-
Riippuvalaisin korkeaan tilaan
Hip hei, kävimme tänään ostamassa olohuoneen kattovalaisimen! Tämä sisustusostos on ollut harkinnassa jo kauan ja yhtenä hidasteena on ollut miehen ja minun sisustusmakujen eroavaisuus: on vaikea löytää ratkaisuja, jotka miellyttäisivät molempia. Toisaalta kiirettä ei ole ollut, sillä olohuoneen valaistus on hoitunut himmennettävillä halogeenispoteilla, joita katossa on useita. Vaihtoehtoja ehdittiin siis pallotella pitkään, mutta tällä kertaa se kannatti, eikä lopputulos ole kompromissi kummallekaan.
Kokosin tähän postaukseen muutamia vaihtoehtoja, joita matkan varrella on katseltu. Meillä etsinnässä oli siis suurikokoinen moderniin kotiin sopiva riippuvalaisin, jonka halkaisija olisi vähintään 80-90 cm. Vaihtoehtoja on kyllä runsaasti, mutta tähän kokoluokkaan tultaessa myös budjetti usein kasvaa. Meille on nyt tulossa yksi allaolevista valaisimista, arvaatteko mikä?
Ylhäältä vasemmalta: 1) Globen Lightningin ’Mandrino’ 2) Nemon ’Crown Major’ 3) Nuuran ’Apiales 18’ 4) Luceplanin ’Stochastic 72’ 5) Muranon ’Market Set Screen XXL’ 6) Flosin ’Zeppelin 1’ 7) Marsetin ’Discoco 132’ 8) 101 Copenhagenin ’Drop Bulp Chandelier’
Tässä vielä vanha laajakulmaobjektiivilla otettu olohuonekuva muistuttamaan, minkälaiseen tilaan valaisinta ollaan oltu hankkimassa. Seuraava pähkäilyn aihe tuleekin olemaan, mille korkeudelle valaisin asennetaan. Laitetaanko se niin, että se näkyy ulos ylemmistä ikkunoista vai matalammalle ikään kuin ensimmäisen kerroksen valaisimeksi? Ehkäpä jonkinlainen välimuoto näistä on paras?
2 kommenttia artikkeliin Riippuvalaisin korkeaan tilaan -
Laatta ja valaistus uudistuneessa keittiössä
Onneksi on enää viisi päivää talvipäivänseisaukseen ja valon lisääntymiseen. Sama virsi bloggaajilta joka vuosi, tiedän. Mutta kuvaaminen on aivan mah-do-ton-ta tähän aikaan vuodesta. Nämäkään kuvat eivät ole mitään pikaräpsyjä, vaan jalustalta jopa useiden sekuntien valotusajalla hartaasti hioen otettuja. Halusin kuitenkin tänään kuvata keittiötä ja tuota taustatilan uutta laatoitusta, josta nähtiin ensivilkaisu jo kesällä. Laatta on siis Laattapiste Collecionin Valentina marmorinvalkoisin saumauksin. Hauskaa kyllä, keittiömme on tiettävästi inspiroinut ainakin yhden samanlaisen valinnan: eräs vanha tuttava oli löytänyt kesäiset kuvani ja otti yhteyttä pyytääkseen laajempia kuvia keittiön laatoituksesta. Siitä sain vihdoin aiheen pyytää hänet perheineen iltateelle. Olisi ehkä ollut syytä tehdä niin jo aiemminkin, sillä olemme asuneet tällä samalla alueella jo vuosia. Muutama viikko sitten sain kännykkään kuvat samasta laatoituksesta heidän keittiössään ja hyvältä näytti!
Seinävalaisinideoita kyselin teiltäkin Instagramissa – lopulta ratkaisu oli varsin turvallinen Artemiden Tolomeo Faretto. Varrellinenkin Tolomeo oli harkinnassa, mutta mies pyysi minua selittämään, miksi siinä pitää olla varsi, enkä osannut vastata hänelle. Ja joo, tiedän, että valaisin on asennettu ikään kuin ylösalaisin. Useimmiten valaisin nähdään toisin päin, mutta näinkin se on mahdollista asentaa (jos ihan tarkkoja ollaan, pakkauksesta ulos ottaessa valaisin on pahvisapluunassaan juuri tässä asennossa). Meillä asennustavan määritteli se, että sähköt oli vedetty tuohon nimenomaiseen kohtaan seinässä ja jos valaisimen olisi asentanut toisin päin, varjostin olisi tullut liian korkealle.
