-
Kreikkalainen kesäateria, kuulumisia ja vähän ahdistustakin
Hei blogiystävät, sehän on jo heinäkuu. Tulin tahattomasti jääneeksi kesälomalle blogistakin juhannuksen korvilla, mutta nyt taas täällä. Viimeiseksi luonnokseksi blogiin jäivät nämä juhannuksen ruokakuvat. Suunnitelmieni mukaisesti pöydässä oli kreikkalaishenkistä tarjottavaa: karitsavartaita, tsatsikia, kirsikka-feta-couscous-salaatti, hummusta, viininlehtikääryleitä. Alkudrinkkeinä nautimme froséet ja jälkiruokana oli marjaisa pavlova. Resepti couscous-salaattiin löytyy postauksen lopusta.
Muuten juhannus sujui kisaillen, saunoen ja paljuillen. Miehen järjestämät juhannusolympialaiset olivat hauskat mutta muutamista uusista lajeista huolimatta edelleen kovin tarkkuus- ja heittolajipainotteiset. Ehdotin, että ensi vuonna yhdeksi lajiksi voitaisiin ottaa Hesarin sanalouhos, sillä verbaalisia taitoja painotetaan mökkiolympialaisissa ylipäätään aivan liian vähän! Oletteko tehneet näitä? Raivostuttavia ja koukuttavia samaan aikaan!
Juhannuksen jälkeen olemme keskittyneet puuhastelemaan kotona, sillä omakotitalossa riittää tekemistä. Mies näki ison vaivan parvekkeen ja takaterassin rimoituksen hionnassa ja maalaamisessa. Minä puolestani olen ahkeroinut muun muassa huoltamalla laatoituksia. Mutta välissä on ehditty uimarannalle ja jäätelölle, ja iltaisin katsottu Bond-leffoja ja jalkapalloa. Ensin olin vähällä kyllä luisua kunnon kesäahdistukseen tästä kotiosoitteessa oleilusta, mutta pientä itsetutkiskelua harjoitettuani pääsin siitä ylitse. Sillä mitä varten loma on jos ei vapaata lomailua? Mikä ihmeen hinku minulla on suorittaa kesää? Pitempään matkassa olleet lukijat muistavat hyvin, että minä ja kesäloma emme ole aina tulleet oikein toimeen, ja yksi merkittävä syy tälle on, että olen suorittanut kesää tai ainakin kokenut painetta suorittaa sitä. Joskus tuntuu, että rento kesätunnelma on saapunut luokseni vasta, kun loman ohjelmanumerot ovat ohitse ja loppukesästä olen uskaltautunut heittäytyä vain olemaan.
(Muutama pieni kesäreissu on kyllä suunnitelmissa, ja onhan siinä puolensa, ettei koko kesä mene laattasaumoja hinkatessa.)
Niin se resepti! Kirsikka-feta-couscoussalaatti on varma kaveri grillatun lihan kaveriksi, reseptin löysin aikonaan Hesarin ruokaosastosta. Ainesosien lista on melko pitkä, mutta älä oikaise – lopputulos palkitsee. Erityisen herkun tästä tekee se, että tuoreita kirsikoita on kaupoissa saatavilla vain suhteellisen lyhyen sesongin ajan kesä-heinäkuussa.
Kirsikka-feta-couscoussalaatti (HS 07/2015)
KUSKUS:
- 2½ dl vettä
- 2½ dl kuskusta
- 1 rkl oliiviöljyä
SALAATTIIN:
- 300 g kirsikoita
- 200 g fetaa
- ½ kurkkua
- 6 retiisiä
- 1 dl pinjansiemeniä
- 1 ruukku rucolaa
- 1 ruukku tuoretta lehtipersiljaa
- ½ ruukkua tuoretta minttua
KASTIKE:
- 4 rkl oliiviöljyä
- ½ dl sitruunan mehua
- 1 tl hunajaa
- ½ tl suolaa
- mustapippuria myllystä
Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Ota pois liedeltä. Lisää kuskus ja oliiviöljy. Jätä hautumaan kannen alle noin 5 minuutiksi. Pöyhi kuskus sitten haarukalla irtonaiseksi ja laita kulhoon jäähtymään. Poista kirsikoista kivet. Murenna feta. Kuori kurkku, halkaise neljään lohkoon. Poista vetinen siemenosa. Kuutioi loput pieniksi kuutioiksi. Pese retiisit ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla, kuumalla pannulla. Kaada työlaudalle jäähtymään. Lisää kirsikat, fetamurut, kurkku, retiisi ja pinjansiemenet jäähtyneen kuskusin joukkoon. Irrota rucolan lehdet, hienonna lehtipersilja ja minttu, ja sekoita salaattiin. Yhdistä kastikkeen ainekset pienessä kipossa: oliiviöljy, sitruunamehu, hunaja, suola ja mustapippuri. Sekoita kastike salaattiin.
