-
Amfora tulee helsinkiin
Ajattelin vinkata kaikille Amforan astioista ja sisustusesineistä kiinnostuneille, että ensi viikonloppuna tuotteisiin on mahdollisuus tutustua Helsingissä, kun Amfora saapuu Teollisuustaiteen liitto Ornamon perinteisiin design-joulumyyjäisiin. Itselle tai ystävälle joululahjaksi sopivat hyvin esimerkiksi lehtilautaset, tuikkumaljakot tai hauskat Opto-kupit eri maalauksin (kuvassa). Itsekin ajattelin pyörähtää paikalla tutustumassa myyjäisten yli 70 näytteilleasettajaan, joten siellä nähdään!
Jos Helsinki on yhtä kaukana kuin Amforan Seinäjoen liike, ei hätää – löydät tuotteet myös verkkokaupasta.
2 kommenttia artikkeliin Amfora tulee helsinkiin -
Tällainen joulukalenterista tuli
Eilen illalla tontut askartelivat yömyöhään ja niinpä tänä aamuna seinällä komeili valmis joulukalenteri. Pussukat on taiteltu Sinellistä ostetuista art deco -henkisistä askartelupapereista. Päivällä puolestaan puuhasteltiin olohuoneen jouluvalojen kanssa, joista löytyy jo kuvaa Instagramista.
Miten kello voi olla vasta 20.45? Ulkona on ollut pimeää jo ikuisuuden. Päivä painaa joka raajassa ja kurkku on lupaavasti karhea. Taidan painua pienten perässä pehkuihin…
-
Adventtivalmisteluja
Aloitin jouluhengen loitsimisen kynttilä- ja glögiostoksilla sekä tietysti hankkimalla valkoisia hyasintteja. Viikonlopun tavoitteena on myös saada jouluvalot Claes Ohlsonin paperikassista olohuoneen kattoon.
Kai te olette jo kaikki kuulleet minun sanovan, että lempijuhlapyhäni on pääsiäinen? Se sisältää useimmat joulun hyvät puolet ilman ikäviä lieveilmiöitä. Niistä sain esimakua tämän lauantaipäivän markettireissulla. Ensin taisteltiin parkkipaikoista (keski-ikäinen rouvashenkilö kurvasi paikan edestäni) ja sitten jonotettiin pullonpalautusautomaatille (epäreilut jonotusjärjestelmät saavat sappeni aina kiehahtamaan). Kaupassa hamstrattiin adventtisuklaita kuin viimeistä päivää, ja kun huomasin kassajonossa unohtaneni maidot, mikään ei olisi saanut minua enää kääntymään takaisin taistelutantereelle.
On aivan mahdottoman hyvä idea, että vuoden pimeimpään aikaan sattuu juhla, johon liittyy kynttilöiden polttelua, perhettä, ystäviä, suklaata ja pörröisiä villapaitoja. Joka vuosi mietin, miten voisin sulkea joulun ikävät lieveilmiöt ulkopuolelle. En ole onnistunut siinä kertaakaan ja perheellistymisen myötä ralli tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta hullummaksi. Huomaan huokaisevani helpotuksesta, kun ollaan tammikuun loppupuolella ja viimeinenkin alennettu led-valosarja on korjattu kauppojen hyllyistä pois.
Mutta lupaan, että tämä oli viimeinen nurinani tältä erää. Joulukuun puolella minäkin yritän rakentaa hyvää mieltä ja ottaa hieman rennommin kuin tämänpäiväisellä kauppareissulla. Ja ehkä tänä jouluna onnistun tekemään juhlasta enemmän itseni näköisen.
Illaksi on vielä tällainenkin projekti… joulukalenterihan se siinä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun!
-
Jouluvalojen ja adventtimarkkinoiden Wien
Wienissä oli jo kovin jouluista: kaupoissa joulusomistukset, kaduilla jouluvalot ja monella torilla käynnissä adventtimarkkinat. Harmikseni keskustan varsinaisia, Swarovski-tyyppisillä kristalleilla koristeltuja jouluvaloja ei oleskeluviikonloppunamme vielä sytytetty, vaikka ne olivat jo paikoillaan. Nyt takana on vähän pitkä päivä, joten annan kuvien puhua puolestaan. Toivottavasti joku tuntee punssin tuoksun nenässään! Matka viritti minutkin joulutunnelmaan ja tällä viikolla olen kotona laittanut jo joitain joulujuttuja esille…
-
Sacherilla
Wienin visiittiin kuuluu olennaisena osana herkuttelu. Mozartinkuulia ja Sissi-taalereita myydään vähän joka nurkalla, ja kahviloiden valikoimat vievät kielen mennessään. Kahviloista kuuluisin on Hotel Sacherin yhteydessä sijaitseva Café Sacher, jonka kaikki varmaan tunnistavat nimikkoleivonnaisestaan.
