-
Olohuoneen paimentolaistyylinen villamatto – Sevilla Berber
Alakerran lattiamateriaalin vaihdon yhteydessä tuli ajankohtaiseksi olohuoneen maton päivitys. Edellinen Hanna Korvelan Duetto-matto on ihana, mutta let’s face it, se oli 200 cm x 300 cm kokoisena olohuoneeseen hieman niukan kokoinen. Duetto on nyt löytänyt paikkansa yläaulasta. Olohuoneeseen halusin tällä kertaa pehmeän villanukkamaton laattalattian vastapainoksi. Tämä Trendcarpetilta tilattu harmaa-valkoinen salmiakkikuvioinen Sevilla Berber on kompromissi aidon paimentolaismaton ja huokeamman keinokuituisen nukkamaton välillä. Matto on kooltaan 240 cm x 340 cm – saatavilla olisi ollut vielä suurempikin koko, mutta se olisi ollut jo liian iso. Lisäksi Trendcarpetilta löytyy samasta matosta pari kuviovariaatiota: Avila Berber ja Savoca Berber. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, mutta vinkattakoon, että Instagramin hashtagia #trendcarpet kaivelemalla löytää todennäköisesti 20% alekoodin, jolla villamaton hinnasta lähtee ihan mukava siivu pois.
Googletin etukäteen kokemuksia Trendcarpetin laadusta ja toimituksista ja osa etenkin vanhemmista arvosteluista oli aika kylmääviä. Tämä matto saapui kuitenkin ajallaan, siististi pakattuna, puhtaana ja hajuttomana – lukuunottamatta tietysti lampaanvillan tuoksua, joka hävisi päivässä. Maton kääntöpuolella lukee ”Made in India”, joten Pohjois-Afrikan paimentolaiset eivät todellakaan ole olleet asialla. Kuukauden kokemuksen perusteella matto on kuitenkin hintaansa nähden asiallinen. Pohja ei ole kovin tiiviisti kudottu, minkä seurauksena veikkaan villanukan hieman elävän ajan kuluessa ja yksittäisiä lankoja siitä voi myös irrota. Matosta on näin aluksi irronnut myös runsaasti nukkaa, mikä on villamatolle ominaista. Ajan mittaan nukkaamisen tulisi vähentyä.
Minä täällä taas yövaatteissani hipsuttelen. Ylläolevasta kuvasta näkyy vielä tarkemmin langan laatu ja väri. Valkoinen on hieman kellertävää luonnonväristä villaa ja kuviointi tummanharmaata. Rakastan kävellä matolla paljain jaloin, ja talvea vasten iso ryijymatto tuntuu erityisen houkuttelevalta. Pidän myös siitä, miten maton tekstuuri käy yhteen seinällä olevan modernin ryijyn kanssa.
Tämä onkin ensimmäinen villamattoni. Minkälaisia kokemuksia teillä on tämäntyyppisistä matoista? Löytyykö joltain peräti aito Beni Ouarain?
Ei kommentteja artikkeliin Olohuoneen paimentolaistyylinen villamatto – Sevilla Berber -
Neljä viikkoa… niin mihin?
Tiedättekö mitä? Minulla on enää neljä viikkoa lääkiksen pakollisten kurssien opetusta jäljellä. Päätä huimaa, kun palautan mieleeni syksyn 2015, jolloin opinnot lähtivät liikkeelle kirjaimellisesti molekyylitasolta. Yritin silloin tietoisesti olla miettimättä edessäolevaa urakkaa ja ajattelin eteneväni kurssi kerrallaan. Ja nyt, viisi ja puoli vuotta lukujärjestyksiä (+ yksi lukujärjestyksetön välivuosi) myöhemmin olen tässä. Akuutti valmistuminen ei kuitenkaan uhkaa heti vuodenvaihteessa, vaan hommaa riittää loppututkielmassa ja ainakin yksi amanuenssipalvelukuukausikin on keväälle sovittuna.
Lääkistä aloittaessani en olisi toisaalta millään uskonut, miten antiklimaattinen opintoputken päätös tulee olemaan. Tai lähinnä, että kliiniset opinnot saateltaisiin päätökseen pääasiassa kotisohvalta oloasuun pukeutuneena. Läsnäoloani Meilahdessa vaativia tilaisuuksia on enää jäljellä vain kourallinen ja sitten – puff! kukaan ei ole enää kiinnostunut siitä, mitä teen ja milloin.
