-
Aloittelijaakin voi onnistaa sienimetsällä


Sienissä on jotain tavattoman kiehtovaa. Miettikää nyt, näkymättömät rihmastot päättävät kuin tyhjästä pukata ihmisten ilmoille mitä mielikuvituksellisempia muotoja. Salaperäisyyttä lisäävät sienien nimet – miltä kuulostaa tuhruvalhakka, kalvashaprakas, nukkakalponen tai valjuvalmuska? Lisätään soppaan tieto, että osa sienistä ovat syötynä herkullisia ja jotkut taas tappavan myrkyllisiä, niin haaste on valmis. Olen jo pitkään halunnut oppia sienestämään, siis löytämään ja tunnistamaan sieniä sekä kokkaamaan niistä ruokaa. Lapsuudenkodissani kyllä marjastettiin, mutta sienet jätettiin sikseen. Osansa on saattanut olla äitini pohjalaisjuurilla, sienestäminen on nimittäin alun perin ollut lähinnä itäsuomalaisten hupia kun taas lännessä sieniä on pidetty lehmien ruokana.
Lähtötaso oli siis nolla, vaikka kantarellin ainakin arvelin tunnistavani. (Itse asiassa en tunnistanut. Yhdellä harharetkistäni poimin lippiksen täyteen valevahveroita, jotka muistuttavat kantarelleja mutta eivät ole erityisen hyviä ruokasieniä.) Tein kuitenkin piipahduksia metsään ja toin löydöksiäni kotiin tunnistettaviksi. Haperoita ainakin olen löytänyt paljon, vaikka en ole niistä mitään kokannutkaan. Viime sunnuntain reissulla satuin sitten ensimmäistä kertaa suppilovahveroiden äärelle ja aivan niiden viereltä löytyi satsi mustatorvisieniä. Muutama tattikin kasvoi polun varressa, vaikka niiden lajista en ole aivan varma. Herkkutatteja? Tämä kaikki löytyi vieläpä lähimetsästä, vaikka olin välillä autoillut pitemmällekin koskemattomien sieniapajien toivossa.

Arvatkaa muuten, kuka toimi kuvaajana tällä reissulla? Metsä on sen verran pehmoinen alusta, että uskalsin ojentaa järkkärin 5-vuotiaan kuopukseni käsiin. Tämä tuleva Insta Husband räpsi menemään suurella innolla ja muistikortilta löytyi ihan käyttökelpoistakin materiaalia: kuvat minusta ja osa muistakin kuvista on hänen ottamiaan!




Instagramin puolella kyselinkin jo teiltä, mitä mustatorvisienistä kannattaisi valmistaa. Ääniä satoi niin keitolle, piirakalle, risotolle kuin kuivaamiselle myöhempää käyttöä varten. Kiitos vinkeistä! Tällä kertaa sienet asettuivat piirakan muotoon, mutta jos apajalleni ilmaantuu lähiviikkoina lisää saalista, lähtevät varmasti muutkin ehdotukset testiin.
2 kommenttia artikkeliin Aloittelijaakin voi onnistaa sienimetsällä -
Helleinfernon viimeinen ilta ja Vantaan kaupungin ruiskaunokit

Perjantai-ilta oli helleinfernon viimeinen ilta. Ruokailut ovat kääntyneet meillä loman aikana varsin iltapainotteisiksi, osin venähtäneen vuorokausirytmin, osin kuuman sään takia. Ilahtuneena siitä, että minulla oli pitkästä aikaa leikkokukkia, kaivoin oikein pöytäliinan esiin ja tein yksinkertaisen kattauksen pihalle. Kukat olimme käyneet poimimassa aiemmin päivällä Vantaan kaupungin maisemapellolta Seutulasta. Kaikkiaan näitä maisemapeltoja on viisi eri puolilla Vantaata ja niiltä saa nyt käydä poimimassa kimpun omaksi ilokseen. Kuivuus on tietysti vaatinut veronsa niityilläkin, ja ainakin Seutulassa oli innokkaita poimijoita ollut sen verran paljon liikkeellä, että esimerkiksi auringonkukista oli jäljellä lähinnä nupullaan olevia yksilöitä – lähiviikkoina niitä varmasti kypsyy lisää. Minulle kuitenkin riittivät nämä eri sävyissä kukkivat ruiskaunokit paremmin kuin hyvin.


