-
Siivoamisen loppumaton tarina
Pahoittelut, että olen ollut niin laiska bloggaaja viime päivinä. Tuntuu, että lomalta palattuamme olen vain käynyt töissä, lukenut erääseen tenttiin, hoitanut vauvaa ja siivonnut. Yksi sottapytyistä on kuopuksemme, jonka ruokailun jäljiltä pitää kuurata yksi ruokapöydän nurkka, syöttötuoli, lattia, syöttäessä käpälöidyt ”harhautuslelut” sekä tietysti myös itse ruokailija. Olin unohtanut, kuinka sotkuista ruokailu tässä iässä on.
Niin, siivoaminen on viisihenkisessä perheessä neverending story, eikä se, että siivoan koko ajan, tarkoita sitä, että meillä olisi aina siistiä. Joitain vuosia sitten meillä kävi siivoojat kerran viikossa, ja vaikka oli tietysti ihanaa tulla jonkun toisen kuuraamaan kotiin, ei se täysin vapauttanut (ainakaan minua) siivoamisen taakasta. Koti piti tietysti järjestellä siivoojien tuloa varten ja lopulta ostettu palvelu oli lähinnä viikkoimurointi, vessojen kuuraus ja pölyjen pyyhkiminen – kaikki perustavanlaatuisempi piti tehdä itse jossain välissä. Ehkä olisikin parempi ostaa silloin tällöin täsmäpuhdistus pesutiloille, keittiölle, ikkunoille tms.?
Tai esimerkiksi jääkaapille. Putsasin sen pari päivää sitten ja näistä ojennuksessa olevista hyllyistä kehtaan jopa ottaa kuvan blogiin. Tuntuisi kyllä aika henkilökohtaiselta päästää joku siivoamaan jääkaappi!
Illuusiota siisteydestä edesauttaa se, että kodin avainkohdat ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Meillä sellainen on esimerkiksi keittiön saareke, jonka yritän pitää mahdollisimman vapaana ylimääräisestä ryönästä. Tämäkin kuva tosin paljastaa, kuinka tuolien selkänojan ja mustan lipaston etuosat kaipaisivat pyyhkimistä. Niin kuin sanoin, neverending story.
Kuullaan taas pian tämän kaiken keskeltä!
2 kommenttia artikkeliin Siivoamisen loppumaton tarina -
Näkemiin talvi
Kotona taas. Rukan helmeilevät hanget jäivät taakse ja täällä etelässä odotti orastava kevät. Tänään onkin sopivasti kevätpäiväntasaus ja vaikka edessä on vielä varmasti kaikenlaisia kelejä, mieli siirtyy nopeasti muihin asioihin kuten pihaan ja puutarhaan, kodin keväisempään ilmeeseen ja tietysti kevätpukeutumiseen. En taida enää tarkemmin kirjoitella reissustamme mutta aiempia kokemuksia ja vinkkejä olen jakanut postauksissa Lapsiperhe Rukalla – seitsemän päivän talvi sekä Reppu selkään ja Rukalle – seudun helpot retkikohteet. Kuusamon vaarat ovat kyllä vieneet sydämemme ja pohdimme, että voisimme taas kesäksi ottaa viikon mökkimajoituksen Rukalta tai jostain sen lähistöltä.
Ostin itselleni tällä kertaa matkamuiston – tosin vähän pakon edessä. Yhtenä päivänä huomasin kadottaneeni toisen korvakoruni, eikä minulla ollut mukana muita korviksia. Koska ensimmäisen vuoden aikana lävistysten otosta ei kannattaisi olla pitkään ilman korua, marssin kylän matkamuistopuotiin ja ostin itselleni nämä hopeiset lumihiutaleet. Muistan, kun taannoisessa Adalmina’s Secret -blogissa hankittiin reissuilta muistoksi Tiffanyn hopeakoruja ja se oli minusta silloin aivan supereleganttia. Ehkä tästä voisi tulla minun reissuperinteeni: uudet korvakorut kustakin kohteesta (vantaalainen budjettiversio Adalminan perinteestä).
No tuskinpa kuitenkaan. En ole reissuilta hankittavan rihkaman perään eikä Anna-Katrinkaan viimeaikaisissa kohteissa ole tainnut olla Tiffanyn liikettä.
Nyt jatkan matkalaukkujen purkamista ja pesukoneen pyöritystä. Keitän itselleni vielä toisenkin pannullisen kuumaa teetä, sillä korvisten lisäksi näytän tuoneen tuliaisena muhevan flunssan, atshii!
