-
Aktiivisin blogikuukausi aikoihin
Hei tammikuu, olit kiva blogikuukausi! Julkaisin kaksikymmentä postausta ja tämä on kahdeskymmenesensimmäinen. En ole yltänyt vastaavaan lukemaan kuin muutaman kerran blogihistoriani aikana: kerran blogini alkuvuosina sekä sittemmin syksyllä 2014, kun olin lyhyen aikaa portaalibloggaajana. Jonkun mielestä kaksikymmentä postausta on liikaa. Minä puolestani ajattelen, että kaksikymmentä on jonkinlainen kultainen standardi, jos haluaa ylläpitää lukijasuhdetta pelkän blogin avulla ilman aktiivista läsnäoloa muilla somealustoilla. Mutta lopulta kyse on tyyli- ja makuasiasta, blogia voi tehdä hyvin monella tavalla.
Jos julkaisee lähes joka päivä, kaikki postaukset eivät voi olla hiottuja timantteja, mutta se ei ole tarkoituskaan. Toisaalta haluan pitää jonkinlaista tasoa yllä. Vuoden alussa sanoin haluavani kirjoittaa ”entistä dokumentaarisemmin, pakata kameran useammin mukaan ovesta ulos lähtiessäni ja ottaa teidät lukijat mukaan arkeeni”. Tämän lupauksen seurauksena syntyivät postaukset Neljäkymmentäneljä ja Pakkaspäivä Hyvinkään Sveitsissä. Ette te varmaan lukijoina kiinnitä tällaisiin asioihin huomiota, mutta minä inhosin noiden postauksien kuvia, koska ne oli otettu pienellä pokkarikameralla. Olin vähällä jättää ne julkaisematta kokonaan. Sittemmin olen pitäytynyt vanhassa tyylissäni blogata. Yritän nyt kuitenkin kuljettaa järkkäriä mukana mahdollisuuksien mukaan, niin että silloin tällöin tulisi kuvia muualtakin kuin kotoa ja pihapiiristä.
Kommenttiosastolle on tullut muutamia ilahduttavia viestejä, mutta pääosin on ollut aika hiljaista. En toisaalta ole siitä hirveän murheissani enkä halua soimata lukijoitani – minusta on ihan ok olla blogien hiljainen seuraaja. Itsekin kommentoin vain harvoin. Viestien naputtelu kännykällä on tuskastuttavaa ja usein ei vain ole aikaa paneutua kommentin kirjoittamiseen, vaikka sellainen mieleen juolahtaisikin. Ajattelin silti tässä hieman reipastua, ja helmikuun blogitavoitteeni – aktiivisen päivitystahdin lisäksi – on jättää ahkerasti kommentteja lukemiini blogeihin.
Hei hei sydäntalvi – tervetuloa helmikuu!
16 kommenttia artikkeliin Aktiivisin blogikuukausi aikoihin -
Nainen keittiössä
Kimono Lindex | Farkut Zara | toppi Samsoe & Samsoe Kun mies on maanantaiaamuna lähtenyt töihin, pienokaiset saateltu koulutielle (ja hetken päästä käyty kiikuttamassa uimavarusteet perään), on taas kotiäidin oma aika. Oli kiva ja nykyarkeeni nähden tapahtumarikas viikonloppu. Äiti oli täällä ja lauantaina olimme todistamassa, kun Juulia Turkkila ja Matthias Versluis ylsivät EM-pronssille jäätanssissa. Huikea ilta, tupa oli täynnä ja jäällä taitoa ja säihkettä. Voi niitä piinaavan pitkiä sekunteja, kun odotettiin suomalaisparin tuloksia tietäen, että heidän piti parantaa ennätystään useilla pisteillä päästäkseen mitaliin. Ja voi sitä huutoa, kun pisteet selvisivät! Ystäväni ja kummityttö olivat myös mukana ja he kävivät meillä vielä sunnuntaina ennen kotiinlähtöään. Mukavaa, kun oli vaihteeksi aikuista seuraa. Olen viettänyt liikaa aikaa tänne kotiin hautautuneena.
