-
Ideat jouluisiin hyasintti-istutuksiin
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Kauniisti kotimaisen kanssa
Onko teillä jotain sellaista, joka joulussanne on ”pakko” olla – sellaista jota ilman joulu ei tunnu saapuvan ollenkaan? Minulla ne taitavat olla hyasintit. Olivat ne sitten valkoisia, sinisiä tai punaisia, hyasintit ovat mielestäni ylivoimaisesti kauneimpia joulukukkia. Tärkein on silti niiden tuoksu, yhtä aikaa raikas ja makea. Hassua sinänsä, että vaikka siinä ei ole häivähdystäkään jouluisina pitämistämme aineksista kuten kanelista tai piparkakuista, hyasintin tuoksu kuuluu silti jouluun kuin manteli riisipuuroon.
Parhaimmillaan hyasintit ovat mielestäni muutaman sipulin ryhmissä. Kaupoissa on myynnissä monenlaisia valmiita istutuksia, mutta sellaisia on helppo tehdä itsekin. Aineksia voi etsiä luonnosta ja käyttää lisukkeena esimerkiksi sammalia, jäkäliä, varpuja ja käpyjä. Täällä etelässä ei ole tällä hetkellä nimeksikään lunta maassa, joten sammalta on helppo löytää. Koriini kertyi myös puolukanvarpuja ja lepän puutuneita norkkoja. Itse istutus ei vaadi varsinaisesti istuttamista ollenkaan. Nostelin hyasintit ruukuistaan isompaan astiaan ja täytin välit rahkasammalella. Sammal auttaa säilyttämään tasaisen kosteuden juurakossa. Ylipäätään hyasinttia tarvitsee kastella vain niukasti, jottei varsi kasva tarpeettomasti pituutta.
Hyasintin sipuli valkeine juurineen on toisaalta niin kaunis, että sitä on miltei sääli piilottaa ruukkuun tai sammalen sisään. Moni asettaakin sipulit skandityylisesti lasiastioihin. Joukkoon voi laittaa käpyjä, oksia, kiviä tai vaikka led-valonauhan, kuten itse tässä testailin.
Toisin kuin esimerkiksi joulutähti, hyasintti ei ole yhtään kylmänarka. Istutuksesta kannattaa tehdä sellainen, että sen voi siirtää yöksi viileään paikkaan, jolloin kukinta kestää pitempään. Mitä lämpöisemmässä paikassa hyasintti on, sitä nopeammin sen nuput avautuvat kukkaan. Tiesittekö muuten, että kukinnan jälkeen sipulin voi kuivata ja istuttaa esimerkiksi seuraavana syksynä puutarhaan? Minulle tämä oli uusi tieto, mutta aion ehdottomasti testata sitä. Olisipa ihanaa nauttia näistä tuoksuvista kaunottarista joulun lisäksi myös keväisin! Lisää hyasinttien hoito-ohjeita ja käyttövinkkejä löytyy Kauniisti kotimaisen sivuilta.
Miehen reissuilta mukaan tarttunut Financial Times sai uuden elämän kukkapaperina tässä varsin Pinterest-henkisessä esillepanossa. Kansainvälisen kääreen sisällä muhii kuitenkin kotimainen lähikukka, jonka lyhyt kuljetusmatka ei aiheuta ylimääräistä taakkaa ympäristölle. Lyhyt matka kasvihuoneelta myymälöihin rasittaa vähemmän myös itse kasvia, jolloin se jaksaa ilahduttaa kukillaan pitkään. Nämä pakkaan mukaan lähipiirille meneviin joulutervehdyksiin viinin ja herkkujen kaveriksi.
Mukavaa alkavaa viikkoa! Tällä viikolla ostetut umpinuppuiset ruukkuhyasintit ehtivät vielä hyvin avautua täyteen kukkaan ennen joulua. Kuuluvatko hyasintit sinun jouluusi ja ennen kaikkea: mikä on suosikkivärisi?