-
Postikortti hiihtolomalta
Terveiset täältä lumisesta Kuusamosta! Päivän ihmeellinen, vastasataneesta lumesta heijastuva valo tallentui näihin kuviin postikortinomaisella tavalla. Säät ovat olleet pääasiassa suosiolliset ja päivät ovat kuluneet pitkälti rinteissä. Toinen meistä vanhemmista jää tietysti mökille vauvan kanssa, mutta mikäs täälläkään on päivää viettäessä, kun parvekkeelta aukeaa tällaiset näkymät. Olen niin tyytyväinen, että tulimme tänne, vaikka matkaan lähteminen vaati etenkin näin vauvaperheessä aimo annoksen viitseliäisyyttä. Yksi päivä meni pakkaamiseen ja toinen tänne ajamiseen – minä ajoin, mies tuli lasten kanssa lentäen perästä. Paluumatkalla vaihdamme rooleja.
Majoituksemme on kelohonkamökki (tai sellaisen puolikas), joka muistuttaa hyvin paljon sitä mökkiä, jota aiemmin olemme vuokranneet. Koska se ei tänä vuonna ollut saatavilla, etsimme tämän vuokratuvan Lomarenkaan kautta. Mökissä on kaksi makuuhuonetta ja parvi – pojat ovat vallanneet parven ja matkalaukkujemme vaatevuoret toisen makuuhuoneen – ja se sijaitsee tallausmatkan päässä Vuosselin hisseistä. Tästä on ollut kätevä vaunutella lounaalle Ski Bistroon ja hiihtoladuillekin pääsee aivan vierestä.
Nyt loppuvat rivit tästä postikortista ja peti kutsuu, mutta kuullaan pian taas!
-
Reppu selkään ja Rukalle – seudun helpot retkikohteet
Kaupallinen yhteistyö AddNature-verkkokaupan kanssa
Ensi viikolla vietämme odotettua talvilomaa Rukalla. Tämä on neljäs kerta, kun olemme siellä laskettelemassa koko perheen voimin; lisäksi olemme olleet mökkimajoituksessa kerran kesälläkin. Pidämme Rukassa sen hyvistä palveluista ja monipuolisista rinteistä ja laduista. Parasta on kuitenkin sijainti. Etäisyys täältä Vantaalta on sellainen, että ajomatka taittuu mukavasti yhdessä päivässä. Toki pohjoiseen pääsee myös junalla tai lentokoneella, mutta perillä on kuitenkin kätevää olla oma menopeli. Lisäksi meillä on tavannut olla mukana sellainen keko varusteita, että niiden kuljettaminen ilman omaa autoa olisi hankalaa.
Tällä kertaa olemme ensimmäistä kertaa liikkeellä uudella kokoonpanollamme eli mukana on puolivuotias pikkusisko. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rinteeseen emme pääse koko porukalla, vaan toinen vanhemmista on poikien kanssa laskemassa ja toinen taas puuhailee vauvan kanssa. Mutta varmasti laskettelupäivienkin lomassa ehdimme viettää yhteisiä lounas- ja pullahetkiä rinteiden juurella. Yleensä olemme käyneet myös hiihtämässä ainakin parina päivänä. Suosikkikohteemme on Lammintupa, jonne Rukan itäpuolelta on reilun 5 kilometrin matka. Kun lähtee kiertämään Vuosselijärven ympäri vastapäivään ja kääntyy Lammintuvalta takaisin, ei reitillä ei ole juurikaan korkeuseroja, joten se sopii hyvin myös lapsille. Vielä pienemmille hiihtäjille löytyy saman reitin varrelta Korpikahvila, jonka pihassa pääsee taputtelemaan poneja tai paistamaan retkimakkarat kodassa. Hiihtolatuihin voi tutustua Rukan talvikartassa.
Hetken harkitsin, että olisimme tällä reissulla vuokranneet ahkion, jossa olisimme ottaneet vauvan mukaan hiihtoreissulle, mutta ilmeisesti puolivuotias on kuitenkin hieman liian pieni istumaan sellaisessa. (Tai ainakaan meidän vauveli ei vielä istu tarpeeksi tukevasti, jotta häntä uskaltaisi viedä pitkiä matkoja ahkiossa.)