Mutta nautinhan minä kovasti omasta rauhastanikin ja siitä, kun sosiaaliset ja introverttihetket ovat tasapainossa. Tänään seurana oli Lantliv-lehti, josta olen vuosien ajan ostanut irtonumeron lähes joka kuussa. En jaksaisi fanittaa pelkkää sisustuslehteä näin innokkaasti, mutta Lantlivissä on kotiesittelyjen ohella muotia, ruokaohjeita, matkailua ja muutakin lifestyleä. Tässä helmikuun numerossa oli vanhojen tupien lisäksi myös muutama hieman modernimpi koti, mikä on aina mukava kombo, sillä epäilen, että lehden lukijakunnasta kovin suuri osa ei loppujen lopuksi asu maalla.
Nyt kun lehteä on seurannut useamman vuosikerran, alkaa se jo hieman toistaa itseään. Esimerkiksi osasin jo odottaa, että helmikuun numero on keittiönumero ja sen kannessa on mikäs muukaan kuin nainen keittiössä. Toistoa ja pysyvyyttä, sitähän me kuitenkin kaikki tavallaan rakastamme, niin vauvat kuin äiditkin.
Asuna tänään Lindexin vuosia vanha kimono, Zaran farkut ja Samsøe & Samsøen toppi. Nainen keittiössä toivottaa teille mukavaa maanantaita!
-
Taitoluistelutyyliin, osa 2
Tänään pääsen pitkästä aikaa luistelukatsomoon, kun menemme katsomaan EM-jäätanssin loppukahinoita Espooseen. Taitoluistelukatsomon tyyliä on esitelty tässä blogissa ennenkin, muistatteko tämän postauksen yli kymmenen vuoden takaa? Se oli ensimmäisiä, jonka tein omilla kasvoillani.
Kiersimme äidin kanssa yhteen aikaan kisoja melko ahkerasti, mutta viime vuosina on kieltämättä ollut mennä maku koko lajista. Etenkin naisten huippuluistelua ovat hallinneet pääosin itänaapurista tulevat teini-ikäiset hyppyväkkärät, viimeisimpänä ja surullisimpana esimerkkinä Kamila Valieva Pekingin Olympialaisissa. Myös Kiira Korven kirja herätti ajatuksia. Oli kamalaa lukea, että Kiira oli voinut niin huonosti samaan aikaan, kun minä ihailin hänen luisteluaan katsomossa. Taitoluistelun seuraaminen alkoi tuntua hieman… epäeettiseltä?
Muutos on nyt toivottavasti tapahtumassa, sillä senioritason ikärajaa ollaan nostamassa asteittain 17 vuoteen ja arvosteluakin pyritään hilaamaan suuntaan, jossa hyppyjen merkitys ei korostu niin paljon.
Odotan innolla paluuta katsomoon. Suosikkiurheilulajissani yhdistyvät sopivasti taide ja urheilullisuus. Edelleen kaivan silloin tällöin YouTubesta fiilistelymielessä Tara Lipinskin kultamitaliohjelman Naganon Olympialaisista vuodelta 1998 (hänkin vasta 15 tuolloin, mutta katsokaa tuota riemua) tai Laura Lepistön vuoden 2009 EM-kotikisojen voittovedon, jota sain itsekin olla paikan päällä todistamassa.
Jäähallin katsomoon puen tälläkin kertaa lämpimästi. Lisäsin pitkästä aikaa hupun tähän Tommy Hilfigerin untuvatakkiin ja kaivoin kaapista vuosia vanhan Filippa K:n huivin, sama tai samantapainen näyttää edelleen olevan valikoimissa. Alla on Kuusaman merinovillainen Aga-poolo. En kyllä ymmärrä, miten olen aiemmin selvinnyt ilman kaapista löytyvää mustaa poolopaitaa. Pillifarkkujen lisukkeeksi puin ne Hilfigerin säärystimet, jotka tarttuivat tammikuussa tyylitutkaan. Pidin säärystimiä ensin lievästi pöljinä, mutta näyttää niille sittenkin löytyvän käyttöä. Olkoon ne myös viittaus taitoluistelutyyliin asussani.
Edullisena ostosvinkkinä vielä nuo Citymarketista hankitut Mywearin käsineet, joissa on söpö rusettiyksityiskohta. Ovat kestäneet hyvin käytössä viime syksystä asti.
Untuvatakki ja säärystimet Tommy Hilfiger | Poolo Kuusama | Farkut Zara | Huivi Filippa K | Kengät Panama Jack Kohta mennään! Tsemppiä Juulia ja Matthias!