Perjantai on meillä pizzapäivä, oli helle tai pakkanen. Näin kesällä olemme tehneet pizzan monesti grillissä. Meillä ei ole erillistä paistokiveä (vaikka sitä kaikki suosittelevat), vaan paistamme pizzat suoraan kaasugrillin emaloidun ristikon päällä. Metodimme mukaan ensin paistetaan pelkkä pohja yhdeltä puolelta niin että se saa vähän väriä ja jäykistyy helposti käsiteltäväksi. Tämän jälkeen pizza täytetään äsken paistettu puoli ylöspäin. Pizza viedään jälleen grilliin ja annetaan pohjan kypsyä ja juuston sulaa miedolla lämmöllä kupu suljettuna. Hyvää tulee!



Onneksi ampiaiset eivät heti löytäneet paikalle iltahetkeä pilaamaan. Alkuaikoina tässä talossa ampiaiset olivat todellinen riesa, mutta sitten mies keksi verkottaa kaikki talon ja autotallin ullakoille johtavat aukot. Kaikki paitsi yhden. Ja niinhän siinä kävi, että siitä yhdestä autotallin päädyssä olevasta ritilästä käy nyt hurja trafiikki sisään ja ulos. Ritilä on hankalasti juuri sen luukun yläpuolella, josta käyttöullakolle pääsee. Taitaa olla parempi odottaa pakkasia, ennen kuin kiipeää katsomaan, minkälaisia pesiä pistiäiset ovat sisälle rakentaneet.
Nyt viikonloppuna onkin ollut ihan erilainen ilma. Kumma miten suuren vaikutuksen viiden lämpöasteen pudotus tekee. Voi juoda teensä hikoilematta ja siivota kodin lattiasta kattoon. Pää toimii paremmin, pinna on pidempi. Ehdin jo pohtia, että vaihdevuodetko tässä iskivät, mutta huh, se olikin vain helle!
-
Hellepäivän asu ja kuulumisia


Hei pitkästä aikaa. Arvaatte varmaan, että talvi oli kiireinen, ja kesä puolestaan on ollut aika sirpaleinen. Meille kävi tänä vuonna niin, ettemme saaneet puolison kanssa lainkaan yhteistä lomaa, joten pitemmät reissut ovat jääneet tekemättä. Kesän kauniit päivät ovat ikään kuin livahtaneet ohitse, mikä ehkä pikkuisen harmittaa, mutta toisaalta hyväksyn sen, että meidän ammateissamme joskus näin käy. Samalla olen päättänyt, että jatkoa ajatellen minun täytyy uskaltautua rohkeammin poikien kanssa reissuun. Tällä hetkellä vähän arastelen ajatusta, että lähtisin 5- ja 8-vuotiaiden kanssa kolmistaan ulkomaille – jos minulle sattuu jotain, pojat ovat aika yksin ja tietysti kielitaidottomia. Toisaalta jos jään odottamaan aina yhteisiä lomia, monta hauskaa reissua jää tekemättä. Päätöksen sinetiksi varasin minulle ja pojille risteilyn tähän elokuun alkupäiville, kun mies on työreissussa. Päivä Tukholmassa – mutta hei, on se kuitenkin ulkomaanmatka!
Jos mennään kuulumisissa kesää edeltäviin kuukausiin, talvi oli tietysti opiskelukuvioiden vuoksi vauhdikas mutta antoisa. Lääkiksen kolmosvuosi on ollut ylivoimaisesti paras opiskeluvuosi tähän mennessä! Kliiniset opinnot alkoivat lokakuussa; talven aikana minulla oli endokrinologian ja ravitsemuksen, neurologian ja neurokirurgian, psykiatrian sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja plastiikkakirurgian opintojaksot. Toukokuussa tein tutkintoon kuuluvan neljän viikon mittaisen amanuenssipalvelun ortopedisen kirurgian alalla eli käytännössä olin avustajana tekonivelleikkauksissa. Ajattelin kuitenkin koota vielä ajatukseni opintovuodesta erilliseen postaukseen ja tietysti tulevaa nelosvuottakin pitää fiilistellä. Siitä on ainakin näin paperilla katsottuna tulossa tähänastisista rankin – melkein kaikki sisätautien kurssit osuvat omalla ryhmälläni nelosvuodelle ja niiden päätteeksi on tiedossa viisi viikkoa harjoittelua hajautetuissa kohteissa eri puolella Suomea.