No, melkein kukaan.
En näillä näkymin aio avata blogissa valmistumisen jälkeisiä kuvioitani. Työelämään liittyvät asiat eivät alun perinkään ole kuuluneet tämän blogin aihepiiriin ja – myönnetään – välillä olen pikkuisen katunut, että olen opinnoistakaan puhunut julkisesti. Muistatteko, kun ennen blogien esittelyteksteissä oli tapana kertoa, että blogi on kirjoittajalleen ”arjen pakopaikka” tai että kyseessä on ”hyvän mielen blogi, jossa jaetaan kauniita ja inspiroivia asioita”? Työ lääketieteen parissa on kieltämättä sellaista, että joskus arjen pakopaikalle on tarvetta, ja tämä blogi olkoon edelleen sellainen.
Vastuuvapauslauseke: saatan toki pyörtää sanani koska vain. Jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että haluan nimenomaan kirjoittaa lääketieteellistä asiantuntijablogia niin ehkäpä teen sen. Paras juttu tässä internetin pikku nurkkauksessa on, että se kokonaan minun. Saan olla juuri niin epäjohdonmukainen, epäsäännöllinen ja ylenpalttinen kuin haluan. Suosittelen kaikille oman arjen pakopaikan perustamista muodossa tai toisessa.
Hyvän mielen torstaita sinne!
-
Marraskuu kotona, vaatekaapissa ja keittiössä – 12 suosikkia
Vaikka ihan vielä ei olekaan marraskuu, mielessäni vuodenaika on jo vaihtunut siihen, joka on syksyn ja talven välissä. (Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni ajatusta, että vuodenaikoja on oikeastaan enemmän kuin neljä, mutta palataan tuohon pohdintaan paremmalla ajalla.) Maisemaa verhosi tänään koko päivän sakea sumu, mikä teki kaikesta pehmeää ja lempeän oloista. Sitä olenkin kaivannut kiireisen syksyn vastapainoksi. Kovin paljon kuulumisia ei ole jaettavana, mutta kyllä te varmaan arvaatte: opintoja, töitä, päivystämistä. Luvattoman monta iltaa ja viikonloppua on mennyt sääkartoilla tai sairaalassa. Työkaveri kysyi, että kai sinä olet kotiäitikin välissä. Vastasin, että joo, välillä olen äiti, joka on kotona. Ehkä siinä on jokin sävyero?
Syksyn lempivaate on ollut tämä Samsøe & Samsøen pilkullinen mekko, jonka materiaali on kierrätettyä polyesteria. Malli on ihanan naisellinen ja vähän vintagehenkinen. Mekkoa voi käyttää myös ilman vyötärönauhaa, jolloin etuosa aukeaa rennon A-linjaiseksi. Minulla ei ole ollut juuri mitään vihreää vaatekaapissani, joten tämä väri on tuntunut sitäkin herkullisemmalta.
Allaolevassa kollaasissa on lisää meillä kotona ahkerassa käytössä olevia ajankohdan suosikkeja:
Kaste-esiliina, Lapuan kankurit • Wala-mekko, Samsoe & Samsoe • Myhome-lyhty, K-Citymarket • *Norden-kokkiveitsi ja *vihannesveitsi, Fiskars • *La Cocotte -pata, Staub • Bambutarjotin, Søstrene Grene • *Waffle-keittiöpyyhkeet, Hemtex • Hornbæck-kumisaappaat, Ilse Jacobsen • Opto-kulho, Amfora
Sumuisen päivän ruoka oli pehmeä kurpitsakeitto, joka syntyi hokkaidokurpitsasta paahtamalla ja soseuttamalla. Kurpitsakeiton resepti löytyy täältä. Illan hämärtyessä voi laittaa Spotifystä soimaan House of Philian Feelgood-soittolistan. Siinäpä vuodenajan 11. ja 12. suosikkiasia otsikon lupauksen mukaisesti. Marraskuu, tykkään susta.
Tähdellä (*) merkityt linkit ovat mainoslinkkejä. Jos ostat tuotteen linkin kautta, saan siitä pienen komission.
