-
Mustaa ja luonnonvaloa
Tämänpäiväinen muistotilaisuus oli lämminhenkinen, vaikka surullisesta syystä kokoonnuttiinkin. Pidin kovasti myös siunaustilaisuuden paikasta, Vuorentaan kappelista, joka edustaa 1970-luvun alun arkkitehtuuria. Vaikka oli harmaan sateinen tammikuun päivä, tila tulvi luonnonvaloa monesta suunnasta. Tuli ihan vanhan kotipaikkakunnan nyt jo purettu seurakuntatalo mieleen. Pakko tarkistaa, olisiko voinut olla saman arkkitehdin käsialaa.
En ollut pitkään aikaan ollut hautajaisissa ja lapsille tämä oli aivan ensimmäinen kerta. Vaatekaappissakaan ei ollut mitään tilaisuuteen sopivaa. Tämän Claire-merkkisen mekon ostin Kekäleeltä ja arvelen sille tulevan käyttöä myös muuten kuin surupukuna. Materiaali on helppoa mutta siistiä ja kauniisti laskeutuvaa jerseytä. A-linjainen malli on nykymitoilleni armelias ja 3/4-hihoista pidän aina. Helmikorvakorut olen saanut vuosia sitten blogiyhteistyön kautta, mutta en ole voinut käyttää niitä aiemmin ilman lävistyksiä.
Nyt on vähän takki tyhjä kaikesta tämänpäiväisestä, hyvää lauantai-iltaa toivottelen siis.
2 kommenttia artikkeliin Mustaa ja luonnonvaloa -
Helppoa asumista
Ehkä hieman yllättäen lempinäkymäni tässä kodissa avautuu takan ja pianon välistä ruokailutilaan ja sen ikkunan kautta takapihalle; ei siis suinkaan olohuoneen komealle ikkunaseinälle. Tässä näkymässä rauhoittaa eniten se, että ikkunasta näkyy takapihan puustoa ja kesannolla oleva peltokaitale ja sitä voi hetken kuvitella asuvansa maaseutumaisemmassa miljöössä kuin todellisuudessa asuukaan. Ja toki pidän myös ruokailutilan kalusteista, tuosta Valantin pöydästä ja ruskeista muurahaistuoleista.
Jos arkistoja tarkastelee, sama näkymä on näemmä viehättänyt minua heti alusta asti, siitä, kun tuo pöytä ja tuolit kymmenen vuotta sitten paikalleen kannettiin. En tahdo vieläkään uskoa, että olemme asuneet täällä jo kymmenen vuotta. Kymmenen! Aluksi oli kaksivuotissuunnitelma, rakennetaan keskeneräinen talo valmiiksi ja siirrytään eteenpäin. Mutta niin vain se aika rientää, sitä kotiutuu ja juurtuu ja totta puhuen viime vuosina mielessä ovat olleet enimmäkseen ihan muut kuin asumiseen liittyvät asiat. Olen myös lakannut ajattelemasta, että elämän ongelmat olisivat ratkaistavissa kotia vaihtamalla. Päinvastoin, sitä saattaa helposti luoda itselleen uusia ongelmia.
Tällä hetkellä sitä miettii tarkkaan, mihin haluaa voimavarojaan käyttää. Olin esimerkiksi vuosia katsellut erästä taloa tästä lähistöltä. Kyseessä oli 1930-luvulla klassismin tyyliin rakennettu kivitalo, jossa kaikki tuntui olevan täydellistä: keskeinen mutta maaseutumainen sijainti, iso puutarhatontti, talon koko ja ulkonäkö. Niin, se olisi toteuttanut lantliv-haaveeni ilman muuttoa kauas maaseudulle, siitä olisi saanut kaikki toiveet täyttävän loppuelämän kodin… kunhan ensin olisi tehty valtava remontti kaikkine yllätyksineen.
Viime vuoden lopulla talo oli kuin olikin yhtäkkiä myynnissä. Hintapyyntö oli varsin kohtuullinen, talon huono kunto ja tulevan remontin kustannukset oli asianmukaisesti huomioitu. Ja tiedättekö, ensimmäinen ajatukseni oli, etten jaksa sitä remonttia. Oikein harmitti, että talo tuli lopulta myyntiin. Nopeasti se poistukin markkinoilta, joku onnekas nappasi unelmakotini itselleen. Enää en ole oikein jaksanut edes harmitella asiaa. Tällä hetkellä nautin mielummin asumisemme helppoudesta ja kohtuullisista kustannuksista.