Sen sijaan muille päiväretkille voimme kyllä lähteä koko viisihenkisen bändimme voimin. Vauvaa pystyy tällä hetkellä hyvin kantamaan ulkona rintarepussa, kunhan päällä on riittävästi vaatetta. Jatkoa ajatellen ostoslistalla on lapsenkantorinkka, jollaisia katselin retkeilyyn ja ulkoiluun erikoistuneen Addnature-verkkokaupan valikoimista. Kantorinkkaa suositellaan 8 kuukauden iästä lähtien, joten ensi kesän retkillä sellaista pääsisi jo käyttämään. Vaikka olemme mieheni kanssa aina harrastaneet luonnossa liikkumista, jostain syystä emme poikien kanssa koskaan tulleet hankkineeksi kantorinkkaa – ehkä siksi, että kahden pienen lapsen kanssa ei haaveiltu pitkistä patikoinneista. Sen sijaan nykyiseen kahden koululaisen sekä pienen sylivauvan kokoonpanoon se sopisi erinomaisesti. Onko teillä kokemusta kantorinkan käytöstä vauvan tai taaperon kanssa? Mihin ikään asti lapsi on rinkassa viihtynyt?
Toiseen reppuun pakataan juomapullot ja eväät. Pojalta lainattu Fjällrävenin Kånken-reppu toimii hyvin retkireppuna näillä lyhyillä reissuilla. Samoin se palvelee päiväreppuna rinteissä. Tällä osastolla olisi kuitenkin päivitettävää, sillä toinen pojista aloitti juuri partioharrastuksen ja tarvitsee jossain vaiheessa pitemmille retkille sopivan lasten vaellusrepun.
Retkikohteita Rukalla ja sen lähiseudulla talvella ja kesällä
Rukan lähistöltä löytyy vaativien vaellusmaastojen lisäksi useita helppoja mutta luonnonkauniita retkikohteita kohtuullisten ajomatkojen päästä. Suosikkini on Kiutaköngäs, jossa olemme käyneet sekä kesällä että talvella. Kiutaköngäs on jylhä rotkomainen koski tai oikeastaan pitkä vesiputous. Talvella jäämuodostelmat lisäävät kohteen vaikuttavuutta. Oulangan luontokeskukselta lähtee kosken äärelle opastettu kilometrin mittainen polku, joka saattaa olla talviaikaan hieman vaikeakulkuinen mutta yleensä kuitenkin avoimeksi tampattu.
12 kilometriä pitkän Pienen Karhunkierroksen varrella oleva Myllykoski lienee yksi Kuusamon kuvatuimpia näkymiä – olette varmasti nähneet otoksia sympaattisesta hirsimyllystä vesistön äärellä. Juuman pysäköintialueelta lähtevä Myllykosken reitti on noin 1,5 km suuntaansa ja sisältää korkeusvaihteluita ja pari riippusiltaa mutta on kokemukseni mukaan yleensä talvellakin kuljettavissa samaan tapaan kuin Kiutaköngäksen polku. Huom! Ruuhka-aikoina riippusiltojen ylityksiin saattaa joutua jonottamaan.
Myös Riisitunturilta löytyy parikin talvella kuljettavaa reittiä, mutta me olemme käyneet siellä vain kesällä. En usko, että sinne tulee tällä kertaa vauvan kanssa lähdettyä, mutta vielä jonain vuonna lumikenkäilen Riisitunturin laella.
Kävellen Rukan kylästä pääsee kesäisin monille vaellusreiteille. Yksi, jota voin suositella kouluikäisten lasten kanssa kierrettäväksi, on Hirsilammen kiertävä 7 kilometrin mittainen Pyhän jyssäys, joka kiipeää maisemapaikalle Pienen Pyhävaaran huipulle. Toinen Rukalta lähtevä suosittu reitti on Karhunkierroksen alkupään muodostava 6 kilometrin Valtavaaran huiputus, mutta sitä emme ole poikien kanssa vielä kiertäneet. Tarkemmin reitteihin voi tutustua Rukan kesäkartassa.
Kesäpuolen vierailijoille vinkkaan vielä sähköavusteisten maastopyörien vuokrauksesta. Me kokeilimme sähköpyöräilyä ensimmäisen kerran Rukan kesävierailullamme, ja se avasi aivan uudet näkymät rinteisiin ja Rukan lähimaaston reitteihin. (Mikään ei varmastikaan estä vuokraamasta sähköpyörää myös talvella, mutta kenties tämä hupi on parhaimmillaan lumettomana aikana.) Varauksen kanssa kannattaa olla ajoissa, etenkin jos haluaa saada lapsille oikean kokoiset pyörät.
Pitääpä pikkuhiljaa ryhtyä pakkaamaan reissua varten. Ensi viikon säät näyttävät kyllä varsin talvisilta ja hieman kylmemmiltä kuin olisin toivonut. Mutta tuleepahan vielä kunnon loppuhuipennus tälle talvelle, joka on jo ehtinyt tarjoilla lumileikkejä joka lähtöön. Talviurheilun lisäksi on tarkoitus ottaa myös ihan vain rennosti mökillä, katsoa pari hyvää elokuvaa ja toivottavasti nukkua pitkiä yöunia… katsotaan mitä tyttäremme on mieltä asiasta!