-
Maastokuviota
On toivottavasti käynyt selväksi, että en ole millään tavalla muodikas ihminen. Minulle on aina ollut tärkeää, että kirjoitan pikemminkin pukeutumisesta kuin muodista. Oma pukeutumiseni on tätä nykyä mitä suurimmassa määrin maastoutumista tyylikkään erottautumisen sijaan. Farkut, tennarit, sporttinen mutta siisti takki sekä merkillään huomiota herättämätön käsilaukku saavat minut sulautumaan joukkoon niillä foorumeilla, joilla yleensä liikun: ruokakaupassa, lasten harrastuspaikoilla, ostoskeskuksissa, yliopistolla. Päivän asuna yksi tällainen turvallisten vaatekappaleiden yhdistelmä.
T-paita Gant
Farkut Zara
Tennarit Adidas
Kello Garmin
Kuulokkeet BoseMaanantai kuluu täällä tutuksi käyneiden etäluentojen parissa. Seurana minulla on nuhanenäinen tokaluokkalainen, joka kuvassa nauttii lounaaksi viikonlopulta jääneitä quesadilloja. Aika rikkonainen ollut tämä syyslukukauden alku, kun korona-altistumisen vuoksi on välillä ollut etäkouluakin. Meillä aikuisilla on onneksi jo molemmat rokotteet mutta toivottavasti jossain vaiheessa päästään etenemään myös alle 12-vuotiaiden rokottamiseen.
Kuvissa näette vilauksen myös kodin tämänhetkisestä tilanteesta. Olen kertonut, että meillä on tehty pintaremonttia ja alakerrassa on tosiaan vaihdettu lattiamateriaalia asteittain laminaatista laattaan. Eteinen, keittiö ja ruokailutila on tehty, mutta olohuone odottaa vielä vuoroaan. Listat puuttuvat vielä monin paikoin ja tarkkanäköiset huomaavat, että perusteellista työtä tekevä mieheni on käsitellyt seinän alareunan kauniin turkoosilla märkäeristeellä. Lähiaikoina lisää rempan tuloksista.
Tsemppiä maanantaihin!
-
Elokuun viimeisen viikonlopun iltahämärässä
Eilen illalla sytyttelin kynttilät terassin lyhtyihin ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Jossain juhlittiin venetsialaisia, mutta oma iltani oli sujunut varsin vaatimattomissa merkeissä. Mies oli joutunut lähtemään päivystysvuorolta töihin, itse olin puuhaillut lähinnä imuroinnin ja lakanapyykin parissa. Pojat katselivat sisällä elokuvaa, jossa oli todennäköisesti liian korkea ikäraja heille. Olisin ehkä voinut kaataa itselleni lasin viiniä mutta kaipasin kunnon yöunia enkä viitsinyt ottaa sitä riskiä, että alkoholi häiritsisi unta. Kaivoin kuitenkin kameran esiin: halusin tallentaa tunnelman kuviin sekä itselleni että teille.
Yksi lempijuttujani pihassamme on se hetki, kun pihavalot kytkeytyvät päälle hämärän laskeutuessa. Pihan valaistus koostuu pylväs- ja muurivalaisimista sekä rakennusten seiniin asennetuista valoista. Tarkemmin pihavalaistuksesta voit lukea esimerkiksi tästä postauksesta. Myös kuvissa näkyviin istutusaltaisiin sekä pergolaan on vedetty sähköt valaistusta varten, mutta pitää vielä hieman pohtia, mitä niille tehdään ja minkälaiset valot niihin mahdollisesti sopisivat.
Rakastan sitä, miten kaikki on niin ihanan rehevää tähän aikaan vuodesta – ehkä vähän ylikasvanutta ja ränsistymisen partaalla, mutta se on osa viehätystä.
Uuteen viikkoon, nautitaan kesän viimeisistä hetkistä!
-
Arjen työnjaosta ja koko perheen osallistumisesta
Nyt se hartaasti odottamani arki on todellakin täällä. Arki pitää sisällään harrastusmenoja, aikataulusulkeisia ja metrien mittaiseksi venyviä WhatsApp-viestiketjuja mutta silti juuri tällä hetkellä olen hirveän tyytyväinen. Arkeen mahtuu myös tällainen perjantaiaamupäivä, jolloin mies on töissä, lapset koulussa ja kaikessa rauhassa kirjoitan blogiani teekupin äärellä. Olen niin paljon mukavampi ihminen, kun saan välillä oman latautumishetkeni.