Vuodenajalle paljon todenmukaisempaa olisi kuvata keinovalaistuksessa, sillä tällaisinahan me kotejamme tällä hetkellä katselemme. Keittiön uudistuksen yhteydessä vaihdettiin myös suuri osa valaistuksesta. Seinäkaappien alla olevat kolmiovalaisimet vaihtuivat pieniin upotettuihin led-spotteihin ja myös katon halogeenispotit vaihdettiin ledeihin. Valaisimet hankittiin Led Storesta, jonka tuotteita ja palvelua voin lämpimästi suositella. Vanhoja kuvia keittiöstä löydät esimerkiksi tästä postauksesta.
Mutta hei, mitä sinne kuuluu? Hukutteko joulukiireisiin tai ihan vain tähän pimeyteen? Miltä keittiö näyttää? Onko Tolomeo sittenkin ylösalaisin?
-
Roger la Borden joulukortit & jouluremontin tila
Yhdessä jouluasiassa olen tänä vuonna ollut ajoissa: tilasin joulukortit jo marraskuun puolella. Tehtävä oli helppo, sillä tiesin tänäkin vuonna haluavani Roger la Borden eläinaiheiset laserleikatut kortit. Suomessa näitä jälleenmyy ainakin Putinki omassa verkkokaupassaan. Jossain vaiheessa joulukorttien lähettäminen tuntui täysin tarpeettomalta, onhan nykyään kaikenlaiset somekanavat, sähköpostit ja pikaviestipalvelut. Olen kuitenkin pikkuisen peruuttanut ja nykyään lähetän muutaman joulukortin, lähinnä vanhemman polven sukulaisille, omille kummivanhemmillemme ym. En odota, että kukaan lähettäisi kortteja meille, mutta iloitsen tietysti jokaisesta joulutervehdyksestä, joka laatikkoon kolahtaa.
Ehkä jossain vaiheessa laajennan taas joulukorttien jakelua. Hidas viestintä on alkanut kovasti viehättää, sillä piirit tuntuvat vähän väliä kärähtävän jatkuvan läsnäolon vaatimuksesta ja tarpeettomien viestien tulvasta. Välillä olen poistanut Whatsappin kännykästä kokonaan, mutta se on kieltämättä aika extremeä. Some on jäänyt vähemmälle, tällä hetkellä keskityn mielummin blogiin enkä edes oikein tiedä, mitä Instagramiin postaisin.
Perinteinen valkoisten hyasinttien ja tuikkukynttilöiden asetelma ruokapöydällä muistuttaa ensimmäisestä joulusta tässä kodissa yhdeksän vuotta sitten. Harmoniasta ei silti ole tietoa, vaan kuvat olohuoneen puolelta paljastavat tämänhetkisen tilanteen:
Alakerran laatoitustyön jälkipuuhina on ollut vielä jäljellä seinien paikkamaalaus. Meillä ei ollut alunperin halua ja tarvetta maalata koko olohuonetta tuonne kuuden metrin korkeuteen asti, mutta aika pian maalaustöiden alettua kävi ilmi, että siltä ei vältyttäisi. Talon mukana saamissamme asiakirjoissa luki, että valkoiset seinät on maalattu Tikkurilan värikartan sävyllä Paperi, joten hankimme sitä korjausmaalaamiseen. Uusi maali on kuitenkin selvästi harmaampi ja lämpimämpi kuin seinien alkuperäinen sävy, joten kaikki pinnat vaativat kaksinkertaisen uudelleenmaalauksen, eikä olohuoneen seinän keskelle tietenkään voinut jättää rantua, jossa väri vaihtuu.
Oli kyse sitten siitä, että alkuperäinen väri ei ollutkaan Paperi tai että sävy on muuttunut ajan saatossa – samapa tuo. Tuskin olisimme muutenkaan pystyneet paikkamaalaamaan vain seinän alaosaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, kunhan tikkaat pysyvät pystyssä. Uusi sävy on nimittäin paljon parempi kuin vanha ja sointuu hyvin yhteen listavalkoisen kanssa.