Mutta joo, eipä tässä ihan hirveästi voi ruikuttaa. Terveinä on saatu olla ja vaikka helteiden ystävä en olekaan, ei minulla ole ollut mitään sametinsuloisia iltoja ja lämpimiä uimavesiä vastaan. Hellepäivän asu pitää sisällään Lindexistä viime kesänä ostetun hameen ja topin sekä Gina Tricotin lierihatun (paperinarua, todella kätevä eikä ota itseensä pienestä vääntelystä). Kun viime vuonna jäivät hellevaatteet käyttämättä, tänä kesänä on ainakin saanut pitää shortseja ja hameita sydämensä kyllyydestä!


Blogin suhteen en tee mitään lupauksia. Sanotaan näin, että en ole lopettamassa. Tiedostan kuitenkin realiteetit. Viilasin blogin ulkoasun uuteen uskoon, mikä omalla kohdallani aina lisää innostusta julkaista uutta sisältöä. Olen jättäytynyt pois vaikuttajaverkostosta, johon aiemmin kuuluin ja bloggailen jatkossa täysin itsenäisenä. Tällä foorumilla haen lähinnä luomisen ja julkaisemisen iloa ja tietysti vuoropuhelua teidän lukijoiden kanssa. Minulle ei ole väliä, onko teitä 50 vai 50 000. Ihanaa alkanutta elokuuta ja aivan mahtavaa että löysit tänne!
-
Ajattomuus on aina muodissa & helmikorujen alekoodi lukijoilleni
Mikä ihana helmilahja! Pakettia avatessa olo oli kuin olisin päässyt äidin korurasialle. Ystävysten Jannan ja Paulan Helmi On Helmi -korukaupan tuotteet olivat minulle toki jo entuudestaan tuttuja, mutta vasta luonnossa aitojen helmien hohto pääsi oikeuksiinsa. ”Pearls are always appropriate”, lausahtaa Jackie Kennedy helmikaupan kotisivulta löytyvässä sitaatissa. Samalla nousevat mieleen Audrey Hepburnin helmikäädyt Tiffanylla, Coco Chanelin valuvat helminauhat tai Prinsessa Diana choker-mallisessa helmikaulakorussaan. Isoäititunnelmat ovat kuitenkin makeanveden helmistä kaukana – viljeltyjen helmien rosoisuus ja rohkeat värit päivittävät klassikkokorun uudelle vuosituhannelle. Helmiyrittäjien ideologian mukaan jokainen nainen on omalla tavallaan helmi, ainutkertainen ja kaunis. Korut onkin nimetty Jannan ja Paulan ihailemien naisten mukaan.


”Pearls are always appropriate”, lausahtaa Jackie Kennedy helmikaupan kotisivulta löytyvässä sitaatissa.



Omaksi suosikikseni nousivat superkaunis SINI-rannerengas, jossa on hopeaosien välissä yksi iso makeanveden helmi, sekä LOTTA-rannekoru, jonka jujuna on hopeapallo makeanveden helmien rivistössä. Yhdistettynä valkoiseen LAURA-rannekorun valkoisiin helmiin syntyy juuri sopivan rento ”rojut ranteessa”-ilme. LOTTA-korun burgundinpunaista on myös siron hopeaketjun päässä roikkuvassa riipuksessa.