Turistiaikaan Sacherille joutuu joskus jonottamaan (kiireisemmät voivat silloin vaihtaa rakennuksen toisella puolella sijaitsevaan Café Mozartiin, josta löytyy olennaisesti samat valikoimat mutta hieman väljemmissä olosuhteissa), mutta näin marraskuussa pääsimme heti ikkunapaikalle istumaan.
Sacher-kakkua on saatavissa lähes kaikissa kahviloissa, mutta vain Hotel Sacherilla on oikeus myydä tuotettaan ”alkuperäisenä Sacher-kakkuna”. Sen tarkka resepti on kuulemma varjeltu salaisuus. Tumman suklaan ja aprikoosihillon yhdistelmä on kyllä niin täyttä tavaraa alusta loppuun, ettei yhtään tuota isompaa palasta pysty syömään edes tällainen suklaahirmu!
-
Wien ja Schönbrunnin puistot
Palasimme tänään pieneltä viikonloppureissulta. Kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme nelihenkisenä perheenä ja kohteena oli Wien, jonne lentää vain muutaman tunnin ja josta löytyy meille tuttu majapaikka. Vaikka lasten kanssa liikkuminen vaatiikin vähän erityisjärjestelyjä (ja välillä tuntuu, että loman jälkeen tarvitsee toisen mokoman toipumiseen), tekee niin hyvää lähteä hetkeksi pois tutuista ympyröistä ja päästää mieli aivan uusille raiteille. Mukana reissussa olivat myös vanhempani, jotka tarjosivat sekä hyvää seuraa ja että auttavat kätensä.
Tämän postauksen kuvat ovat kantakaupungin tuntumassa sijaitsevan Schönbrunnin linnan puutarhasta. Kuten kuvista käy ilmi, Wienissä oli aika samannäköistä kuin meillä Suomessa tällä hetkellä ja vain hitusen lämpimämpää. Lähtöpäivänä eli tänään tuli jo vähän luntakin.
Kuvassa taustalla näkyy linnan vastapäiselle mäelle rakennettu paviljonki, jossa olemme jollain kesäisemmällä Wienin reissulla käyneet kahvilla. Onkohan kahvila auki näin talvipuolella? Meillä oli työnnettävänä reilu 20 kiloa jälkeläisiä tuplarattaissa, joten emme lähteneet kokeilemaan. Tuo mäki on oikeasti aika jyrkkä ja korkea, vaikka kuvasta sitä ei välttämättä hahmotakaan.
Puistosta löytyy mitä upeimpia veistoksia ja monumentteja, istutuksia, yhtenään vaihtuvia lehtikujia ja salaisia sopukoita, oikea pensaslabyrintti ja eläintarha. Paikalliset puolestaan hyödyntävät puistoa lenkkeilypaikkanaan. Parhaimmillaan maisemat olisivat tietysti kesällä mutta näin marraskuussakin ihailtavaa on yllin kyllin.
Iltapäivä alkoi jo hämärtää, kun päädyimme puiston kulmalla olevaan ravintolaan syömään. Wienissä oli varsin jouluinen tunnelma, postailen lisää kuvia lähipäivinä!
-
Annaleena Leino copycat
Aurinkoista maanantaita! Palaan vielä aiempaan kodinhoitohuonepostaukseen ja erityisesti tähän kuvaan:
Kodinhoitohuoneessa on sellainen puute, että seinänaulakkojen lisäksi ripustustilaa ei ole lainkaan. Kuvassa näkyvä pöytätaso on pari metriä pitkä ja sen yläpuolinen tila tyhjä. Vaikka pyykit meillä kuivataankin enimmäkseen kuivausrummussa, jonkinlainen ripustusmahdollisuus esimerkiksi henkareille ja märille pyyhkeille olisi paikallaan.
Muistanette myös viime kesän asuntomessuilta Maja-talon kodinhoitohuoneen (kuva: Deko-lehti). Tilan katseenvangitsijana toimivat mustat vaatetangot ovat Annaleena Leinon käsialaa.