P.S. Joku ehkä muistaa, että olen itsekin kokeillut aikuisiällä siipiäni taitoluistelukaukalossa. Mitä aikuisluistelu-uralleni kuuluu? Ei kovin kummoista. Talvella 19-20 olin kyllä vaihteeksi innostunut lajista, treenasin jäähallien yleisöluisteluvuoroilla ja olin yhteydessä yhteen mahdolliseen valmentajaankin. Sitten tuli korona ja jäähallit sulkeutuivat aikuisilta pitkäksi aikaa. Viimeisen vuoden olen puolestaan ollut raskaana ja hoitanut vauvaa. Mutta eihän sitä tiedä, jos vielä täältä nousen ja ansaitsen paljettini. Oli hienoa, miten EM-kisojen avajaisissakin oli huomioitu se, että taitoluistelu kuuluu kaikille: jäällä oli myös aikuisluistelijoita ja special olympics -luistelija.
-
Taidan tarvita lukulasit ja muita asioita yöpöydällä
Asioita, jota löytyvät yöpöydältäni: Herätyskello, jota ei koskaan laiteta herättämään, koska sen ääni on aivan kamala ja saa jalkeille koko väen. Sen sijaan herätys asetetaan puhelimesta, jonka paikka on myös öisin pöydällä. Yöpöydälläni on myös puhelimen johdoton latausalusta. Ei siksi, että se olisi erityisen kätevä, vaan siksi, että sitä ei pöllitä. Muunlaiset laturit katoavat tässä taloudessa jonnekin, latausalusta saa olla rauhassa.
Käsivoide on iltarutiini kuiville käsille. Kävi niin sääliksi omia käsiäni, kun katselin niitä aiemmassa postauksessa. Kynsisaksilla nopeasti järsityt kynnet, kuivat kynsinauhat. Kädet ovat nyt kovilla, kun niitä tulee vauvan ja kotitöiden vuoksi pestyä vähän väliä – kuivan talvi-ilman vaikutus vielä siihen päälle. Laitoin käsivoiteen yöpöydälle, jotta varmasti muistan päivän päätteeksi hoitaa käteni. Toinen muistutus oli laittaa kumihanskat tiskialtaan viereen.
Yöpöydällä on toiveikkaasti myös kirja, vaikka myönnän auliisti, että vauvaa nukuttaessa sängyssä tulee tuijoteltua pikemminkin kännykkää. Kuvaan päätyi kirja miehen yöpöydältä; itse olen viime aikoina lukenut sellaisia mestariteoksia kuin Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito sekä Korva-, nenä- ja kurkkutaudit – päivystäjän opas.
(Meikitön peiliselfie taas, sori siitä, mutta halusin mallailla rillipään identiteettiä tännekin.)
Lukulasit ovat kotoa jo valmiiksi löytyvät markettilasit, vahvuus +1. Lyhensin hiljattain miehen mustia housuja, mikä vaatii käsinompelua, ja tuntui että jouduin vähän arvailemaan pistojen paikkoja. Aluksi syytin huonoa valaistusta mutta sitten pistin lukulasit päähän ja aijettä kirkastui! Olihan minulla ollut jo aiemmin vaikeuksia nähdä hämärässä kännykän ruudulle tai lukea pakkausten tuoteselosteita, mutta hyvin sitä huijaa itseään, että kyllä tämä tästä. Seuraava askel on varata aika näöntarkastukseen, jotta selviää, minkälaiset lasit tässä kannattaisi hankkia. Periaatteessa ns. markettilaseissa ei ole mitään pahaa eikä niillä pysty silmiään vahingoittamaan. Optikolta saa kuitenkin yksilöllisemmät ja kestävämmät lasit. Toisaalta valmislaseissakin on merkistä riippuen valinnanvaraa mm. kehysten leveyden suhteen. Itse katselin Stockalla Izipizin laseja, joissa oli tosi kivan näköisiä malleja.
Nyt taitoluistelun pariin, naisten lyhytohjelma alkaa!