Ihania korvakoruja tyydyin vain hypistelemään, sillä minullahan ei ole lävistyksiä korvissa. Jos olisi, pitäisin niissä varmaan lähes aina pieniä helminappikorviksia ja ehkä välillä villiintyisin kerrassaan pisaramallisiin JONNA-korvakoruihin. Aina silloin tällöin olen miettinyt, josko sitä vielä tällä iällä laitattaisi reiät, mutta toimenpide harjoituskorviksineen ja puhdistamisineen kuulostaa niin vaivalloiselta. Onko siellä muita, jotka olisivat ottaneet korvalävistykset vasta aikuisiällä?
Nämä korkealaatuiset ja pitkäikäiset helmikaunottaret ovat jo lähtökohtaisesti varsin kohtuuhintaisia, mutta lukijoilleni Helmi on Helmi tarjoaa nyt viikon ajan (tiistaihin 21.11.2017 asti) 30% alennuksen, kun mainitset tilauksen yhteydessä koodin ”Lisbet E”. Alennusta hyödyntämällä voi hankkia vaikka vähän runsaammankin yhdistelmän helmikoruja, jotka sopivat niin pikkujoulurientoihin kuin toimistolle! Kummitädeille erityisesti vinkiksi näin joulun lähestyessä, että sivuilta löytyy oma osasto pienten tyttöjen koruille. Tilauksen voi jättää verkkosivuilla olevan lomakkeen kautta tai suoraan sähköpostilla helmionhelmi@gmail.com.
Helmeilevää menoa ja helmiyrittäjien matkaa voit seurata myös Facebookissa ja Instagramissa!
Helmikorut saatu bloginäkyvyyttä vastaan.
-
Maaseudun ja kaupungin rajamailla


Minulla on taipumusta kiintyä paikkoihin, joissa asun. Suurimmalla lämmollä muistelen lapsuudenkotiani Keski-Suomen järvimaisemissa sekä pientä ensiasuntoamme, joka oli remontoitu kyläkaupan takahuoneeseen Helsingin Pirkkolassa. Nykyään asumme täällä pääkaupunkiseudun reunamailla ja alun sopeutumisvaikeuksien jälkeen minusta on viimein alkanut tuntua siltä, että nykyinen sijaintimme on juuri sopiva yhdistelmä urbaaniutta ja maaseutua. Lähellä ovat niin ostoskeskukset, junarata kuin työpaikatkin. Kuitenkin minun tarvitsee kävellä vain kotikatuni toiseen päähän päästäkseni metsään ja luonnon rauhaan. Kävelylenkkini varrelta löytyy myös uusmaalainen kulttuurimaisema kartanoineen, hevostalleineen, tammilehtoineen ja jokivarressa kumpuilevine peltoineen. Taidan kuitenkin olla pohjimmiltani maalaisrouva, vaikka kartano ja hevostalli vielä puuttuu!



Kävelylenkkini varrelta löytyy uusmaalainen kulttuurimaisema kartanoineen, hevostalleineen, tammilehtoineen ja jokivarressa kumpuilevine peltoineen.

Takki Makia
Huivi By Malene Birger
Neule & farkut Filippa K
Saappaat Ilse Jacobsen Hornbaek

Viime päivien kävelyretket ovat suuntautuneet Vantaanjoen rantaan ihmettelemään vesimassoja, jotka syyssateet ovat nostattaneet tulvarajoille. Syyssateissa puolestaan ovat olleet kumppanina Ilse Jacobsenin Hornbaek-kumpparit. Joku ehkä muistaa, että minulla oli aikaisemmin saman sarjan saappaat valkoisena. Puhdistustoimenpiteistä huolimatta ne kuitenkin menettivät lopulta citykelpoisuutensa – ei muuten kannata leikata ruohoa valkoiset kumpparit jalassa. Menetys jäi kaihertamaan, sillä pitävän pohjansa ansiosta saappaat olivat kerrassaan mainiot talven loskaisilla pääkallokeleillä. Tilasin siis tänä syksynä uudet, mutta pienin muutoksin. Tällä kertaa päädyin turvalliseen mustaan väriin. Toisekseen valitsin lyhyemmän varren, jonka koen monikäyttöisemmäksi (lisäksi valikoimista löytyy matala nilkkurimalli). Kolmanneksi tilasin numeroa pienemmät saappaat. Edelliset Ilseni olivat kokoa 37, jota normaalisti käytän, ja ne pikkuisen hölskyvät jalassa. Toisaalta esimerkiksi villasukan kanssa ne olivat juuri passelit. Hornbaek-mallissa on kuitenkin jo valmiina lämmin huopavuori, joten paksua sukkaa ei välttämättä tarvitse talvellakaan. Nyt minulla on koko 36, ja se on kolmeseiskalle sopiva – tämä vinkkinä, jos olet saappaista kiinnostunut.