Tangot ovat jääneet muillekin mieleen, ainakin Kerttu on kirjoittanut aiheesta. Yhdessä on sitten yskitty tuotteiden hintalapuille. Periaatteeni on, että designista, jota ei ole tehty halpatuotantona, voi vähän maksaakin, mutta lähes kolmesataa euroa taivutetusta metallista taitaa olla minulle liikaa. Jos esimerkiksi Ikea valmistaisi näitä, hinta olisi varmaankin jotain 7,90 e – ja senhän tiedämme miksi.
Mies katseli kuvaa ja totesi, että siinähän on metallista vesijohtoa taivutettu kulmapuristimilla, hitsattu ja maalattu. ”Annat mulle vaan mitat.” Kovin helpolta kuulostaa, saapa nähdä… Mitä mieltä olette tällaisesta kopioinnista omaan käyttöön: säälittävää fuskaamista vai viisasta omatoimisuutta?
-
Sillä välin Tallinnassa
Eilinen vierähti tapaamisessa kymmenen vuoden takaisten opiskelukavereiden kanssa. Työ on ripotellut meidät eri puolille Suomea, joten oli jo korkea aika tavata muisteluiden merkeissä. Ironisena yhteensattumana kerrottakoon, että sitä pistettä, josta kaikki alkoi, ei ole enää olemassakaan. Edellisenä iltana kävimme nimittäin kurssikaverin kanssa todistamassa, kuinka kaivinkone jyräsi vanhaa koulurakennustamme matalaksi. Päivän aikana pyörähdimme Tallinnassa syömässä, ja pikainen asukuva on napattu lautalle palatessa. Olipa mukava päästä vähän tuulettumaan – kirjaimellisesti. Merenkäynti keikutti laivaa jonkin verran eilenkin, mutta onneksi reissu ei ollut tänään. Täällä kotona puuskat riepottelevat nyt hormeja ja ikkunoita ja sähkötkin ovat katkenneet pariin otteeseen.
Eilen illalla kokoontui myös blogiväki Helsingissä Inspiration Blog Awardsien merkeissä, mutta minulta tapahtuma jäi siis väliin. Suurkiitos blogiani äänestykseen ehdottaneille ja äänensä antaneille. Olisi ollut mukava päästä tapaamaan tuttuja blogikasvoja, mutta toisemman kerran sitten.
Terveiset myös kurssikavereille! Ei odoteta enää kymmentä vuotta, kunnes nähdään uudestaan.
-
Viimeaikaisia ostoksia
Olen jatkanut pienen vaatevarastoni täydentämistä siitä, mihin ennen raskautta jäin: hitaasti, harkiten, säästäen. Vaikka mielelläni hypistelenkin kauniita asioita tai ihailen niitä verkkokaupoissa, ostamatta jättämisestä tulee joskus parempi mieli kuin ostamisesta.
Minkälainen ihminen ostaa sandaalit marraskuussa? Ehkä sellainen, joka suunnittelee matkaa lämpimään ilmastoon – tai jonka katse on jo seuraavassa kesässä. Ajattomat hankinnat eivät kysy sesonkia. Ancient Greek Sandals -merkin tuotteet eivät tosiaankaan ole viimeistä huutoa. Kreikassa käsityönä valmistetut jalkineet saavat nimittäin inspiraationsa parintuhannen vuoden takaa antiikin taiteesta ja mytologiasta. Tämä malli on Ariadne ratkaisun Minotauroksen labyrinttiin keksineen prinsessan mukaan. Vaalea nahka on värjätty kasviväreillä ja tummuu vielä kaytössä niin, että näistä tullee lopulta konjankinväriset.
Uudet farkut olivat olleet ostoslistalla jo pitkään. Näitä ostaessa ei nokka kauan tuhissut, sillä tiesin melko tarkkaan toivefarkkujeni mallin ja värin. Arvelin, että sellaiset löytyvät Filippa K:lta ja oikeassa olin. Tummat ja pesemättömät farkut menevät tarpeen tullen myös työvaatteena.
Ihanin ja ajankohtaisin ostos on kuitenkin By Malene Birgerin villahuivi. Se on satumaisen pehmeä ja kevyt mutta kuitenkin kokonsa ansiosta muhkea. Mustavalkoinen (tästä on olemassa myös graafisemmin kuvioituja versioita) kuvio sopii monenlaisten asujen kaveriksi!