”Kirsikkapuu” on puhkeamassa kukkaan. Suvussa miehen puolella on ollut surua, joten osallistumme huomenna hautajaisiin. Kuullaan pian, blogiystävät.
-
Tiistain asu & talvista on
Neuvolapäivän asua eli aiemman postauksen Odd Molly -neuletakki uuden omistajansa yllä. Alla on hihaton narutoppi ja imetysrintsikat, joiden pitsi saa reilusti näkyä; imetysystävällinen asu, kun tuon topinkin reunan saa helposti vedettyä alas. Neuvolassa oli kaikki hyvin, tyttö kasvaa käyrillään eikä muutakaan murhetta ole ilmaantunut. Samassa yhteydessä oli myös nelikuisen lääkärintarkastus. Voi kun pääsisi itsekin pitämään lastenneuvolaa! Ehkä siihen vielä aukeaa mahdollisuus, sillä neuvola on osa terveyskeskuslääkärin toimenkuvaa. Olen kysellyt kevääksi lähiseudun terveysasemilta amanuenssipaikkaa puuttuvan (vapaavalintaisen) amanuenssipalveluni suorittamiseksi. Täyttä tuntuu olevan, nuoria lääkäreitä jo entuudestaan ohjattavaksi, joten eivät sitten ota tällaista, joka olisi vain neljä viikkoa. Toisaalta voin kyllä hakea yliopiston kautta jotain erikoissairaanhoidon paikkaa, jos oma haku ei satu natsaamaan.
Neuletakki Odd Molly | Farkut ja toppi Zara | Nilkkurit Panama Jack | Imetysliivit Lindex | Kaulakorut Swarovski 
Tammikuussa sitä hakee epätoivoisesti kevään merkkejä. Niiksi kelpaavat vaikkapa marketista ostetut kirsikkapuun oksat, joissa on lupaavat nuput, sekä linnunmunia muistuttavat lakupallot, jotka ovat oikeasti joulumakeisia. Kyllä se taitaa vain olla talvi vielä pitkän aikaa. Seuraavaksi kokeilen, saisinko tytön nukutettua vaunuihin ja menen tekemään taas vaihteeksi lumitöitä. Minusta tuntuu, että naapuritalojen isännät ovat lumikolan kanssa pihalla heti kun taivaalta tulee yksikin hiutale, mutta minun mieheni ei ole koskaan kotona, kun sataa lunta!
-
Iltapalalla
Mukava iltarutiini: kokoonnutaan yhdessä pilkkomaan hedelmiä ja syödään ne granolan ja jogurtin kanssa. Parempi kuin että söisi leipää sekä aamu-, väli- että iltapalaksi. Katsotaan samalla jotain sarjaa, tällä hetkellä joko Simpsoneita tai Latelaa. Myös Yle Areenasta löytyvä Hullu, hullumpi, yläaste oli hauska, tuli ihan takaumat omista yläasteajoista. Vauva-arjessa iltapalarutiini ei toteudu aivan joka ilta mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.
Vauvakin osallistui: kuten rinnuksista voi päätellä, maissinaksut olivat välitön hitti.
Pieni unikaverini tuhisee jo tuossa vieressä; hyvää yötä!
-
Huollettu second hand -ostos ja kuratointihaaveita
Suoritin tänään pienen huollon välipäivinä nettikirpparilta ostetulle Odd Mollyn Canna-puuvillaneuletakille. Viimeaikaiset seikkailuni second hand -markkinoilla ovat tuottaneet sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä. Tämäkin vaate oli periaatteessa ehjä ja puhdas mutta tuoksui minun nenääni voimakkaasti huuhteluaineelta tai joltain muulta hajusteelta. Tuoksu onneksi hävisi pesussa. Usein tuote myös näyttää livenä huonokuntoisemmalta kuin myyntikuvissa ja niin oli tämänkin neuleen laita. Siinä oli esimerkiksi pinnassa paljon nukkaa, jota puuvillaneuleisiin ilmaantuu herkästi pesujen myötä. Käsittelin vaatteen kauttaaltaan nypynpoistajalla ja ilme kirkastui aika lailla. Samalla napsin pois ompelelankojen törröttäviä päitä ja lopuksi vielä prässäsin vaatteen huolellisesti. Neuleesta tuli oikein soma, kuin uusi.
