Olen viime aikoina hehkuttanut alkukesän ihanuutta ja puutarhan hehkeyttä täällä blogissa, mutta yhdestä asiasta en ole kirjoittanut. Ensinnäkin se on harmittanut minua todella paljon ja toisekseen halusin tietysti katsoa tilanteen loppuun. Mutta kyllä siitä on teillekin kerrottava: talon seinustalla olevat rusokirsikkapuut, jotka istutimme seitsemän vuotta sitten, ovat kuolleet. Murheeni on mitä keskiluokkaisin, keski-ikäisin ja keskinkertaisin mutta kuitenkin minulle todellinen ja iso menetys. Puut olivat pihan kaunistus: ne kukkivat keväisin vaaleanpunaisena harsona ja hohtivat syksyllä punaisessa värissä. Kesäisin niiden lehvästö toi kaivattua varjoa paahteiselle kiviterassille. Talvisin koristelin ne ledvaloketjuilla ja ne loivat pihaan satumaisen tunnelman.

En osaa varmaksi sanoa, mikä puut tappoi. Vielä äitienpäivän aikaan kaikki oli hyvin. Kukkia tuli runsaasti ja heti niiden perään alkoivat puhjeta lehdet. Oli kuitenkin pari viileämpää yötä, ja jossain vaiheessa panin merkille, että lehdet olivat kovin pieniä ja roikkuivat nuutuneina. Ajattelin, että puut kärsivät kuivuudesta, onhan tämä toukokuu ollut todella vähäsateinen, ja aloitimme tehokastelun. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua. Lehdet kuolivat, ja enää vain oksien kärjissä on elonmerkkejä. Nämäkään lehdet eivät tunnu viime päivinä liiemmin kasvaneen. Onko mahdollista, että hallayö vei lehdenalut mutta säästi silmujen suojassa olleet kärjet? Toisaalta missään muualla pihassa ei ole hallavaurioita. Omenapuut ja vaahterat voivat vallan mainosti.

Mitään ötököitä tai tautiakaan en ole puissa havainnut, mutta tietämykseni toki rajoittuu pikemminkin ihmis- kuin kasvitauteihin. Myös vesimyyrä on epäiltyjen listalla. Tuossa kirsikkapuiden lähellä olevassa tontin reunan pengerryksessä on vuosikaudet ollut jonkin pienen eläimen koloja ja on niitä muutama ilmestynyt nurmialueellekin. En tosin tiedä, onko takapihallamme oleva hulevesioja riittävä vesistö vesimyyrän viihtymiseen, eikä varsinaista näköhavaintoakaan ole. Ja olisiko vesimyyrä pystynyt yhtäkkiä tappamaan molemmat isot puut?

Ehkä kuoleman aiheutti usean tekijän yhteisvaikutus. Kylmä yö ja sitä seurannut kuivuus olivat varmasti pahimmat. Joku tuholainen on saattanut nakerrella juuristoa talvinälkäänsä. Tämän seurauksena pihan paraatipaikalla seisoo nyt kaksi lehdetöntä puuta, joiden rujous vain korostuu alkukesän kaikkialla versovaa vihreyttä vasten.

En enää oikein jaksa uskoa, että puut tuosta tokenisivat. Pitääkö tätä kuitenkin vielä seurata, vai kannattaako laittaa uudet puut kasvamaan jo tänä kesänä?

Tänään minulla oli vihdoinkin mahdollisuus puuhata ulkona sydämeni kyllyydestä. Aamupäivän helteessä sain loputkin kesäkukat istutettua ja etenin istutusaltaiden siistimiseen, jossa tietysti riittäisi hommaa loputtomiin. Iltapäivällä saapui kauan odotettu sade ja ukkonen, ja vetäydyin sisätiloihin ihailemaan kätteni jälkeä.