-
Kapeaa ja leveää
Mitä kuuluu? Täällä on ollut varsin vauhdikasta viimeisten opintojen, töiden ja jouluremontti 2021:n parissa (meillähän on ollut viime aikoina käytännössä koko ajan jokin paikka revittynä auki, mutta nyt näyttää siltä, että vuoden kestänyt ehostustyö on vihdoin tulossa päätökseensä). Tulin kuitenkin kirjoittamaan nopean tervehdyksen asukuvien merkeissä ennen töihin lähtöä. Pusero ja housut ovat molemmat Samsoë & Samsoën mallistoa. Sifonkipaitaa rakastan mutta housujen suhteen olen vähän kahden vaiheilla. Ovathan ne mukavat ja varmaan trendikkäätkin mutta hieman turhan väljät kuitenkin makuuni. Silti niitä on tullut pidettyä kun ne kerran tulin ostaneeksi -ajatuksella.
Pakkasen hellittäessä pärjää taas villakangastakilla, jonka olen kaivanut kaapin perukoilta aktiivikäyttöön. Olen ostanut tämän italialaisen kashmirvillatakin joskus 2000-luvun alkuvuosina Ajattaresta, muistatteko Forumin legendaarisen takkiliikkeen? Iso harmi, että se lopetti! Takkimuoti on tällä hetkellä kuten nuo housutkin – väljää ja suurikokoista, mutta tämä takki on malliltaan klassisen kapea. Luulen, että se tulee olemaan käytössäni vielä toisetkin 20 vuotta.
Siinäpä se, palaan pian jouluisempien kuulumisten kera!
-
Kierrätystavaraa kattaukseen: messinkiset kynttilänjalat
Sisustus- ja kattauskuvissa on jo useamman vuoden ajan vilahdellut eriparisia, yleensä messinkisiä kynttilänjalkoja. Vaikka en muuten oikein innostu eriparisuudesta vaan olen vähän turhankin mätsääjä niin sisustuksessa kuin pukeutumisessa, tämä boheemi trendi on näyttänyt minusta aina tosi kivalta. Ideana on, että kynttilänjaloissa on yhteinen muotokieli ja materiaali mutta ne eivät ole samaa sarjaa. Aika moni muukin näyttää ihastuneen messinkisiin kynttilänjalkoihin, sillä en ole onnistunut löytämään niitä kirppiksiltä. Sen sijaan Toriin niitä tipahteli myyntiin tasaisin väliajoin, kun muutama viikko sitten ryhdyin vahtaamaan sitä.
Minulla on nyt viiden kynttilänjalan kokoelma ja luulenpa, että tältä erää päätän keräilyn tähän (pariton määrä toimii asetelmissa yleensä paremmin). Erityisesti ajattelin näitä tuomaan lämpöä joulukattaukseen mutta varmasti kynttilänjalat päätyvät olemaan tavalla tai toisella esillä koko talvikauden.
Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille, viettäkää fredagsmys minunkin puolestani, sillä lähden tästä taas laajentamaan mukavuusaluettani iltapäivystykseen. Tai olkaa kiltisti pikkujouluissa, niin ei kohdata!
-
Kukkasipuleita ja kakaduja
Leudon syksyn vuoksi kukkasipuleilla ei ole ollut kiirettä multaan, mutta ensi viikon ennuste näyttää siltä, että nyt voisi olla hyvä hetki istuttaa. Viime vuonna laitoin maahan tummanvioletteja ja valkoisia tulppaaneja, narsisseja ja laukkoja. Silloin jäin harmittelemaan, etten pistänyt joukkoon mitään varhaisempia kukkijoita. Tästä viisastuneena hankin tänä vuonna tulppaanien kaveriksi tähtilumikelloja, joiden pitäisi ponnistaa maasta heti lumen sulaessa. Krookuksiakin ostin, mutta pohdin vielä, mihin laittaisin ne. Haluaisin sijoittaa ne nurmikolle, jossa ne voisivat rauhassa levitä, mutta tontillamme vierailee valitettavasti rusakkoseurue, joka varmasti pistelisi ne poskeensa. Sen sijaan corten-istutusaltaissa olevia tulppaaneja ne eivät löytäneet viime vuonna. Varmuuden vuoksi ajattelin kyllä suojata istutusaltaat verkolla ensi talveksi. Onko teillä ideoita, missä tai miten krookukset olisivat jänöitä suojassa?