Olen vannonut, etten enää yritä valita suosikkivuodenaikaani, sillä upeita hetkiä löytyy joka kuukaudesta. Mutta eikö lokakuu olekin ihana!
-
Kaikki tai ei mitään – vai sittenkin siltä väliltä
Kaupallinen yhteistyö LV:n ja Asennemedian kanssa
Kaikki tai ei mitään. Mustaa vai valkoista. Viha tai rakkaus. Do or do not. Tiedättekö, mikä typerintä maailmassa? Rajoittaa itsensä vain kahteen vaihtoehtoon; jättää asioita tekemättä, koska ei pysty täydelliseen suoritukseen. Uskokaa pois, sillä jahkailevana perfektionistina tämä on minulle enemmän kuin tuttua. Jos ei pääse kuntosalille kolmesti viikossa, on parempi olla menemättä lainkaan, eikö vain? Jos ei pysty pyhittämään tenttiin lukemiselle kokonaista iltapäivää, on parempi jättää kirja avaamatta. Jos ei kykene olemaan alati läsnäoleva ystävä, on parempi olla pitämättä yhteyttä ollenkaan.
[envira-gallery id=”6318″]
Maailma on täynnä sokerilakkoja ja kuntokuureja, mutta myös tuplan ja kuitin välissä on kelvollisia vaihtoehtoja. Yhteistyökumppanini LV puhuu tänä syksynä sallivan karsimisen puolesta. LV on tunnettu hajusteettomista, väriaineettomista ja ympäristöystävällisistä tuotteistaan mutta kannustaa, että pienikin askel kohti muutosta saattaa riittää. Kemikaaliyliherkkyys on joillekin oikea ongelma, ja yksi tekijä sen takana on toistuva altistuminen haju- ja väriaineille. Altistusta on hyvä vähentää varsinkin jos perheessä on taipumusta atooppiseen ihottumaan. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan kehitä kemikaaliyliherkkyyttä elämänsä aikana, eikä haju- ja väriaineiden totaalikarsiminen elämän jokaisella osa-alueella ole tarpeen. Avainsana on pitää altistus kohtuullisena.

[envira-gallery id=”6320″]
Itse pidän pyykinpesua melko helppona ja arkisena kohtana vähentää hajusteiden ja väriaineiden käyttöä, mutta tiedän toki, ettei tuoksuja pyykinpesuaineissa huvikseen käytetä. Ne lisätään peittämään hajua, joka etenkin puuvillaan saattaa käytössä ilmaantua. Osin kyse on puuvillan luontaisesta tuoksusta mutta enimmäkseen se on puuvillakuituun imeytynyttä, iholta peräisin olevaa rasvaa ja muuta pesussa irtoamatonta likaa. Ykköstapa välttää hajua on pestä puuvillaiset pyyhkeet ja lakanat 60 asteessa, valkopyykin voi pestä välillä jopa 90 asteessa. Vain jotkin erikoisviimeistelyt, arat printtikuviot tai muuta materiaalia olevat koristeet estävät täyspuuvillan pesun korkeassa lämpötilassa.
On muitakin keinoja pitää puuvillapyykki raikkaana ilman hajusteita:
- vaihda käytössä olevat lakanat ja pyyhkeet riittävän usein
- vältä likapyykin säilömistä korissa, pese pyykki mahdollisimman pian
- pidä pesukone puhtaana pesemällä se ajoittain tyhjänä 90 asteen ohjelmalla, mukaan voi lisätä sakkaumia liuottavaa sitruunahappoa
- ilmavasti kuivatettu pyykki tuoksuu paremmalta
- liinavaatekaappiin voi sujauttaa tuoksupussin, joka antaa puhtaalle pyykille miedon luontaisen aromin