13 kommenttia artikkeliin Ideat jouluisiin hyasintti-istutuksiin -
Ihan jennihaukiona firman pikkujouluissa
Vanha ystäväni paniikkishoppailu, kohtasimme jälleen. Firman pikkujoulut pidettiin 20-vuotispäivien kunniaksi Savoyssa, ja dresscode oli astetta juhlavampi: tumma puku. Juhlia edeltävänä iltana totesin päättäväisesti, ettei minulla ollut mitään päällepantavaa ja lähdin kehätien varteen ostarille toivoen shoppailun jumalien olevan suosiollisia. Samalla tuli käytyä läpi tämän hetken ketjuliikkeet. Joukossa on paljon sellaisiakin viime vuosina esiin putkahtaneita nimiä, joissa ei ole tullut vierailtua kertaakan. Pääosin tarjonta on kyllä sellaista, etten taida olla enää kohderyhmää. Liian lyhyttä, liian kiiltävää ja enimmäkseen myös liian halpaa, jotta tuotantotavat voisivat olla mitenkään säädylliset. Vielä enemmän ihmettelen liikkeiden äärilleen täytettyjä rekkejä ja niillä roikkuvia ryppyisiä ja nuhjaantuneita vaatteita – kuka sellaisen haluaa ostaa? Eikö ketjuliikkeidenkin kannattaisi panostaa putiikkimaiseen esillepanoon?
KappAhlista löytyi kuitenkin mukavuusalueellani pysyttelevä hippamekko, jota verkkosivuilla kuvattiin polven yläpuolelle ulottuvaksi, mutta joka ainakin minun 162 cm mitassani on selvästi pitempi. Mies nimesi tämän kotona jennihaukio-mekoksi (en ole ihan varma, oliko se kohteliaisuus). Kyllähän siitä vähän presidentin rouvan tyyliä löytyy, ja hihatkin ovat samaa raglanmallia kuin tämän vuoden linnan juhlien puvussa. Mekossa on pehmeä pitsi ja sen alla hieman läpikuultava musta vuoriosa. Vaikka vaate ei olekaan varsinaisesti läpinäkyvä, alle on varminta pukea ihonväriset alusvaatteet.
Asusteet onneksi löytyivät jo valmiiksi. Neljä vuotta vanhat CK:n kiiltonahkakorkkarit ovat viime vuodet lähinnä pölyttyneet laatikossaan. Olen säästellyt niitä ajatuksena hankkia jossain välissä vähän klassisemmat mustat avokkaat juhlakäyttöön. Täytyy kuitenkin sanoa, että nämä ovat aivan ihanat kengät, tukevat ja mukavat jalassa korosta huolimatta. Musta kotelolaukku on myös neljän vuoden takaa, ja sen ikääntymisen huomaa lähinnä siitä, ettei siihen enää mahtunut uusi, suurinäyttöisempi kännykkäni. Tämä tuli epämukavana yllätyksenä noin viisi minuuttia ennen lähtöä, mutta onneksi seuralaiseni povitasku pelasti tilanteen. Ehdottomasti paras asuste tuollainen pukuun sonnustautunut aviomies!
-
Joulu, joka sai ihanat värinsä takaisin
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Vallilan kanssa
Viime aikoina on ollut kovasti puhetta värien palaamisesta sisustukseen – samaan hengenvetoon on yleensä muistettu mainita jotain ivallista sisustusblogien valkoisista kodeista. Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Heh, en oikeasti. En myöskään ole kokenut tarvetta muokata kotia toisen näköiseksi, vaikka se edustaakin epätrendikkääksi käyvää vaaleaa tyyliä. Minusta valkoinen on hyvä pohja, johon yhdistää niitä värejä, jotka kulloinkin sattuvat silmää miellyttämään. Värien merkeissä ajattelin kuitenkin yllättää teidät jouluvideollani, jota voisi pitää miltei ilotulituksena tavanomaiseen tyyliini nähden. Apua tähän sain Vallilalta, jonka suunnittelijat taitavat skandinaavisen tyylin ja rohkean värien käytön.
Värien lisäksi päätin yhdistellä rohkeasti erilaisia kuoseja. Sohvalla on Tanja Orsjoen suunnittelemia Varvikko-tyynyjä, Matleena Issakaisen Bergen-kuosissa on puolestaan pieni pala norjalaista kalastajakylää. Myös astiat ovat Vallillaa: Muru-mukeissa on Saara Kurkelan suunnittelema Vaakku-printti.
Ruokailutilan pöytäliina ja verho ovat Marjatta Metsovaaran suunnittelemaa Elle-kuosia. Mikään ei rajaa tämän raikkaan printin käyttökautta vain jouluun, vaan se voisi yhtä hyvin olla esillä juhannuksena! Vaakku-tarjottimen alla on Elle-kuvioinen keittiöpyyhe. Pöydällä olevan kankaisen leipäkorin kuvio on puolestaan nimeltään Ruusunen ja sekin on Saara Kurkelan käsialaa.