-
Brain dump ja tehtävälistat – hyvinvointia, ei tehokkuutta
En voi liikaa korostaa pitkien kävelylenkkien merkitystä terveydelleni ja hyvinvoinnilleni. Ajatus lähtee rullaamaan, nousee uusia ideoita ja pystyn järjestämään mielessäni vanhoja. Viime päivinä olen tosin huomannut, että ajatukset ovat lenkeillä juosseet vähän liiankin vilkkaasti, kaoottisesti. Päässä on ikään kuin parikymmentä välilehteä auki koko ajan. Tiedän tähän syynkin. Pitäisi tehdä kaikenlaista, mutta vauvan kanssa olo vie suurimman osan ajasta. On keskeneräiset opinnot, edessä häämöttävä töihinpaluu ja ratkaisemattomat asumisasiat noin niinkuin muutamia mainitakseni. Hauskojakin juttuja on, kuten lomasuunnitelmat ja tämä blogi, johon liittyviä ideoita pulpahtelee lenkillä tuon tuostakin.
Kaikenlaista kelaa tuntui pyörivän päässä vaunulenkillä myös tänään, joten päätin kotiin päästyäni tehdä oikein kunnon brain dumpin. Brain dump eli ”aivojen tyhjennys” tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkien mielessä pyörivien asioiden, tehtävien, huolien ja haaveiden listaamista paperille tai tietokoneen ruudulle. Kuvittele, että aivosi ovat kukkurainen kulho täynnä kaikenlaista tilpehööriä ja että kumoat tuon kulhon toiseen astiaan ja asetat tyhjän kulhon takaisin päähäsi. Sen jälkeen voi tietysti nauttia tyhjästä kaikuvasta tilasta, mutta dumppauksen perimmäinen tarkoitus on kaikessa rauhassa tarkastella sitä läjää, jonka päästäsi kumosit.
Kun mieli on tyhjennetty sen hetkisistä tehtävälistoista, lisää inspiraatiota voi hakea keittiön tasolla lojuvasta paperipinosta, sähköpostilaatikon sisällöstä tai käsilaukun pohjalle unohtuneista muistilapuista. Mitä asioita murehdit kello neljä aamuyöllä? Mistä kaikesta haaveilet? Kierrä kotisi huoneet ja pistä merkille ne asiat, jotka päivittäin muistuttavat jostain: tämä laatikko pitäisi korjata; tuo kirja palauttaa; olen haaveillut uudesta päiväpeitosta makuuhuoneeseen; seuraavaksi haluan neuloa villasukat tuosta samasta langasta.
Itse käytän dumppaamiseen ja listojen ylläpitoon Evernotea, josta kerroin lyhyesti aiemmassa postauksessa. Periaatteessa mikä tahansa tekstinkäsittelyohjelma sopii, vaikkapa Google Docs. Perinteinen muistikirjakin käy, mutta editoitavien ja ylläpidettävien listojen kannalta sähköinen versio on kätevämpi. Evernotessa on sekin hyvä puoli, että se pitää viimeksi käytetyt muistiot päällimmäisenä ja antaa vähemmän käytettyjen hautautua alemmas listalla.
Tämänpäiväisestä brain dumpistani oli lopputuloksena 63-kohtainen luettelo. Se ei missään nimessä ole to-do-lista. Seuraavaksi alkaa lajittelu.
- Poimin listalta asiat, jotka minun on käytännössä tehtävä tänään. Ne ovat sellaisia pikkujuttuja kuin ”varaa ruokaostosten kotiintoimitusaika” tai ”forwardoi sähköposti X”. Jos listalla on asioita, joiden tekemiseen menee alle kolme minuuttia, ne kannattaa tehdä heti tänään.
- Seuraavaksi teen to-do-listan. Poimin listalta asiat, jotka minun tulisi tehdä seuraavan viikon-kahden aikana. Teen luettelon, mitä teen kunakin päivänä. Tänään on keskiviikko, joten laitan loppuviikon kullekin päivälle torstaista sunnuntaihin muutaman tehtäväkohdan sen mukaan, miten arvelen ehtiväni. Esimerkiksi lauantaille en laita mitään, koska silloin on muuta ohjelmaa tiedossa. Ensi viikkoa en ajoita (vielä), vaan jätän loput asiat listalle nimeltä ”ensi viikolla”. Tämän listan kohdat voi ajoittaa viikonpäiville esimerkiksi sunnuntai-iltana. Ole mustasukkainen to-do-listastasi, älä päästä sinne mitä vain! Ota listalle mielummin liian vähän kuin liian paljon. Mieti, onko kaikki asiat tehtävä juuri nyt tai voisiko joku tehdä ne puolestasi. Onko jokin asia ollut listallasi niin pitkään, ettet oikeastaan aio tehdä sitä ollenkaan?