Valitsen siis tähän viikkoon sallivan asenteen ja kauniita harmaan sävyjä: sauvakävelyä kuntosalin sijaan, tekstiviestejä ystäville (vaikkei ehditäkään nähdä), hyviä yrityksiä, puolen tunnin pikaopiskelusessioita ja lempeitä tunteita!
Pyykinpesusta ja vaatehuollosta on muuten juteltu parissa aiemmassakin postauksessa:
Mankelointi käy terapiasta
Viiden tähden kotipesula
Kurkistus junioreiden vaatesäilytykseen ja pyykkihuoltoon -
Kodin ensimmäinen viisarikello
[envira-gallery id=”6296″]
Pientä uutta sisustuksessa: viisarikelloa ei olekaan tässä kodissa vielä nähty. Arne Jacobsenin suunnittelema AJ Station-herätyskello
* on synttärilahjani miehelle. En omaksi yllätyksekseni valinnutkaan mallin mustavalkoista versiota
*, vaan petroolinsinisen messinginvärisin jaloin. Sitä voisi pitää lähes väripilkkuna makuuhuoneen harmaassa sävymaailmassa. Vaikka kellon muotoilu viittaa sotaa edeltävään aikaan, siitä löytyy 2000-luvun aamuihin sopiva torkkutoiminto ja yövalo.

Kotona olisi tilausta toisellekin viisarikellolle, sellaiselle joka raksuttaisi alakerrassa ruokailutilan seinällä ja kertoisi ekaluokkalaiselle, koska on aika lähteä kotoa. Syksyn aikana on ehtinyt olla jo pari aamua, jolloin olemme joutuneet lähtemään aamulla ennen esikoista ja oikea lähtöhetki on sumplittu puhelimitse. Viimeksi kun näin kävi, esikoinen totesi minulle (mielestäni varsin kypsästi) ”äiti, mun pitäisi varmaan nyt opetella se kello”. Niin, kun kelloa ei seinällä eikä ranteessa ole ollut, ovat kellonajatkin jääneet nuorukaiselle hämäriksi.
Laitetaan listalle.
[envira-gallery id=”6298″]
Mukavaa uutta viikkoa ja alkanutta lokakuuta! Jos kaipaatte kuunneltavaa työmatkalle, kannattaa laittaa soimaan Designtarinoita-podcastin tuorein jakso, jossa Valkoinen Harmaja -blogin Suvi ja minä keskustelemme Kertun vieraana sisustusbloggaamisesta, esimerkiksi siitä, miten postaukset syntyvät, miksi aloitimme bloggaamisen ja mitä olemme matkan varrella oppineet. Lupaan myös avata, mitä tarkoitan sanoessani, että blogini on arjen fantasiaa.
* mainoslinkki
-
Mikään ei ole niin tärkeää
Kaupallinen yhteistyö Fiskarsin ja Asennemedian kanssa
Kuluneena kesänä yritin katsoa pihaamme lempeämmin silmin. Tähän asti olen soimannut kaikkea keskeneräisyyttä ja nähnyt joka puolella vain tekemättömiä töitä. Jos kuitenkin malttaa katsoa asiaa uudesta vinkkelistä, voi todeta, että meillähän on oikeastaan aika kiva piha. Vaikka tekemistä on, eikä pergolaa saatu rakennettua tänäkään kesänä, moni asia on jo valmis. Kivityöt luovat pihaan ryhtiä, nurmikko kukoistaa ja istutukset ovat saaneet hyvän alun. Rakentamisesta, kaivamisesta ja kärräämisestä on voitu pikku hiljaa siirtyä ylläpitovaiheeseen eli puutarhanhoitoon, jos rohkenen tätä puutarhaksi kutsua.