Karitsavartaat ja tsatsikin tuplakurkulla tein edelleen kaupoista löytyvän Glorian ruoka & viinin Kreikka-erikoisnumeron resepteillä, joten en niitä nyt kirjoita tähän.
Sellaiset kesäterveiset täältä, kuullaan taas pian!
2 kommenttia artikkeliin Kreikkalainen kesäateria, kuulumisia ja vähän ahdistustakin -
Lomaan ja juhannukseen laskeutumista
Tänään olen ollut ensimmäistä päivää lomalla. Heti aamusta lähdin ruokakauppaan tekemään juhannuksen ostokset, mihin hujahtikin mukavat pari tuntia, huh! Poimin jo aiemmin lehtihyllystä Glorian ruoka & viinin Kreikka-teemanumeron ja päätin, että tänä vuonna juhannusmenumme tulee olemaan kreikkalaishenkinen. Juhannusta vietämme tuttuun tapaan kotioloissa. Vuosien varrella olemme kokeilleet erilaisia tapoja viettää keskikesän juhlaa aina kylpyläjuhannuksesta festareihin, mutta lopulta on kuitenkin tuntunut, että kaikkein mukavimmat oltavat pystymme luomaan omissa tutuissa nurkissa. Lämmitämme paljua, kisailemme perinteiset juhannusolympialaiset ja tietysti laitamme hyvää ruokaa.
Kovin paljon muuta ei tähän ensimmäiseen päivään oikeastaan mahtunut. Kesäkuun työputki, eilinen iltavuoro ja perheessä kiertänyt kesäflunssa, joka tuntuu saavuttaneen minutkin, ovat vielä painaneet menoa. Äsken kävin kuitenkin suihkussa ja tein huolelliset kuorinnat, jalkojen raspaukset sun muut. Nyt suunnitelmissa on Doven itseruskettavaa ja varpaankynsien lakkaus EM-jalkapallon äärellä.
Kuullaan pian, joko siellä on lähdettu juhannuksen viettoon?
-
Myöhässä
Pusero Pelle P | Shortsit Lindex | Sandaalit Ancient Greek Sandals | Aurinkolasit Ray Ban 
Jollain hauraalla tavalla olen onnistunut pitämään kiinni tuoreesta lenkkeilyharrastuksestani. Olen juossut 2-3 kertaa viikossa 3-5 kilometrin lenkkejä, ei siis mitään hurjaa, mutta itse olen tyytyväinen. Kaikki lenkit ovat olleet polkujuoksulenkkejä lähiseudun metsissä. Nautin lenkeistä luonnon helmassa, ja koska pelkään polven kipeytyvän kuten aiemmin, haluan juosta pehmeällä alustalla enkä päällystetyllä tiellä. Metsässä juokseminen taitaa olla siinäkin mielessä parempi, että polulla minun on pakko muuttaa tavanomaista kanta-askellustani päkiäpainotteisemmaksi. Polvet eivät ole toistaiseksi oireilleet, hienoa!