- Sitten teen seuraavaksi-listan. Tämän listan aikajänne hieman vaihtelee, mutta karkeasti ottaen laitan siihen asioita, jotka tulisi tehdä seuraavan parin, kolmen kuukauden aikana. Tällä erää listalle tuli asioita, jotka pitäisi tehdä ennen kesää. Jaoin ne töihin paluuta edeltäviin asioihin ja sen jälkeisiin asioihin. Seuraavaksi-listalta nostetaan asioita to-do-listalle viikkojen edetessä.
- Listan loput asiat eivät yleensä ole tehtäviä. Ne ovat haaveita, pelkoja, toiveita ja ajatuksia. Jätän nämä jonain päivänä -listalle. Tätä listaa en säilytä näkösällä enkä palaa siihen usein. Joskus, kun käyn katsomassa listaa, huomaan että olen tehnyt joitain listalla olevista asioista tai että jotkut asiat eivät ole enää ajankohtaisia. Jos ”jonain päivänä” -kategoriassa on paljon asioita, voi ajatuksia selkeyttää, että niitä lajittelee aihepiireittäin, kuten ”koti ja sisustus”, ”harrastukset”, ”perhe”.
- Huolet voi kirjoittaa myös erilliselle huolilistalle. Tätäkään ei kannata säilyttää näkösällä. Lääkiksessä opintopsykologi piti meille oppitunnin ja ehdotti, että kerran viikossa voisi omistaa 15 minuuttia huolilistan asioiden murehtimiseen ja muuten antaa niiden olla. Jos listalla kuitenkin on sellaisia asioita, joihin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, kannattaa ehkä miettiä, miten ottaisi ensimmäisen askeleen tilanteen ratkaisemiseksi tai helpottamiseksi.
Oikeus muutoksiin pidätetään ja systeemi elää tilanteen mukaan. En tietenkään tee kunnon brain dumpia kuin silloin tällöin, muuten lisään juttuja listoille sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Haluan myös korostaa, että listat ovat minulle ennen kaikkea hyvinvointityökalu, eivät tehokkuustyökalu. Systeemillä haluan varmistaa, että tärkeinä pitämäni asiat ja tehtävät ovat tallessa jossain, eikä minun tarvitse pyöritellä niitä päässäni. Haluan tehdä oleellisen ja varata huoletta aikaa hauskoille jutuille, kuten vaikkapa vauvan kanssa höpöttelyyn, taitoluistelun EM-kisojen katseluun tai blogin kirjoittamiseen.
Onko siellä muita tyyppejä, joilla on ”parikymmentä välilehteä auki”? Miten järjestätte ajatuksianne?
-
Kun kaikki oli valkoista
Pahoittelut, että viime viikko oli blogissa hiljainen. Taustalla ei ole sen kummempaa syytä kuin että päivät tahtovat vierähtää nelikuisen tarpeista huolehtien (ja muu perhe siihen päälle). Lumityöt, pitkä vaunulenkki, päivällisen teko, poikien läksyt ja harrastukset – siinäpä se päivä helposti onkin. Silloin kun keli on kohdillaan, vaunulenkit ovat henkireikäni, aikaa hiljaisuudelle ja omille ajatuksille. Saatan kurvailla kaksituntisenkin lähiseutuja koluten. Harmi, että reitit vaunujen kanssa ovat rajatut. Kunhan ilmat tästä lämpenevät, pakkaan vauvan Manducaan ja käymme vaihteeksi metsissä ja kallioilla.
Eilisen säässä ei ollut moittimista. Jäätävä sumu oli koristellut puut jääkiteillä. Kaikki oli valkoista! Vain Vantaanjoki virtasi ruskeana maiseman halki.
Kun kotipihassa höristi korviaan, kuuli jopa lintujen lauluääniä. Joku hullu tiainen siellä veisasi kevään tuloa. Valoisampaa ainakin on. Tähän aikaan vuodesta tykkään avata vanhan kunnon almanakan ja katsoa, miten nopeasti päivä lähtee pitenemään kuun vaihtuessa helmikuuksi. Tervetuloa valoisammat talvipäivät!