Ensimmäiset vuodet puutarhurina ovat kasvattaneet myös pihatyökalujen arsenaalia. Meillä on käytössä paljon Fiskarsin tuotteita, ja muutaman halvan virheostoksen jälkeen olenkin pitäytynyt kokonaan Fiskarsin käyttäjänä. Näissä on kätevää sekin, että samaan varteen saa vaihdettua useita eri työkaluja ja varastotilaa säästyy. Esimerkiksi laattavälien puhdistusta varten asensin QuikFit-varteen kiveysten puhdistusharjan. Yllättävän nopeasti sammalta alkaa kertyä tuoreisiinkin laatoituksiin! Laattavälien hinkkaaminen saattaa vaikuttaa neuroottiselta, mutta olen ajatellut että pieni työ kerran vuodessa saattaa pelastaa isolta ongelmalta myöhemmin. Solid-monitoimiharja taas ei ole vaihtovarrellinen, mutta se majaileekin meillä aina ovenpielessä terassien ja kiveysten pikaista pyyhkäisyä varten.
Pihan syystalkoita varten sain valita Fiskarsin puutarhatyökaluista myös muutamia uusia tuotteita kokeiluun. Räystäskourun puhdistaja kiinnittyy QuikFit-teleskooppivarteen. Jos talon räystäät ovat ylhäältä avoimet ja kiinnikkeettömät, kourut pääsee puhdistamaan jopa kuuden metrin korkeudesta. Meidän tontillamme ei vielä kasva korkeita puita, mutta jo muutamasta lähikoivusta oli kerääntynyt räystäisiin puhdistettavaa. Risut ja lehdet kannattaa kaapia pois ennen talvea, jotta sulamisvedet pääsevät valumaan asianmukaisesti.
Sanotaan, että syksy on puutarhurin uusi kevät. Kiireiset pihanlaittajat pelastaa se, että monivuotisia istutuksia voi hyvin laittaa vielä pitkälle lokakuuhun, nykyilmastossa ehkä marraskuuhunkin. Syksyisen maaperän kosteus auttaa juurtumisessa eivätkä kasvin energiavarannot kulu kesäiseen vihannointiin – ja taimetkin ovat syksyllä halvempia. Viikonloppuna istutimme etupihalle vielä toisen metsävaahteran. Multakerroksen alla tulee meillä nopeasti vastaan kova savimaa, jonka muokkaamisen tarvitaan kunnon rautalapio. ErgoComfort pistolapiomme on kestänyt mukisematta tämän pihatyömaan koettelemukset.
Vaikka kosteutta tuntuu olleen viime viikkoina tarjolla yllin kyllin, kastelua ei istutusvaiheessa saa unohtaa. Fiskarsin uusi kastelutuotesarja sisältää helposti liikuteltavia ratkaisuja monenlaisille pihoille. Meidän tontillemme valitsin sarjan suurimman kelan, jossa on 30 metrin letku. Tällä saa veden kulkemaan talon nurkalta niin auton pesua kuin paljun täyttöä varten. Kätevää on myös se, miten kasteluun tarvittavat lisäosat kulkevat mukana kelan etuosassa olevassa kotelossa. Yleensähän nämä ovat aina hukassa, kun niitä tarvitaan!

Toivottavasti jonain päivänä kotimme on ”talo vaahteran varjossa”. Mikään ei kyllä jalosta ihmisessä kärsivällisyyttä samalla lailla kuin puutarhanhoito ja kasvun odottaminen. Haravointihommat ovat toistaiseksi olleet helppoja ja hoituneet QuikFit teräsharavalla. Suurempien lehtisaaliden käsittelyyn sopii iso muovinen lapa. Kätevä Solid PopUp puutarhasäkki kulkee mukana haravoidessa tai kitkiessä ja voidaan painaa kasaan varastointia varten.
Sota voikukkia vastaan jatkuu ensilumen tuloon asti. Tiedostan kyllä jollain tasolla, että luonto on tässä minua vahvempi, mutta vaikka en voi voittaa, voin ainakin olla esteenä. Olen tähän asti suhtautunut kitkentälaitteisiin epäluuloisesti, mutta nyt päätin kokeilla Light rikkaruohonpoistajaa. Yllä näettekin ilmeeni, kun nostan ensimmäisen voikukan maasta juurineen. Ai että, rikkaruohot tulevat olemaan ihmeissään ensi kesänä.
Rikkaruohonpoistaja on osa Fiskarsin Light-tuotesarjaa, jossa tuotteet ovat kevyempiä ja helpompia käyttää. Light-istutuslapion käyttö ei vaadi voimaa ja se sopii hyvin esimerkiksi perennojen laittamiseen ja keittiöpuutarhan hoitoon. Fiskarsin perinteikkään oranssin ja mustan rinnalle on luotu tyylikäs uusi väritys, joten näitä tuotteita ei tarvitse piilotella varaston uumeniin.