Aivan loistava apuväline polkulenkkien suunnitteluun on muuten Trailmap-palvelu. Luulin jo kolunneeni kaikki tämän seudun metsäpolut läpi, mutta kun olen suunnitellut lenkkejä Trailmapissa, olen onnistunut löytämään muutaman uuden maiseman – kuten tämän päivän kuviin ikuistetun kärrypolun niityn ja metsän rajalla, lähellä jokirantaa. Kun ensimmäisen kerran saavuin tänne, oli pakko huokaista ihastuksesta: kärrypolun vieressä lainehti upea niittykukkien meri. Ajattelin heti, että haluan tulla kuvaamaan sen blogiini. Kuvausretken järjestäminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista perhearjessa ja minkään hikilenkin yhteydessä en halunnut kuvia ottaa.
Tänään aamuvuorosta tultuani houkuttelin kuitenkin keskimmäisen kuvausavuksi (sain hänet mukaani kertomalla, että voisimme samalla tutustua kärrypolun varteen hylättyihin romuautoihin, jotka ovat hänen suuri kiinnostuksen kohteensa tällä hetkellä). Mutta voi, kun saavuimme paikalle, kaikki kukat oli niitetty! Muutama päivä sitten kukat olivat vielä voimissaan, mutta nyt olin auttamatta myöhässä. Olen joutunut muistuttaamaan itseäni monta kertaa aiemminkin, että kun kirjoittaa tällaista hetkessä kiinni olevaa blogia, kameraan pitäisi tarttua empimättä aina tilaisuuden tullen.
Otimme kuvat kukkakadosta huolimatta (ja keskimmäinen sai tutkia romuja), ja ihan hauskathan näistä tuli. Niihin tallentui se kesäpäivän ohimenevä kepeys, jota tulin hakemaan.
Niittykukkia varten tulemme paikalle uudestaan sitten vuoden päästä.
-
Ruutuaikaa sairastuvalla ja kesädillaresepti
Olemme selvinneet päiväkodin aloituksesta vähäisillä pöpöillä, kiitos kenties vuodenajan, mutta tänään perheen pienimmäiselle nousi kuume. Sairastupalainen on saanut laajennetusti ruutuaikaa. Tyttären ehdoton suosikki on Annabell-nuken seikkailut, joita katsotaan Youtubesta Taikalinna-nimiseltä kanavalta. Onko tämä teille muille pienten lasten vanhemmille tuttu? Joillain videoilla näkyy olevan yli 31 miljoonaa katselukertaa. 31 miljoonaa! Kyse on siis suomenkielisistä videoista. Yritin selvitellä, kuka tai ketkä ovat kanavan takana, sillä videoita tehdään ilmeisesti kansainvälisenä tiimityönä, mutta netistä löytyy hämmästyttävän niukasti tietoa, tai ei oikeastaan mitään.
Pienin kuitenkin rakastaa katsoa, kun vauvanukkea syötetään, kylvetetään ja puetaan, joten Annabell-videot saavat pyöriä tabletilla epäselvästä alkuperästään huolimatta. Myös taaperon oma Annabell on viime aikoina saanut liikuttavan hyvää huolenpitoa.
Näköjään blogissani on nykyään tällainen mitä tänään syötiin -osio. Sunnuntain päivälliseksi tein quesadilloja grillistä – tai kesädilloja, kuten pojat pieninä sanoivat. Jos ei ole grilliä, quesadillat voi hyvin paistaa myös kuumalla pannulla ilman rasvaa. Tästä reilusta reseptistä tulee kahdeksan quesadillaa eli neljänneksiksi leikattuna 32 palaa.
Quesadillat guacamolella
16 keskikokoista vehnätortillaa
Täyte
400 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 suippopaprika
1/2 maustepussi esim. Santa Maria Fajita Spice Mix tai El Taco Truck Classic Spice Mix
öljyä paistamiseen
200 g cheddarjuustoa raastettunaGuacamole
4 kypsää avokadoa
2 punaista chiliä
1/2 limen mehu
mustapippuria myllystä
suolaaLisäksi esimerkiksi
ranskankermaa
tuoretta korianteria
juustodippiä
salsakastiketta
jalapeñosiivujaValmista ensin guacamole. Halkaise avokadot, poista kivi ja kaavi sisus lusikalla kulhoon. Soseuta avokado haarukalla painellen tai jos haluat sileämpää tahnaa, käytä sauvasekoitinta. Halkaise chilit, poista siemenet ja hienonna ne. Lisää chilit ja 1/2 limen mehu avokadotahnaan ja sekoita. Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Hienonna sipuli. Halkaise suippopaprika, poista siemenet ja leikkaa pieniksi paloiksi. Kuullota sipuli öljyssä pannulla. Lisää kanasuikaleet ja ruskista. Lisää paiston loppuvaiheessa suippopaprika sekä puolikkaan maustepussin sisältö. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet.