-
Joskus tää on tällaista
Viime yö oli vauvan kanssa huonoimmin nukuttu pitkään aikaan. Pieni kukkui yli aamukahden, ei varsinaisesti huutanut mutta ei nukkunutkaan. Ei halunnut syödä rintaa eikä pulloa eikä tietenkään huolinut tuttia. Ensin minä yritin nukuttaa häntä sänkyyn kolmen tunnin verran. Sitten mies jatkoi reilun tunnin ja onnistuikin tainnuttamaan vauvan rintareppuun, mutta siirto sänkyyn ei onnistunut. Minä otin viimeisen vuoron ja sain lopulta vauvan simahtamaan sitteriin keinuttamalla.
Sitä saattaisi luulla, että huonosti nukuttua yötä seuraisi hyvin nukuttu päivä, mutta vauvan kanssa se ei mene näin. Huonot yöunet petaavat kärttyistä päivää ja pätkissä nukuttuja päikkäreitä. Jotka puolestaan petaavat huonoja yöunia, jotka… no, saatte varmaan jo ajatuksesta kiinni.
Tänään on siis jatkettu puolen tunnin pätkäpäikkäreiden merkeissä. On kai raahauduttava räntäsateeseen pitkälle vaunulenkille, jotta vauva saa nukuttua edes yhden kunnon unipätkän. Tällä hetkellä hän uinuu kuitenkin rintaani vasten Manduca-kantorepussa; kirjoitan tätä postausta saarekkeen ääressä lantio puolelta puolelle heiluen. Joskus tää on tällaista. Joskus on helpompaa. Mutta ei tullut kahden viikon iästä täysiä yöunia nukkuvaa vauvaa tälläkään kertaa, kuten äitini aina muistuttaa minun vauvana tehneen (se ei helpota yhtään).
Kolmikuukautisneuvolassa ihana terveydenhoitajani kysyi minulta, mikä on sellainen asia, josta saan voimaa vauva-arjen kurjina hetkinä, kuten vaikka huonosti nukutun yön jälkeen. Vastasin, että katteeton optimismi. Tämä on osittain luonteenpiirteeni, osittain harjoiteltu elämänasenne. Osittain se varmaan kertoo siitä, etten ole kokenut elämässäni suuria vastoinkäymisiä. Jaksan yleensä uskoa, että asiat järjestyvät ja tulevaisuudessa on tulossa hyviä asioita. Vaikka eihän huomisesta tiedä kukaan, silloin voi sattua jotain maailmaani perustavalla tavalla järkyttävää, joka saa huonosti nukutun yön vaikuttamaan kärpäsenlialta elämän tuulilasissa. Mutta ei sellaista voi jäädä vatvomaan. Optimismi, katteetonkin, on hyödyllisempi asenne.
On kyllä pari muutakin asiaa, jotka auttavat.
Manduca. Kun vauva ei halua olla sylissä, lattialla, sitterissä eikä missään muuallakaan, hän kuitenkin yleensä rauhoittuu Manducaan. En tosin voi silloin istua alas enkä puuhailla mitään kumartelua vaativaa, mutta saammepahan ainakin pienen hengähdyshetken toisistamme, minä ja vauva.
Se, että minulla ei ole Instagramia puhelimessa.
Pepsi Max.
-
Help! Mitä tehdä kukkasipuleille sydäntalvella?
Nyt tarvitsisin hieman neuvoja teiltä. Nimittäin kukkasipulit, ne jotka jäivät syksyllä istuttamatta. Eri tulppaanilajikkeita, laukkoja ja muutama lumikello. Ostin ne alennusmyynnistä marraskuussa ja sipulit saapuivat juuri ristiäisten alla. En heti ehtinyt pistää niitä maahan ja ristiäisten jälkeisellä viikollakin tunsin olevani järjestelyistä niin uupunut, että sipulit saivat odottaa. Sääennuste kyllä näytti jo tuossa vaiheessa lumisadetta, mutta en millään muotoa uskonut, että marraskuinen ensilumi jäisi maahan ja talvi oli todella tulossa.