(Tykästyin muuten kovasti verhoon tuossa ruokapöydän viereisessä sijainnissa ja luulenpa, että ruokailutilaamme on tulossa verhot.)
Jos joku tässä vaiheessa kokee väriahdistusta, voin lohduttaa että Vallilan kuosien joukossa on suosikkeja myös neutraaleilla sävyillä sisustaville. Esimerkiksi kynttilöiden alustana oleva tarjotin on mustavalkoista Poem-kuosia, ja Varvikko-tyynynpäällisistä on olemassa ihanan talvinen valkoharmaa versio. Kannattaa käydä kurkkaamassa myös aiemmassa postauksessa esittelemäni Lehtisade-kuosiset vuodevaatteet.
Siitä onkin jo aikaa, kun olen viimeksi kääräissyt ylleni esiliinan. Olen tosi lahjakas sotkemaan itseni keittiöpuuhissa, joten tällainen vaatekappale tulee tarpeeseen. Ja tietysti se kartuttaa myös kodinhengetärpisteitä – ihan varmasti pipareista tulee rapeampia ja kakuista kuohkeampia, jos ne valmistaa essu päällä.
Näillä kuvilla ja videolla haluan toivottaa kaikille tunnelmallista ensimmäistä adventtia ja siitä alkavaa joulun odotusta. Olkoon glöginne tasalämpöistä ja liekki kynttilässä kirkas!
-
Taistelu ankeutta vastaan käydään ledivaloilla
Kaupallinen yhteistyö Airamin kanssa
Lumi tuli, lumi suli. Päivät käyvät raskaaksi taapertamiseksi ja salaa toivot, että se musta korppi tulisi ja nappaisi sinut mukaansa jälkeläistesi sijaan. Tähän aikaan vuodesta koti on kuin lyhty: lämmin, sisältä valaistu pesä, jonne marraskuun piiskaavat sateet eivät ulotu. Olen viime viikkoina päässyt täysillä tunnelmoimaan yhteistyökumppanini Airamin kausivaloilla – vältän tässä nyt tietoisesti sanaa ”jouluvalo”. Koristevalot voi hyvin valita niin, että niitä voi käyttää syksyn ensimmäisistä pimeistä illoista aina siihen asti, kun kevättalven valo alkaa kurkistella sisään ikkunoista.
Valaistustekniikka on mennyt viime vuosina eteenpäin aimo harppauksin ja Led-tekniikalla syntyy sellaisia ratkaisuja, joista ennen vain haaveiltiin. Koska ledit kuluttavat vähemmän sähköä kuin perinteiset hehkulamput, voidaan pitkät sähköjohdot usein korvata paristoilla. Tämä tuo sisustajan näkökulmasta mukavaa vapautta. Esimerkiksi nämä taipuisat Nappi-valolangat sopivat monenlaisiin asetelmiin, eikä niiden käyttösesonki taatusti rajoitu vain joulukuuhun. Led-valot eivät merkittävästi kuumene käytössä, joten niitä voi käyttää turvallisesti askarteluihin tai vaikka kattauksiin, kuten alla testailin.
[envira-gallery id=”4668″]
[envira-gallery id=”4666″]Taaempana olevassa astiassa joulupallojen joukossa on myös kuparinvärinen lanka lämminsävyisin ledein – erivärisistä Vaikka ledeillä onkin paloaikaa noin 10 000 tuntia, sitä säästää valosarjassa mukana oleva ajastin, joka sammuttaa valot kuuden tunnin kuluttua päällekytkemisestä ja sytyttää ne automaattisesti uudelleen samaan aikaan seuraavana päivänä.
Myös Airamin Deca-valosarja ja Minni-valopallot ovat paristokäyttöisiä, minkä ansiosta ne on helppo asentaa kotona melkein minne vain. Deca-sarjaa sovittelin eteiseen, jossa se sopi mielestäni hyvin tilan kuviolliseen tapettiin (tästä on muuten saatavilla myös kaunis kuparinvärinen versio). Valopallosarja puolestaan löysi hyvän paikan lastenhuoneesta, vaikka mieluusti olisin ottanut tämän myös omalle yöpöydälleni.