Laukat ovat ymmärtääkseni monivuotisia. Ehkäpä joku edellisvuotisista tulppaaneistakin jaksaa kukkia keväällä, mutta takeita siitä ei ole. Olin niin tyytyväinen viime vuonna valitsemiini lajikkeisiin, että ostin nyt käytännössä saman satsin. Mukana on siis tummia ’Queen of the Night’-tulppaaneja ja muutama valkoinen liljamainen ’White Triumphnator’. Valkoinen ripsureunainen ’Honeymoon’ oli viime vuonna suosikkini, joten otin sekä niitä että ’Cummins’-lajiketta, jossa on violetti kukka valkoisella ripsureunalla. Papukaijatulppaanit jätin tällä kertaa hyllyyn, sillä niistä vain osa iti keväällä ja loputkin kukkivat aika vaisusti.
Ostin kukkasipulit tänäkin vuona Jyväskylän Viherlandiasta. Viime vuonna tilasin ne verkkokaupan kautta mutta tänä vuonna kävin tutustumassa valikoimaan paikan päällä, kun olimme syyslomalla käymässä kotiseudulla. Muistan hyvin, kuinka pienenä tyttönä olin joskus äidin mukana puutarhaostoksilla Viherlandiassa. Suuri talvipuutarhamainen myymälä kahviloineen oli todellakin aikaansa edellä 80-luvun Keski-Suomessa. Lähtiessä kerroin kassalla pojilleni, kuinka myymälässä oli jopa puhuva papukaija, silloin kun olin pieni. ”Kyllä Kalle edelleen on täällä, se on nyt nelikymppinen”, totesi myyjä.
Totta kai meidän oli siinä tapauksessa mentävä takaisin ja etsittävä Kalle-kakadu käsiimme. Kallella oli onneksi suurempi häkki kuin lapsuusmuistoissani ja se oli saanut myös naapurin, Roosan. Yrityksistä huolimatta Kalle ei kuitenkaan suostunut esittelemään puhetaitojaan meille. Totta puhuen en muista, että Kalle olisi aiemminkaan tavatessamme ollut juttutuulella, mutta ehkä se ei mielellään ventovieraille avaa suutaan. Olipa silti mukava visiitti, käykäähän pyörähtämässä Viherlandiassa, jos liikutte sillä suunnalla!
-
Millaisia ovat tulevaisuuden vaatteet?
Näin isänpäivän jälkeen tuntuu luontevalta alkaa vähitellen tunnelmoimaan joulua. Joulu tuntuikin saapuneen etuajassa, kun sain tädiltäni paketin, jossa oli hänen luotsaamansa vaatemerkki Kuusaman tuotteita. Kuusama on vastuullista designia, jossa otetaan huomioon vaatteen valmistuksen ympäristövaikutukset aina materiaalien ekologisuudesta käyttöikään ja kierrätettävyyteen. Elokuvissa tulevaisuuden vaatteet ovat aina jotain avaruussukkapukuja, mutta ehkä tulevaisuuden vaatteet ovatkin rentoja ja helposti puettavia mekkoja. Sellaisia, jotka sopivat käyttäjälleen vuodesta toiseen ja jotka voit helposti lainata kaverille. Niiden materiaalit voidaan kierrättää viimeiseen langanpätkään. Ehkä uudet vaatteet valmistetaan lähes poikkeuksetta kierrätysmateriaaleista ja tekstiilien kierrätys on meille samanlainen itsestäänselvyys kuin alumiinijuomatölkkien palauttaminen kauppaan.
Tulevaisuuden vaate on sellainen, jonka osaat korjata helposti ja nopeasti itse. Tai ainakin ompelija pystyy korjaamaan sen työpäiväsi aikana, ja tulevaisuudessahan korjausompelimoja on yhtä tiheässä kuin parturi-kampaajia nykyään.
Kenties tulevaisuudessa ei ole erikseen koti- ja työvaatteita. Etätyö videopalavereineen on avannut työkontakteille näkymät olohuoneisiimme ja kotigarderobeihimme, joten miksi enää tälläytyisimme neuvotteluhuonetta varten? Tulevaisuuden vaatteet tuntuvat hyvältä päällä kaikenlaisissa tilanteissa ja lempivaatteeseen saa pukeutua vaikka joka päivä. TV-kasvon ei tarvitse ostella mekkoja vain sen vuoksi, että joka illalle olisi esiteltävissä eri kolttu.