Kesällä 2013 naapurin kanssa istutettu timanttituija-aita alkaa olla jo muhkean kokoinen. Tuija ei vaadi voimakasta leikkausta, mutta ruskettuneet oksat kannattaa napsia pois. Niitä tuntuu ilmestyvän etenkin tuijien alaosaan, josta olen käynyt niitä leikkamassa. Vaikutelma on ilmavampi ja nurmikon leikkaaminen helpompaa. PowerGear oksasakset sopivat pienten tuoreiden oksien leikkaamiseen. Minulla on käytössä koko M, joka sopii hyvin naisen käteen.
Toivottavasti viihdyit mukana pihatalkoissa! Hyvä puoli on se, että syksy on vasta alkamassa ja pihasta ja sen parissa puuhailusta ehtii vielä nauttia pitkään. Minulla on vielä pari istutusta odottamassa, sillä metsävaahteran lisäksi päätin hankkia pihalle ensimmäiset kukkivat pensaat: syreenin kevään iloksi ja hortensian tulevia syksyjä kaunistamaan. Kunhan vain päästään miehen kanssa yhteisymmärrykseen niiden sijoituspaikasta!
-
Tavoitteena olla näyttämättä homssuiselta
[envira-gallery id=”6219″]
Kiireisen viikon päätteksi rentouduin hetken suosikkisarjan parissa. Niin, voiko Margaret Atwoodin kirjaan perustuvan The Handmaid’s Talen katsomista pitää rentouttavana, siitä voi olla montaa mieltä. On päähenkilö Junella kyllä myös voitonhetkensä. Lisäksi visuaalinen ilme on hiottu viimeisen päälle, jo sitä seuraa nautinnolla.
Kannoin toisen kesällä takaterassille ostetuista Ikean Stockholm 2017 -rottinkituoleista sisälle talveksi. Toiseen oli harmikseni ehtinyt ilmestyä homepilkkua, joka onneksi näyttää lähtevän pois sienellä pyyhkimällä. Jonkinlainen homeenestoaine voisi toimia loppusilauksena. En kyllä ymmärrä, miksi hometta oli vain toisessa tuolissa ja vieläpä siinä, joka on ollut säältä suojatummassa paikassa! Onko teillä kokemusta rottingin homehtumisesta?

[envira-gallery id=”6220″]
Mutta hei, tämä ei ole ainoastaan sisustuspostaus, tämä on myös tyylipostaus. (Sitä varten täytyy käydä kaivamassa asun loput osat, kengät ja huivi esiin.) Välillä tuntuu, että minulla ei ole mitään oikeutta kutsua itseäni tyylibloggaajaksi, sen verran yksinkertainen ja mielikuvitukseton tapa minulla on pukeutua. Päämääräni arjessa on olla näyttämättä homssuiselta. Helpointa se on, kun yksityiskohtia ja värejä on vähän. Toisekseen en käytä kovin paljon aikaa pukeutumiseni miettimiseen tai vaateliikkeissä kiertelyyn. Mielelläni tukisin kyllä kivijalkaliikkeitä, mutta paljon helpompaa on seurata muutaman suosikkimerkin valikoimaa verkossa ja tavaratalossa. Perjantaisen asun ainekset ovat jälleen täsmäshoppailun tulosta. Filippa K:n silkkisekoiteneule
* on ostettu koulupäiviä varten ja By Malene Birgerin
* Arabikka-villahuivin hankin korvaamaan nelivuotiasta Birgerin huiviani, joka alkoi olla kehnossa kunnossa langanvetojen vuoksi. Vajaamittaiset suorat housut ovat viimesyksyinen ostos Filippa K:lta ja Wondersin superpehmoiset ballerinat
* viime vuoden keväältä.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti ehditte lohkaista pienen hetken myös itsellenne!
*mainoslinkki