[envira-gallery id=”4665″]
[envira-gallery id=”4664″]Kyllä meiltä silti löytyy jo perinteisempiäkin jouluvaloja. Valokranssit ovat tähtivalojen ohella monivuotisia suosikkejani. Muistan, kun hankin ensimmäisen oman kotimme jokaiseen ikkunaan pyöreän kranssin jouluvaloiksi. Se oli viime vuosikymmentä ja hehkulampputekniikan aikaa. Toisena jouluna osa valoista ei enää harmikseni syttynyt, ja vaikka pakkauksessa olikin mukana muutama varapolttimo, toimimattomien polttimoiden haravoiminen tuollaisesta kranssista on loputon työ. Kolmantena jouluna palavia valoja oli enää kourallinen ja kranssit olivat käyttökelvottomat. Lily-kranssin ledien käyttöiäksi arvoidaan 10 000 tuntia, mikä takaisi jouluvaloille varovasti arvioiden vähintään kymmenen vuoden käyttöiän!
Kransseja on saatavissa kahdessa eri koossa ja useissa eri metalliväreissä. Jos kodissasi on paljon yhteinäistä ikkunapinta-alaa, voi vaihteeksi kokeilla eri kokoisten kranssien yhdistelemistä epäsäännölliseksi asetelmaksi.
Tällaista siis sisätiloissa – kurkistetaan myöhemmin tällä viikolla, minkälaista tunnelmaa valot luovat ulkona. Toivottavasti tiistaipäiväänne mahtuu pieniä valon pilkahduksia, vaikka kovin harmaalta näyttääkin. Ei luovuteta vielä vaan taistellaan vastaan kaikin keinoin!
-
Arkea helpottavia innovaatioita keittiöön (ja yksi vaatekaapista varastettu idea)
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Keittiömaailman kanssa
Täytyy tunnustaa, että pientä keittiökuumetta on ilmassa, mutta olen yrittänyt pitää pääni kylmänä. Puoli blogimaailmaa unelmoi tällä hetkellä harmaasta peiliovellisesta keittiöstä, ja olen löytänyt myös itseni näiden haaveiden ääreltä. Samaan aikaan askarruttaa ajattoman keittiön arvoitus. Laadukas keittiö on pitkäikäinen hankinta, jonka soisi kestävän vuosikymmeniä. Mikä olisi se keittiömalli, jota katselisi tyytyväisenä, vaikka trendit ympärillä vaihtuisivatkin? Ja mikä kaikki oikeastaan on mahdollista keittiötä suunniteltaessa? Viime torstaina talloin läpi kaupungin lumisateen Keittiömaailman showroomille hakemaan ideoita ja nauttimaan lämpimästä tunnelmasta.
[envira-gallery id=”4620″]
Tosiaan, kyse ei ollut ainoastaan keittiöistä vaan tilaisuudella oli värikkäämpikin teema. Halukkaat pääsivät valmistamaan afrikkalaista ateriaa African Potsin kokki Fatima Usman johdolla. Asennekollegani Liemessä-blogin Jenni pyöritteli näppärästi munkkeja ja 52 Weeks of Deliciousness -blogin Annelle lankesi miltei illan pääkokin rooli. Jätin suosiolla kokkailut ruokabloggaajille ja tyydyin häärimään enemmän kameran takana.
Kokkailujen ohessa ehdin tutustua showroomin antiin. Keittiömaailmalla on mm. Petra- ja A La Carte -keittiöiden edustus. Tässä A La Carte -keittiössä on ajattomuuden aineksia, mutta myös trendit on huomioitu. Pidän siitä, että se on modernin linjakas, mutta ovien lovetut vetimet tuovat kuitenkin sitä kaivattua pientä pehmeyttä. Lisäksi se esittelee hauskan uuden innovaation: Framilla-sarjan tuotteet mahdollistavat sen, että keittiön kauneimmat ja persoonallisimmat asiat voi säilyttää kauniisti esillä. Ideahan on tuttu vaatesäilytyksen puolelta, jossa on jo pitkään jätetty kengät, laukut ja asusteet näkösälle avonaisiin hyllyihin tai vitriineihin. Sisävalaistun vitriinilaation etureunaan voi järjestää riviin vaikkapa kauneimmat kahvikuppinsa tai maustepurkkinsa. Tasovitriini (kuvassa lieden ja uunin välisessä tilassa) puolestaan tuo mieleen instagram-neliökuvan, johon voi flatlayn tapaan rakentaa kauniita asetelmia – tai voihan siihen asettaa myös avonaisen keittokirjan suojaan ruoanlaiton roiskeilta! Täältä löydät lisää Keittiömaailman arkea helpottavia ideoita.