Meillä on puolison kanssa mielestäni ihan hyvä vastuunjako arjessa, mutta tietyt roolit olemme kyllä ottaneet. Kuten tavallinen tarina kuuluu, naisena ja äitinä omalle kontolleni on kasautunut suurin osa lasten vaatteiden ja varusteiden hankinnasta ja kierrättämisestä, harrastusten ilmoittautumiset, viestintä ja koordinointi, yhteydenpito kouluun ja niin edelleen. Varsinaisessa vanhemmuudessa olemme kuitenkin aika tasavertaisia. Siinä on varmasti vaikuttanut se, että olen aikanaan palannut työelämään melko nopeasti, ollut siis pitkiä iltavuoroja poissa jo vauvavuoden aikana. Sellaisessa tilanteessa ei pääse muodostumaan äitijohtajuutta tai asetelmaa, jossa joku olisi lasten ykkösvanhempi. Sitä paitsi mieheni, joka otti jo teinipoikana hoitovastuuta nuoremmasta sisaruksestaan, oli aikanaan minua valovuosia edellä lastenhoitoasioissa.
Kodin järjestely ja siivous sekä ruokaostosten teko ovat silti vuosi vuodelta yhä enemmän minun kontollani. Osaan kyllä myös leikata ruohon, olen perheen ATK-tukihenkilö, kilpailutan sähkösopimuksen ja tilaan nuohouksen ennen lämmityskauden alkua, jos näin maskuliinisemmaksi miellettyjä tehtäviä mainitaan. Toisaalta mieheni hoitaa lukemattoman määrän muita perheen asioita ja tekee töidensä lisäksi välillä pitkää päivää rakentamisen ja remontoinnin parissa. Vielä lapsettomana nuorena parina remontoimme ensiasuntomme yhdessä lattiasta kattoon, mutta tätä nykyä en oikein uskalla edes porata ruuvia seinään ja se harmittaa minua.
Ihan oma lukunsa on se, että poikiemme olisi jo korkea aika ottaa enemmän vastuuta kodin asioista. Tunnustan, että olen ollut tässä asiassa luvattoman laiska. On niin paljon helpompaa tehdä asiat nopeasti itse kuin hitaasti lapsen kanssa, mutta se on ainoa keino päästä alkuun tällä saralla. Tällä hetkellä siivoan heidän huoneensa, vien heidän vaatteensa pyykkiin, joskus jopa pakkaan keittiön pöydälle jääneet koulukirjat heidän reppuunsa. Hyvät neuvot olisivat tarpeen, miten osallistaa helppoon elämään tottunut jälkikasvu kodin töihin!
Miten teillä kotona työnjako menee? Mitkä seikat ovat vaikuttaneet työnjaon muotoutumiseen?
-
Töihin lähdössä
Tämän viikonlopun illat kuluvat töiden merkeissä ja tässä pikainen päivitys työasustani, ennen kuin hyppään autoon. Oikeasti en läheskään aina lähde liikkelle varsinaisissa esiintymisvaatteissa. Uutishuoneen pukeutumiskoodi on tosi rento ja vain ankkurimiehet kulkevat solmio kaulassa! Tämä asu saa kuitenkin olla poikkeus, sillä Filippa K:n Core-mallistoa olevat Karlie-housut ovat niin mukavat, että niitä viitsii pitää koko pitkän iltavuoron. Sifonkipusero on viimekeväistä InWearia, malli on nimeltään VawaIW ja sitä näkyy googlen mukaan olevan vielä muutamassa verkkokaupassa myynnissä. Ballerinat ovat Wondersin, ennen lähetystä sujautan kuitenkin jalkaan korkkarit.
