivystysharjoittelua. Kaupasta löytyi suosikkilehteni uusin numero, mikä tekee päivästä aina pikkuisen paremman (korona-angstin keskelläkin).
-
Tulppaaniunelmia talvipihalla
Vaikka edessä on vielä ainakin kaksi talvikuukautta, kevään odotus alkaa jo nyt. Keskellä kirpeimpiä pakkasia voi kääntää kasvonsa aurinkoon ja kohti valoisampia päiviä, jotka ovat jo ihan oikeasti täällä. Onhan aurinko noussut jo Utsjoellakin!
Tänään oli pakko ikuistaa luminen talvipiha kuviin muistoksi itselle. Viikon aikana sai kyllä urheilla kyllikseen lumitöiden parissa. Lumia on ollut pakko kolata istutusalueiden päälle, ja vähän murhetta on, miten havut talvehtivat lumipeitteen sisässä, varsinkin kun lumi jäätyy ja elää. Kääpiövuorimännyistä en ole niinkään huolissani mutta pelkään, että esimerkiksi sisääntulokäytävän viereen viime kesänä istutetut kartiosinikuusen taimet kärsivät. Tuija-aitakaan ei välttämättä pidä tuosta lumikuormasta, joka sen juureen on kasattu. Mutta eipä sille enää tässä vaiheessa mitään mahda.
Lumen alla uinuvat myös istutusaltaat ja sinne pyhäinpäivän tienoilla istuttamani kukkasipulit. Mullassa muhii valikoima tulppaaneja, narsisseja ja laukkoja valkoisen ja purppuran väreissä. Erityisesti jännitän, nousevatko nuo mustat papukaijatulppaanit ja valkoiset ripsureunaiset ’Honeymoon’-tulppaanit maasta. Ensimmäistä kertaa kun on asialla, saattaa vaikka istuttaa sipulit väärin päin maahan (toivottavasti ei sentään). Olisi ehkä pitänyt valita myös muutamia aikaisemmin kukkivia lajikkeita, mutta ensi syksynä on taas mahdollisuus täydentää.
Ilmeisesti daalian juurakkojenkin suhteen pitäisi olla nyt liikkeellä, jos aikoo suosituimmista lajikkeista kesällä nauttia! Onko teillä vinkkejä daalioista, joissa yhdistyisi näyttävyys ja helppohoitoisuus? Itse olen saanut inspiraatiota mm. Versoileva-podcastin daaliajaksosta – kannattaa ottaa podcastin muutkin jaksot kuunteluun, jos puutarhapuuhat kiinnostavat.
Onko siellä muita kasvukaudesta haaveilevia?
-
Perjantai, pakkasta ja purkupäivä
Hyvää pakkasperjantaita! Minulla se on kulunut jälleen kerran läppärin äärellä. Naisten- ja lastentautien kaksiviikkoinen aloitusseminaarijakso päättyi tänään lastentautien alkutenttiin, ja nyt olen valmis viikonlopun viettoon. Onneksi ensi viikolla päästään vihdoin vähän käytännönläheisempään meininkiin potilasopetusten merkeissä. Vaikka etäseminaareilla on etenkin aikuisopiskelijan näkökulmasta puolensa, huomaan kyllä itsessäni tiettyä puutumista ja paatumista eikä keskittyminen asiaan ole suinkaan samanlaista kuin se olisi luentosalissa.
Sonosin tyylikäs kaiutin oli ihana pukinkontista löytynyt yllätys, kiitos vielä! Korvatunturilla oli selvästi havaittu, että kävimme juuri ennen joulua katselemassa äänentoistolaitteita. Sonos-järjestelmää pystyy laajentamaan niin, että äänentoisto toimii vaikka koko talossa ja kotiteatterinkin siihen voi integroida (tiedän, että mieheni on iskenyt silmänsä Sonos Arc -soundbariin).
Esteettisten kuvien vastapainoksi on julkaistava näkymä eteiseen. Remontti on pyörähtänyt käyntiin laminaattilattian irrotuksella ja oviaukon laajennuksella. Pian tämän kuvan oton jälkeen eteinen osastoitiin muoviseinällä tulevia pölyisempiä työvaiheita ajatellen. Koska kulku kodinhoitohuoneeseen ja saunaan on tuon käytävän kautta, pääsemme nyt hetkeksi leikkimään, että meillä on erillinen pesu- ja saunatupa ulkorakennuksessa. Sinne pitää nimittäin hiippailla ulkokautta takaovista, mikä onkin näillä parinkympin pakkasilla just mukavaa!
-
Talvitakki maalaistytölle ja kaupunkilaisrouvalle
Sydäntalvi, voiko olla parempaa! Täällä etelässä pakkasetkin ovat pysyneet maltillisina, joten ulkoilu on ollut suorastaan nautinnollista. Eipä näissä vähävaloisissa kuukausissa olisi mitään ongelmaa, jos sää olisi aina tällainen. Olemme luistelleet ja pulkkailleet ja uskoisin, että tällä viikolla saadaan tästä lähistöltä ladutkin kuntoon.
Varauduin talven tuloon hankkimalla itselleni vihdoin uuden talvitakin. Tämä Tommy Hilfigerin Tyra-untuvatakki on ostettu Kekäleeltä, mutta samaa takkia on ainakin Stockalla ja Hilfigerin omassa verkkokaupassa. Nyt tuntuvat olevan muodissa muhkeat, tyynymäiset takit, mutta itseäni miellyttää hieman istuvampi malli. Huppu, lumen- ja ilmavirran pitävät hihasuuresorit ja vetoketjun peittävä nappilista olivat myös vaatimuslistalla. Värinä tummansininen on minulle vielä mustaakin turvallisempi valinta. Kyseessä on siis oikein hyvä perustakki, joka toimii niin maalla kuin kaupungissa.
Kuvat on otettu Seutulan kappelin pihassa. Tammilehdon ympäröimä pieni puukirkko on hengähdyspaikkani tutun sauvakävelyreitin varrella. Aiemmin olenkin jo esitellyt teille samalta reitiltä ainakin Tapolan kävelysillan ja pari muutakin paikkaa haluan vielä näyttää. Pidän todella siitä, miten nykyisessä asumistavassamme voin poimia parhaat palat sekä kaupunki- että maalaiselämästä. Torstai-iltana mies vei minut synttärini kunniaksi syömään Michelin-tähden ravintolaan ja eilen taas kävimme luistelemassa pienellä metsälammella. Ei tällainen olisi mahdollista kaikkialla maailmassa.
Jos kuitenkin pitäisi valita, kallistuisin maalaiselämän puoleen. Olen pienistä kuvioista kotoisin ja niissä tunnen oloni kaikkein kotoisimmaksi. Tähtikokin seitsemän ruokalajin illallinen oli elämys, mutta iloitsen myös jokaisesta uudesta pitseriasta, joka meidän kylälle ilmestyy.
Valoisaa ja valkeaa uutta viikkoa kaikille! Mites teillä, lande vai stadi?