[envira-gallery id=”4626″]
Myös alemman kuvan Stage-hyllykkö jatkaa esillepanon linjalla. Hyllyköllä voi helposti piristää keittiötä, vaikkei kokonaista keittiöremonttia olisikaan suunnitelmissa, ja sillä voi harkitusti korvata yläkaappeja, mikäli haluaa ilmavamman vaikutelman. Stage-hyllykön voi asentaa myös työtasolle.
Säilytystila ylipäätään on sellainen asia, joka keittiöissä puhuttaa. Perinteisesti on toivottu keittiöitä, joissa on runsaasti säilytystilaa. Useimmissa tapauksissa tämä on tarkoittanut loputtomia kaapistoja, joiden kätköihin voi arkistoida kaikenlaista tavaraa tyhjistä viilipurkeista marjanpoimureihin ja perintöastiastoihin. Nyt kun karsimisen trendi on saanut ihmiset tarkastelemaan omaisuuttaan kriittisesti, olisi monella mahdollisuus karsia myös säilytystilaa – tai tehdä siitä esteettisempää ja sisustuksellisempaa.
[envira-gallery id=”4613″]
Loppuun vielä showroomin namupala, Poggenpohlin P’7350 -keittiö, joka on suunniteltu yhteistyössä Porsche Design Studion kanssa. Tälle upealle, käsityönä viimeistellylle kokonaisuudelle annetaan elinikäinen takuu. Vaikka Porsche-keittö ei välttämättä ole jokaisen kuluttajan ulottuvilla, mieleen jäi erityisesti sen musta, mattalasinen taso, joka on tehty kestämään myös kulutusta. Onko teillä kokemuksta lasista keittiötason materiaalina?
Keittiömaailman Helsingin showroom löytyy osoitteesta Fabianinkatu 19.
-
Kun joulu saapuu marraskuussa
Kamppailin koko viikon flunssaa vastaan, mutta näköjään viikonlopun kynnyksellä se vei naisesta voiton. Ehkä hyväkin niin, sillä se pakottaa hiljentämään viime viikkojen vilkkaaksi äitynyttä tahtia. Joulu on nyt kovasti mielessä ja blogeissakin se näkyy. – päädyin kaivelemaan arkistoista pari jouluista kuvaa viime vuosilta.
Hassua, miten bloggaajan joulu saapuu tosiaan jo marraskuussa! Viime vuodelta muistelen, että olin aika tyytyväinen kun tammikuu koitti, sillä kaksi kuukautta joulunviettoa alkoi jo käydä koville. Silti jaksan taas olla sesongista innoissani. Viikonloppuna olisi tarkoitus kuvata muutamia kivoja juttuja tänne blogiin, jos vain flunssa antaa myöten. Ja vaikkei jouluhössötys sattuisikaan olemaan sinun juttusi, kynttilät, valot ja kukat tuskin pilaavat kenenkään talvitunnelmaa!
Alkuperäiset postaukset, joista kuvat ovat peräisin, löytyvät tunnisteella joulu.
-
Aikaisen linnun joululahjaideat Dermoshopin valikoimista
Kaupallinen yhteistyö Dermoshopin kanssa
Syksy hujahti ohi, ja on jo marraskuu! Tämä on yleensä se hetki vuodesta, jolloin päätän olla ajoissa jouluvalmistelujen suhteen. (Olisikohan tämä se vuosi, jolloin oikeasti onnistun?) Joululahjoissa onneksi verkkokaupat tulevat avuksi. Ne ovatkin aikaisen linnun heiniä, sillä kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jotta saa haluamansa tuotteet ja jotta toimitukset varmasti ehtivät perille.
Lähipiirin kanssa olemme sopineet, että pieni on kaunista joululahjoissakin. Itse annan mielelläni sellaisia lahjoja, joita saaja voi käyttää heti ja joista ei jää ylimääräisiä muistoja nurkkia täyttämään: esimerkiksi kaikenlaisia herkkuja, kynttilöitä, kosmetiikkaa tai ihonhoitotuotteita. Kotimainen Dermoshop on koonnut juuri tällaisia lahjoja vastikään avattuun joulukauppaansa. Kyseessä on todellinen yhden pysähdyksen joulupuoti, sillä valikoimasta löytyy tuotteita kaikenikäisille joulunviettäjille. Kauppa on mainio pysäkki myös niille, joilla on paljon muistettavia tonttulistallaan: tuotteiden hinnat nimittäin pyörivät kymmenen euron molemmin puolin, useimmat selvästi alle.