-
Prinsessasänky isän tytölle
Muistatteko tuunatun pinnasängyn? Sen, jossa vauva ei ole vielä nukkunut yhtään yötä? Mies oli jo pitempään puhunut, että sänkyyn pitäisi hankkia verhokatos, mutta koska minä en ollut tarttunut asiaan, hän hankki sen itse. Milana-merkkinen röyhelöinen katosverho somine pitseineen ostettiin A-T Lastenturvan Petikon liikkeestä samoin kuin teline sitä varten. Katokseen ripustettiin vielä miehen lapsuudenkodista tuotu, 30-vuotias sirkusaiheinen mobilesoittorasia. Lelu kaipasi pientä fiksausta uusien ripustuslankojen muodossa mutta muuten se on edelleen soiva peli, kirjaimellisesti.
Kohta on kulunut kolme viikkoa siitä, kun palasin töihin ja mies jäi vanhempainvapaalle. Alku oli hieman hankalaa öiden osalta ja kerroinkin teille miehen pitämästä unikoulusta. Unikoulu on sujunut menestyksekkäästi sen osalta, että tyttö on tyytynyt öisin tuttipulloon ja alkanut huolia myös tuttia. Unipätkät ovat pidentyneet parhaimmillaan jopa viisituntisiksi. Minä olen viettänyt yöni varasängyllä nuoremman pojan huoneessa. Yhden kerran teimme tässä välissä niin, että minä nukuin vauvan kanssa ja mies viereisessä huoneessa; vaikka en imettänyt yöllä, vauva ilmeisesti tottui taas läsnäolooni siinä määrin, että seuraava yö meni miehellä vauvan kanssa ihan pipariksi.
Saapa nähdä, koska minut huolitaan takaisin makuuhuoneeseen.
Muutenkin tuntuu, että vauvasta on tullut muutamassa viikossa oikea isän tyttö. Tästä seikasta minun pitäisi kaiketi olla iloinen mutta tunnen kyllä myös jonkinlaista mustasukkaisuutta siitä, etten ole tällä hetkellä vauvan ykköshoivaaja. Vai onko se haikeutta? Sillä toisaalta myös iloitsen lisääntyneestä liikkumavarastani, aikuisesta seurasta, keskittyneestä työnteosta, automatkoista, kauppareissuista ja muista pienistä vapaahetkistä kodin ulkopuolella.
Tänään napanuoraa venytetään entisestään, sillä mies pakkasi vauvan autoon ja lähti kyläilemään vanhempiensa luona Seinäjoella. Poissaolon pituudeksi on sovittu maksimissaan kaksi yötä; luulen kyllä, että viimeistään illalla ikävä iskee minuun toden teolla. Toisaalta tiedän vauvan olevan parhaassa mahdollisessa seurassa. Ja tottahan toki tuntuu mukavalta puuhailla kotona kaikessa rauhassa. Onneksi minulla on sentään pojat täällä seuranani, niin en pääse täysin villiintymään.
-
Maaliskuun optimistinen soittolista
Neulepaita Kuusama | Farkut Zara | Kengät Crocs | Pipo Back on Track | Kaulahuivi Lexington Tänään töissä masennuin hieman omasta ennusteestani. Talvea, talvea, talvea – äh, en jaksa enää lumitöitä ja paksuja takkeja! Kotimatkalla päätin kuitenkin nauttia nyt vielä tästä keväisestä päivästä ja luukutin autossa kevätsoittolistaani. Mieheni mukaan minulla on huonon musiikin soittolistoja joka lähtöön, ja pitää kenties paikkansa, että musiikkimakuni kehitys päättyi 00-luvulla. Päätin silti jakaa listan kanssanne:
Ajattelin vähitellen jakaa muitakin soittolistojani (tulossa mm. tsemppibiisit kotikuntosalille sekä karaokebravuurit alttoäänelle), joten halutessasi voit seurata minua myös Spotifyn puolella.
Mukavaa viikonloppua!
-
Keväisen vaalea kokonaisuus
Vaihteeksi taas päivän asua, näitä on helppo kuvata aamuvuorojen jälkeen. Yhdistelin vaatekaapistani löytyviä elementtejä keväisen vaaleaksi kokonaisuudeksi. InWearin hame on parin vuoden takainen ostos, Samsoe & Samsoen pitsitoppi toissasyksynä hankittu. Stockmannin Essentials-mallistoa olevan kashmirneuletakin ostin ennen joulua – se näkyy olevan nyt alennuksessa verkkokaupassa, useimmat koot tosin jo loppuunmyyty. Jalassa ovat kengät, jotka sopivat kaiken kanssa.