Totuus työpukeutumisesta silloin, kun en ole kameran edessä, on jotain ylläolevan kaltaista. Pelle P:ltä saadusta neuletakista on muodostunut luottovaate, johon kääriydyn suurimman osan ajasta työpisteellä nököttäessäni. Uutishuoneella on aika tehokas ilmanvaihto ja varsinkin illan viimeistä lähetystä vartoessa tulee usein vilu. Kaulaan kääräisty villahuivikaan ei ole liioittelua. By Malene Birgerin vuosien takainen huivi on edelleen ihana, vaikka siinä onkin paikoin langanvetoja.
Mukavaa lauantai-iltaa sinne ruutujen taakse! Miten aiotte sen viettää?
-
Kesän viimeinen kenkäostos
Tarkemmin sanottuna kyseessä on myös kesän ainoa kenkäostos: Tory Burchin kiilakorkoiset sandaalit. Olen useampana kesänä ihaillut merkin sandaaleja ja näihin iskin silmäni jo alkukesästä. Ostin ne alennusmyyntien alettua heinäkuussa ja ehdin käyttää niitä kokonaisen yhden kerran kesän aikana. Ajattelin kuitenkin vinkata teillekin tästä ajattomasta mallista, jos joku on etsinyt vastaavia. Kokoja on edelleen hyvin jäljellä (oma kotimainen kokoni on 37 ja minulla on näistä koko 7). Myynnissä on myös sievä matalapohjainen versio.
Asukuvat näistä kaunokaisista jäävät odottamaan kuivempia ja lämpimämpiä säitä eli suurella todennäköisyydellä ensi kesää. Oijoi mikä myrsky tuolla ulkona nytkin riehuu!
-
Lääkäriopintojen loppusuoralla
Lääkiksen kuudes ja viimeinen vuosi alkoi tänään. Täällä Helsingissä L6 on varsin seminaaripainotteinen kokonaisuus, joka päättyy ennen joulua pidettävään kliiniseen lopputenttiin. Nopeimmat kurssitoverini saavat siis lisensiaatin paperinsa pian vuodenvaihteen jälkeen, mutta minun on vielä palautettava syventävien opintojen tutkielma, haalittava jostain 15 opintopistettä valinnaisia kursseja sekä tehtävä kaksi kuukautta amanuenssipalvelua ennen valmistumista. Tämän viikon tehtävälistalla on laatia niiden suhteen sotasuunnitelma ja olla yhteydessä oikeisiin henkilöihin, jotta kaikki tarvittava tulee tehdyksi ensi kesään mennessä. Tai syksyyn. Valmistumisellani ei ole deadlinea, mutta ennemmin on tietysti parempi kuin myöhemmin.
Koen silti, että oppimisen painopiste on jo siirtynyt työelämän puolelle. Olen tehnyt kesän aikana yleislääketieteen päivystysvuoroja vilkkaassa päivystyspisteessä ja lähtenyt jokaisesta vuorosta kotiin hieman aiempaa viisaampaana. Jatkan päivystystöitä opintojen ohella ja ajattelin tehdä myös amanuenssikuukauden akuuttilääketieteen saralla. En vakavissani suunnittele erikoistumista ainakaan nyt heti perusopintojen perään, mutta akuuttilääketieteessä on kieltämättä vetovoimaa. Kyseessä on Suomessa vielä melko nuori, päivystyslääketieteeseen keskittyvä erikoisala, joka on mukavasti näyttänyt laittavan panoksia koulutukseen – arvostan! Toinen nopeasti kiinnostavuusasteikolla noussut erikoisala on aivan toinen ääripää, nimittäin ihotaudit. Kiinnostus lähti oikeastaan siitä, kun olin vuosi sitten kesätöissä osastolla, jossa hoidettiin kroonisia haavoja, ja heti perään syksyllä oli ihotautien mainio kurssi. Lääketieteellisten ongelmien lisäksi myös ihotautien esteettinen puoli kiinnostaa.
Viimeisen lukuvuoden kynnyksellä sitä ihmettelee, miten tähän on tultu. Kaikki on mennyt niin nopeasti ja toisaalta niin hitaasti. Pääsykoeluvun ja viiden opiskeluvuoden (+ yhden välivuoden) aikana opiskelusta on tullut elämäntapa. Olen kyllä aivan valmis päästämään irti lukujärjestyksistä mutta eiköhän opiskelu tavalla tai toisella kulje kumppanina vielä pitkään.
Iltapäivän luento alkoikin jo, joten hei seuraavaan kertaan!