Tässä siis avaruusajan nainen Kuusaman Anno-mekossaan matkalla tähtiin… tai ainakin joulutähtiin. Tuikkivaa uutta viikkoa, rakkaat lukijat!
-
Isänpäivä Gustavelundissa
Hyvää isänpäivän iltaa! Täällä on takana varsin perinteisissä merkeissä vietetty isänpäivä. Parasta oli, että olimme kaikki kotona ja vapaalla tänä sunnuntaipäivänä. Päivä käynnistyi sänkyyn kannetulla aamupalatarjottimella ja lasten liikuttavilla isänpäiväkorteilla. Ajoissa toimitetut merkkipäivälahjat eivät kuulu erityistaitoihini, joten puolisolleni ostamani isänpäivälahja on edelleen postissa, mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa.
Päivällä suuntasimme lounaalle Tuusulanjärven rannalle Gustavelundiin, jossa olemme joskus aiemminkin olleet isänpäivänä. Gustavelundin kartanon maille vuonna 1965 valmistuneen hotellin päärakennus on tämän ajan arkkitehtuurista kiinnostuneille must visit. Sisustuksessa on tallella alkuperäinen tunnelma ja kalusteissa 1900-luvun designklassikoita Aallosta Bertoiaan. Suosittelen retkeä vaikkapa ravintolan lauantaibrunssille.
Loppupäivä vierähti pihakalusteita varastoon viedessä ja trampoliinia purkaessa. Nyt voi talvi tulla, mielellään runsaslumisena, jos minä saan valita.
Onnittelut vielä kaikille isille ja erityisesti omalle isälleni, joka on yksi tämän blogin uskollisimmista lukijoista!
-
Suppilovahverometsään ehtii vielä
Vaikka pari postausta taaksepäin hehkutin marraskuun mahtavuutta, tulee tämä talviajan iltapäivän nopea hämärtyminen silti lievänä järkytyksenä joka vuosi. Oma vinkkini pimeästä vuodenajasta selviytymiseen on: ulkoile päivänvalossa aina kun voit, mieluiten joka päivä. Tiedän hyvin, ettei monella ole tähän mahdollisuutta, kun kaikki valoisa aika vietetään työpäivinä sisätiloissa, mutta ehkä pieni happihyppely lounastunnilla tulisi kyseeseen? Vuorotyökuvion ansiosta minulla on ollut onneksi mahdollisuus livahtaa päivisin ulos niin arkena kuin viikonloppunakin. Tänään nappasin korin ja suunnistin lähimetsään katsomaan, vieläkö suppilovahveroita olisi tarjolla. Ja olihan niitä.
Suppilovahverot ovat tällaisen hitaasti syttyvän sienestäjän ystäviä. Kausi alkaa jatkuu ainakin täällä etelässä lumentuloon asti ja jotkut väittävät keränneensä satoa jopa vuodenvaihteen jälkeen. Vaikeinta on ensimmäisen suppiksen löytäminen – sen jälkeen yleensä löytää ympäristöstä kymmenittäin lisää. Itse asiassa ihan ensimmäisenä kannattaa katsoa jalkojensa alle, ettei ole epähuomiossa tallannut saalista. Omat suppispaikkani sijaitsevat kuusivaltaisessa, kosteassa sekametsässä, erityisesti pohjoiseen viettävät rinteet ovat yleensä riittävän varjoisia ja kosteita.
Sienestysharrastukseni alkoi kolme vuotta sitten (raportoin siitä silloin tietysti blogiin). Tänä syksynä katsoin vihdoin olevani riittävän vakiintunut sienestäjä hankkiakseni tällaisen jakoseinällä varustetun korin ja sieniveitsen, jonka päässä on harja puhdistamista varten. Repertuaarini ei ole erityisen laaja ja rajoittuu lähinnä tatteihin ja vahveroihin, mutta kenties siinä on laajemman sienimaun alku?
En ole myöskään ryhtynyt säilömään sieniä, vaan syön ne muutaman päivän sisällä poimimisesta. Suppisten kausi on pitkä ja poimintapaikat lähellä, joten niitä tulee käytyä keräämässä useampaan otteeseen. Yleensä ne päätyvät pastaksi sipulin, lehtipersiljan ja parmesaanin kanssa. Nam!
