Kun Instagram alkoi muutama vuosi sitten saada jalansijaa bloggaajien keskuudessa, olin lähinnä kauhuissani. Vastahan oltiin onnistuttu saamaan järjestelmäkamera jokaisen bloggaajan käteen – merkitsikö Insta rakeisine kännykkäkuvineen ja tunkkaisine filtereineen paluuta pokkariaikoihin? Ennen pitkää alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tästä palvelusta ei kannattanut jäädä ulkopuolelle. Parin epäonnistuneen startin jälkeen pääsin vihdoin instailun makuun noin vuosi sitten kesällä.

Aluksi olin todellinen puristi ja postailin Instagramiin ainoastaan niitä rakeisia kännykkäkuvia. Luulin että kaikki muutkin tekevät niin.  Minulta meni oikeasti aika kauan tajuta, että palveluun voi lisätä mitä tahansa kuvia, myös nättejä järkkäriotoksia. Järkkärikuvien lataaminen Instagramin kännykkäkuvavirtaan on vähän sama kuin yrittäisi remontoida 70-luvun talosta pelkän keittiön: kaikki muu alkaa näyttää sen rinnalla ihan tauhkalta. Lopulta olinkin viime kevättalvella siinä tilanteessa, että latasin Instaani pelkkiä järkkärikuvia, kuvavirta oli nätti kuin näkinkenkä muttei kertonut elämästäni oikeastaan mitään. Koko palvelun ideahan on postailla pieniä spontaaneja pilkahduksia päivästään, enkä minä ainakaan kanna järkkäriä mukanani kaiken aikaa, saati sitten siirrä kuvia kamerasta tietokoneelle ja odota, että ne päivittyvät vielä kännykän kuvavirtaan.

Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että olen saamassa juonen päästä kiinni – vuoden harjoittelun jälkeen. Suurin syy on kännykän päivityksessä: iPhone 5S:n kamera on aivan eri luokkaa kuin vanhan nelosmallin. Huomaan zoomailevani ympäristöäni kunnon insta-addiktin tapaan: tuostakin saisi rajaamalla kivan kuvan ja tuosta sommitelman… On niitä pääasiassa blogia varten otettuja järkkärikuviakin edelleen joukossa, mutta tällä hetkellä pidän jonkinlaisena ihanteena sitä, ettei blogissa ja Instagramissa olisi kovin paljon päällekäistä materiaalia.

Bloggaajan näkökulmasta Instagram ei ole aivan ongelmaton media. Monilla on huikeita seuraajalukuja, mutta niitä ei noin vain muunneta kävijävirraksi blogiin, sillä Facebookin nykyään omistama palvelu on tahallaan jättänyt lisäämättä mahdollisuuden luoda suoria linkkejä verkkosivuille, kuten vaikkapa Twitterissä, Pinterestissä sekä Facebookissa itsessään on mahdollista. Välillä tuntuu, että bloggaaminen on aivan laskevan auringon juttu, kun kiinnostavin, tuorein ja helposti seurattavin materiaali löytyy Instagramista. Moni potentiaalinen tyyli- tai sisustusbloggaaja jättääkin blogin perustamatta ja siirtyy suoraan Instagramiin – se saattaa olla viisas siirto, sillä palvelun käyttäjämäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Toisaalta kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä on tulossa. Lienee päivänselvää, että palvelu tullaan jossain vaiheessa valjastamaan niin, että se tuottaa voittoa omistajilleen. Yhdysvaltojen päässä mainoskokeiluja on jo ollut muutamien valikoitujen brändien kanssa, ja ennen pitkää ne ilmestyvät myös suomalaisten kuvavirtoihin.

Tällä hetkellä Instagram on kuitenkin kuin Facebook vanhoina hyvinä aikoina: kavereidesi kaikki postaukset näkyvät, tykkäyksiä ja kommentteja voi jaella ilman miettimistä ja säätöjä. Erilaisia vipstaakeja on minimaalinen määrä. Tykkään! Lisbetin seikkailut Instagramissa löytyvät siis tililtä @lisbet_e.

Ihanaa, huomenna minulla on vihdoin aikaa kuvata rauhassa kotosalla! Kommenttejakin on vastausta vailla melkoinen liuta. Palataan siis pian, nyt ryömin muun perheen perässä peiton alle.

Perjantain uutinen blogini osalta on, että syyskuun alussa Lisbet e. siirtyy Indiedays-portaaliin. Whoa! Odotan innolla ja ehkä vähän hermostuneenakin portaalibloggaamisen uusia haasteita. Indiedays on siinä mielessä tuttu yhteistyökumppani, että ennen keväiselle blogitauolle jäämistäni olin osa Inspiration-blogien verkostoa. Indiedaysin sivuilta löytyy myös uutinen aiheesta ja kuvaukset muista portaaliin syksyn myötä muuttavista uusista blogeista, käykääpä lukaisemassa.

Tässä kohdassa on kai tapana vakuuttaa lukijoille, ettei mikään tule muuttumaan ja että blogini säilyy aivan samanlaisena kuin ennenkin, alusta vain vaihtuu. Minä en voi enkä halua sitoutua tällaiseen lupaukseen. Blogini tulee aivan varmasti muuttumaan, oli alustana blogiportaali tai ei. Ensinnäkin fokus vaihtuu sen mukaan, mikä omassa elämässäni on pinnalla juuri nyt. Toisekseen portaali mahdollistaa blogini kehittymisen, lukijakunnan laajentumisen ja ehkä vähitellen myös sen, mistä olen alusta asti haaveillut: että voisin kirjoittaa blogia sivutyönäni. Bittiviidakossa on mahdollista taivaltaa yksinkin, mutta osana yhteisöä asiat sujuvat usein helpommin. Toivon lämpimästi, että seuraatte blogini mukana vaihtuvista osoitteista huolimatta!

Sitten ne käytännön asiat. Tästä domainista tulee luonnollisesti olemaan edelleenohjaus uuteen osoitteeseen, mutta kannattaa muuton jälkeen käydä päivittämässä kirjanmerkit kuntoon. Mikäli seuraat minua Bloglovin’issa, Blogilistalla tai Facebookissa, saat postaukseni (tai Facebookin tapauksessa ainakin osan niistä) edelleen syötteeseesi. Tiedotan muutosta vielä lähempänä täällä blogissa.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua uudet ja vanhat lukijat!