Vaatteiden ostamisen ja myymisen käytettynä ennustetaan olevan myös alkavan vuoden megatrendi. Niinikään second hand -tuotteiden kuratoinnin – jotta haluamansa löytää ehjänä, huollettuna ja oikean kokoisena – ennakoidaan olevan suosittua. Olisikin hauska (jos olisi aikaa) leikkiä hetki putiikinpitäjää kokoamalla jonkun tai joidenkin merkkien vaatteista pieni second hand shop. Esimerkiksi Odd Mollyn viime vuosikymmenen vaatekappaleet olisivat oiva kohde, materiaalia on paljon tarjolla kohtuuhintaan. Huollettuna, silitettynä ja kauniisti kuvattuna tuotteista saisi koottua visuaalisesti herkullisen valikoiman. Toisaalta viime aikoina moni merkki on ottanut ohjat omiin käsiinsä ja alkanut pyörittää tuotteidensa second hand -markkinapaikkaa, esimerkiksi Marimekko ja Filippa K. Polarn O. Pyret puolestaan ottaa vastaan käytettyjä vaatteitaan myymälöissään ja myy ne eteenpäin. Luonnollisesti muualtakin kuin vaatemarkkinoilta löytyy vastaavia esimerkkejä, päällimmäisenä tulee mieleen Artek 2nd Cycle ja tuoreena tulokkaana Ikea.
Asukuvia en ehtinyt ennen illan pimenemistä ottaa, mutta ehkäpä ensi viikolla. Uuteen viikkoon ja arkeen, blogiystävät!
-
Terveiset siivouspäivän keskeltä
Matto on kannettu ulos ja kuusestakin osa koristeista riisuttu, mutta muuten siivouspäivä etenee pienen työnjohtajani tahdissa. Joulukoristeiden ohella olen siivonnut jäljellä olevia joulukonvehteja, kröhöm, mahaani. Viime päivinä vauva on nukkunut hyvät, pitkät päiväunet keskellä päivää (kiitos RockIt), mutta juuri tänään unet jäivät odotettua lyhyemmiksi. Ehkä mies vie vauvan lenkille töistä tultuaan ja minä saan ainakin havunneulaset imuroitua.
Kukkakuvioinen body POP:in kevätmallistoa.
Esineisiin tarttuminen ja niiden vieminen suuhun on tämän hetken kiinnostavin juttu. Tosin usein käy niin, että esine katoaa jonnekin ja imeskeltäväksi jää oma nyrkki. Ensi viikon ostoslistalla on tukevakahvainen nokkamuki ja pussi maustamattomia maissinaksuja, jospa nekin löytäisivät tiensä ääntä kohti. Ajattelin, että maissinaksut olisivat helppo ja turvallinen tapa aloitella sormiruokailua, nehän käytännössä sulavat heti suuhun jouduttuaan. Millaista sormiruokaa te olette tarjonneet aivan pienille vauvoille?
Siivouspäivä jatkuu tyttöä Manducassa kanniskellen, hei huomiseen!
-
Laiska loppiainen
Parin puuhakkaan päivän jälkeen tänään on ollut sellainen olo, etten oikein jaksaisi mitään. Olen ihan… loppiainen. Ehkä joku muukin jakaa siellä tunteen, että paluu arjen rutiineihin juhlasesongin jälkeen on tervetullut. No, pari päivää joululomaa vielä, ainakin jos elätte kouluarjen tahtiin. Viikonlopulle jäi kaikki se, mitä olin suunnitellut tekeväni tänään: tuon villalankamaton imurointi ja tuuletus lumihangessa, kuusen purkaminen ja kanto ulos, joulukoristeiden pakkaaminen ja yleinen järjestely joulun jäljiltä, alakerran imurointi ja lattioiden pyyhkiminen…
Ensi viikko pyörähtää käyntiin nelikuisneuvolalla ja sen jälkeen voidaankin aloittaa maistelemaan kiinteitä ruokia. Nykysuositus on tosiaan se, että kiinteitä voi aloittaa neljän kuukauden iässä ja puolen vuoden iässä olisi hyvä olla jo jonkinlainen ateriarytmi. Uskon, että meillä kiinteät saavat hyvän vastaanoton. Vauva on jo jonkin aikaa ollut hyvin kiinnostunut siitä, mitä me muut pistämme suuhumme, jopa siinä määrin, että olen tuntenut oloni hieman syylliseksi syödessäni jotain hänen nähtensä.