Lado quesadillat seuraavasti: ripottele tortillaletun päälle juustoraastetta, lisää säästeliäästi kanatäytettä (jotta quesadilla pysyy kasassa) ja päälle vielä juustoraastetta sekä toinen tortillalettu. Paista quesadillat grillissä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes juusto on sulanut ja tortillat hieman ruskistuneet. Leikkaa letut ennen tarjoilua neljään osaan pizzaleikkurilla. Tarjoile quacamolen ja muiden täytteiden kanssa.
Mukavaa uutta viikkoa – sehän on jo juhannusviikko!
-
Holly & Whyte sykähdyttää edelleen
Lindex collegepusero (*valkoisena) | *Lindex shortsit | Hermine Hold huivi | Tory Burch laukku ja kiilasandaalit Osa teistä on saattanut huomata mieltymykseni *Lindexin Holly & Whyte -mallistoon. Vaikka ketjuliikkeissä tulee nykyään asioitua harvemmin enkä Lindexinkään muusta naistenvaatetarjonnasta ole erityisen kiinnostunut, tämä mallisto on jaksanut sykähdyttää jo koko 12-vuotisen olemassaolonsa ajan. Erityisesti pidän kevään ja alkukesän kokoelmista, joissa on joka kerta pohjana raikas valkoisen ja laivastonsinisen yhdistelmä, mikä mahdollistaa eri vuosina ostettujen vaatekappaleiden saumattoman yhdistelyn toisiinsa. Tällä hetkellä mausteena on myös mm. ihanan välimerellistä azurinsinistä. Usein ketjuliikkeissä on myös makuuni vähän liiankin trendikastä, mutta Holly & Whyten vaatteet ovat ajattomia ja klassisesti mitoitettuja (ei esimerkiksi ovesize-muotia täällä).
Kuten kaikkien vaateostosten ja erityisesti ketjumuodin kohdalla, tuoteselosteen materiaalitieto kannattaa syynätä huolellisesti. Lindexilläkin on tapana viljellä mallistossaan akryylisekoitteisia neuleita sekä muuntokuituja, kuten viskoosia, modaalia ja tenceliä. Vaikka muuntokuidut eivät yksiselitteisesti ole huono asia, näytellessään ohutta puuvillaa ja tai jotain ylellisempää materiaalia kuten silkkiä, ne ovat yleensä lyhytikäisiä. Holly & Whyte -malliston tuotteet ovat kuitenkin ilahduttavan usein 100% puuvillaa.
Puuvillaa ovat myös kaikki allaolevan kollaasin tuotteet lukuunottamatta alarivin kuviollisia viskoosihousuja. Minulla on ne itselläni ja ne ovat tällä hetkellä yksi suosikkivaatteistani. Varovainen pesu, huolellinen oikominen kosteana ja silitys miedolla lämmöllä palauttavat housut kauniiseen kuosiin pyykkipäivänä.
*Tummansininen röyhelötoppi | *Sinivalkoinen minimekko | *Raidallinen pusero venepääntiellä | *Valkoiset farkut | *Merci-collegepusero | *Sinivalkoinen maksimekko | *Raidallinen midihame | Raidallinen maksimekko (tulossa) | *Kuviolliset housut | *Hellelippa pellavaa | *Luonnonvalkoinen puuvillaneule
Lindex tarjoaa kanta-asiakkailleen sunnuntaihin 16.6. asti 25% alennuksen koko mallistostaan, joten nyt viikonloppuna on hyvä hetki täydentää kesävaatekaappia. Ja muuten, Lindexiltähän löytyy myös erinomainen *alusvaatemallisto. Yleensä hyödynnän kanta-asiakaspäivät täydentämällä myös alusvaatelaatikkoa!