Sateen jälkeen kuvasin teille pihan tulppaaneja, joiden kukinta on nyt parhaimmillaan. Tästä syksyisestä postauksesta voit lukea ajatuksiani sipulien istutusajankohdalta. Katsotaanpa, miten odotukset totetuivat eri lajikkeiden kohdalla!

Onnistumiset:

1. Tummanvioletit ’Queen of Nightit’ ja valkoiset ’Hakuunit’, jotka ovat vahvavartisia Darwin-tulppaaneja, ovat kaikessa konstailemattomuudessaan suosikkini: itävät varmasti ja kukkivat näyttävästi. Vaikka on tietysti hauska kokeilla kaikenlaista erikoista, aion jatkossakin panostaa eniten näihin lajikkeisiin.
2. Ripsureunaiset valkoiset ’Honeymoonit’ sekä tummat ’Gorillat’. Osasin odottaa, että ’Honeymoonit’ kukkisivat hyvin mutta myös ’Gorillojen’ hyvä itäminen ja näyttävä kukinta ovat olleet positiivinen yllätys. Jatkoon.
3. ’Spring Greenit’ ovat niin ikään vahvoja ja tyylikkäitä kukkijoita – ehkä hieman myöhäisempi lajike, mitä voisi hyödyntää istutuksissa.

Pettymykset:

1. Valko-violettiraitaisia ’Flaming Flageja’ laitoin maahan monta pussillista, mutta niistä iti vain kymmenkunta. Sinänsä itäneet yksilöt ovat kauniita, mutta penkkiin jäin paljon tyhjää näiden kohdalle. Ei jatkoon.
2. ’Snow Crystalin’ piti olla kerannainen ripsureunatulppaani, mutta niiden tilalla iti jokin sinänsä ihan kaunis valkoinen lajike (kuva aiemmassa postauksessa alimpana) mutta ei taatusti ’Snow Crystal’. Harmi, odotin kovasti tätä kukkaa.
3. Tumma papukaijatulppaani ’Black Parrot’ on itänyt kohtalaisesti ja kukkinut hyvin, mutta jostain syystä papukaijatulppaanit eivät oikein vetoa minuun. Näistä on myös aiemmilta vuosilta kokemus, että itäminen on epävarmaa.

Lisäksi penkistä nousivat samaan aikaan tulppaanien kanssa nämä orkideanarsissit ’Thalia’, jotka ovat raikkaassa valkoisuudessaan olleet positiivinen yllätys. Rinnalla kukkii vuosia vanhoja helmililjoja.

Laukat puolestaan ovat itäneet huonosti, mutta on niitä sentään muutama tulossa. Istutinkohan ne liian myöhään?

Alapihan Corten-allasrivistöä. Kauimpana olevassa altaassa näkyy värikäs daaliaistutukseni.

Istutin syksyllä tulppaaninsipuleita myös yläpihan valaisimien ympärillä oleviin altaisiin. Sipulit ovat itäneet hyvin, vaikka pelkäsin, etteivät ne suostuisi kasvamaan olleenkaan tuossa matalassa multakerroksessa. Eivätkä nämä joutuneet edes rusakoiden tai peurojen suihin, vaikka muutamaa kukkaa oli varovasti käyty maistelemassa. Harmi, että näin helteellä kukinta on pian ohi. Aiemmin altaissa kasvoi hopeahärkkiä, mutta se oli aina niin epämääräisen näköistä, että nostin ne viime syksynä kokonaan pois. Ajattelin tänä kesänä istuttaa tilalle punalehtistä keijunkukkaa ja laittaa sipulit sitten syksyllä niiden joukkoon. Tulppaanien lisäksi tänne voisi istuttaa myös laukkoja, jotta kukintaa tulisi useammassa aallossa.

Viime syksyn Lisbetille lähetän terveiset, että kyllä kaikki oli vaivan arvoista, vaikka vähän skeptinen olitkin. Tulppaanit pyöräyttävät kesän puutarhassa upeasti käyntiin!