Arvatkaas mitä, yritin tänään kuvata vlogia päivästäni. Valmista julkaistavaa ei kuitenkaan tullut, vaikka jonkinlaisen harjoitelman kyhäsin pätkistä kokoon. Ehkä parin päivän päästä seuraa uusi yritys. Tubettajanurani vaatii vielä treeniä tai vaihtoehtoisesti matalamman julkaisukynnyksen. Video ilmaisumuotona kiinnostaa minua edelleen kovasti – tarkoitan siis nimenomaan pitempiä videoita, en mitään seitsemän sekunnin tiktokhyppelyitä.
YouTubessa on kyllä ihan liian vähän nelikymppisiä äitejä! Saa toki vinkata, jos tiedätte jotain kivoja kanavia. Kiinnostaisiko teitä vastaavasti kuulla, mitä seurattavaa minä olen löytänyt Tubesta?
-
Tämä ei ole makaronilaatikkoa
No kyllä se itse asiassa on makaronilaatikkoa. (Lievästi rasittava mainos, vaikka Taneli Mäkelä onkin tällaisen keski-ikäisen äiti-ihmisen mielestä ihqu.) Twistinä on joukkoon sekoitettu pesto. Lehtilautasille on viipaloitu pari kasvihuoneelta maistuvaa tomaattia ja mozzarellat, jotka eivät kelvanneet viime perjantain pizzaan.
Tämä on myös ihan tavallinen keskiviikko. Sellainen, jossa tunteet ovat vaihdelleet harmituksesta riemuun ja takaisin useaan otteeseen. Olen tällä hetkellä hieman univeloissa, kiitos aamuvuorojen, ja huomaan, että ärsyyntymiskynnys on matalalla. Mutta onneksi myös kynnys leppyä on pieni. Kävelylenkki auringossa, pieni oma hetki autotallin kuntosalilla, jonne vihdoin sain itseni raahattua. Sitten taas hetken on kevyempi kulkea.
Parasta tässä keskiviikossa on kuitenkin ollut se, että on maaliskuun ensimmäinen päivä. Mahtavaa maaliskuuta teille kaikille! Painun tästä pehkuihin, mutta kuullaan pian.
-
Aamuvirkut & unikoulun väliaikatietoja
Huomenta meiltä! Kohta kaksi työviikkoa takana. Vaihto on mennyt muuten ihan hyvin, mutta kun olen aamuöisin lähtenyt töihin, vauva on huudellut perääni eikä ole huolinut tuttipulloa; miehelläkin on siis ollut superaikaisia aamuja. Olemme nyt kolmen yön ajan tehneet niin, että mies on nukkunut vauvan kanssa ja minä tulpat korvissa toisessa huoneessa. Tarkoitus on ollut vieroittaa vauvaa rinnalla roikkumisesta öisin ja kokeilu näyttää onnistuneen hyvin. Ensimmäisenä yönä oli pitempi huuto, mutta sen jälkeen vauva on rauhoittunut miehen käsittelyssä ja suostunut syömään myös pullosta. Heräilyt ovat vähentyneet ja unipätkät pidentyneet.
Tänä aamuna kuulin viereisestä huoneesta jokeltelua hieman kuuden jälkeen ja kävin noukkimassa iloisen seuralaisen mukaani alakertaan, jotta mies saisi nukkua pitempään. Vauva tuntuu aamuisin jotenkin erityisen ihanalta, lämpimältä, tuoksuvalta mukeloiselta yöhaalarissaan. Istuimme ensin pitkään sohvalla sylikkäin, hän rintamaitoa nauttien. Sitten seurustelimme leikkimatolla, ja vaippaa vaihtaessa vauva näytti, miten hän osaa kääntyä selältä vatsalleen; tämä taito oli ilmeisesti opittu eilisillan aikana. Pistelimme aamupalaksi puuroa ja hän avasi suunsa kuin linnun nokan jokaiselle lusikalliselle.
Kuulin alakertaan saapuneelta mieheltä, että viime yönä (hänen muistikuviensa mukaan) herätyksiä oli vain yksi. Suotuisaa kehitystä, vaikka tarkoitus ei ole luopua yösyömisistä kokonaan. Uskon, että yöpullot jäävät pois itsestään sitten jossain vaiheessa, kun päivän ruokarytmi on muodostunut.
Tässä aamupalalla oli puhetta hiihtämisestä. Saatan taas saada seuraa ladulle. Hyvää viikonloppua sinne!