-
Vesimeloni-mansikka-fetasalaatti ja muutenkin helppo kesäpäivällinen
Kaupoissa on jo houkuttelevasti tarjolla ensimmäisiä kotimaisia mansikoita, ja niistä ja vesimelonista syntyi tämän päivän salaatti. Ladon salaatin mielelläni lautaselle tai laakeaan tarjoiluastiaan, sillä kulhossa parhailla paloilla on taipumusta joutua astian pohjalle. Kylkeen grillasin broilerin siipiä, ja rasiallinen einesperunasalaattia viimeisteli tämän nopean päivällisen.
Vesimeloni-mansikka-fetasalaatti
pieni rasia mansikoita
1/4 vesimelonia
1 pieni punasipuli
1 pss friseesalaattia
lehtipersiljaa
200 g fetajuustoa
mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
Revi, huuhtele ja valuta friseesalaatti. Poista mansikoista kannat ja puolita ne. Poista vesimelonin siemet ja kuutioi meloni. Viipaloi punasipuli ohuiksi renkaiksi. Asettele lautaselle ensin salaattipeti, ja päälle mansikat ja melonipalat. Lisää lehtipersiljan lehdet ja sipulirenkaat. Murenna feta päällimmäiseksi, lisää mustapippuria myllystä ja lorauta pullosta öljyä kastikkeeksi.
Huomenna saamme kotiin keskimmäisen, joka on ollut lomailemassa Mammalassa. Ja vietämme pizzaperjantaita kera jalkapallon EM-kisojen, hiphei!
-
Pieni kukkaistyttö
Yksi vanhemmuuden parhaita puolia on se, miten saa nähdä ja kokea maailman uusin silmin lapsensa kautta. Tuskin olen muutamaan vuoteen osannut näin ihailla kaikkea kesään liittyvää, lintuja, kukkia, ötököitä, rannan pehmeää hiekkaa ja nilkkasyvyistä vettä. Mitä seikkailuja meillä on tänä kesänä vielä edessämme!
Neiti kesäheinä on nyt 21 kuukautta vanha eli juuri siinä puolitoista- ja kaksivuotiaan välimaastossa. Kokemukseni mukaan taaperovuosi saattaa olla aika rasittava, mutta sen suhteen tuntuu, että moni asia on jo kääntynyt voiton puolelle. Hän ei esimerkiksi enää tyhjennä kaikkien laatikoiden sisältöä lattialle tai vaadi ohjausta joka hetki vaan osaa sen sijaan noudattaa kehotuksia ja ilmaisee itseään monin tavoin. Yöt nukutaan pääsääntöisesti rauhallisesti, ruoka maistuu ja välillä hän myös keskittyy pitkäksi aikaa omiin leikkeihinsä. Toki myös uhmaa on esitelty, mutta kaiken kaikkiaan meillä menee tällä hetkellä oikein mukavasti.
Hänellä on ruskean vihertävät silmät ja pellavainen pää. Hiuksia ei ole vielä kertaakaan leikattu, enkä raaski noihin niskakiharoihin varmasti pitkään aikaan koskeakaan.
Pieni kullanmuru, miltä tähdeltä sinä saavuit äidin ja isän luo?
-
”Miten teillä voi olla niin siisti koti?”
Helleputken jälkeinen sateinen lauantai – siivouspäivä! Kauniilla kesäsäillä ei tule pahemmin puunattua nurkkia, koska ensinnäkin aika kuluu ulkosalla, pihapuuhissa tai uimarannalla ja toisekseen inhoan siivoamista kuumalla säällä. Koti oli ehtinyt kunnon räjähdyskuntoon, kiitos lomailevien koululaisten, tavaroita levittelevän taaperon ja alakerran wc-remontin. Urakan jälkeen otin kameran käteeni ja nappasin pikapikaa kuvat olohuone-keittiö-ruokailutilasta, ennen kuin joku saapuisi paikalle ja rikkoisi illuusion harmoniasta.