Sain valita Dermosil-tuotteista omat suosikkini teille esiteltäväksi: tässä siis pari tärppiä, mutta valikoima jatkuu joulukaupan puolella.
[envira-gallery id=”4549″]
Whisper-huonetuoksu on pakattu kauniiseen lasipulloon ja mukana tulee kahdeksan puutikkua, joiden määrää muuttamalla voi vaikuttaa siihen, kuinka vahvasti tuoksu leviää huoneilmaan. Tuoksu on pehmeän vaniljainen ja hyvin talvikotiin sopiva.
Kenelle: Kotona viihtyvälle esteetikolle.
Enjoy the Calm -hemmotteluhetki pitää sisällään ihanan koko vartalolle sopivan sitruunakuorinnan ja sen päälle rentouttavan teehetken kofeiinittoman rooibosteen kanssa. Tämä oli oma suosikkituotteeni – hoitava ja miedosti hajustettu sokerikuorinta näyttää olleen juuri se, mitä kuiva ja hilseilevä talvi-ihoni on kaivannut.
Kenelle: Lapsen opettajalle, hoitajalle, harrastusohjaajalle tai kenelle tahansa, joka on ansainnut hyvät yöunet.
[envira-gallery id=”4564″]
King of the Forest -pakkauksessa on Black Pepper -sarjan suihkugeeli ja roll-on antiperspirantti. Riittoisassa pakkauksessa on tyylikäs metalliväri ja tuoksussa sitrusta ja havupuun aromeja.
Kenelle: Nuorelle karhulle.
[envira-gallery id=”4561″]
Decorate-kuusenkoristeiden takana on Dermoshopin graafisen suunnittelijan Emma Konwaljin ja Isossakyrössä toimivan puualan yrityksen Johan Oy:n yhteistyö. Tuotteet on valmistettu koivuvanerista vesileikkaustekniikalla, joka ei jätä leikkausreunaan tummaa polttopintaa. Nämä tyylitellyt koristeet sopisivat hienosti modernin skandikodin jouluun! Kevyt ja pieni pakkaus kulkee helposti myös postissa.
Kenelle: Merten takana asuvalle ystävälle, jolle haluat lähettää palan valkoista joulua.
Soft Touch -lahjapakkauksen takana on kaunis ajatus. Itse ainakin virutan käsiä hanan alla vähän väliä milloin mistäkin syystä, ja se valitettavasti näkyy kämmenselkien ryppyisenä ihona ja rutikuivina kynsinauhoina. Dermosil ratkaisee ongelman sijoittamalla saippuan ja käsivoiteen vierekkäin sointuviin pakkauksiin – näin ehkä muistan hoivailla käsiäni tiheämpään. Lisäpisteitä tulee tuotteiden tyylikkäästä ulkonäöstä.
Kenelle: Kaikkiin lapsiperheisiin.
[envira-gallery id=”4563″]
Paketoimismurheita näistä lahjoista ei seuraa, sillä Dermoshopin joulukaupan kaikissa tuotteissa on kauniit lahjapakkaukset, jotka eivät kaipaa kuin pätkän nauhaa ympärilleen ja ajatuksella kirjoitetun kortin kylkeensä. Pienemmät lahjat sujahtavat helposti huopakassiin joulusuklaiden seuraksi. Tästä voisi alkaa stressitön joulu. Pidin erityisesti tuosta tekstistä, joka oli painettu kuorintavoiteen ja rooibosteen pakettiin:
Enjoy the calm and carry no worry
for spoiling is to be done in no hurry. -
Hyvien yöunien paluu
Kaupallinen yhteistyö Asennemedian ja Vallilan kanssa.
Tiedättekö mikä minusta on ihanaa? Se, että viimeaikaisessa hyvinvointikeskustelussa uni on nostettu vihdoin ansaitsemaansa asemaan terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan rinnalle, välillä jopa niiden ohi. Unen tarpeen sanotaan olevan yksilöllistä – minä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka tarvitsee kahdeksan, yhdeksän tuntia ollakseen tyytyväinen. Olen siis aina osannut arvostaa hyviä, säännöllisiä yöunia. Kolmekymppisenä ei tosin enää ole kummajainen, jos valitsee oman sängyn hilpeän illanvieton sijaan.