Hyvää loppiaisiltaa sinne! Minä menen tekemään pizzataikinan, joka olisi pitänyt laittaa tulille jo pari tuntia sitten.
-
Pakkaspäivä Hyvinkään Sveitsissä
Tämä päivä vierähti poikien kanssa rinteessä Hyvinkään Sveitsissä. 12 astetta pakkasta oli aika rapsakka lukema lasketteluun, mutta parin tunnin verran jaksoimme kuitenkin rinteitä kuluttaa. Kirkkaassa säässä avautuvat maisemat kruunasivat ulkoilupäivän. Pidän paljon Sveitsin meiningistä, hiihtokeskuksen kehittämiseen on todella panostettu viime vuosina. Rinteet saatiin tällä kaudella auki heti ensimmäisten pakkasten saavuttua ja mekin ehdimme käydä avaamassa laskettelukauden jo joulukuun puolella. Kahviota on laajennettu lasitetulla terassilla, jonka lämpölamppujen loisteessa tarkeni istua munkkikaakaolla jopa tänään.
Saapa nähdä, tuleeko tänä vuonna lähdettyä Rukalle laskettelmaan. Periaatteessa lomaviikko sitä varten on jo korvamerkittynä, mutta olemme viivytelleet majoituksen varaamisen kanssa. Jos olemme reissussa vain perheen kesken, se tarkoittaa käytännössä sitä, että toinen meistä vanhemmista hoivailee vauvaa mökillä tai kylässä ja toinen on poikien kanssa rinteissä. Vähän tylsää, jos emme pääse lomailemaan yhdessä. Entä jos lähtisikin johonkin perheystävällisempään kohteeseen, uima-altaan reunalle…
-
Neljäkymmentäneljä
Ja taas oli se hetki vuodesta: syntymäpäiväni. Aamulla odottelimme vauvan kanssa sängyssä aamiaistarjotinta. Tai minä odotin, vauva oli aidosti yllättynyt huoneeseen saapuneesta laulavasta kulkueesta. Olin jo edellisenä iltana päättänyt, että suhtaudun päivään iloisin mielin ja kiitollisena siitä, että olen saanut nähdä elämää jo 44 pallonkierron verran. Aina syntymäpäivä tai sen ajankohta ei ole ollut kovin hauska. Juhlana se on jäänyt joulun ja uudenvuoden varjoon. Ja kun opiskeluaikana olisi halunnut bilettää, olivat kaverit tipattomalla tai detoxilla tai reissussa tai mitä milloinkin. Mutta ikäkriisejä en ole oikeastaan joutunut potemaan. Elämä on edennyt omalla painollaan ja aina on ollut jotain mielenkiintoista meneillään. Nyt pienen vauvan äitinä tuntuu yhdentekevältä sekin, että kohta olen lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä.
Synttäripäivää ei vietetty tälläkään kertaa suurin juhlallisuuksin: mies teki töitä ja minä taisin lähinnä siivota. Illalla kävimme kuitenkin ”kylillä” eli syömässä Jumboon viime keväänä avatussa Deliberissä. Jaksan aina ilahtua, kun kotikaupungin ravintolatarjontaan ilmaantuu jotain uutta. En ole varma, miten te muun Suomen väki hahmotatte pääkaupunkiseudun, mutta tämä tosiaan koostuu yhden pääkirkon sijaan neljästä kaupungista ja vielä useammasta pienestä keskuksesta. Itse käyn nykyään varsin harvoin Helsingin keskustassa – saattaa mennä kuukausiakin, ettei asiaa ole Ilmalaa etelämmäksi.
deliberin kantarellirisotto 
Deliberissä oli mutkaton meiniki, hyvää ruokaa ja sijainti Stockmannin kyljessä erinomainen. Tavaratalon pääty oli pitkään remontissa, eivätkä tilat aluksi näyttäneet kovin houkuttelevilta. Nyt kun lopputulos on kuoriutunut vanerien ja pressujen takaa, voi todeta, että uudistus on ollut onnistunut. Herkkua ja Akateemista kirjakauppaa on tosin edelleen ikävä, taannoisesta Fazerista puhumattakaan.
Nyt painan kuitenkin läppärin kannen kiinni ja painun pehkuihin. Huomiseen!