Hiljattain kommenttiosastossa vilahti tuttu kysymys: miten teillä voi olla niin siisti koti? Ehkä kysyjä jo aavisti vastauksen, mutta minut tuo viaton tiedustelu vei jonnekin reilun vuosikymmenen taakse. Sisustusblogit olivat uusi juttu 2010-luvun alussa, ja niiden siistejä koteja pohdittiin usein kommenteissa, keskustelupalstoilla ja jopa valtakunnan mediassa. Siihen asti kuvia kauniista kodeista oli nähty lähinnä lehdissä ja tv:n sisustusohjelmissa. Myynti-ilmoituksissakin kuvat saattoivat olla melko karuja ja stailaamattomia. Oman kodin esittely koettiin vieraana, ja harvalle oli tullut mieleen valokuvata omaa huusholliaan, saati sitten siivota tai somistaa sitä kuvien ottamista varten. Moni lukija otaksui, että kuvat olivat yhtä kuin todellisuus. Blogikoteja pidettiin kliinisinä ja bloggaajia neuroottisina siivousintoilijoina.
Tänään tilanne on aivan toinen, kun kuvia kauneudesta ja täydellisyydestä pursuilee kaikkialla, niin verkossa kuin somessakin. Monella yksityiselläkin instagram-tilillä on ainakin yksi otos olohuoneesta, johon valo kauniisti lankeaa ja jossa sohvatyynyt ovat somassa järjestyksessä. Useimmat ymmärtävät, etteivät kuvat ole kuin hetkellinen totuus. Olemme nähneet ystäviemme kodit somekuvissa sekä vierailleet niissä tosielämässä ja havainneet eron. Puhumattakaan siitä, että olemme nähneet oman kotimme somekuvissa ja tiedämme taatusti eron!
Vastaus, jonka ehkä siis jo tiesittekin, kuuluu: ei meillä ole aina siisti koti, mutta kuvaushetkellä kyseisessä paikassa oli siistiä. Lisäksi olen säätänyt kuvan valotusta ja värejä, saattanut poistaa kuvankäsittelyohjelmalla jokin lian tai epäkohdan ja rajannut epäesteettiset asiat kuvan ulkopuolelle. Eivätkä kuvissa erotu sormenjäljet, pinnoilla leijaileva pöly tai pesemättömät ikkunat.
Sekin on totta, että kymmenen vuotta sitten olin tarkempi kodin siisteydestä ja käytin siivoamiseen enemmän aikaa. Sittemmin olen hyväksynyt realiteetit lapsiperheessä ja keksinyt ajalleni parempaakin käyttöä. Tein myös aiemmin ihan liikaa poikien puolesta, ja meneillään on työläs taival osallistaa heitä paremmin kodin siisteyden ylläpitoon.
On kuitenkin pari juttua, jotka helpottavat järjestyksen ylläpitämistä lapsiperheessä.
- Kaikelle pitää olla säilytyspaikka, johon tavarat palautetaan käytön jälkeen. Karsi tavaroita säännöllisesti. Pyri siihen, että esillä ei ole paljon tavaroita, silloin siivoaminenkin on helpompaa.
- Opeta lapset pienestä pitäen keräämään omat lelunsa, siivoamaan omat huoneensa ja osallistumaan ikätasoisesti kotitöihin (tätä siis itsekin vielä harjoittelen).
- Älä anna paperikasojen kertyä. Heitä heti paperinkeräykseen postin mukana tulleet ylimääräiset paperit, kirjekuoret tai lehdet, joita et aio lukea. Ylipäätään kannattaa minimoida kaikki kotiin saapuva paperiposti. Perusta paikka niille papereille, jotka on tärkeä säilyttää.
- Jos joku toinen perheessäsi kerryttää paperi- tai roinakasoja, keksi hänen kasoilleen paikka. Mieheni jättää papereitaan lojumaan tasoille, mistä siirrän ne eteisen lipaston toiseksi alimpaan laatikkoon, josta hän tietää niitä jo etsiä.
- Tiskikone tyhjennetään heti, kun se on pessyt. Likaiset astiat laitetaan heti käytön jälkeen tiskikoneeseen. Ruokapöytä ja keittiö siivotaan heti ruokailun jälkeen.
- Kassit ja matkalaukut puretaan heti kotiin palattua.