Pahimmat unenpuutekokemukset liittyvät esikoisen vauvavuoteen, mutta suhteessa siihen, kuinka traumaattisena pidin puolen tunnin pätkissä torkkumista silloin, olen unohtanut jo suurimman osan. Paljon suurempi ja pitkäkestoisempi unisyöppö ovat olleet töissä 13 vuoden ajan tekemäni varhaiset aamutelkkarivuorot, joka tarkoitti, että herätyskello soi muutamana aamuna viikossa klo 03.45. Nämä aamuvuorot kuitenkin päättyivät viime kesänä, ja vaikka monia asioita aamutyössä jäinkin kaipaamaan, herätyskellon piippausta yössä en. Nyt kun on yhden syksyn saanut taas nukkua kunnolla, eron huomaa. Samaa sanovat muutkin aamutyön lopettaneet työtoverit. Uni, sen määrä ja sen puute, oli aamuvuorolaisten vakiopuheenaihe, eivätkä unihäiriötkään olleet tavattomia.
[envira-gallery id=”4514″]
No, on minulla oma pikku nahkavekkari edelleen. Se seisoo aamuyöstä sängyn vieressä (aina minun puolellani, ei koskaan miehen) ja haluaa, että nostan hänet väliimme nukkumaan. Nostan, annan hänelle osan peitostani ja nukahdamme uudelleen. Tai en aina nukahda. Ehkä syy on vuosikausien aamutyössä ja siinä rutiinissa, jolla opin repäisemään itseni hetkessä vuoteen lämmöstä niin kuin laastarin iholta. Mieli ryhtyy tekemään aamuvuoroa, vaikka voisinkin jatkaa uniani. Aamuyö on loistavaa aikaa pohtia tekemättömiä töitä, talousasioita ja pimeitä pelkoja, huomaan.
Mutta yleensä nukahdan, ja silloinkin kun en nukahda, silitän hiljaa kuopuksen päätä ja mietin, että tärkein on sittenkin tässä, ja oikeastaan aika hyvin. Se auttaa, ja selviän aamuun, jolloin kaikki on – kuten tiedämme – paremmin.
[envira-gallery id=”4521″]
Blogiyhteistyön merkeissä sain valita makuuhuoneen syysilmeeseen jotain uutta, ja Vallilan ihana Lehtisade-pussilakanasetti sopii vuodenaikaan täydellisesti. Ihan kuin kuosi peilaisi sängyn vastapäisellä seinällä olevaan ison ikkunan näkymää! Lehtisade-printti on osa Vallilan syyskokoelmaa Vaistot, joka ammentaa inspiraatiota luonnosta ja eläimistä. Maisemassa haavat ovat jo varistaneet lehtensä, mutta koivut sinnittelevät vielä keltaisena. Riina Kuikan kuosi on minusta erityisen kaunis näissä beigen ja mustavalkoisen sävyissä, mutta samaa kuviota on saatavilla myös värikkäämpänä versiona.
[envira-gallery id=”4524″]
Parhaimpina aamuina heräämme lehtilakanoiden välistä kaikki neljä. Esikoinen tosin hiippailee viereeni vasta aamulla, pyörii hetken kainalossa ja kysyy sitten, saako mennä leikkimään. Kehen lienee tullut, aamuvirkku.
Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!
-
Stailausopissa Broste Copenhagenilla
Vaikka periaatteessa uskon koulutuksen voimaan, olen valokuvaajana itseoppinut. Epäilemättä minulta on jäänyt paremman opin puutteessa olennaisia asioita huomaamatta, mutta olen silti ihan tyytyväinen siihen mihin yritys, erehdys ja Youtube-videot ovat minut tähän mennessä tuoneet. Oma mielenkiintoni on jo pitkään suuntautunut sisutus- ja tuotekuvaukseen, sen sijaan henkilö- tai tapahtumakuvaksissa menee helposti sormi suuhun. Tuotekuvien ottamisessa on se hyvä puoli, että mallit pysyvät kiltisti paikoillaan eivätkä valita valokuvaajan hitaudesta tai epämukavista työolosuhteista!