Toisin kävi. Nyt toivon, että olisin ottanut jostain sen 20 minuuttia, joka istutukseen suunnilleen olisi mennyt. Otti niin paljon päähän, että piilotin avaamattoman sipulipaketin autotalliin pois silmistä ilkkumasta. Siellä ne nyt ovat olleet pari kuukautta (huoneenlämmössä).
Viime päivät ovat olleet todella leutoja ja lumi on päässyt sulamaan laajoilta alueilta. Istutusaltaatkin ovat lähes lumettomat. Olen ollut siinä käsityksessä, että periaatteessa kukkasipuleja voi istuttaa niin pitkään kuin maa ei ole roudassa, vaikka joulukuussa. Entäpä tammikuussa? Kävin kaivamassa paketin autotallista ja saksin sen auki. Minusta sipulit ovat kohtalaisessa kunnossa kurjasta säilytystavastaan huolimatta. Osa on tietysti kuivahtanut ja muutama laukan sipuli oli mätä, mutta suurin osa näyttää melko elinvoimaiselta. Osa on lähtenyt itämään, esimerkiksi parissa tulppaanin sipulissa on paksu 3-4 senttimetrin verso, haittaako se? Voisiko sipulit vielä pistää maahan, jos onnistuisin kaivamaan sinne sopivan kolon? Joudun ehkä sulattelemaan routaa kuumalla vedellä tms. Onko vielä toivoa, että ne sieltä keväällä nousisivat ja kukkisivat?
Jatkokysymys: jos toivoa ei ole, mitä sipuleille kannattaa siinä tapauksessa tehdä? Olen kyllä lukenut ruukkuistutuksesta, mutta meillä ei ole sopivaa viileää paikkaa talvettamiseen. Voisivatko sipulit selvitä ruukkuistutuksessa ulkona? Viimeisenä vaihtoehtona harkitsen sipulien laittamista multaan ja kasvattamista sisällä nyt kevättalvella, mutta kukkisivatko ne, kun kylmää kautta ei ole ollut?
Auttakaa naista mäessä!
-
Tyylitutkalla tammikuussa
Tyylitutkaan viime aikoina osunutta:
- Tommy Hilfigerin säärystimet :: Tutka rekisteröi nämä Stockan mallinuken yllä. Säärystimet oli stailattu collegeneulemekon ja valkoisten tennarien kanssa ja yhdistelmä oli niin herkullisen keväinen, että tyylitutka saattoi tai saattoi olla ostamatta liikkeen viimeisen parin.
- Ted Bakerin tennarit :: Edelliseen liittyen: kyseisellä mallinukella oli nämä kukkakuosiset tennarit.
- Adidas x Marimekko treenitrikoot :: Tyylitutka ei ole ollut erityisen innoissaan Unikon uudesta tulemisesta, mutta Adidaksen ja Marimekon yhteistyömalliston trikoot ovat yllättävän raikas vedos ikonisesta kukkakuviosta.
- Lindexin farkkupusero :: Tyylitutka on hypistellyt tätä Lindexin Holly & Whyte -malliston farkkupuseroa useaan otteeseen. Vaatteen naisellinen mutkattomuus ihastuttaa. Sen sijaan denim on denim ei ihastuta, vaan tyylitutka yhdistäisi tämän vaatteen kaapista löytyvään hiekanväriseen nahkahameeseen tai valkoisiin housuihin, kuten Lindexin kuvassa.
- Pernille Corydonin neliapilakorvikset :: Tutka on luodannut viime aikoina kivoja mutta arkisia hopeakorviksia jokapäiväiseen käyttöön. Pienet onnenapilat ovat kiinnittäneet huomion. Eri suuntiin valoa taittavat lehdet tuovat yksinkertaiseen koruun ripauksen kimallusta.
- Save the Duckin kevyttoppatakki :: Erityisen ankeana talvipäivänä ostarilta bongattu yksinkertaisen tyylikäs asukokonaisuus: farkut + vaalea kevytuntuvatakki + valkoiset tennarit + By Malene Birgerin mustavalkokuosinen käsilaukku. Jos tyylitutka ei ole ihan väärässä, kyseessä oli tämä Save the Duckin hupullinen Daisy-takki.
Huomanette valkoisten tennarien saamien mainintojen määrästä, että räntäsateen keskellä tyylitutka skannailee jo kovasti kevättä!