- Pese pyykkiä (lähes) päivittäin. Puhdas pyykki lajitellaan esim. parisängyllä kasoihin, jonka jokainen perheenjäsen viikkaa omaan vaatekaappiinsa.
- Valitse taistelusi. Minulle on tärkeintä ylläpitää tätä kuvissakin näkyvää olohuone-keittiö-kokonaisuutta, joka on kotimme paraatipaikka. Yläkerrassa epäjärjestys ei niin häiritse. Keittiö ja ruokapöytä siivotaan ja tasot tyhjennetään iltaisin ja samalla olohuoneesta noukitaan lelut ja muut tavarat paikoilleen. Myös eteisestä nostetaan kengät kaappeihin ja viedään siellä mahdollisesti lojuvat tavarat paikoilleen.
Oliko jollain muulla ollut siivouspäivä tänään? (Ja hei, vaikka ei olisi ollutkaan, käytit aikasi varmasti juuri niin kuin se kuuluikin käyttää.) Kuulen myös mielelläni vinkkejä, miten nuorukaiset saadaan motivoitua osaksi kodin puhtaanapitokomiteaa.
-
Hiukan laukkupohdintoja
Päivän minä, lähdössä hakemaan lasta päiväkodista ja ostamaan perjantaipizzan täytteitä.
Ja niin palattiin taas pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden sesonkiin. Olihan se alkukesän lämpö ihmeellistä, syötiin ateriat ulkona ja vaatekaapista sai laittaa päälle mitä huvitti. Mutta nurmikkokin kulottui, alkukesän kukat kukkivat ja lakastuivat pikavauhtia ja kuumuus oli välillä tukalaa. En siis valita tästä viileydestä, vaihtelu virkistää.
Vein juuri toisen pojista partioretkelle ja toinen lähti kavereidensa kanssa pyöräillen kartingkeskukseen. Mitä tekisinkään kaikella tällä odottamattomalla vapaudella, jos taaperoa ei olisi? Huh, onneksi ei tarvitse miettiä! Päivän asuna on Stockmannin Noom-merkin raitaneule, Pelle P:n puuvilla-pellavahousut (saatu), Adidaksen tennarit ja Tory Burchin pikkulaukku. Mies sanoi eräänä päivänä, että tämä laukku alkaa olla hieman surullisen näköinen ja sanoi, että voisin ostaa jonkin uuden. Rohkenen olla eri mieltä, minusta laukku on iästään ja runsaasta käytöstä huolimatta edelleen varsin sievä ja hyväkuntoinenkin. Tietysti nahka pehmenee ja laukku saattaa menettää ryhdikkyyttään ajan myötä. Blogin arkisto paljastaa, että hankin laukun kesällä kahdeksan vuotta sitten.
Toisaalta harvemmin puolisot kehoittelevat menemään laukkuostoksille, joten pitäisikö tästä ottaa koppi? Enemmän kaipailisin kuitenkin korvaajaa toiselle Tory Burchin laukulleni, sille joka todella on surullisen näköinen. Half Moon Bag, jonka ostin työ- ja koululaukuksi kuusi vuotta sitten, on ollut kovalla kulutuksella, ja luulen voivani hyvillä mielin päästää sen eläkkeelle.
Mahdollisesti seuraava laukkuhankintani on ranskalaiselta Polènelta, jonka laukut ovat kasvattaneet suosiotaan nopeasti. Kun aikoinaan hankin Tory Burchin Half Moonin, listasin kaksitoista kriteeriä, jota käyttölaukultani toivon. Polène täyttää näistä monta, kuten eleettömän, logottoman ulkoasun ja suhteellisen kohtuullisen hintalapun (mikä tarkoittaa, etten ole valmis maksamaan laukusta nelinumeroisia summia). Polènenkin hinnat näyttävät kyllä olevan nousussa maineen kiirittyä. Mallistossa ei myöskään ole kovin montaa isoa laukkua, ja ehkä ainoa nahkalaukku, johon mahtuu kannettava tietokone, on Cyme.
Onko joku teistä katsellut Polénen laukkuja ja onko teillä suosikkeja?