Tällä puolella kuvaaja on usein myös stailisti. Stailaustaitoja olen opetellut kuten kuvaustakin, matkimalla. Matkimisen arvo valkeni minulle lukiessani Helene Schjerfbeckin elämäkertaa. Siinä kerrottiin, kuinka nuori Helene jäljensi nimekkäiden mestareiden teoksia ulkomailla osana taiteilijaopintojaan. Sen minkä osaa kopioida, osaa myös siirtää omaan työhönsä. Nykyään tarkastelen aina tuotekuvia sillä silmällä, ja kerron itselleni mistä pidän ja mistä en. Minulla on Pinterestissä kansio, johon olen koonnut vartavasten joitain itseäni miellyttäneitä stailauksia ja jumin iskiessä ammennan sieltä ideoita. Tähän postaukseen sain inspiraationi ihanan tanskalaisbrandin Broste Copenhagenin joulukuvista. Vaikka itse tuotteet ovat minulle melko tuntemattomia, merkin kuvat ovat aina viimeisen päälle kauniita ja niistä löytyy useita varastamisen arvoisia vinkkejä blogikuvaajille.
Ensimmäisenä kiinnitän huomiota kuvien värimaailmaan. Yhtenäinen kuvasarja syntyy, kun paletti on kuvasta toiseen sama. Johtonuorana ovat tietysti kuvattavien tuotteiden omat herkulliset väri, joita taustat ja lisäesineet heijastelevat.
Se, mikä toimii käytännössä, ei useinkaan toimi kuvissa. Sisustus- ja stailauskuvissa esineet ovat harvoin sellaisilla paikoilla, joissa niitä normaalisti pitäisimme. Sohvapöytä on liian lähellä sohvaa, kattolamppu roikkuu epämiellyttävän alhaalla, maljakko on aivan hyllyn reunalla ja pöytä katettu niin, ettei sen ääressä kukaan voisi oikeasti ruokailla. Mutta se näyttää hyvältä kuvassa! Mukarennosti penkille aseteltu torkkupeitto on jo stailauksien klassikkoainesta, ja löytyyhän se Broste Copenhageninkin kuvista.
Usein stailauksissa joutuu käyttämään tukena esineitä, jotka eivät kuulu kuvattavaan mallistoon. Tällöin tulee olla pikkuisen varuillaan. Hyvä lisäesine on tyyliin sopiva mutta anonyymi eikä varasta huomiota tai johdata ajatuksia toisiin brändeihin. Kasvit, oksat, tekstiilit ja antiikki ovat aina turvallisia vaihtoehtoja.
Vaikka käytettävissä ei olisikaan marmorisia pöydänkansia, kalanruotoparkettia tai jugendkodin ikkunalautoja, omaa kotia voi käyttää kuvaustilanteissa luovasti. Värilliset tai tapetoidut seinät, verhot ja muut tekstiilit toimivat kauniina taustoina. Tiukemmissa rajauksissa voi huijata käyttämällä taustana esimerkiksi värillistä kartonkia. Esineet voivat näyttää hauskalta myös yllättävissä ympäristöissä, kuten ulos luontoon vietynä (todistusaineisto: Lotta Agatonin Lundia-kuvat) mutta vaivannäön lisäksi tällöin altistaa itsensä arvaamattomille kuvausolosuhteille.
Yhdistele erilaisia tekstuureja. Allaolevassa kuvassa on kimallusta ja mattapintaa, korkkia ja paperia, pehmeää huopaa ja kovaa keramiikkaa.
Vaihtele kuvakulmia. Ota kuvia suoraan ylhäältä, suorakulmaisesti sivusta ja vinottain. Rajaa huolellisesti. Nämä Brosten kuvat on kaikki rajattu niin, että osa esineistä jää kuvan ulkopuolelle. Minusta se on tehokkaampaa, vaikka muunlaisiakin tyylejä näkee. Kun stailattu kokonaisuus ei näy kuvassa kauttaaltaan, katsojan mielikuvitus lähtee liikkeelle ja täyttää kuvan ulkopuoliset kohdat.
Itse tuotteetkin ovat tietysti ihania ja voisin hyvin napata Broste Copenhagenin väripaletin tämän vuoden jouluun. Hintahaarukasta en tiedä yhtään, mutta tuli mieleen, että tuollaisia paperisia pikkutähtiä ja muotoonleikattuja haitarikoristeita voisi ehkä askarrella itsekin?
Kuvat Broste Copenhagen.
